Lue keskustelun säännöt.
Epäreilu testamentti
02.05.2012 |
Olin pitkän Vappu-viikonlopun syntymäkodissani lasten kanssa. Veljeni pitää nykyään kotitaloa. Hän on poikamies ja lapseton. Veli kertoi minulle tehneensä maatilasta testamentin yhdelle lapsistani. Hän haluaa siis suosia yhtä lasta muiden kustannuksella, jotta kotitalo pysyy ehjänä.
Hän ei aio antaa mitään myöskään muiden sisarusten lapsille (meitä on tämä kotitilaa pitävä veli, minä + kaksi siskoa, joilla kummallakin kaksi lasta). Veli on 5-kymppinen ja mahdollinen testamentin saaja nyt 10-vuotias.
Ymmärrän, että voi mennä kolmekinkymmentä vuotta ennen kuin testamenttia käytetään, mutta jo nyt hirvittää, mikä sota sisarusten välillä tulee, kun yksi saa kaiken eikä muut mitään. Eivätkä serkutkaan varmaan tykkää ajatuksesta, että eivät saa sedältä mitään, vaan vain yhtä lasta suositaan.
Veli ei suostu muuttamaan testamenttia tasapuolisemmaksi, "sen tein minkä tein". Olisi edes jättänyt kertomatta minulle.
Kommentit (58)
Sitä paitsi olen itsekin sen arvauksen kannalla, että viimeistään 70v tulee joku hupakko ja puhuu veljesi naimisiin ja vie kaiken.
siis isäni sedälle. Tosin äijä oli kiero kuin onkiliero eli perunkirjoituksessa selvisi, että mitään jaettavaa ei ollut, tilan omisti isäni. Hän oli saanut sen lahjaksi joskus 20 vuotta aikaisemmin, setämies maksanut lahjaverot jne. ja pitänyt hallintaoikeuden. Nuori tuore leski (no joo, 52v) sai ainoastaan auton, ja siitäkin oli maksamatta yli puolet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitään sen varaan että perisin jonkun- tai että lapset perisivät. Sisarusten kesken meillä on nytkin eriarvoinen tilanne; osa on mm. nainut paljon "luxusta" elämäänsä, mä olen ansainnut kohtalaisen elämän omalla työlläni.. tätini oli testamenttaamassa minulle jotakin, riitaantui äitini kanssa- ei testamentannut. Aikanaan perin tietysti vanhempani- mikäli heiltä mitään jää... Mutta tuntuisi todella oudolta alkaa kadehtia tai katkeroittua TOISTEN IHMISTEN omaisuudesta. Mulla on mun elämä ja toimeentulo- jos toisella on enemmän niin sitten on- en ole riitaantunut sisarustenikaan kanssa vaikka heidän luxuksensa ei pahemmin mun elämään vaikuta.. olisko aika monella nyt vähän sekaisin nämä realiteetit, ja se ahneus...? Eikös siihen omaan elämäänsä kannattais olla tyytyväinen..?
mitään sen varaan että perisin jonkun- tai että lapset perisivät. Sisarusten kesken meillä on nytkin eriarvoinen tilanne; osa on mm. nainut paljon "luxusta" elämäänsä, mä olen ansainnut kohtalaisen elämän omalla työlläni.. tätini oli testamenttaamassa minulle jotakin, riitaantui äitini kanssa- ei testamentannut. Aikanaan perin tietysti vanhempani- mikäli heiltä mitään jää... Mutta tuntuisi todella oudolta alkaa kadehtia tai katkeroittua TOISTEN IHMISTEN omaisuudesta. Mulla on mun elämä ja toimeentulo- jos toisella on enemmän niin sitten on- en ole riitaantunut sisarustenikaan kanssa vaikka heidän luxuksensa ei pahemmin mun elämään vaikuta.. olisko aika monella nyt vähän sekaisin nämä realiteetit, ja se ahneus...? Eikös siihen omaan elämäänsä kannattais olla tyytyväinen..?
Naulan kantaan. Voiko joku vielä selittää minulle, miten testamentti voi olla epääreilu, kun testamentin tekijällä ei ole puolisoa eikä lapsia? Samalla logiikallahan on varmaan epäreilua koiria kohtaan, jos joku testamenttaa omaisuutensa kissayhdistykselle?
eriarvoisuutta kun ÄITI kokee. Eli ap:n tunteet kyllä siirtyvät lapsiin; sen sijaan jos ap selvittäisi oman suhteensa toisten omaisuuksiin, lapset ehkä saisivat myös paremmat lähtökohdat. Ei tasajako muutenkaan ole aina paras mahdollinen; alkkissukulainen tunaroi toistenkin työn- joku taas on henkeen ja vereen vaikka tilanjatkaja...
