Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita, jotka ei jaksa työpäivän jälkeen tehdä mitään?
03.05.2012 |
Mulla on aina suunnitelmat, että töiden jälkeen menen kuntosalille, puistoon lapsen kanssa tai leivon... Mutta en jaksa mitään. Ruokaa laitan 2-3 kertaa viikossa, pyykkiä pesen pari koneellista viikossa, pesen wc:n ja keittiön, siinä kaikki. Ja nämäkin teen kofeiinin avulla puolinukuksissa. Mihinkään muuhun ei ole energiaa. Säälin lastani, kun en jaksa viedä häntä minnekään. Korkeintaan luemme kirjoja sohvalla iltaisin tai piirrämme.
Onko mulla ketään kohtalotoveria? Kokemuksia?
Ai niin, ja olen 26 v., teen töitä 40 tuntia viikossa, työmatkoihin menee tunti päivässä.
Kommentit (96)
46, juu paitsi että kun on sen työn lisäksi lapset, ei sitä voi notkua salilla joka ilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö Suomessa naiset olekaan iloisia siitä "tasa-arvosta" :D?
t. Keski-Euroopasta
Itselläni auttoi fyysisen kunnon kohotus. Alku oli hankalaa, mutta sitten helppotui koko elämä.
en kerkee lukee koko ketjua nyt, mutta kokeilkaapa ostaa luontaistuotekaupasta ruusujuuri tabletteja. Minulle on toiminut ja olen nykyään paljon virkeämpi. Olen kans kohta 26 ja yli vuoden ollut niin väsynyt töiden jälkeen et halusin vaan nukkua. Nyt jaksan siivota keittiön ja laittaa pyykit myös. Tehdä jopa ruokaa ja olla hereillä. En tarvii enää päikkäreitä. Ja herään töihin vähän ennen viittä. Olen kohta kk syönyt noita ja ihanaa ku, jaksan eläää!!!!
Minä olen kausittain väsynyt, mutta aika harvoin kuitenkin.
Luulen, että minun jaksamiseeni vaikuttavat seuraavat:
- meillä ei ole ollenkaan telkkaria. Sen katsominen väsyttää minut nopeasti (välillä katson jotain leffaa tietokoneelta ja alan heti pilkkiä.)
- ulkoilen päivittäin tunnin-kolme, vaikka väkisin. Se piristää. Viikonloppuisin ulkoilemme aina metsässä tms 2-5 tuntia/ päivä.
- kilpirauhaslääkitys
- kokoaikainen puuhailu: vähän kotitöitä, vähän askartelua, lapsen kanssa touhuilua jne
- itseä piristävää tekemistä kerran-pari viikossa: käydään vaikka työpäivän jälkeen kahvilassa lapsen kanssa
- mies jakaa kotityöt
- hyvä parisuhde
- kun oikein keljuttaa tai väsyttää, puoli lasia punaviiniä ruokaa laittaessa ;) .
-pakolliset kotityöt tehdään, muuten ei stressata
Yöunet jäävät useimmiten minulla 6-7 tuntiin. Työpäivät fyysisesti raskaita (myös henkisesti välillä), työaika 39 tuntia viikossa, tunnin työmatka suuntaansa. Ikää 42v, lapsi 3v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla avain on liikunta. Jos illat menee sohvalla maatessa niin en tosiaan jaksa mitään. Kun taas pakotan itseni salille niin sieltä tullessa on virtaa kuin pienessä kylässä ja pikkuhiljaa vireyttä riittää muutenkin. Lisäksi tarkistuttaisin kilpirauhasarvot. Itselläni todettiin vajaatoiminta kun olin koko ajan kuin elävä kuollut. Thyroxinia olen syönyt nyt 3v. en ole enää kipeäkään juuri koskaan kun ennen diagnoosia olin koko ajan räkäaudissa
[quote author="Vierailija" time="03.05.2012 klo 16:32"]
paitsi etten ole vuosikymmeneen jaksanut edes tehdä mitään suunnitlemia mitä töiden jälkeen tekisin kun tiedän jo ettei onnistu. Olen 38 v, teen henkisesti erittäin vaativaa teknistä asiantuntijatyötä konsultointina, en koskaan ylitöitä mutta kun se peruspäiväkin vie mehut ihan 100%. Tämmöistä tämä on ollut aina ja kyllä minä taidan tätä eläkkeelle asti jaksaakin. Täytyy toivoa että sitten eläkkeellä riittää vielä terveyttä että voisi toteuttaa haaveita mitä ei nuorempana jaksanut. En kumminkaan halua vaihtaa alaa koska tästä tienaa todella hyvin ja olen perheemme pääelättäjä.
