Onko täällä muita, jotka ei jaksa työpäivän jälkeen tehdä mitään?

Miksi me lampaat oikein suostutaan tällaiseen paskaan? Mun äiti kuoli yllättäen ennen eläkeikää, eikä ikinä ehtinyt toteuttaa niitä "sitten kun olen eläkkeellä" -unelmiaan! Niin voi käydä kenelle tahansa meistä, vaikka huomenna!



Mitäs jos otettais loparit ja lähdettäis vaikka pitkälle matkalle? Säästöt sileäksi. :) Ja sitten vaan takaisin kotiin, kyllä Suomessa aina jollain elää. Tätä oravanpyörääkö tämän elämän kuuluu olla??

Olen myös sitä mieltä, etten ole laiska, teen työni hyvin tunnollisesti ja ahkerasti. Se voikin olla yksi syy väsymiseen, sillä en esim. ehdi töissä pitää ruokataukoa yleensä lainkaan.



Harkitsen välillä osa-aikatyötä, mutta olen meidän perheen ainoa työssäkäyvä tällä hetkellä, joten ei taida onnistua.



Olen äärettömän väsynyt.



Ap

Miten luulet jaksavasi, kun olet 45 (kuten minä)?



Itse aloitan lähes kaikki aamut menemällä juoksemaan. Sitten työt, usein 10 tuntiakin päivässä ja viikonloppuisinkin. Silti virtaa riittää kokkaamiseen ja kodinhoitoonkin.

pitäisi edes yrittää tehdä elämästään onnellista ja elää tässä hetkessä, eikä "sitten kun"...



Jotain vaihtoehtoja minäkin olen miettinyt... mutta mitähän se voisi olla?



Ap

ja usein iltakymmenen jälkeen menin aamuseiskaan töihin. Vaihdoin päiväduuniin, tienaan vähemmän, mutta voin paremmin.

Elämä tuntuu aivan erilaiselta. Vähemmälläkin rahalla pärjää, saan edelleen laskut maksettua ja ruuat ostettua. Vaatteita en ostanut aiemminkaan kuin tosi tarpeeseen ja harrastukset ovat ilmaisia. Onneksi teinitkään eivät vietä kulutusjuhlaa.

Haluan muistaa lasteni lapsuudesta muutakin loputtoman suorittamisen, ainaisen kiireen ja kaikki tekemättömät työt.



Tänään olen siivoillut puutarhaa - ja istuskellut välillä vaan auringossa.



Ostimme tämän talon vuonna 2004 ja tää on eka kerta kun ehdin istua jouten.

Pitkään oli itselläni samanlainen tilanne mutta nyt on vähän tullut parannusta. Aikaisemmin kaikki omat "harrastukseni" liittyivät jotenkin töihini koska harrastuksestani tuli aikoinaan ammatti. Nyt olen löytänyt ja innostunut puutarhasta ja siitä saan virtaa iltoihin. Samalla kun puuhaan pihalla, lapset leikkivät omia leikkejään ja pystyn heitä siinä samalla vahtimaan. Ennen oli tosiaan se tilanne, että töiden jälkeen en vain jaksanut tehdä pakollisten juttujen jälkeen yhtään mitään ja kun ne omat harrastuksetkin olivat samoja mitä koko päivän olin jo tehnyt töissä ei nekään jaksaneet enää innostaa. Tai sitten harrastin jotain, joka kehitti itseäni töissä, kuten kieliä yms...



Eli ehdotan että etsit itsellesi jonkin itsellesi sopivan ja mukavan harrastuksen, josta oikeasti tykkäät. Näin jaksat pikku hiljaa tehdä muutankin ja saat virtaa... Minua auttoi

Itse asiassa nuoremmalle työelämä voi olla raskaampaa kuin vanhemmalle. Olen vähän nuorempi kuin ap ja aloitin vasta ensimmäisessä oikeassa työpaikassani. Minulla ei ole vuosikymmenien tuomaa kokemusta, varmuutta eikä ammattitaitoa, mikä tietysti kuormittaa henkisesti. Joudun jännittämään ja pingottamaan, minkä vuoksi en enää kotona kauheasti jaksa puuhata.

Itse asiassa nuoremmalle työelämä voi olla raskaampaa kuin vanhemmalle. Olen vähän nuorempi kuin ap ja aloitin vasta ensimmäisessä oikeassa työpaikassani. Minulla ei ole vuosikymmenien tuomaa kokemusta, varmuutta eikä ammattitaitoa, mikä tietysti kuormittaa henkisesti. Joudun jännittämään ja pingottamaan, minkä vuoksi en enää kotona kauheasti jaksa puuhata.

