Onko täällä muita, jotka ei jaksa työpäivän jälkeen tehdä mitään?

Mulla on aina suunnitelmat, että töiden jälkeen menen kuntosalille, puistoon lapsen kanssa tai leivon... Mutta en jaksa mitään. Ruokaa laitan 2-3 kertaa viikossa, pyykkiä pesen pari koneellista viikossa, pesen wc:n ja keittiön, siinä kaikki. Ja nämäkin teen kofeiinin avulla puolinukuksissa. Mihinkään muuhun ei ole energiaa. Säälin lastani, kun en jaksa viedä häntä minnekään. Korkeintaan luemme kirjoja sohvalla iltaisin tai piirrämme.

Työelämä on rankkaa, olen vaativissa hommissa, joissa pitää antaa kaikkensa. Työmatkoihin menee 45 min suunta väh. Vietän lapseni kanssa illan (palapelejä, piirtämistä, muovailuvahaa jne). eli leikin todella lapseni kanssa (3.5v).

En urheile. En jaksa enää työ- ja kotipäivän jälkeen.

Olen 40+

Onko mulla ketään kohtalotoveria? Kokemuksia?

Ai niin, ja olen 26 v., teen töitä 40 tuntia viikossa, työmatkoihin menee tunti päivässä.

mutta täällä on yksi, joka on nuori, opiskelee ja lapseton, silti samassa jamassa.



työharjotteluu pukkaa koko aika toisensa perään. harjottelusta riippuen on töitä eli aina uuden oppimista, aina arvioitavana ja aina stressin alla oltava 30-40h viikko, lisäksi satunnaiset keikkatyöt 0-15h/vko.



Sinänsä työtä on kai vähän, mutta niin stressaavaa. Suurinosa arkipäivistäni menee näin:



aamulla 2h ennen töitä herätys, koirat ulos, jos ehtii ni aamiainen. töihin ajo. töissä 6-8hh, ajo kotiin. koirat ulos illalla heti töitten jälkee + ennen nukkuu menoa.

siinä välissäsaan yleensä tehtyy pari kotihommaa tyyliä kissanvessan siivous, joskus tiskit, toisena päivänä imurointi, kolmantena luuttuuminen...

ruokaa en yleensä jaksa edes laittaa, joten syön epäterveellisesti ja kalliisti valmisruokaa. tai jätän syömättä.

ja vaikka teen näin vähän eikä ole ees lapsia, oon tosi väsyny illalla ja no... ihan puhki.



välillä kotihommat kasaantuuki hienosti ku on työharjottelu, mahollinen keikkatyö ja koirat.

täl hetkellä esmes rästissä on vessanpesu useatta viikkoa, lattia pitäs imuroida ja pestä, toinen koira trimmata käsin vihdoin. ja mä vaan makaan sängyssä kun en jaksa oikee mitää :P ehkä oon vaan harvinaisen saamaton tapaus.



Sulla sentään hommaa on oikeasti kunnolla, oikeeta työtä ja lapset, sähä jaksat siis hyvin ku kerta kuitenki kotiki pysyy siiistinä... :)

Kilpirauhasen vajaatoiminnalta voi olla kyseessä, kannattaa käydä lääkärissä, mainita asiasta ja pyytää verikoetta. Kilpirauhasesta johtuvia oireita lisääntuneen unentarpeen ja uupumuksen lisäksi voi olla esim. jalkojen ja käsien palelu, janon tunne, levottotumuus, keskittymisvaikeudet ja ahdistus yms.

Olet ylikuormittununt ja tyosi on ehka liian haastavaa. Osa ammattitaitoa on tajuta omat voimavarat ja hommata lisaa apua.



jos viela elatat perhettasi, niin se stressi siihen paalle, et voi epaonnistua.



eli yksi kartoita mika alue tyossasi kuormittaa eniten, pystytko palkkaamaan assarin hoitamaan nuo hommat.



kaksi relaa - muista etta elama kantaa.



kolme - pakota itsesi irtautumaan toista. ei joak spostiin pida vastava 1 minuutin sisalla.



kolme -

jos vaan pääsee heti töiden jälkeen liikkeelle. Sohvan pohjasta ei enää iltasella jaksa lähteä minnekään.

Hei siskot! Annetaan miesten tehdä ansiotyöt ja keskitytään me kotitöihin,harrastaa olisi sitten aikaa ja voisimme elää oikeata elämää. Työelämä on nykyään niin vaativaa,ettei ole ihme että tuntee uupumusta työpäivän jälkeen. Me maksetaan kova hinta muutaman tonnin tuloista.