[/quote]
tämäkö sitten sitä hyvää elämää? Entä jos et eläkään eläkeikään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 08:18"]
Jos ihmiset urheilisivat säännöllisesti 3-4 kerta viikko sekä söisivät säännöllisesti ei moisia ongelmia ole.
[/quote]
Surullista, että noin tyhmiä ihmisiä on. Älyttömiä ennakkoluuloja, joita ei varmasti muuta se, että pitkin ketjua ihmiset sanoo, että he kyllä harrastavat liikuntaa, mutta se ei auta. Mulla sama, päivittäisestä liikunnasta, normaalipainosta ja säännöllisestä ruokarytmistä huolimatta olen jatkuvasti armottoman väsynyt. Luule vain olevasi kaikkitietävä, se varmaan antaa sinulle energiaa. Oikeasti et sitten ihan niin tietävä olekaan.
[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 12:54"]
[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 08:18"]
Jos ihmiset urheilisivat säännöllisesti 3-4 kerta viikko sekä söisivät säännöllisesti ei moisia ongelmia ole.
[/quote]
Surullista, että noin tyhmiä ihmisiä on. Älyttömiä ennakkoluuloja, joita ei varmasti muuta se, että pitkin ketjua ihmiset sanoo, että he kyllä harrastavat liikuntaa, mutta se ei auta. Mulla sama, päivittäisestä liikunnasta, normaalipainosta ja säännöllisestä ruokarytmistä huolimatta olen jatkuvasti armottoman väsynyt. Luule vain olevasi kaikkitietävä, se varmaan antaa sinulle energiaa. Oikeasti et sitten ihan niin tietävä olekaan.
[/quote]
Jos liikkuu säännöllisesti, syö terveellisesti ja elämä on muutenkin hyvin ja silti ei jaksa mitään eikä mitään sairauttakaan ole niin missä te itse ajattelette ongelman olevan? Minusta se on ihan perisuomalainen ajattelutapa, että kaikki on mälsää ja vaan väsyttää. Jos ei elämässä ole mitään iloa niin eikö sitä pitäisi itse sinne hankkia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kuule kun se liikunta auttaisikin!
Minä harrastan maratonjuoksua, tanssia ja kuntosalilla käymistä, mutta olen aivan poikki, koti hunningolla, samoin lapset ja parisuhde. Kuntoni on varmasti hyvä, kaikilta osa-alueilta ja syön terveellisesti ja nukun paljon. Työni ei ole vaativaa. Silti olen KUOLEMANVÄSYNYT. Ehkäpä ne asiat eivät aina ole niin yksinkertaisia....[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 23:05"]
Jos peruskunto on sellainen, että kaikki paukut kuluu työpäivän aikana, ei sitä muuta voikaan jaksaa. Huonokontoista sakkia täällä ja kuntohan ei pysy hyvänä jos vaan sohvalla lojuu.
Teen kokopäiväistä kolmivuorotyötä. Väsyttää usein ihan hurjasti . Mutta , käyn 2 x vkossa joogassa , 2 x vkossa juoksen työmatkat ja kuopuksen kanssa käyn kerran viikossa uimassa. Liikunnasta saan hurjati energiaa, sitä harrastaessa stressi purkaantuu pois ja nukun paremmin.
Vaikka väsyttäisi , ei saa jäädä sohvannurkkaan joka päivä lojumaan.
[/quote]
Et ole ap ainoa. Toisilla ihmisillä on stressaava työ, joten työpäivän jälkeen on vain niiiin naatti, että tekee pakolliset. Itselläni hommat loppuvat kotona viim. klo 2030.