Hyvä kommentti, en ole tullut ajatelleeksi, mutta ihan tottahan tuo on. Työssäni on paljon vastuuta, eikä siihen osaa suhtautua rennosti näin lyhyellä työkokemuksella. Minä myöskin pingotan töissä. Olen luullut, että tämä väsymys vain pahenee iän myötä, mutta se ei välttämättä olekaan niin, koska kokemus karttuu :)

Ap

Kun olin vanhassa työpaikassani niin tavallinen 8h työpäivä vei kaikki mehut. Töiden jälkeen olin aina ihan naatti ja monesti työjutut pyörivät vielä pitkin iltaa mielessä. Vapaat ei ollut kuin harvoin 2 päivää peräkkäin ja yhdessä päivässä ei todellakaan ehtinyt nollaamaan, saatikka tekemään kaikkia tekemättömiä kotitöitä. Työ vaati kuitenkin skarppiutta ja 110 lasissa -meininkiä.



Sitten onni potkaisi ja sain vastaavan työn paljon rauhallisemmasta yrityksestä. Koska työtä ei enää tehdä hampaat irvessä on palkkakin hiukan pienempi. Mutta nykyään jaksan elää. Töiden jälkeen ei haittaa vaikka lähtisin suoraan salille, koska olo ei ole ihan kuollut. Perheen parissa jaksan olla taas oma reipas itseni ja energiaa riittää myös yhteisiin projekteihin.



Siksi kannustan teitä kanssasisaret siihen että mikäli rahallinen mahdollisuus antaa myöten hiljentää, niin tehkää se! Meillä on vain yksi elämä ja surullista antaa sen valua ohitse.

Mitä oikeasti tehdä jos energiaa ei ole? Helppoa on muiden sanoa että liikunta tuo energiaa mutta mulla se vain pahentaa tilannetta, uskokaa pois olen kokeillut. Olen esim käynyt aikaisemmin kokonaisen vuoden säännöllisesti kuntosalilla ja se vei aina kaikki voimat ja piti mennä himaan nukkumaan moneksi tunniksi. Kaikille liikunta ei lisää energiaa ja olen kyllästynyt kuuntelemaan sitä ihmisiltä joille homma ilmeisesti toimii. Olen ahkera ihminen ja halukkuutta tehdä vaikka mitä löytyy mutta kun energiaa ei ole. Lääkärit kirjoittavat masennuslääkkeitä jos mainitsen väsymystä, en missään nimessä ole masentunut, päinvastoin olen erittäin elämänmyönteinen ihminen. Syön super terveellisesti mikä tuo huomattavasti lisää puhtia, ennen vegaaniruoksvaliota olin 90% kuollut ja tosi sairas koko ajan. Nyt jaksan edes jotain ja sairautta ei ole, väsymys on kuitenkin niin merkittävä etten jaksa käydä töissä. Haluaisin kyllä käydä ja kohta on pakko koska olen ollut jo lähes 2 vuotta työttömänä ja se hävettää. Hermostuttaa koska viimeksi työnteko loppui siihen että piti ottaa pitkää sairalomaa. Minulla on 3 lasta ja olen yksinhuoltaja. 

Kuulostaa tutulta. Minulla oli Ap ennen noin. Silloin minulla ei onneksi vielä ollut lapsia. En todellakaan olisi jaksanut tehdä heidän kanssaan töiden jälkeen mitään. Lasten jälkeen olen tehnyt 6h työpäivää ja olen ihan eri ihminen. Työmatkaan minulla  menee vain vartti. Toki olen köyhempi, mutta pärjäämme. Onnellisempi kuitenkin olen!

Mulla syy jaksamattomuuteen ja väsymykseen oli kilpirauhasen vajaatoiminta. Mutta sitä "ei saatu kiinni" koska arvot olivat viitteissä. 20 vuotta olin jaksamaton, kunnes sain hoidon. Vaatikaa, että mittautetaan sekä TSH että T4V ja sitten ihannetulokset ovat nämä: TSH noin 1 ja T4V viiterajojen ylimmässä kolmanneksessa tai puolivälin yläpuolella. (Eli jaetaan viiterajat kolmeen yhtä suureen osaan ja katsotaan, mihin niistä oma arvo asettuu.) 

Eli se ei riitä, että "arvot on viitteissä, kaikki hyvin"! Ei todellakaan. Ja sitä suuremmalla syyllä kokeisiin, jos on sukurasitetta, eli suvussa kilpirauhasongelmia. Ja jos lääkärinne ei hoida, niin muutama hyvä lääkäri Suomessa on, joka hoitaa "hyväarvoisia" potilaita, kysykää kilpirauhasaiheisilta keskustelupalstoilta sitten nimiä!

Suomessa pitäisi olla enemmän mahdollisuuksia työn jakamiseen ja osa-aikatyöhön. Enimmäkseen vaihtoehdot nyt joko 100 tai 0.

