Suomenajokoira?
Onko kokemusta ko. koiranrodusta? Miten on tullut toimeen kissan ja lasten kaa?
Kommentit (21)
Kyllä minun kaikki tietämät ajokoirat on lasten kans toimeen tulleet, meillä oli joskus ajokoira joka ei kyllä koskaan ollut lapsille (eikä aikuisille) vihanen, samoten naapurissa on nyt 2 tai 3 (määrä vaihdellut vuosien varrella enkä ole varma tämänhetkisestä) ajokoiraa ja vanhin lapsi (n. 9v) käyttää ainakin yhtä koirista usein yksin lenkillä, muutenkin ajokoira on lempeä rotu, meidän ajokoiralla ainoa ongelma ikinä lasten kanssa taisi olla se, että kaatoi muutaman vuoden ikäisen lapsen kerran hölmöyksissään kun vaan halusi leikkiä :D
Kissa voi olla taas eri juttu, ajokoira kun on metsästyskoira, ja nimenomaan ajava sellainen. Sillä on syntyjään vahva metsästysvietti, ja näin ollen saattaa hyvinkin nähdä kissan saaliina ja lähteä ajamaan, ja tämä ei varmasti ole kissasta mukavaa.. Toisaalta, ajokoira selviää häkissä talvetkin jos on lämmin koppi mihin mennä. Karvahan ei ole paksu, mutta empä kyllä yhtään sisällä asuvaa ajokoiraa tiedä. Näin ollen jos ajokoira on häkissä tai juoksulangasta, niin ei pitäis kissan kanssa tulla ongelmia jos ei joudu sisällä olemaan yhtäaikaa.
Kuitenkin muista, että ajokoira on _metsästyskoira_ ja ei sovi pelkäksi seurakoiraksi. Se vaatii todella, todella paljon liikuntaa, ja jos olet seurakoiraksi sohvalle ottamassa, unohda samantien ja etsi joku toinen rotu. Jos taas haluat kaverin metsälle, voin suositella ajokoiraa.
Mitä mä oon lukenut, niin hyvin se seurakoiraksi sovellu.
Ap
Ei olis tarkoitus hankkia sohvaperunaa kotiin. Ollaan hyvin liikunnallinen perhe, joka päivä väh. 2 tuntia ulkona, joten ulkoilukaveriksi ajateltiin. Koko kesän saa olla mökillä. Toisin metsästäjäksi en ala :)
soveltuu varmasti seurakoiraksi,mutta koska kyseinen rotu omaa vahvan metsästysvietin ja on nimenomaan ajava kannattaa huomioida ainakin sellainen asia,että et voi pitää/ulkoiluttaa koiraa vapaana...esim.noutajan metsästysvietti on helpommin hallittavissa ja noutajat esim.labradori tai kultainen sopivat hyvin lapsiperheeseen jne.
Minun kokemukseni mukaan hurtta pahimmasta päästä. Se on aika isokokoinen ja hyppiessään ja temmeltäessään saa aikaan vaikka mitä, vaikka ei pahantahtoinen olisikaan.
On niin monia aktiivisia koirarotuja seurakoiraksi vain
No en näe sitä pahana asiana. Mitään pientä koiraa me ei edes katotaan mahdollisena meille sopivana koirana.
ap
Noutajapentu maksaa kaksinkertaisesti eikä ole meidän mieleen se rotu.
8:lle, no kun just se vastaa sitä, mitä koiralta haetaan. Myös koiran ulkonäkö on tärkeä.
Ei ajokoira nauti mistään päiväkävelyistä vaan sen täytyy päästä toteuttamaan sitä saalistusviettiään! Ja koska sitä ei voi vapaana pitää metsässä jos ei tiedä mitä tekee,on se väärä koirarotu teille.
Rotua on jalostettu monien sukupolvien ajan ajavaksi koiraksi, jolla on voimakas riistavietti. Sitä ei voi käytännössä ulkoiluttaa muuta kuin hihnassa.
Jalostuksessa on myös suosittu "omapäisiä" koiria, koska ajan koiran täytyy pystyä itsenäiseen toimintaan ilman omistajan jatkuvaa ohjausta. Tästä johtuen ajokoira ei ole kovin helppo koulutettava. Perusjutut saa jotenkin taottua sen kalloon, mutta vain harvasta saa koulittua kaveria esim. agilityyn, tokoon tai viestiin.
