Subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta

Onhan niitä äitejä, jotka vievät lapsensa hoitoon vaan saadakseen omaa aikaa.



Minuakin hieman harmittaa toi subjektiivinen-päivähoito-oikeus, kun naapuri vie lapset (1,5-& 3-vuotiaan) tarhaan ja lähtee ostoksille...samaan aikaan minä joudun lähtemään viemään lastani huomattavasti kauemmas. Opiskelen ja käyn osa-aikatöissä niin olisi mukava saada hoitopaikka läheltä.

Mutta subjektiivinen ph-oikeus nyt vaan on sellainen etu josta luopumista mikään puolue ei ryhdy ajamaan kun ensi syksynä on kunnallisvaalit. Pieni pisara josta koituvat menot ovat moneen muuhun budjetin menopuolen momenttiin verrattuna minimaalisen pienet.

JA sen kerhon parituntinen olisi sitten juuri silloin, kun työnantaja haluaa haastatteluun? Ja voisi viedä ihan noin vaan? Ja päivähoitopaikan saisi heti, jos työnantaja sanoo, että tuu huomenna töihin?

Kunta on velvollinen järjestämään hoitopaikan, kun työnhakija saa töitä. Ehkä kunnalla voisi olla helpompi järjestää väliaikaisia hoitopaikkoja, jos päiväkodit eivät notkuisi lapsia.

1. Hyvin harva vauvaa kotona hoitava vanhempi vie isomman sisaruksen päivähoitoon. Ajatus siitä että päiväkodit pursuavat lapsia, joiden vanhemmat ovat kotona on täyttä puppua.

2. Kerhoa pitävä täti ei ole pedagogi. Harvassa kerhossa on varhaiskasvatuksen ammattilainen töissä.

3. Jokaisella lapsella on oltava edelleenkin oikeus laadukkaaseen varhaiskasvatuskeen.

4. Suomessa lapset aloittavat koulun erittäin myöhään.

kotona olevan vauvan sisaruksia! Pika-arvio on noin 20 kotona olevan lasta! Ja nämä lapset ovat usein pisimpää päivää vaikka suositus on klo 8-15!



Ja täytyy sanoa, etten voi ymmärtää äitiä, joka on terve ja tuo 2-4v isonsisaruksen päiväkotiin, kun on itse kotona!

Meillä lapsi oli 4-vuotias, kun pikkusisarus syntyi. Otin hänet kotiin, mutta puheterapeutti ja toimintaterapeutti molemmat totesivat lapsen taantuneen kotihoidossa noin 4 kk:n kotihoidon jälkeen. Asumme syrjässä eikä lapsella ollut ikäistään seuraa kuin satunnaisesti muutamia kertoja kuukaudessa. Lapsi itse ikävöi kovasti päiväkotia ja kavereitaan.



Minulle itselleni olisi ollut helpompaa, että lapsi olisi ollut kotona. En olisi halunnut aamuisin viedä ja iltapäivisin hakea lasta. Kuitenkin ryhdyin tähän, koska uskoin todella, että lapseni hyötyisi päivähoidosta. Kolme kertaa viikossa klo 9-15 ei vaikuttanut uuvuttavan lasta lainkaan.



Aika moni varmaan ajattelee sitä lapsen parasta, vaikka moni teistä ei niin haluaisikaan uskoa.

Meillä lapsi oli 4-vuotias, kun pikkusisarus syntyi. Otin hänet kotiin, mutta puheterapeutti ja toimintaterapeutti molemmat totesivat lapsen taantuneen kotihoidossa noin 4 kk:n kotihoidon jälkeen. Asumme syrjässä eikä lapsella ollut ikäistään seuraa kuin satunnaisesti muutamia kertoja kuukaudessa. Lapsi itse ikävöi kovasti päiväkotia ja kavereitaan.

Minulle itselleni olisi ollut helpompaa, että lapsi olisi ollut kotona. En olisi halunnut aamuisin viedä ja iltapäivisin hakea lasta. Kuitenkin ryhdyin tähän, koska uskoin todella, että lapseni hyötyisi päivähoidosta. Kolme kertaa viikossa klo 9-15 ei vaikuttanut uuvuttavan lasta lainkaan.

Aika moni varmaan ajattelee sitä lapsen parasta, vaikka moni teistä ei niin haluaisikaan uskoa.

mitä ap aloituksessa tarkoittaa. Toki on selvää, että sellainen lapsi viedään päiväkotiin, jolle siitä on hyötyä (esim. juurikin teidän tapauksessanne terapeutit ovat suositelleet sitä).

Meillä esikoisen päiväkotiin laittaminen osui juuri siihen, kun kuopus syntyi. Ihan sattumaa siis. Tämäkin tapahtui puheterapeutin ja psykologin suosituksesta, koska srk:n kerhossa lapsi ei olisi saanut sellaista tukea, jota kehityksessä tarvittiin (ja tarvitaan vieläkin).