En jaksa minäkään. Työpäivän pituus matkoineen on 9.5h. Olen iltaisin väsynyt. Kysyin vuorotteluvapaata juuri. Sitä ei myönnetty. Olisin vain levännyt hetken aikaa. 

Työpäiväni pituus matkoineen on 7,5 tuntia, välillä vähemmän ja ehkä kuukauden välein hetkellisesti selvästi enemmän. Työ on kuitenkin mielekästä ja sen rakenne on ihanteellinen: välillä vuorovaikutusta, välillä itsenäistä, välillä tiimityöskentelyä, enimmäkseen ei niskaan huohottamista ja aina hyvin luovaa. Korkeasta koulutuksestani huolimatta olen hyväksynyt sen, että "vaativat asiantuntijatehtävät" eivät minulta sujuisi kovin hyvin yrityspuolella, koska minulle vapaa-aika on erittäin tärkeää. Tässä ammatissa saan suunnitella oman ajankäyttöni, ja hyvät lomat kompensoivat palkkausta. Olen siis opettaja.

Olen myös todella väsynyt. Töiden lisäksi en jaksa mitään. Ruoka on pikaista sotkua, siivous on mitä on. Esikoinen on ajoittain heitteillä. Töissä on jatkuvaa myllerrystä ja viime aikaisten tapahtumien vuoksi olen jatkuvasti alavireinen ja  itku kurkussa. Tuntuu pahalta olla töissä. Jaksamista verottaa vielä raskaus ja matala hemoglobiini. Nukun yöt huonosti ja siksi aamut ovat vaikeita. Paikkailen huonoja yöunia päiväunilla, mikä sotkee unirytmiä lisää. Äitiysloman alkuun on vielä pitkä aika ja tällä välillä voi töissä tapahtua ihan mitä vain. En jaksaisi juuri nyt yhtään ylimääräistä stressiä.

Minä olin ennen.

Vaihdoin paikkaa, aiemmin työpäivä matkoineen oli 7-17 joka arkipäivä. nyt teen epäsäännöllistä vuorotyötä, matkaan menee vartti fillarilla ja aikaisintaan herätys   kahdeksalta aamuisin. Mukava työ ja työkaverit, sopivan haastavaa työtä jota rakastan. Toki palkassa näkyy, mutta onnellisuutta ei voi ostaa. Vaatteet ei oo enää viimesen päälle, eikä auto niin hyvä kun ehkä haluaisin, mutta...

En suostu elämään sit joskus, elämä on nyt. 

Harrastakaa liikuntaa, siinä ratkaisu. Samoin terveellinen ruokavalio. Puhun kokemuksesta.

t. entinen sohvaperuna

Liikuntakaan ei välttämättä auta, tai harrastukset, tai yhtään mikään, jos työ vaan vie kaikki voimat. Olen itse perusterve 35-vuotias nainen, ja puoli vuotta sitten jäin sairaslomalle työstäni, koska olin niin loppu. Lääkärin mukaan työuupumusta, vaikka saikkupaperissa lukeekin masennus. Työpaikassa oli huono henki, ja enemmän töitä kuin ehti tehdä. Osittain vaativaa ajatustyötä, osittain asiakaspalvelua. Pomojen resepti liikatöihin ei ollut palkata lisää henkilökuntaa vaan konsultti, jonka ansiosta organisaatiomuutos tuli 2 kertaan kolmen vuoden sisällä. Vein jatkuvasti töitä kotiin, jos en ihan fyysisesti, niin ainakin ne pyörivät mielessä. Olen aina tykännyt juoksusta, kävin lenkillä 3-4 kertaa viikossa, ja uskoin sen auttavan jaksamiseen. Yritin myös syödä monipuolisesti. Mutta vähitellen jäi kaikki, ensin en jaksanut tavata ystäviä, sitten siivoamisen kanssa oli vähän niin ja näin, lopulta jäi liikuntakin. Viikonloppuisin yritin sitten epätoivoisesti siivota asunnon kaaosta ja nukkua...

Olen vähitellen saanut nyt sairaslomalla taas elämästä kiinni. En aio palata enää ainakaan tuohon työpaikkaan, vaan yritän mieluummin saada jotain osa-aikaduunia. Tässä on karissut kaikki kunnianhimo ja halu vaurastua, olen mieluummin vähän köyhempi ja jaksan muutakin kuin pelkkää työtä.