Joki epäili koiran sopivuutta kissan kanssa. Joillain ajokoiramiehillä on ollut (Toivottavasti ele enää.) kieroutunut tapa opettaa koiransa kissantappajaksi. Ovat siis usuttaneet koiransa aina kissan kimppuun, kun ovat sellaisen nähneet. Nämä samat sankarit pitävät kissan tappamista riistanhoidollisena toimenpiteenä. Normaalioloissa ajokoira tulee oman perheen kissan kanssa toimeen siinä missä mikä tahansa muukin rotu. Ainakin jos on niinpäin, että kissa on ensin ja koiranpentu oppii heti pienestä kunnioittamaan kissaa.
Jos ei kukaaan metsästä koiran kanssa niin ehdottomasti ei! Ei sovellu seurakoiraksi vaan turhautuu. Kissojen kanssa sopeutuu huonosti koska metsästysvietti on kova.
Vapaana ei voi pitää, ei voi vietilleen mitään ja kun saa hajun, lähtee. Tutkapannan kanssa metsällä voi olla toki vapaana.
Metsästyskoiran pitäminen ilman metsällä käyntiä on koiran kiusaamista, mutta kyllä siitä kärsii sitten koko perhe.
Ovat myös melko voimakastahtoisia joten koulutuskokemusta tulisi löytyä.
Hinnan ja ulkonäön takia ei saa koiraa valita, vaan luonteen ja käyttötarkoituksen.
Jos ei kukaaan metsästä koiran kanssa niin ehdottomasti ei! Ei sovellu seurakoiraksi vaan turhautuu. Kissojen kanssa sopeutuu huonosti koska metsästysvietti on kova.
Vapaana ei voi pitää, ei voi vietilleen mitään ja kun saa hajun, lähtee. Tutkapannan kanssa metsällä voi olla toki vapaana.
Metsästyskoiran pitäminen ilman metsällä käyntiä on koiran kiusaamista, mutta kyllä siitä kärsii sitten koko perhe.
Ovat myös melko voimakastahtoisia joten koulutuskokemusta tulisi löytyä.
Hinnan ja ulkonäön takia ei saa koiraa valita, vaan luonteen ja käyttötarkoituksen.
Ajokoiraa EI missään nimessä seurakoiraksi pelkästään. Se kun vaikka vahingossa pääsee karkuun niin voi olla useitakin päiviä poissa, kiinni sitä ei ihan heti saa (kokemusta on). Mutta mun mielestä ajokoiran voi hyvinkin ottaa vaikkei metsästä, esimerkiksi ajokokeita harrastavalle ihmiselle. Siinähän riistaa ei vahingoiteta, koira vain ajaa.
Tuli pentuna meille kun olin 7v ja ei 13-vuotiaaksi. Isani koulutti koiran niin etta se pysyi irrallaan omakotitalon pihalla ja olivat kavereita kaapiokanini kanssa. Koira kaveli pomppivan kanin perassa ja soi taman papanoita ;)
Lisaan viela etta koira menestyi ajokisoissa huipusti seka pokaaleja tuli myos koiranayttelyista! Ja luonteeltaan oli aivan ihana. Paras ystavani pelkasi koiria alyttomasti, kunnes tutustui meidan koiraamme.
En siltikaan suosittelisi pelkaksi seurakoiraksi!!!
Meillä on suomenajokoira pelkkänä seura/sisäkoirana. Ihana otus! Mutta vaativa :) Meidän piski tarvitsee pitkiä lenkkejä eikä pysyisi kotipihassa ellei pihaa olisi aidattu. Kulkee mukanani kaikkialle. Luulen että ajamattomuus purkautuu ylimääräisenä energiana (koira on tosin vielä nuori, 1v 7kk), mutta eikohan sillä ole ihan hyvät olot ilman metsästyskäyttöäkin.
Ei todellakaan pidä ottaa seurakoiraksi vaan siksi että hinta on alhainen ja ulkonäkö hieno. Jos ei ole varaa maksaa sopivasta pennusta, mitenkäs teet jos koira yhtäkkiä vaikkapa sairastuu? Ell-laskut kohoaa nopeasti satoihin euroihin ja jos koiralla ei ole vakuutusta, jotka ovat taas itsessään kalliita, niin kalliiksi tulee. Samoten rokotukset, ruoat yms. pakolliset.
