Epäreilu testamentti
Olin pitkän Vappu-viikonlopun syntymäkodissani lasten kanssa. Veljeni pitää nykyään kotitaloa. Hän on poikamies ja lapseton. Veli kertoi minulle tehneensä maatilasta testamentin yhdelle lapsistani. Hän haluaa siis suosia yhtä lasta muiden kustannuksella, jotta kotitalo pysyy ehjänä.
Hän ei aio antaa mitään myöskään muiden sisarusten lapsille (meitä on tämä kotitilaa pitävä veli, minä + kaksi siskoa, joilla kummallakin kaksi lasta). Veli on 5-kymppinen ja mahdollinen testamentin saaja nyt 10-vuotias.
Ymmärrän, että voi mennä kolmekinkymmentä vuotta ennen kuin testamenttia käytetään, mutta jo nyt hirvittää, mikä sota sisarusten välillä tulee, kun yksi saa kaiken eikä muut mitään. Eivätkä serkutkaan varmaan tykkää ajatuksesta, että eivät saa sedältä mitään, vaan vain yhtä lasta suositaan.
Veli ei suostu muuttamaan testamenttia tasapuolisemmaksi, "sen tein minkä tein". Olisi edes jättänyt kertomatta minulle.
Kommentit (58)
Mieti jos hän sanoo jokaiselle siskolleen noin ja katsoo miten he reagoivat..
Paras tapa on olla hiljaa ja kunnioittaa hänen tekoaan, sillä et voi olla 100% varma että hän on sen tehnyt sun lapsesi hyväksi.
Hän on nyt 50v ja voi mennä 40v ennenkuin testamenttia luetaan. Jos veljesi on puhunut totta niin jäljellä on mahdollisuus että lapsesi kieltäytyy testamentista ja tila jaetaankin lakipykälien mukaan kaikille tasavertaisesti.
Luulisin että sillä tavalla tämä lapsi kuitenkin saisi parhaiten, säilyisi siarukset ja serkut.
Älä murehdi tuollaista juttua vielä. Unohda se!
Jos vainajalla on lapsia, jokainen lapsi on oikeutettu lakiosaan eli lakiosa ohittaa testamentin.
Lapseton ihminen voi tehdä testamentin vaikka rotukoirayhdistykselle (tai av-mammoille)
Häntä ei välttämättä kiinnosta koko maanviljely ollenkaan edes täysi-ikäinenä, vaan hän kauhistuu hänelle lankeavasta vastuusta ja perintöveroista lisättynä sukulaisten mahdollisella kateudella.
Nyt tätä pitää arvuutella, koska asiaa ei voi 10-vuotiaalta kysyä.
Selvempää olisi, että tilalla tehtäisi sukupolvenvaihdos silloin, kun ap:n lapsi tulee täysi-ikäiseksi.Mutta koska sukupolvenvaihdosta ei vielä voi tehdä (kun ap:n lapsi on alaikäinen), niin testamentti on toistaiseksi ainoa vahtoehto.
Myös lapsellinen ihminen voi testamentata omaistuutensa rotukoirille, rintaperillisten pitää sitten vaatia lakiosansa.
Jos vainajalla on lapsia, jokainen lapsi on oikeutettu lakiosaan eli lakiosa ohittaa testamentin.
Lapseton ihminen voi tehdä testamentin vaikka rotukoirayhdistykselle (tai av-mammoille)
Miten opetetaan lapsia käsittelemään megaluokan epäoikeudenmukaisuus? Annahan joitakin vinkkejä siitä!
Tähän asti meillä on opeteltu jakamaan tasan kaikki se, mikä voidaan järkevästi jakaa eli on ostettu samanlaiset karkkipussit, järkätty synttärikutsut osapuilleen saman kaavan mukaan, hankittu kännykkä kaikille ekalle luokalle mennessä jne.Kukaan muu kuin minä ja veljeni ei tiedä, kuka tämä "suosikkilapsi" on. Taidan tässä eniten kipuilla sitä, että en olisi halunnut tietää!!!
ap
Olen todella sitä mieltä, etä ap ei voi olla maatilan lapsi, jos ei tätä ymmärrä.
Miten opetetaan lapsia käsittelemään megaluokan epäoikeudenmukaisuus? Annahan joitakin vinkkejä siitä!
Tähän asti meillä on opeteltu jakamaan tasan kaikki se, mikä voidaan järkevästi jakaa eli on ostettu samanlaiset karkkipussit, järkätty synttärikutsut osapuilleen saman kaavan mukaan, hankittu kännykkä kaikille ekalle luokalle mennessä jne.Kukaan muu kuin minä ja veljeni ei tiedä, kuka tämä "suosikkilapsi" on. Taidan tässä eniten kipuilla sitä, että en olisi halunnut tietää!!!
ap
Se mikä tässä on ollut epäoikeudenmukaista on ollut antaa tila pilkkahintaan veljellesi. Sinun vanhemmat ovat olleet epäreiluja paskoja. suosineet yhtä.
veljesi taas on siihsn suostunut, hän on epäreilu paska.
