Onko Tiibetinspanieli kiva koira?

Kannattaa ottaa, sen on mainio koira!

Kiva koira ja mitä niistä vitun lenkeistä, kun omistajakin voi  olla monesti sellainen ettei lenkeistä välitä. Kyllä  naapurin tipsu jaksoi lenkkeillä 5km lenkkejä ja mulle sekin on liikaa ja itse  tykkään kääpiökokoisista koirista  ja iso koira on kauhistus. Turha tulla kertomaan ettei pienet koirat kiinnosta, kun itse tykkään kovasti pienistä koirista. 

Meidän 13-v tipsumme on ollut terve. Pentuna oli pieni "riiviö", täysikasvuisena rauhallinen, ystävällinen, omanarvontuntoinen, itsenäinen ja itsepäinen, mutta kiltti ja ihmisrakas. Aluksi tuntemattomia kohtaan varautunut, mutta muistaa ystävät vuosienkin takaa. Tipsu ei tottele komentelua, eikä sitä voi kouluttaa kuten useimpia koiria. Ystävällisyys, kunnioitus, rauhallisuus ja lempeys on tärkeää. Se oppii kuin huomaamatta perheen tavoille ja on esimerkiksi mainiota matkaseuraa. On varmaan parempi koiran luonteen kehitykselle, jos perheessä ei ole alle 8-vuotiaita lapsia.

meillä kohta kolme-vee tipsu. Aivan ihana kaveri. Lenkillä välillä joutuu kantamaan,kun päättää,ettei kiinnosta kävellä.

Tipsut on kylläkin erittäin leikkisiä ja energisiä koiria noinki pieneksi. Helppo, sopeutuvainen rotu. Omien kans tehty myös pitkiä lenkkejä, helposti jaksavat.

Meillä on tiibetinspanieli ja ei ole mitään sukkaa tai pehmolelua ikinä rikkonut. Tiibetinspanieli on hyvin ihmisrakas ja oppii nopeasti joitakin temppuja. Meidän Moona jaksaa lenkkeillä jotain 6km ihan reippaasti, mutta semmoiset juoksulenkit ottavat jo sen voimille. Tiibetinspanieli on suht terve rotu, mutta korvatulehdusta saattaa tulla kai aika paljon. Tiibetinspanieli sopii hyvin myös vanhemmille ihmisille, koska ei tarvitse paljon liikuntaa, vaan tyytyy hyvin vähenpäänkin. Toki tipsusta saa myös hyvän lenkkitoverin. Toki tipsulla on myös omapäisyyttään ja jos häntä ei vaikka huvita antaa tassua, hän ei sitä myös anna. Sama myös siinä karkaamisessa. Jos jotain mielenkiintoista menee lähitiellä (hevonen,kissa,toinen koira,auto tai vaikka ohikulkija) ei "tänne" huudot paljoa auta. Mutta sanoisin, että tiibetinspanieli on kiltti ja rauhallinen lapsiystävällinen koira. Itse pidän tiibetinspanieleista.

Ja muuten tiibetinspanielilla on juurikin pitkä ikä! On noin 10 kaikista pitkään elävempien koirarotujen listalla 8toki on poikkeuksia) Se on totta, että tiibetinspanielit on yleisesti aika haukkuherkkiä, mutta ei ne nyt niin hirmu paljoa yleensä räksytä.

Pientä koiraa harkitseva ei halua isoa koiraa, eikä pitkiä lenkkejä.

Mulla on nyt kolmas tipsu. Kaikki on olleet uroksia.

Eka oli sosiaalinen, tykkäsi vieraidenkin rapsutteluista ja tuli hyvin toimeen kaikkien koirien kanssa. Oli rohkea ja teräväpäinen, viihtyi yksin ja seurassa. Sylissä ei tykännyt olla pätkääkään, oli energinen eikä todellakaan mikään sohvaperuna. Ei haukkunut juuri lainkaan. Sairasteli korvatulehduksia, anaali vaivasi ja tassuissa oli tulehduksia. Tassutulehdukset loppuivat, kun ruoka vaihtui. Eli 13-vuotiaaksi.

Toka oli epäsosiaalinen, rakasti läheisiä ihmisiä, mutta ei tehnyt mielellään tuttavuutta vieraiden kanssa. Oli arkajalka eikä mikään neropatti. Sylissä ei tämäkään viihtynyt. Ei haukkunut juuri lainkaan. Oli vain kaksi kertaa kipeänä elämänsä aikana - anaaliongelmia ja tulehdus suussa. Eli 15-vuotiaaksi.

Nykyinen ilopilleri on 2-vuotias. Kertakaikkiaan ihana tapaus, herttaisin kaikista kolmesta. Kasvattaja sanoi jo pentua haettaessa, että tästä tulee varmasti sosiaalinen. No niin tuli. Rakastaa kaikkia ihmisiä ja koiria. Lapset ja aikuiset saa rutistella niin paljon kuin haluavat. Vilkas ja iloinen, eka pehmeillä arvoilla koulutettu koirani. Oppii nopsasti, tottelee hyvin ja on todella nokkela. Ensimmäinen koiristani, joka tykkää istuskella sylissä - nytkin istuu kyljessä kiinni. Ihan pienenä pentuna oli kerran kuumeessa, muuten on ollut terve kuin pukki. Mulla kävi hirmuinen onni, kun tämän pennun varannut pariskunta oli peruuttanut kaupan. Voi minkä mussukan menettivät.

