Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita, jotka ei jaksa työpäivän jälkeen tehdä mitään?
03.05.2012 |
Mulla on aina suunnitelmat, että töiden jälkeen menen kuntosalille, puistoon lapsen kanssa tai leivon... Mutta en jaksa mitään. Ruokaa laitan 2-3 kertaa viikossa, pyykkiä pesen pari koneellista viikossa, pesen wc:n ja keittiön, siinä kaikki. Ja nämäkin teen kofeiinin avulla puolinukuksissa. Mihinkään muuhun ei ole energiaa. Säälin lastani, kun en jaksa viedä häntä minnekään. Korkeintaan luemme kirjoja sohvalla iltaisin tai piirrämme.
Onko mulla ketään kohtalotoveria? Kokemuksia?
Ai niin, ja olen 26 v., teen töitä 40 tuntia viikossa, työmatkoihin menee tunti päivässä.
Kommentit (96)
Minä otin irtisanomispaketin kun tilaisuus tuli. Satsaan mieluummin lapsiin kuin työhön jota inhosin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
opettelen tulemaan toimeen pienellä rahalla, ja etsin itselleni osa-aikaista työtä. Kaikista paras olisi jos työaika olisi korkeintaan 4-5 h/päivä TAI sitten töitä vain kolmena päivänä viikossa. Sitten ehtisin ja JAKSAISIN elää tätä muutakin elämää, kuin vain työelämää.
Olen tehnyt monenlaista erilaista työtä, eri aloilta, mutta normaalipituiset (n. 8 h + työmatkat) työpäivät viitenä päivänä viikossa aiheuttaa poikkeuksetta sen, etten jaksa sitten mitään muuta viikolla, hyvä jos huushollin jaksan pitää siistinä. Harrastuksiin en jaksa lähteä, ulos en jaksa lähteä, en jaksa tavata ketään enkä edes kunnolla viettää perheeni kanssa aikaa. Viikonlopuista sitten lauantai menee rästiin jääneiden kotitöiden yms. hommien hoitamiseen ja johonkin pakkokyläilyyn (synttärit tms.)
ja sunnuntai sitten on ainoa päivä, kun ehtii tehdä jotain. Eikä yhdessä päivässä viikossa paljoa omaa elämää ehdi kuitenkin elää.
En tiedä mistä tämä väsymys johtuu, en ole huonokuntoinen enkä vanha, mutta jotenkin työhön keskittyminen, aikaiset aamuherätykset ja ihmisten parissa oleminen työyhteisössä vie musta mehut fyysisesti, mutta varsinkin psyykkisesti.
Tuntuu, että jaksan elää tätä oikeaa elämää (eli työpaikan ulkopuolista elämää) kunnolla vain loma-aikoina. Ja se on musta liian vähän.
Ei tää oo laiskuutta, mutta jotenkin työelämä vaan vie musta kaiken voiman ja energian. Jotain tälle tarvii tehdä, en aio odottaa elämäni alkamista (että ehdin ja jaksan taas pitää yhteyttä kunnolla ystäviini, sukulaisiin, ja harrastaa jotain jne) eläkeikään saakka...
Ymmärrän täysin. Olet ihminen, joka tarvitsee paljon "ilmaa ympärilleen". Olen samanlainen. Tosin kun pääsen kotiin, luulen kaatuvani suoraan sänkyyn, mutta kotiympäristössä ei sitten enää väsytäkään. En nyt jaksa mitään ruveta harrastamaan, mutta fyysinen uupumuskin tuntuu katoavan kotisohvalla istuessa.
Vanha ketju, mutta tosi monella toistui "ettei oikein jaksa laittaa ruokaa" ja että tv:n ääressä menee illat. Itsellä jaksamiseen auttoi kun rupesin syömään säännöllisesti oikeista raaka-aineista valmistettua ruokaa riittävän paljon. Luulin aiemmin ystäväni ihan kohtuullisen hyvin, mutta ei se ihan niin ollutkaan. Oli liian vähän ravintoainepitoisia kasviksia, proteiinia, kunnollisia hiilareita ja hyvää rasvaa, eli sen lisäksi että ruuan koostumus oli kaukana optimaalisesta, myös määrä oli liian pieni. Lisäksi telkkari pysyy nykyään kiinni melkein aina, jos väsyttää niin luen tai teen käsitöitä tms. Nykyään tosin virtaa riittää ihan iltamyöhään saakka.