Jos vainajalla on lapsia, jokainen lapsi on oikeutettu lakiosaan eli lakiosa ohittaa testamentin.
Lapseton ihminen voi tehdä testamentin vaikka rotukoirayhdistykselle (tai av-mammoille)
käytännössä maatilat ovat ainakin ennen siirtyneet lähes ilmaiseksi vain yhdelle lapsista. laki suosittelee sitä.
miljoona-asuntojen periminen Helsingin keskustasta. Maatila ei ole vain arvokas omaisuus, vaan se on yhden - kahden - kolmen ihmisen työpaikka. Sitä työpaikkaa ei ole kenellekään, jos tila jaetaan kaikkien serkusten kesken.
Toki maatilallakin on arvonsa. Mutta sillä arvolla ei ole sellaista merkitystä kuin jollain muulla omaisuudella, koska maatilaa ei voi muuttaa rahaksi, jos se on tarkoitus edelleen säilyttää suvun kantapaikkana ja suvun jäsenten työpaikkana ja toimivana maatilana.
Ja sehän veljelläsi on tarkoituksena, että maatila säilyisi edelleen maatilana eikä muuttuisi vain rahanarvoiseksi myynikelpoiseksi omaisuudeksi.
Toimiva maatila on työntäyteinen juttu omistajalleen ja siihen liittyy paljon velvollisuuksia ja vastuuta. Ei maatilan perivä serkus muutu perinnön myötä rikkaaksi käytännössä, vaan hänen elämänsä muuttuu kiireiseksi, ahkeruutta ja tunnollista työntekoa vaativaksi. Ihmeellisiä serkkuja on sun lapsella, jos he kadehtivat sitä, että perinnön saaja saa heittää hyvästit kesälomille ja huolettomalle elämälle, missä työnantaja hoitaa työongelmat.
Veljesi on varmasti miettinyt asian tarkkaan. Ja viljelijänä hän tietää mitä ominaisuuksia vaaditaan ihmiseltä, joka tilaa joskus jatkaa. Hän on nähnyt niitä ominaisuuksia eniten sinun pojassasi ja on siksi päättänyt testamentata tilan hänelle. Veljellesi kyse ei ole perinnön jakamisesta vaan siitä, että tilalle tarvitaan jatkajaksi sellainen ihminen, joka siihen kykenee.
Jos tilanteessa perijä haluaa maksaa jonkinlaisia perintöosuuksia muille serkuksille (tai jos veljesi päättääkin niitä vielä määrätä), niin sopivaa määrää voisi hakea sukupolvenvaihdoksen kautta. Eli jos arvioisi sen, että millä hinnalla tilalle voisi tehdä sukupolvenvaihdoksen ja jakaisi sen verran muille serkuksille perintöä, niin silloin muille jaettava perintö ei olisi tilan maksukykyyn nähden kohtuuton eikä ajaisi tilaa konkurssiin eikä heikentäisi liikaa jatkajan mahdollisuuksia pärjätä.
Ap on kyllä siinä oikeassa, että myös tilojen kohdalla asiat menevät vaikeammiksi silloin, kun tila päätyy perinnön kautta jatkajalle. Selvempää olisi, että tilalla tehtäisi sukupolvenvaihdos silloin, kun ap:n lapsi tulee täysi-ikäiseksi. Silloin kenelläkään muulla koko suvussa ei olisi mitään nokan koputtamista asiaan. Sukupolvenvaihdosrahat päätyisivät sitten suvun perinnöksi, kun ap:n veljestä aika jättää.
Mutta koska sukupolvenvaihdosta ei vielä voi tehdä (kun ap:n lapsi on alaikäinen), niin testamentti on toistaiseksi ainoa vahtoehto. Testamentissa on kuitenkin aina se riski, että joku keksi valittaa siitä sellaisilla perusteilla, jotka sattuvat menemään käsittelevässä instanssissa läpi. Siinä se maatila sitten pilkkoutuu, vaikka vainaja sitä juuri yritti estää, ja vaikka se todennäköisesti ei ollut edes suvunkaan tahto.
Höpöhöpö. Maatila on paljon arvokkaami omaisuus kuin helsingin asuntoja 10.
maata ei tule lisää. ennen maatila meni aina vanhemmalle pojalle, muut saivat lämmintä kättä.
maatila ei ole välttämättä työpaikka, monille rahaa tulee siitä että ei tee mitään. maksetaan tukia jos peltoa ei viljellä. rahaa tulee ihmisille sitä että omistaa.
Miten opetetaan lapsia käsittelemään megaluokan epäoikeudenmukaisuus? Annahan joitakin vinkkejä siitä!
Tähän asti meillä on opeteltu jakamaan tasan kaikki se, mikä voidaan järkevästi jakaa eli on ostettu samanlaiset karkkipussit, järkätty synttärikutsut osapuilleen saman kaavan mukaan, hankittu kännykkä kaikille ekalle luokalle mennessä jne.Kukaan muu kuin minä ja veljeni ei tiedä, kuka tämä "suosikkilapsi" on. Taidan tässä eniten kipuilla sitä, että en olisi halunnut tietää!!!
apSe mikä tässä on ollut epäoikeudenmukaista on ollut antaa tila pilkkahintaan veljellesi. Sinun vanhemmat ovat olleet epäreiluja paskoja. suosineet yhtä.
veljesi taas on siihsn suostunut, hän on epäreilu paska.
