Mitä tosi vanhanaikaista tapaa noudatat?

ja -konna ihan oikeita elukoita vai mielikuvituselättikäärme?

Aikanaan oli ihan normalia että talolla oli elättikäärme. Noista konnista en tiedä niin tarkkaan, mutta mummoni sanoi konnaa haltijakonnaksi.

Käärmeitä on aina pelätty ja pidetty maagisena. Siksi sitä pidettiin hyvällä tuulella, ettei se olisi vahingoittanut ketään, vaan jopa suojellut taloa.

meillä on lampaita, kanoja, kilejä, muutama possu, hevosia ja tietenkin kasvimaat, joita kasvatan, viljelen ja hoidan niin että olemme miltei omavaraisia. tietenkin jotain ostetaan kaupasta, mutta todella vähän kaupasta tarvitsee mitään ostaa.

Meillä(minulla) on myös elättikäärme navetalla.

Käytän aika paljon yrttejä ja luonnonyrttejä esim. flunssan hoitoon. Osaan joitain suvun loitsuja, vaikutuksesta en tiedä, mutta minä pidän niistä.

Kristitty en ole, olen luonnonuskoinen, mutta taikuuteen ja loitsuihin en ihan täysillä usko.

Tuollaista elämä pitäisi olla!

Aika leppoisaa tämä elämä sinällään on, varsinkin kun työpaikkani on kotonani.

Lisään muuten että lampaat yleensä keritään keritsimillä, ei koneella. Hevosia käytetään myös töissä, rankametsällä, peltotöissä jne. =)

maaleilla ja kynillä, paperille tai kankaalle. Nykyään jokainen tuntuu käyttävän tietokoneella piirustusohjelmia.



Kalastaessa sylkäisen kohon viereen. Takaisinheitettäville kaloille sanon ääneen "Takaisin kasvamaan!"

En tosin tiedä onko tämä vanha tapa mutta edellisten sukupolvien perua minulle.



Veistelen pajupillejä.



Noudatan samoja ruokapöytätapoja kuin monet täällä. Vanhin ottaa ensin tai juhlakalun jälkeen, pöydästä ei poistuta kun muut vielä syövät, ravintolassa viestin tarjoilijalle ateriointini päättymisestä haarukan ja veitsen asennolla.



Uskon itsekin, ja olen lapsesta saakka uskonut kaikenlaisiin luonnonhenkiin.



En pidä siitä että miehillä/pojilla on hattu päässä sisällä. Jos veisin jonkun poikaystäväni tapaamaan isoäitiäni, häpeäisin silmät päästäni jos hattu pysyisi päässä. Minuun teki myös vaikutuksen eräs nuorimies joka nousi tuoliltaan kun naispuolinen henkilö nousi omaltaan.



Musiikkimakuni ja vaatetukseni eivät ystävieni mukaan ole ihan tätä päivää, mutta minusta tällaiset asiat ovat ajattomia.



Minun makaronilaatikkoni sidotaan munamaidolla. ;)



Ikää 24v.

lapsuudenkodissa leipää ei saanut laittaa väärinpäin koriin tai lautaselle. Se on Jumalan viljaa,aina automaattisesti käännän jos joku laittaa väärinpäin.

että tämä "uskomus" juontaa juurensa aikaan, jolloin oli pyöveleitä. Pyövelin leipä laitettiin ylösalaisin, jotta se tunnistettiin..

Mutta itsekin käännän aina leivän oikein päin, se on jotenkin takaraivoon iskostunu tapa, koska kotona oli aina tärkeää, että leipä oli oikein päin.

Itse teen aina ristin leipätaikinaan. Silitän tyynyliinat ja keittiöpyyhkeet. Säilön mehut ja hillot lasipulloihin ja siis todellakin teen ne itse. Pysähdyn ja odotan, jos näen ruumisauton ja saattajat. Pyhäpäivinä teemme vain pakolliset (esim. ruuanlaitto, tiski) kotityöt ja siivous ei ole pakollinen kotityö.

minäkin kuullut tuon pyvelille leipä jutun..

Nro 58: millä muulla makaronilaatikko sitten sidottaisi..?

viittasin siihen provoketjuun joka pyöri täällä, tyyliin "Vieläkö joku laittaa makaronilaatikkoonsa munamaitoa?"

Eipä ollut minullekaan tullut tuota ketjua ennen mieleen ettei se enää nykyaikana ole sallittua, vaan jopa suorastaan sopimatonta. ;)

Parikymppiset jäävät istumaan kun minä kolmevitonen tai vaikka vanha arvokas rouva tulee kättelemään. En ole niin vanha täti, etten nousisi, vaikka nuori mies kättelisi.