Sama täällä, ei vaan jaksaisi millään mitään työpäivän jälkeen. Suunnittelen aina aamulla töissä että kun pääsen kotiin, teen sitä sun tätä, mutta kotiin päästyäni olen lähinnä pahalla päällä kun pitää jaksaa esimerkiksi käydä kaupassa ja tehdä ruokaa, kun energiatasot on niin alhaiset ettei jaksaisi edes viesteihin vastailla..
vaihtelee jaksaminen näin 50v ja asiantuntijatyössä, välillä on virtaa töitten jälkeen ja toisinaan on ihan töttöröö. työ kyllä on välillä hektistä mutta sekään ei aina korreloi sen kanssa onko virtaa vai ei töitten jälkeen. Töttöröö olotilaan yleensä auttaa jos töitten jälkeen nukkuu 15-25 min, sitä vaan miltei aina herää kun on nukkunut tuon 15-25 min tai sitten uni ei tule töttöröö ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nuutunut olo voi johtua siitä että on töissä liian vähän ja liian helppoja haasteita, ei pääse kehittymään
Vierailija kirjoitti:
vaihtelee jaksaminen näin 50v ja asiantuntijatyössä, välillä on virtaa töitten jälkeen ja toisinaan on ihan töttöröö. työ kyllä on välillä hektistä mutta sekään ei aina korreloi sen kanssa onko virtaa vai ei töitten jälkeen. Töttöröö olotilaan yleensä auttaa jos töitten jälkeen nukkuu 15-25 min, sitä vaan miltei aina herää kun on nukkunut tuon 15-25 min tai sitten uni ei tule töttöröö ...
Oletko torvensoiton asiantuntija?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fyysisesti raskas ulkotyö + työmatkat 2 h. En jaksa tehdä sen päälle mitään eikä olisi aikaakaan -herätys klo 4.45, kotona klo 17.
Mulla juuri tänään olen taas pahalla päällä kun pitää jaksaa käydä kaupassa ja tehdä ruokaa yms. Vielä yksi koulutehtäväkin palauttaa ja energiatasot on niin alhaiset että vituttaa katsoa sähköpostia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni ainakin menee niin, että fyysisten hommien päälle kun ottaa 20-30min päiväunet, niin jaksaa hyvin. Toista on, kun joutuu tekemään henkisesti vaativaa asiantuntijatyötä. Siihen auttaa kyllä hyvin nukuttu yö, mutta se kuormitus tuntuu duunien jälkeen siltä, että on ihan loppu.
Näinhän se menee koirillakin, että iso määrä liikuntaa vie kyllä energiaa, mutta kaikki mehut imee lyhyempi aivotyöskentely.
Olen myös paljolti introvertti, joten entisen duunin toimistolla työskentely kaikkine häiriötekijöineen ja sosiaalisine kontakteineen tarkoitti loppuillan palautumista lähes koomassa. Antaisin paljon muuttuakseni ekstrovertiksi.
En jaksa hoitaa edes koiraa kun olen töistä niin väsynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
opettelen tulemaan toimeen pienellä rahalla, ja etsin itselleni osa-aikaista työtä. Kaikista paras olisi jos työaika olisi korkeintaan 4-5 h/päivä TAI sitten töitä vain kolmena päivänä viikossa. Sitten ehtisin ja JAKSAISIN elää tätä muutakin elämää, kuin vain työelämää.
Olen tehnyt monenlaista erilaista työtä, eri aloilta, mutta normaalipituiset (n. 8 h + työmatkat) työpäivät viitenä päivänä viikossa aiheuttaa poikkeuksetta sen, etten jaksa sitten mitään muuta viikolla, hyvä jos huushollin jaksan pitää siistinä. Harrastuksiin en jaksa lähteä, ulos en jaksa lähteä, en jaksa tavata ketään enkä edes kunnolla viettää perheeni kanssa aikaa. Viikonlopuista sitten lauantai menee rästiin jääneiden kotitöiden yms. hommien hoitamiseen ja johonkin pakkokyläilyyn (synttärit tms.)
ja sunnuntai sitten on ainoa päivä, kun ehtii tehdä jotain. Eikä yhdessä päivässä viikossa paljoa omaa elämää ehdi kuitenkin elää.
En tiedä mistä tämä väsymys johtuu, en ole huonokuntoinen enkä vanha, mutta jotenkin työhön keskittyminen, aikaiset aamuherätykset ja ihmisten parissa oleminen työyhteisössä vie musta mehut fyysisesti, mutta varsinkin psyykkisesti.