Hävettää teidän puolesta!! >:( Ette te niitä perintöjä oo ansainnu!!! Tehkää ite töitä ja ansaitkaa omat tulonne!!
perintövero tulee perijälle maksettavaksi tuollaisesta isosta perinnöstä. Varmaan joutuu ainakin osan "panemaan lihoiksi", jotta pystyy verot maksamaan.
Miehelläni oli täti (naimaton ja varakas), joka totta tosiaan testamenttasi omaisuutensa eläinsuojeluyhdistykselle.
Testamentin laatija saattaa muuttaa mielensä vielä monta kertaa. Vanhapoika saattaa itse asiassa vielä löytää elämänsä naisen ja pyöräyttää vaikka mukulan pari. Tai jättää koko pytingin tälle naiselle ja hänen ehkä entisestä liitostaan oleville lapsille.
Tai mieli voi muuttua. Alkaakin joku toinen sisaruksen lapsista tuntua läheiseltä. Ehkä joku osoittaa kiinnostusta tilanpitoa kohtaan.
Saattaa olla, että mitään tesamenttia ei ole tehty. Ehkä se on ajatuksena, mutta sitä ei koskaan saada paperille.
Ehkä testamentti katoaa.
Rakasta sinä lapsiasi tasapuolisesti. Jos sisarukset pärjäävät hyvin keskenään, niin eiköhän toista kohdannut maallinen onni myös tule edes vähän toisen hyväksi.
Minun kummitätini sanoi, että kummilapsi perii sitten aikanaan kaiken. Arvaa vaan perinkö. No en. Meni kummin kaiman tädeille ja sedille. Ei ollut testamenttia kuin ajatuksissa ja puheissa. Sama toisen vanhempani suhteen. Minäkin jo hätäilin, että eihän tuo nyt tasapuolista ole. No turhaa hätäilin, kun ei ollut testamenttia.
Unohda koko juttu. Mikään ei ole niin epävarmaa kuin testamentattu perintö.
Se mikä tässä on ollut epäoikeudenmukaista on ollut antaa tila pilkkahintaan veljellesi.
Sinun ei tarvitse välittää siitä, mitä veljesi on sinulle sanonut, koska kukaan ei tule tietämään mitä hänen testamentissaan oikeasti lukee (tai onko sellaista olemassakaan) ennen kuin se perunkirjoituksessa luetaan. Sanoi hän sinulle mitä tahansa ennen sitä.
Sitä paitsi olen itsekin sen arvauksen kannalla, että viimeistään 70v tulee joku hupakko ja puhuu veljesi naimisiin ja vie kaiken.
Miten opetetaan lapsia käsittelemään megaluokan epäoikeudenmukaisuus? Annahan joitakin vinkkejä siitä! Tähän asti meillä on opeteltu jakamaan tasan kaikki se, mikä voidaan järkevästi jakaa eli on ostettu samanlaiset karkkipussit, järkätty synttärikutsut osapuilleen saman kaavan mukaan, hankittu kännykkä kaikille ekalle luokalle mennessä jne. Kukaan muu kuin minä ja veljeni ei tiedä, kuka tämä "suosikkilapsi" on. Taidan tässä eniten kipuilla sitä, että en olisi halunnut tietää!!! ap
kaikki jaetaan kristillisesti tasan... voi kuinka metsään on mennyt. Mutta tämän perusteella voisin kuvitella, ettei tule ongelmaa, kun se perijä osaa hoitaa homman, tasan :)
Sinun ei tarvitse välittää siitä, mitä veljesi on sinulle sanonut, koska kukaan ei tule tietämään mitä hänen testamentissaan oikeasti lukee (tai onko sellaista olemassakaan) ennen kuin se perunkirjoituksessa luetaan. Sanoi hän sinulle mitä tahansa ennen sitä.
noin 70-vuotiaaksi. Jos tuo vanha isäntä elää vielä paljon tuon ajan jälkeen, niin tilan arvo laskee koko ajan kuin lehmän häntä, kun sitä ei hoideta asianmukaisesti.
Siksi olisi tilan kannalta fiksumpaa tehdä sukupolvenvaihdos vielä, kun tila on hyvässä kunnossa. Vihoviimeistä on, jos pappa elää 90-vuotiaaksi ja tila on ollut hoitamattomana viimeiset 20 vuotta. Siitä on jatkajan työlästä nostaa tilaa uuteen kukoistukseen, kun rakennukset ovat rapistuneet, koneet vanhanaikaisia, pellot puskittuneet ja metsät ränsistyneet.
Eikä tuollaisella tilalla ole sitten enää paljonkaan sitä perintöarvoa, vaan se on todellakin koko suvulle pelkkä riesa.
Suuri kiitos hyvästä ja hienosti perustellusta vastauksesta. Ehkä noin veljeni ajattelee, ja toimii siksi niin kuin toimii.