Joskus - kerran viikossa saan jostain voimaa ja leivon/askartelen tms. lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 09:00"]
Minä olen kausittain väsynyt, mutta aika harvoin kuitenkin.
Luulen, että minun jaksamiseeni vaikuttavat seuraavat:
- meillä ei ole ollenkaan telkkaria. Sen katsominen väsyttää minut nopeasti (välillä katson jotain leffaa tietokoneelta ja alan heti pilkkiä.)
- ulkoilen päivittäin tunnin-kolme, vaikka väkisin. Se piristää. Viikonloppuisin ulkoilemme aina metsässä tms 2-5 tuntia/ päivä.
- kilpirauhaslääkitys
- kokoaikainen puuhailu: vähän kotitöitä, vähän askartelua, lapsen kanssa touhuilua jne
- itseä piristävää tekemistä kerran-pari viikossa: käydään vaikka työpäivän jälkeen kahvilassa lapsen kanssa
- mies jakaa kotityöt
- hyvä parisuhde
- kun oikein keljuttaa tai väsyttää, puoli lasia punaviiniä ruokaa laittaessa ;) .
-pakolliset kotityöt tehdään, muuten ei stressata
Yöunet jäävät useimmiten minulla 6-7 tuntiin. Työpäivät fyysisesti raskaita (myös henkisesti välillä), työaika 39 tuntia viikossa, tunnin työmatka suuntaansa. Ikää 42v, lapsi 3v.
[/quote]
Olen kanssasi vähän samalaisessa asemassa (oma ja lapsen ikä), mutta mistä revit ulkoiluun kolem tuntia päivässä??
Jos en hae lasta, tulen kotiin klo 18. Jos haen, en voi olla kolmea tuntia ulkona, koska sitten koti on kaaoksessa. Pikemminkin ahdistaa ulkoilla, kun tietää että kotona pitäis siivota, järjestellä, pestä pyykkiä jne.
[quote author="Vierailija" time="24.10.2013 klo 09:37"]
[quote author="Vierailija" time="03.05.2012 klo 16:32"]
paitsi etten ole vuosikymmeneen jaksanut edes tehdä mitään suunnitlemia mitä töiden jälkeen tekisin kun tiedän jo ettei onnistu. Olen 38 v, teen henkisesti erittäin vaativaa teknistä asiantuntijatyötä konsultointina, en koskaan ylitöitä mutta kun se peruspäiväkin vie mehut ihan 100%. Tämmöistä tämä on ollut aina ja kyllä minä taidan tätä eläkkeelle asti jaksaakin. Täytyy toivoa että sitten eläkkeellä riittää vielä terveyttä että voisi toteuttaa haaveita mitä ei nuorempana jaksanut. En kumminkaan halua vaihtaa alaa koska tästä tienaa todella hyvin ja olen perheemme pääelättäjä.
[/quote]
tämäkö sitten sitä hyvää elämää? Entä jos et eläkään eläkeikään?
[/quote]
Jos en jaksa, sitten täytyy tehdä jotain muuta. Mutta toivon että jaksan, ainakin niin kauan että lapset on isoja. Minun tuloillani kuitenkin kustannetaan heillekin hyvä elintaso ja kalliit harrastukset jne. Tavallaan uhraudun muun perheen takia siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei kai sitä lasta nyt tarvi minnekään viedäkään. On ilmeisesti hoidossa päivisin ja varmaan ulkoilee siellä, joten kyllähän sillon voi ihan hyvin viettää illan sohvalla kirjoja lukien yms. sisätouhuja tehden.
Odottakaahan kun ikää tulee lisää niin sekä väsymys vaan kasvaa ja todellakin ei voi verrata lapsetonta, sillä heillä on helppoa. Ne kellä on lapsia niin on raskasta. Työ, kotihommat ja ruuan laitto, sekä lasten muut asiat ja helliminen. Mitä enemmän taloudessa on ihmisiä niin sitä enemmän tulee hommaa. Ei siinä urheiluun ole aikaa.