Tuntuu, että jaksan elää tätä oikeaa elämää (eli työpaikan ulkopuolista elämää) kunnolla vain loma-aikoina. Ja se on musta liian vähän.
Ei tää oo laiskuutta, mutta jotenkin työelämä vaan vie musta kaiken voiman ja energian. Jotain tälle tarvii tehdä, en aio odottaa elämäni alkamista (että ehdin ja jaksan taas pitää yhteyttä kunnolla ystäviini, sukulaisiin, ja harrastaa jotain jne) eläkeikään saakka...
Täysin sama. Mulla menee vaan työhön ja matkoihin sekä joskus odotteluun päivässä sellaiset kaikkineen 11-12 tuntia päivästä. Siitä, että lähden ovesta siihen, että tulen takaisin kotiin. Fyysinen työ ja kiireistä. Vaatimuksia on. Tuntuu, että en tällä hetkellä jaksa vastata työn vaatimuksiin. En vaan kykene. Lomalle! Lomat on pitämättä, mutta sen taas tietää mikä loman jälkeen odottaa.
Jos tässä ois vielä lapsi, en jaksais sekuntiakaan. Mun mielestä tää on vaan liian rankkaa eikä mitään elämää ollenkaan. Selaan jatkuvasti töitä. Työssäni ainoa plussa on palkka ja edut. Onko tämä terveyden menettämisen arvoinen asia?
Työssäni, kun ei oikein muuta ole kuin terveydellisiä haittoja.😂
Vierailija kirjoitti:
Miten luulet jaksavasi, kun olet 45 (kuten minä)?
Itse aloitan lähes kaikki aamut menemällä juoksemaan. Sitten työt, usein 10 tuntiakin päivässä ja viikonloppuisinkin. Silti virtaa riittää kokkaamiseen ja kodinhoitoonkin.
Itse jaksan nyt 46 v. paljon paremmin kuin kolmekymppisenä pienten lasten kanssa. Kymmenen vuotta meni väsyneenä, niin että olin nukkumassa lähes samaan aikaan lasten kanssa. Perjantai-iltaisin nukahdin väkisin sohvalle ysin jälkeen. Lauantaina siivosin ja kokkailin ruokia pakkaseen. Sunnuntai oli ainoa vähän energisempi päivä jolloin hararstin kuntoliikuntaa ja ehkä näin jotain kaveria. Asiat on nyt toisin, kun lapset on isoja. Jaksan hyvin arkenakin tehdä myös muutakin kuin käydä töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun vaimo jotenkin on aina jännittänyt työpäivää. Se vissiin pelkää että myöhästyy ja ennen vapaita ja lomia väsyttää itsensä siihen kuntoon että vapaat menee ihan pilalle. Tätä on kestänyt jo vuosia ja työtä vaihtamalla kokoaan erilaiseksi ei mikään oikein muuttunut.
Vierailija kirjoitti:
Työpäiväni pituus matkoineen on 7,5 tuntia, välillä vähemmän ja ehkä kuukauden välein hetkellisesti selvästi enemmän. Työ on kuitenkin mielekästä ja sen rakenne on ihanteellinen: välillä vuorovaikutusta, välillä itsenäistä, välillä tiimityöskentelyä, enimmäkseen ei niskaan huohottamista ja aina hyvin luovaa. Korkeasta koulutuksestani huolimatta olen hyväksynyt sen, että "vaativat asiantuntijatehtävät" eivät minulta sujuisi kovin hyvin yrityspuolella, koska minulle vapaa-aika on erittäin tärkeää. Tässä ammatissa saan suunnitella oman ajankäyttöni, ja hyvät lomat kompensoivat palkkausta. Olen siis opettaja.
Minäkin olen opettaja, mutta kokemukseni tekemästämme työstä on täysin erilainen kuin sinulla. Ja kuulun itsekin siis niihin, jotka eivät jaksa tehdä työpäivän jälkeen mitään.
Minä! En jaksa jos nukun vähemmän kuin 8-8,5h yössä. Heti menee koko iltapäivä ihan tokkurassa ja kahvin voimalla, kotiin päästyäni saatan torkahtaa sohvalle jos käyn pötköttämään esim. ennen ruuan valmistusta. Kunnon yöunilla olen ihan toinen ihminen.