Kaikki kolme koiraa ovat olleet innokkaita lenkkeilijöitä, reippaasti ovat metsissä juoksennelleet, kävelleet ihan ongelmitta kymmenisenkin kilometriä pitkiä lenkkejä - koirat ovat niillä matkoilla mutkitelleet metsissä ja poikenneet matkalla uimaan, joten niillä matka on ollut pidempi kuin itsellä. Kertaakaan ei ole tarvinnut yhtäkään kantaa. Ei kai tipsua harkitseva mitään juoksulenkkikaveria haluakaan.

Tipsuissa on sekin hyvä puoli, että rotua ei ole jalostettu pilalle eli ovat suhteellisen terveitä ja pitkäikäisiä niin kuin täällä on jo kerrottukin.

Eiköhän moni asia minkä tahansa koirarodun käyttäytymisessä, ole seurausta siitä miten omistaja on koiransa kouluttanut/jättänyt kouluttamatta. Miten omistaja on perehtynyt rotuun ja kantaa vastuun koirastaan. Hyvin käyttäytyviä, leikkisiä, iloisia, ihania ja kilttejä sekä tottelevaisia koiria, niin kuin myös räksyttäviä, karkailevia, purevia ja arvaamattomia löytyy ihan varmasti jokaisesta koirarodusta. Koulutuksella ja johdonmukaisella kasvatuksella on suuri merkitys kuitenkin koiran käyttäytymisessä.

Itselläni saksanpaimenkoirista (sekä muistakin paimenkoiraroduista), vuosien vankka kokemus ja niin ihana on kuitenkin koirarotuna myös tiibetinspanieli. Täysin tykästynyt tähän pikku touhuilijaan joka ei todellakaan omaa saksanpaimenkoiran luonnetta ja jonka kanssa harrastukset ovat aivan erilaisia, mutta molemmat ihania luonteeltaan ja molemmat niin rakkaita! Ja oikein mukavia koirakansalaisia ;)

Lainaus: "Eläinlääkärinä uskallan väitellä 12. vastaajan kanssa. Ei ole sen terveempi kuin muutkaan brakykefaaliset. Nykyään tapaan entistä enemmän huonoja hengittäjiä, korisijoita, röhisijöitä ja kuorsaajia. Hampaat on aivan oma lukunsa lyhyestä pään muodosta johtuen. Silmäongelmat ulkonevista silmistä johtuen. Selkäongelmat pitkästä rungosta johtuen.

Luonne kiva, jos on kasvatettu ja nähty vaivaa. Aivan kamala potilas, jos on pidetty sohvakoristeena, kyllä ne räksyttää ja puree."

Minkäslainen "eläinlääkäri" sinä olet, kun et osaa edes kielioppia? Sitä paitsi sinä nyt kyllä sekoitat kaksi rotua, Coccerspanielin ja tiibetinspanielin keskenään. Oikea eläinlääkäri tuskin puhuisi muutenkaan noin halventavasti "asiakkaistaan". Sitä paitsi tipsun hyvä terveys ja pitkäikäisyys on kyllä todistettu moneen kertaan ja paljon korkeammalla taholla kuin sinun "uskaltaisin väitellä" asenteella ja tiedoillasi. Jos sinua tipsu puree, se on vain osoitus rodun älykkyydestä. Tuollaisella asenteella ei oikeasti eläinlääkärinä kauan pärjää :))

Meillä on n. 2v tipsu,aivan ihana! En kadu yhtään, että otin! Ei räksytä,rauhallinen,hyvää seuraa jos on pahamieli niin tulee kyllä lohduttamaan. I LOVE!❤️❤️

Meillä on 10 v tipsu-mummo, ja on ainakin meille antanut rodusta positiivisen kuvan :) tiibetinspanielit ovat uskollisia, syvästi omistajiin kiintyviä, ns "oman perheen" koiria. Vieraita kohtaan voivat olla viileän etäisiä, mutta kilttejä kuitenkin. Ei juurikaan miellyttämishalua, mutta oikealla motivoinnilla onnistuu! Siistejä, rauhallisia ja tyylikkäitä koiria, jotka ovat omaa perhettä kohtaan ihania ilopillereitä :) ! Meidän koira ei hauku muulle kuin ovikellolle, mikä on ihan ok, koska haukku "ei jää päälle". Voin suositella rotua!

12 vuoden kokemuksella sanon tipsun olevan älykäs, oman perheen koira, jolla ei ole sitten tippaakaan miellyttämisenhalua. Tekee miten tahtoo. :D Ystävällisestä ja vahvasti vartioivasta tipsusta kokemusta - ääntä lähtee. Metsästysviettiä ei ole, mutta irti on pystynyt pitämään vasta vanhemmiten. Mahtava koira! Yhä liki 13-vuotiaanakin perusterve - korvat ja kuluneet lonkat vaivaavat joskus. Nuorempana jaksoi lenkkeillä reippaasti.