Tässäpä pieni osa outoa elämääni ;)



Asumme maalla, kasvimaalla viljellään suurin osa omasta ruuasta, sitä täydentää myös kasvihuoneen, marjapensaiden, hedelmäpuiden ja luonnon kasvien, marjojen ja sienten sato. Maito haetaan naapurista. Omasta pienkanalasta tulee munat. Mies kalastaa ja metsästää, no lihaa kyllä vähän ostetaankin, suoraan tiloilta. Ja jotain kaupastakin. Kudon sukat, lapaset, pipot. Niin ja vanhoja vaatteita tuunataan, sukat parsitaan, kaikkein kuluneimmat vaatteet kudotaan matoiksi. Toki ostetaan uuttakin, vaikka suurin osa kirppareilta. Huonekalut on kirpparilta tai perintönä saatu. Astiat on iki-ihania, eri vuosikymmeniltä, vanhimmat 30-luvulta.



Kammareissa on pönttöuunit, keittiössä kotiliesi, jolla keitän pääosan ruuasta. Teen itse mehut ja hillot ja kaiken ruuan. Kalat suolataan ja savustetaan, mies tekee kuivalihaa. Vesi tulee omasta kaivosta, ei sentään kantamalla :)



Valmistan itse saippuat, huulirasvat ja shampoot. Kirjoitan ystävälleni kirjeitä. Lähetän postikortteja nimi- ja synttäripäivänä, jouluna ja pääsiäisenä. Meillä on lankapuhelin ja vain yksi telkkari. Kuuntelen Olavi Virtaa, kasvatan pelargonioita ja valan kynttilöitä, osaan tehdä olkihimmelin.



Keitän pannukahvia. Juhannukseksi keitän punaista heraa. Teen myös uunijuustoa ja leipäjuustoa ja muitakin perinneruokia kuten huituvelliä.



Sunnuntaisin ei tehdä töitä, ei käydä kaupassa ja syödään hienommin, ruokailuhuoneeessa ja pyhäastioista ja pukeudutaan vähän arkea siistimmin. Lauantaisin lämmitetään pihasauna, jossa pestään pesuvadeista. (On meillä suihkukin ja amme). Joka viikko luutuan lattiat ja tuuletan matot, kesällä pesen matot harjaamalla ja tietysti mäntysuovalla.



Siinä nyt jotain ehken vähän vanhanaikaista!

Tai huomattavasti vanhempia ihmisiä.

asuin ennen kaupungissa, kunnes tapasin maajussini.

Nykyään lypsän lehmiä, siitä saamme maidon.

Kasvatamme kasviksia: perunoita, porkkanoita, tilliä, persiljaa, herneitä, tomaattia, kurkkua, punajuurta, viinimarjoja, mansikoita ym.

Teen hillot itse (omenasta, mansikasta ja vadelmasta)

Mehut teen myös itse, myös puolukkamehua.

Leipää leivon itse ja teen myös rieskat, karjalanpiirakat, kaikki kukot itse.

Leipää tarvitsee ostaa tosi vähän.

Kananmunat ostamme suoraan tiloilta.

Lihat saamme omista lehmistä.

Marjoja keräämme metsästä.

Olemme tosi omavaraisia. Kuivatuotteita ostamme kaupasta. Kaupassa käymme noin 3 kertaa kuukaudessa. Luit oikein:kuukaudessa

Kirkossa käymme ehkä 10 kertaa vuodessa, pienet lapsetkin lähtevät mukaan. Joulukirkko on ehdoton.

Myös pääsiäiskirkko on tärkeä.

Iltarukous luetaan ja illalla kiitetään asioista, jotka koimme päivän aikana hyviksi.

Mieheni ei halunnut lapsia, ennenkuin pappi oli sanonut aamenensa.

Kyllä kai niitä on paljon paljon muitakin, ei vaan muista näin äkkiä.

Ja vieraanvaraisia ollaan aina ja kaikille.

Ruoka tarjotaan kaikille tulijoille, jotka tulevat ruoka-aikaan.

Keitän itse kana-, liha- ja kalaliemet.

Valmistan saippuaa.

vanhanaikaista viedä matot ulos kun siivotaan, mutta ilman sitä, ei meillä tule siistiä ja niin meillä siivotaan!

Keitän maalla aina pannukahveet. Myös sumppia.

Lämmitän saunan, kiukaana pönttömalli.

Syön talkkunaa.

Osa porukasta kertoo omia oikeasti vanhanaikaisia tapojaan, mikä on hauskaa. Osa taas käyttää ketjua boostatakseen omaa hyvätapaisuuttaan ja nykyajan (muka)huonotapaisuutta, mikä on tylsää. Lisää ensimmäistä ja vähemmän toista, kiitos.

Parikymppiset jäävät istumaan kun minä kolmevitonen tai vaikka vanha arvokas rouva tulee kättelemään. En ole niin vanha täti, etten nousisi, vaikka nuori mies kättelisi.