En ymmärrä ap miten saat tuosta ongelman... sitäpaitsi jos sisarussuhteet on kunnossa niin eikös jotain yhteistä hyvää ole helppo rakentaa omistussuhteista huolimatta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä pellot annetaan vuokralle ja metsät hoidetaan firman avulla, joten enää tilat eivät ränsisty käsiin. Rakennukset joka tapauksessa ovat konesuojia lukuunottamatta vanhentuneita 20 vuodessa, niitä ei kannata surra.
.
mutta mun ajatusmaailmani on kuitenkin ihan päinvastainen kuin sulla. Mun kokemuksen mukaan tuollaiset ikänsä viljelleet poikamiesisännät eivät raaski antaa niitä rakkaita peltojaan vuokralle, vaan viljellä sinnittelevät niitä itse viimeiseen asti. Ja kun voimat eivät enää riitä, niin sitten pellot jäävät viljelemättä.
Eikä ikäihmisillä ajatuksenjuoksu välttämättä edes aina ole niin kirkas, että älyäisi tilata metsäkoneen töihin. Eikä metsien tilastakaan enää olla selvillä, kun jalka ei nouse sammalmättäiden yli.
Ja vaikka rakennukset ränsistyvät joka tapauksessa 20 vuodessa, niin ei se ole perijälle mikään lohtu, että tilalla ei ole yhtään käyttökelpoista rakennusta. Jokainen voi kuvitella mielessään, kun pitäisi muuttaa tilalle, missä ei ole mitään valmiina. Ei ole helppoa eikä halpaa heti ensitöikseen rakentaa kaikki alusta asti. Ja samaan syssyyn hankkia vielä kaikki työkoneetkin.
Miten opetetaan lapsia käsittelemään megaluokan epäoikeudenmukaisuus? Annahan joitakin vinkkejä siitä!
Tähän asti meillä on opeteltu jakamaan tasan kaikki se, mikä voidaan järkevästi jakaa eli on ostettu samanlaiset karkkipussit, järkätty synttärikutsut osapuilleen saman kaavan mukaan, hankittu kännykkä kaikille ekalle luokalle mennessä jne.
Kukaan muu kuin minä ja veljeni ei tiedä, kuka tämä "suosikkilapsi" on. Taidan tässä eniten kipuilla sitä, että en olisi halunnut tietää!!!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten opetetaan lapsia käsittelemään megaluokan epäoikeudenmukaisuus? Annahan joitakin vinkkejä siitä!
Tähän asti meillä on opeteltu jakamaan tasan kaikki se, mikä voidaan järkevästi jakaa eli on ostettu samanlaiset karkkipussit, järkätty synttärikutsut osapuilleen saman kaavan mukaan, hankittu kännykkä kaikille ekalle luokalle mennessä jne.Kukaan muu kuin minä ja veljeni ei tiedä, kuka tämä "suosikkilapsi" on. Taidan tässä eniten kipuilla sitä, että en olisi halunnut tietää!!!
ap
sillä se yksin perivä lapsihan tietysti jakaa omastaan sisaruksilleen ja serkuilleen, koska olet hänet sellaiseksi kasvattanut, eikös?
Jotts sun lapset olisi "tasavertaisessa" asemassa?
Tää on just tätä suomalaista peruskateutta. Kukaan ei saa saada mitään, jos mä en saa enemmän.
jaettuina ne tilat ei yksinkertaisesti ole enää elnkelpoisia. Suomi on nytkin jo täynnä liian pieniä tilojajoilla kukaan ei pysty elättämään itseään, vaan jotka on pakko muudä ulkopuolisille, lun toimeen ei vaan voi tulla. Mut säkö haluat, että teidän sukutila on pakko myydä jollekin wahlroosille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko siis minun väärin toivoa lapsille tasapuolista kohtelua? Meistä neljällä alkuperäisellä sisaruksella (siis veljelläni, joka sai tuon kotitalon melko halvalla) on ollut viileät välit eli suoraan sanottuna nuo kaksi muuta sisarusta eivät ole missään tekemisissä veljeni kanssa. Ovat katkeria talon silloisesta päätymisestä melko pilkkahinnalla veljelleni. En haluaisi saman toistuvan (sisarten välien rikkoutuminen) omien lasteni kohdalla.
Hän tahtoo, että tilaa ei pirstota. jos sen perii 8 henkilöä, menee se myyntiin samantien.
Ainoa mahdollisuus on testamentata yhdelle ja toivoa, että hän ei pane tilaa palasiksi. Yhdessä peritty myydään heti, koska kukaan ei kykene sitä lunastamaan. Ja siitä jos mistä tulee pahoja riitoja.