Mahtaviaja ihania ne ovat 

terveisin nainen jolla on 5 tiibetinspanielia

Juuri Tipsun menettäneenä voin sanoa,ettei ensinnäkään ollut haukkuherkkä,yksin ei viihtynyt,kuin joskus,ystävällinen,pitkäikäinen(melkein 17v) silmät.tulehtui,ei selkä-,lonkka-.ym vikoja.Halusi joskus olla omassa rauhassa ja sai olla.Upea ja kiltti seurakoira,joka jaksoi pitkiäkin lenkkejä.Omasi seurapiirirakon.Eikä taatusti ollut tyhmä! Tuli meille 7 vuotiaana ja noin 9 v aloin opetamaan sille temppuja ja hetkessä oppi.Kerran sattui hauska tapaus,kun meillä oli vierailulla nainen,jolla oli noutaja,joka osasi sen "PAM! koira kuolleeksi"-tempun.Kun sanoo pam,koira heittäytyy kuolleeksi. Sanoin,että kuinkahan kauan pitäisi Nuupille opettaa,että PAM....koira heittäytyi pitkälleen ja osasi sen jälkeen aina sen. Että se siitä tyhmyydestä.Ei pidä yleistää tyhmyyttä,eikä viisautta. Ne ovat persoonallisuuksia,kuten mekin :-)

[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 19:50"]

Eikös nää tipsut ole aika aggressiivisia vai? Korjatkaa väärät mielikuvani jos olen väärässä, eli mun mielestä tipsut

- on vihaisia vieraille

- pelkopurijoita

- räkyttäjiä

- väsyvät jo parin tunnin maastolenkillä niin että niitä joutuu kantamaan

- hengitysvaikeuksia

- allergioita

- lyhyt ikä

[/quote]

Em.lista sopii normaaliin ihmiseenkin, joten kaipa hän koirastakin saa kaltaisensa koulutettua. Yleisellä tasolla ko.lista ei kuitenkaan edusta tipsua.

Itse en aikoinani hankkinut koiraa suorittamisen välineeksi, joka näyttäisi monessa viestissä olevan pääasia. Koiran pitää pystyä siihen, tähän ja tuohon... Koira on koira ja tekee sen minkä pystyy ja niin on myös tipsun laita.

Itse en halua susikoiraa, koska se ei osaa edes lentää tai hae baari-illan jälkeen kotia...

Meillä on ollut paljon tipsuja ja on tälläkin hetkellä. Vaikka wikipediassa yms. Sellaisissa lukee että omapäinen ja itsekäs. Niin tottelee kyllä mutta välillä on itsekäs. Kiltti ja yleensä rauhallinen. Jos jonkun tipsu on kerran hyökännyt päälle niin kyseinen henkilö/omistaja on voinut pahoinpidellä koiraa tai ei osaa kouluttaa. Aina ei ole mitään sylivauvoja mutta lapsista pitää. Eivätkä ole kauhean kovia haukkumaan että suht hiljaisia ovat. Ja itsenäisiä ovat. Mutta pentuna ja vanhemmiten yksinäisyys ja yksin oleminen alkaa pelottaa. Ja meillä ainakin kaikki on ollut hyviä syömään. Hyvin nopeita oppimaan. Ei ole kauhea turkin kauhea homma turkin hoidossakaan. Kun vain harjaa kerran 1/2 viikossa ja pesee kun on tarpeen. Ja karvanlähtöaikoina sitten vähän useammin. Ihana luonteisia ja suosittu näyttely rotu. Saa kyllä esteitäkin hyppäämään jos vain jaksaa opettaa...;-)

2 on minulla ollut. Toinen eli 18-vuotiaaksi sairastamatta koko elinaikanaan ja toinen 16-vuotiaaksi, sairasti kerran vakavasti: kohtutulehduksen synnytyksen jälkeen. Molemmat oli fiksuja ja hiljaisia koiria, kerrostaloon sopivia. Molempien kanssa harrastin paljon ja olin sosiaalistamisen kanssa perusteellinen alusta saakka. 

Ihmisillä paljon vääriä luuloja rodusta. Rotu ei ole nykyaikaisen jalostuksen tulos vaan ikivanha rotu, samanlaisia koiria on ollut Tiibetin seuduilla jo 200 eaa. Ei ole syringomyelia -rotu eikä kärsi hengitysongelmista. 

Nykyisin mulla on toyvillakoira, tykkään kun ei irtoa karvaa, mutta kovin on haukkuherkkä rotu.

olen vanha palveluskoira harrastaja,useilla ison koira omistajalla on tipsu kaverina,koska aina innokas jaksaa lenkkeillä siinä kuin isommat rodutkin,jos sohvankoristeena aiot pitää tulee varmasti ongelmia,jos koiran kunto huono niin ei mikään rotu ole innoka ulkoilemaan.