[quote author="Vierailija" time="25.10.2013 klo 13:57"]
Odottakaahan kun ikää tulee lisää niin sekä väsymys vaan kasvaa ja todellakin ei voi verrata lapsetonta, sillä heillä on helppoa. Ne kellä on lapsia niin on raskasta. Työ, kotihommat ja ruuan laitto, sekä lasten muut asiat ja helliminen. Mitä enemmän taloudessa on ihmisiä niin sitä enemmän tulee hommaa. Ei siinä urheiluun ole aikaa.
[/quote]
Jep. Ei esim. meikäläiseltä oikein urheilut onnistuisi. Peruspäivä:
- herätys klo 6
- koiran lenkitys
- meikkaaminen ja hiusten laitto (15 min)
- lasten herätys ja aamupala
- lasten kouluvaatteiden ja kamojen huolehtiminen mukaan, iltapäivävälipalan teko valmiiksi jääkaappiin
- työmatka + työ klo 8.30-17.30
- töistä tultua koiran ulkoilutus noin tunti
- seuraavaksi päivällisen laitto ja syöminen
- kotitöitä kuten astianpesukoneen täyttö. tiskaus, pyykit, imurointi, lasten läksyissä auttamista
- joskus klo 22 aikoihin pääsen koneelle tai tv:n ääreen istahtamaan, ja olen kyllä ihan sippi. Pari tuntia siinä istun ja vietän omaa aikaa, ja sitten nukkumaan.
Yksinhuoltajan arkea... Eipä tässä kauheasti urheilua mahtuisi aikatauluun.
[quote author="Vierailija" time="09.10.2013 klo 22:36"]
Harrastakaa liikuntaa, siinä ratkaisu. Samoin terveellinen ruokavalio. Puhun kokemuksesta.
t. entinen sohvaperuna
[/quote]
Hyvä ratkaisu sulle. Kun aikanaan kärsin hirveästä väsymyksestä harrastin paljon liikuntaa, söin terveellisesti ja yritin aina vain enemmän. Kyseessä oli kilpirauhasen vajaatoiminta. Elimistöni oli kauheassa stressitilassa ja liikunta vain pahensi tilannetta.
Työelämä on niin tolkuttoman hektistä ja vaativaa nykyaikana, pakko painaa sata lasissa ja kaasu pohjassa ja tsempata hulluna, koska jatkuyva YT- ruletti pyörii ja hitaille, vetelille ja laiskoille satalee potkuja kuin sieniä sateella.
Työpäivä imee kaikki mehut ja energiat (työni on henkistä, ei ruumiillista) ja töiden jälkeen raahaudun puolikuolleena kotiin, en kerta kaikkiaan jaksa tehdä välillä edes kotihommia, joskus menen nukkumaan klo 18. Suurin haaveeni olisi, että saisin vain nukkua vaikka 2 viikkoa putkeen yhtä mittaa. Joskus pelkään jo, onko anemia/ syöpä/ joku sairaus, mikä vie voimat...Olisi ihana unelma olla vuosi vuorotteluvapaalla (mutta se ei ole realistista, koska takaisin ei olisi tulemista; potkuja olis jaettu silläkin aikaa jo pilvin pimein eikä työtä olis enää jäljellä). Jos seuraavissa YT:ssä tulee potkut, hihkun riemusta ja kuorsaan autuas hymy huulilla ekan kuukauden koivet oikosena lepäillen...;) Sitkeilisin 500 päivää ansiosidonnaisella, ennen kuin hakisin uutta duunia.
täällä!
Oma työni on luovaa/ fyysistä suhteessa 50/50. Tunteja on leikattu, joten vastoin omaa tahtoani työskentelen nykyään osa-aikaisesti. Työn määrä ei kuitenkaan ole vähentynyt, pikemminkin päin vastoin.
Nyt olisi enemmän vapaa-aikaa, mutta vähemmän voimia. Muutama päivä sitten huomasin suhtautuvani iritsanomispelkoon hälläväliä-tyyliin; ennen se oli kauhistus, nyt jaksan välittää aina vain hiukan vähemmän...
Onko sinulla muuta perhettä vai hoidatko vain itseäsi ?