Olen päättänyt että pysyttelen osa-aikatöissä niin pitkään kuin mahdollista, se vaan parantaa elämänlaatua. Siitä huolimatta että porvarihallitus kiristää vaan tavallisen ihmisen elintilaa, hautaan asti pitäisi olla työelämässä ja nuoret eivät saisi enää edes vaihtaa opintojen alaa. Uusliberalistit  vetäkööt v'tun päähänsä-

Minuakin väsyttää töiden jälkeen ja joskus lasten katsellessa pikkukakkosta nukahdan samalle sohvalle. Päivällä suunnittelen meneväni illalla lenkille, salille ja ties minne, mutta kotona huomaan, kuinka ikävä mulla on ollut lapsia ja haluaisin vain olla heidän lähellä, leikkiä, jutella, puuhastella, tutkia ja kokea yhdessä. Haluan lukea iltasadun ja vasta sen jälkeen on omaa aikaa. Siinä vaiheessa huomaa kellon olevan jo aika paljon ja aamulla on herätys 5 jälkeen. Parempi olisi rauhoittua itsekin ja totuus on, että siinä vaiheessa se liikunta ei kiinnosta vaikka voisikin lähteä tuonne pimeään ja kylmään..

Sekin auttaa jo huimasti että liikkuu viikonloppuisin.

Aluksi töiden jälkeen väsytti niin että itkin automatkat kotiin. Olen työssä jossa on raskasta niin henkisesti kuin fyysisesti. Näen rankkoja asioita ja teen pitkiä vuoroja joiden jälkeen on muutama vapaa. Opin kuitenkin jossain vaiheessa ottamaan rennommin ja jättämään työt töihin ja vaihdoin ajatusmaailman ihan toisaalle. Jos ajattelee vain että ei jaksa niin ei sillon jaksakkaan. Töistä lähtiessä jo ottaa asenteen "mitähän jännää tänään keksis" niin tulee tehtyä ja touhuttua. Tylsistäkin arki askareista saa mielenkiintoisia pienellä mielikuvituksella. Nukun nyt yöni hyvin ja palaan aina iloisena työpaikalle. Ennen sitä pyöri yöt miettien kurjaa oloa ja väsymystä, päivät tuntui pitkille. Voihan se olla ihan fyysinen vikakin tuo väsymys,  minulla se oli korvien välissä :-)

Täälläkin yks.. Just tulin kotiin iltavuorosta ja oon aivan kuollut. Ei pelkästään se, että tekee vuorotyötä, mutta se, että mun työ on sekä henkisesti ETTÄ fyysisesti erittäin raskasta ja hektistä :( Monesti aamuvuoron jälkeen olen niin naatti, että tulen kotiin syömään ja loppuilta meneekin lepäillessä ja sitten ajoissa nukkumaan. Kyllähän tässä oma sosiaalinen elämä on kärsinyt kun omasta kaveriporukasta olen ainoa joka vuorotyötä tekee, muut siis aina viikonloput vapaalla. Eikä ystävät aina ymmärrä kun sanon että sori, oon vaan niin väsynyt etten jaksa nähdä. Keväällä mulla alkaa osa-aikatyö mikä tulee helpottamaan omaa jaksamista ihan suunnattomasti. Surullista sanoa, mutta kesäkuusta lähtien olen jaksanut töissä vain sen takia, että tiedän työtaakan keväällä helpottavan. Huh... Tsempit kaikille!

[quote author="Vierailija" time="23.10.2013 klo 23:52"]

Täälläkin yks.. Just tulin kotiin iltavuorosta ja oon aivan kuollut. Ei pelkästään se, että tekee vuorotyötä, mutta se, että mun työ on sekä henkisesti ETTÄ fyysisesti erittäin raskasta ja hektistä :( Monesti aamuvuoron jälkeen olen niin naatti, että tulen kotiin syömään ja loppuilta meneekin lepäillessä ja sitten ajoissa nukkumaan. Kyllähän tässä oma sosiaalinen elämä on kärsinyt kun omasta kaveriporukasta olen ainoa joka vuorotyötä tekee, muut siis aina viikonloput vapaalla. Eikä ystävät aina ymmärrä kun sanon että sori, oon vaan niin väsynyt etten jaksa nähdä. Keväällä mulla alkaa osa-aikatyö mikä tulee helpottamaan omaa jaksamista ihan suunnattomasti. Surullista sanoa, mutta kesäkuusta lähtien olen jaksanut töissä vain sen takia, että tiedän työtaakan keväällä helpottavan. Huh... Tsempit kaikille!

[/quote]

Millä alalla olet, hoito-ala?

Jos ihmiset urheilisivat säännöllisesti 3-4 kerta viikko sekä söisivät säännöllisesti ei moisia ongelmia ole. Tiedän että aloitus oli vanha, mutta on todella surullista jos 26v ap ei jaksa tehdä mitään työpäivän jälkeen. Mielenkiinnosta olisi hyvä lisä tietää postaajien paino/pituus tai bmi, koska epäilen ylipainolla olevan tekemistä asian kanssa.

Itse duunissa työmatkojen kera 0800-1800, sali noin 19-21 ja päälle suihku ja ruoka. Homma paketissa! Hyvä fyysinen kunto sekä säännöllinen ruokarytmi auttaa kummasti jaksamaan - työni rankkuutta ei vähennä se fakta että lensin 120 000km pelkästään viime tilikaudella.