Jos peruskunto on sellainen, että kaikki paukut kuluu työpäivän aikana, ei sitä muuta voikaan jaksaa. Huonokontoista sakkia täällä ja kuntohan ei pysy hyvänä jos vaan sohvalla lojuu.

Teen kokopäiväistä kolmivuorotyötä. Väsyttää usein ihan hurjasti . Mutta , käyn 2 x vkossa joogassa , 2 x vkossa juoksen työmatkat ja kuopuksen kanssa käyn kerran viikossa uimassa. Liikunnasta saan hurjati energiaa, sitä harrastaessa stressi purkaantuu pois ja nukun paremmin.

Vaikka väsyttäisi , ei saa jäädä sohvannurkkaan joka päivä lojumaan.

Tehdään kansalaisaloite 6h työpäivästä. Jäisi aikaa ja jaksamista muuhunkin ja voisi edistää jaksamaan työelämässäkin pidempään. Joku poliitikkokin tätä ajoi joissain vaaleissa mutta eipä taidettu häntä tarpeeksi kuunnella.

[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 23:05"]

Jos peruskunto on sellainen, että kaikki paukut kuluu työpäivän aikana, ei sitä muuta voikaan jaksaa. Huonokontoista sakkia täällä ja kuntohan ei pysy hyvänä jos vaan sohvalla lojuu.

Teen kokopäiväistä kolmivuorotyötä. Väsyttää usein ihan hurjasti . Mutta , käyn 2 x vkossa joogassa , 2 x vkossa juoksen työmatkat ja kuopuksen kanssa käyn kerran viikossa uimassa. Liikunnasta saan hurjati energiaa, sitä harrastaessa stressi purkaantuu pois ja nukun paremmin.

Vaikka väsyttäisi , ei saa jäädä sohvannurkkaan joka päivä lojumaan.

[/quote]

Mulla ei ole aikaa muuhun liikuntaan kuin hyötyliikuntaan eli koiran ulkoiluttamiseen. Juoksemista en voi harrastaa, joten koiran kanssa kävelen. 

Olisi ihanaa käydä jumpassa  ja uimassa. Mutta kaikki aika menee töihin, kotihommiin ja vähäsen jää lapsillekin aikaa. En tajua miten voi jaksaa 40h viikkoa tekevä perheellinen ihminen, mulla on 30h viikko, matkoihin menee 1, 5 h päivässä ja meillä on jopa siivooja kun en ehdi enkä jaksa pitää kotia siistinä. 

Kuntoni on testattu aivan erinomaiseksi, mutta olen silti työpäivän jälkeen ihan puhki. Olen it-alalla vaativissa tehtävissä.

N41

Aloitin vuorotyön, mitä en ole koskaan aiemmin kokenut, ja täytyy sanoa, että huhhuh. Töissä jaksaa käydä, mutta siinäpä se sitten onkin. Kotiin kun selviän, niin se on kaupassa käynti ja ruoka, sitten vähän nettiä/telkkua ja nukkumaan. Viisi päivää viikossa menee ihan sumussa, ja viikonloppuna ei sitten tiedä pitäisikö levätä vai lähteä harrastamaan. Tulee jäätyä kotiin lepäilemään. Jotain vaivaista museossa käyntiä olen suunnitellut ja lykännyt nyt varmaan kaksi kuukautta. Näyttely on varmaan jo ohi siihen mennessä, kun löydän kalenterista sen pirteän ikkunan, jossa ehtisin käymään.

Tuttua. Eijjaksa. Ikää 26 ja 2 lasta ja aviomies.

Ihan sama tilanne. Työ vie mehut. Kotona ei jaksa mitään ihmeemmin. Ollaan miehen kanssa sekin aika oltu lapsen kanssa lukien/leikkien. Nyt tilanne on entistä väsyneempi, kun oon raskaana. Ei jaksa kotona, ei töissä. Tosin yt:tä ollut viimeisen neljän vuoden aikana puolen vuoden välein, että alkaa olla jo aika sippi niistä, organisaatiomuutoksista ja työmäärän kasvusta.

Olen kohta 22-vuotias, suoraan koulusta aloittanut työelämän (kohta 2vuotta takana). Teen välillä 7 työpäivää/viikossa, sen jälkeen yksi vapaapäivä. Välillä on 4,5/8/11,5 tunnin työpäiviä. Viikonloppuvapaat on hyvin harvinaisia..yleensö vapaapäivät on keskellä viikkoa. Ei oikeen meinaa jaksaa kun yhessä vapaapäivässä pitäis kämppä siivota, tehä ruokaa, nähä kavereita, käydä kaupassa, ym.