Että kun et asialle mitään voi, se on kiinni sun kasvatuksesta nyt. Ellet sitten pyydä lastasi luopumaan perinnöstä.
Miten helvetissä se on automaattista, että sisarukset kasvavat kateellisiksi toisilleen ja rahan takia rikkovat välinsä? Vaihtoehtoja on muitakin. Mutta teille varmaan vieraatkin joutuu juhliin tuomaan muillekin lapsille lahjat, etteivät vahingossakaan oppisi maailmanmenosta mitään. Tämän takia kakarat on pikavippiveloissa kun kuvittelevat, että kaikki ovat samassa asemassa ja jokaisella tulee olla mahdollisuus Mulberryn laukkuun ihan tuosta noin vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos veljesi on jatkanut tilanpitoa normaalisti sukupolvenvaihdoksen kautta, niin tilaa ei mitenkään "saada", vaan se ostetaan. Jos hinta on ollut sun mielestä "melko halpa", niin sitten sun näkemys vain on jotain muuta kuin viranomaisten. Sillä viranomaiset kyllä pitävät huolen siitä, ettei sukupolvenvaihdoksia tehdä pilkkahintaan vaan ne tehdään ihan asiaankuuluvalla hinnalla.
Veljesi on maksanut sukupolvenvaihdoksesta vanhemmillenne. Jos vanhempasi ovat kuolleet, niin sieltä ne rahat on jaettu teille sisaruksille. Joten turhaan kaksi siskoa on mutristellut, kun sieltä perinnön kautta ovat kuitenkin osuuden tilan hinnasta saaneet. Jos taas vanhempanne vielä elävät, niin siellä se perintö on teitä odottamassa, ellei vanhemmat ole rahoja johonkin tuhlanneet (mihin heillä on kyllä täysi oikeus).
Teillä taitaa suvussa olla perinteenä riidellä rahasta ja katkaista välejä perintöriitojen vuoksi. Kannattaisi yrittää tehdä työtä asennemuutoksen eteen, jotta tuo perinne ei jatkuisi sukupolvelta toiselle.
Meidän lapset kaipaa hyvän yön toivotuksia, joten jatka kohta myöhemmin.
Kyllä meillä tuodaan synttärilahja vain päivän sankarille. Eli kun näin tehdään, niin kyllähän toki sisarukset osaavat sovussa olla, vaikka yksi saakin parin miljoonan euron perinnön.
Mulberryn laukuista ei olla kuultukaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota selvää laista. Testamenttia voi moittia perunkirjoituksessa. Tällöin on laillisilla perillisillä mahdollisuus lakiosaan ainakin joissain tapauksissa. Googlaamaan lakipykäliä vaan!
Lapsettomalla poikamiehellä ei ole lakiosaperillisiä!
Kyllä meillä tuodaan synttärilahja vain päivän sankarille. Eli kun näin tehdään, niin kyllähän toki sisarukset osaavat sovussa olla, vaikka yksi saakin parin miljoonan euron perinnön.
Mulberryn laukuista ei olla kuultukaan.
ap
ihmisiä jotka on kateellisia muille. Kun jaatte prikulleen taraksti kaiken kaikille.
Meillä jokainen saa sen mitä tarvii ja joskus haluaa. Ketään eri syrjitä, mut jos joku tarvii uuden pyörän, ei toiset saa vain siksi, etteivät tulisi kateellisiksi.
Meillä ei opeteta lapsia, et aina saa kaiken mitä toisetkin saa. Joskus joku tarvii enemmä, joskus vähemmän.
Samoin kasvatetaan alset siihen, että itse ovat onnensa seppiä.
Jos meillä olis vastaava tilanne, ei mua huolettais ollenkaan.
Sama mun sisarusten kanssa. Mä olen perimässä lapsettoman kummitätini joka on meidän sukulainen. Kaikki sisarukset tämä tiedetään ja kukaan ei ole kateellinen. Ovat vaanonnellisia mun puolesta. Tosin tietävät, että kesähuvilaa yms. saavat myös käyttää ja autan muutenkin jos tarvetta on. Sama pätee toiseen suuntaan
Eli edelleen, kasvata lapsesi oikein, niin ei tule ongelmia.
Yleensä pellot annetaan vuokralle ja metsät hoidetaan firman avulla, joten enää tilat eivät ränsisty käsiin. Rakennukset joka tapauksessa ovat konesuojia lukuunottamatta vanhentuneita 20 vuodessa, niitä ei kannata surra.
Eli vaikka tuo veli elelisi 90 vuoden ikään asti, se maapohja on yhä arvossaan, pelto ja metsä tuottavat eikä mitään ongelmia ole, ellei niitä ehdoin tahdoin tehdä.