Ajokoira on vuosien saatossa jalostettu metsästyskoiraksi. Metsästysviettisiä koiria on suosittu kun taas ajamattomia ei ole pennutettu. Ajokoira, kuten muutkin metsästysrodut, rakastavat metsässä vapaasti kulkemista ja saaliin ajamista. Eivät ne muuten sitä tekisi. Samoin kun noutajat on jalostettu hakemaan ammuttu lintu vedestä jne. Noutajien hakemisen tarpeen voi tyydyttää helposti palloa heittelemällä, mutta on väärin koiraa kohtaan ottaa metsästysrotu seurakoiraksi. En myöskään usko, että saatte vastuuntuntoiselta kasvattajalta pentua pelkäksi seurakoiraksi. Sellainen ihminen tajuaa pointtini, joka on nähnyt metsästyskoiran kirkkaan ja kiihtyneen ilmeen ja kuullut ne haukahdukset kun se on nähnyt isännän vaatetuksesta ja eleistä, että nyt mennään. Minä olen, ja vaikka tämän hetkinen koiramme, karjalankarhukoira, nauttiikin remmilenkeistä ja muusta touhuamisesta, ei mikään korvaa kuitenkaan sitä, kun syksyllä pääsee metsään nimenomaan irti, saa juosta vapaana ja jälestää ja haukkua hirviä.
Maailma on täynnä seurakoirarotuja, tämän lisäksi ovat myös sekarotuiset, jotka ovat useimmiten halvempia. Myös ulkonäköjä on laidasta laitaan, kuten luonteitakin. Se on myös ihan varmaa, että jos ajokoiran löysäät irti, sitä et todennäköisesti pariin tuntiin näe kuin GPS:stä. Suosittelen lämpimästi että mietitte vielä rotuvalintaa uudestaan..
Yhtään yhtä kahelia koiraa en ole ennen sitä enkä sen jälkeen nähnyt:
- pelkäsi mm. kärpästä ja vauhkoontui täysin (juoksi täristen keittiönpöydän alle kaatamalla kaiken mitä eteen sattui ja kurkisteli sieltä pöydän alta, minne se kärpänen lensi...)
- hyökkäsi useasti toisen koiramme (joka myös oli löytökoira, mutta hieman järkevämpi) kimppuun, jos vain sai siihen tilaisuuden, eli aina kun toisen koiran silmä vältti.
- kävi välittömästi tiputtamassa kaikki mahdolliset astiat tai tavarat pöydiltä, kun lähdimme pois kotoa. Siis n. minuutin jälkeen. Piti ihan varmuuden vakuudeksi ottaa videokameralle siitä kuvaa...
- vielä monta muutakin vastaavaa esimerkkiä löytyisi...
Mutta muuten olikin sitten aivan ihanan lutuinen koirahauveli. Suosittelen!!!
ihan tavallisena kotikoirana kaupungissa semmoinen. PIdettiin kyllä irtikin, minusta kaipaa sitä jos ei pääse metsästämään, ei pelkät hihnalenkit riitä. Lähes päivittäin lähdettiin kaupungin laitametsiin ja siellä sai koira jäljittää ja mennä, aina palasi takaisin reissuiltaan kun oli juossut tarpeeksi. Joskus siihen saattoi tosin kulua parikin tuntia jos jotkut peuranjäljet löysi. Tyytyväisen 14 vuoden elämän tuo koira eli ja oli suuri ilo meille :)
Yhtään yhtä kahelia koiraa en ole ennen sitä enkä sen jälkeen nähnyt:
- pelkäsi mm. kärpästä ja vauhkoontui täysin (juoksi täristen keittiönpöydän alle kaatamalla kaiken mitä eteen sattui ja kurkisteli sieltä pöydän alta, minne se kärpänen lensi...)
- hyökkäsi useasti toisen koiramme (joka myös oli löytökoira, mutta hieman järkevämpi) kimppuun, jos vain sai siihen tilaisuuden, eli aina kun toisen koiran silmä vältti.
- kävi välittömästi tiputtamassa kaikki mahdolliset astiat tai tavarat pöydiltä, kun lähdimme pois kotoa. Siis n. minuutin jälkeen. Piti ihan varmuuden vakuudeksi ottaa videokameralle siitä kuvaa...
- vielä monta muutakin vastaavaa esimerkkiä löytyisi...Mutta muuten olikin sitten aivan ihanan lutuinen koirahauveli. Suosittelen!!!
Jouduttiinko lopettamaan?
mutta käsittääkseni aika kova metsästysvietti eli pelkäksi seurakoiraksi ei kannata hankkia.