Voin silti kuvitella, kuinka mammat kuiskuttelivat keskenään, kuinka tuon esikoisen hoitoon vaikka olen vauvan kanssa kotona. Eivätkä päivät olleet täysiä, vain neljän tunnin mittaisia neljä kertaa viikossa.

Siis meidän päiväkodissa nämä n 20 päiväkotilasta, joiden vanhempi kotona, ovat täysin normaaleja, ei erityistä tukea tarvitsevia eikä sosiaalisin perustein. Toki ammatti-ihmisenä tiedän, että tukea kehitykselle tarvitsevan lapsen paikka on päiväkodissa, mieluiten pienryhmässä! Mutta normaalisti kehittynyt normaalien vanhempien lapsi saa varmasti riittävästi virikkeitä kotona, kerhossa, puistossa jne! Siihen ei tarvita päiväkotia eikä ainakaan 7.30-16.30 päivää! Uskoisitte vihdoin ammatti-ihmisiä rakkaat kotiäidit!

1. Hyvin harva vauvaa kotona hoitava vanhempi vie isomman sisaruksen päivähoitoon. Ajatus siitä että päiväkodit pursuavat lapsia, joiden vanhemmat ovat kotona on täyttä puppua.

- Meillä tarhassa joka ryhmässä lapsia, joilla äiti kotona vauvan kanssa, nuorin isosisar taisi olla hoidon aloittaessaan juuri 1,5v !!!



2. Kerhoa pitävä täti ei ole pedagogi. Harvassa kerhossa on varhaiskasvatuksen ammattilainen töissä.

- Ei terve lapsi tarvitse mitään "varhaiskasvatuksen ammattilaista" ennen eskaria, ihan tavallinen, rauhallinen arki ja omien vanhempien esimerkki riittävät. Välillä on hyvä tavata muita lapsia kerhossa, puistossa, naapurustossa tms. paikassa



3. Jokaisella lapsella on oltava edelleenkin oikeus laadukkaaseen varhaiskasvatuskeen.

- jokaisella lapsella on edelleenkin oltava oikeus

rauhalliseen kasvuun ja kehitykseen kodin rauhassa, ja oikeus elää ensimmäiset vuotensa pois laitoksista ja suurista ryhmistä



4. Suomessa lapset aloittavat koulun erittäin myöhään





- Hyvä vaan, että Suomessa aloitetaan koulu myöhään, mihin on niin hirveä kiire ? Vuosi tai kaksi lisää lapsuutta on loppujen lopuksi kaikille vaan plussaa.

Siis meidän päiväkodissa nämä n 20 päiväkotilasta, joiden vanhempi kotona, ovat täysin normaaleja, ei erityistä tukea tarvitsevia eikä sosiaalisin perustein. Toki ammatti-ihmisenä tiedän, että tukea kehitykselle tarvitsevan lapsen paikka on päiväkodissa, mieluiten pienryhmässä! Mutta normaalisti kehittynyt normaalien vanhempien lapsi saa varmasti riittävästi virikkeitä kotona, kerhossa, puistossa jne! Siihen ei tarvita päiväkotia eikä ainakaan 7.30-16.30 päivää! Uskoisitte vihdoin ammatti-ihmisiä rakkaat kotiäidit!

Ei minun lapsestani päällisin puolin olisi voinut huomata mitään erityistuen tarvetta. Päiväkodista ei alun perin huomattu mitään ja omien varovaisten epäilyjen takia saatiin ensin kartoituskäynnit. Lapsellani on vaikeuksia hienomotoriikassa ja puheessa, mutta hänen puheestaan saa kyllä selvää, vaikka sieltä tiettyjä kirjainyhdistelmiä puuttuukin. Hän on liikunnallinen, reipas ja puhuu paljon. En usko, että yksikään toinen äiti tietää mitään lapsemme ongelmista, kun edes päiväkodin henkilökunta ei oikein ollut uskoa minua, ennen kuin toin viralliset paperit.

Ei siis kyse ole selvästi tulkittavasta normaali-epänormaali kehityksestä vaan pienistä puutteista, joita ei arjessa havaitse kuin sellainen, joka viettää paljon aikaa lapsen kanssa.

Väitän siis tämän pohjalta, että et todella voi tietää kaikkia niitä syitä, miksi päiväkodissanne on noin monta lasta hoidossa, vaikka vanhempi on vauvan kanssa kotona.

Sanoinkin aloituksessani, että vanhemmat voisivat saada erityisperuste-lausunnon päivähoitoa varten. Syy voisi olla esim. Äidin/isän masennus tai muu sairaus, opiskelu tai lapsen erityistarpeet. En arvostele ketään tiettyä ihmistä, enkä ole koskaan katsonut pahalla äitejä, jotka tuovat lapsia hoitoon, koska ovat kotona, koska mistä minä tiedän kenenkään tarpeita ja taustoja. Puhun asiasta yleisellä tasolla.



ap

Mut nyt kun olen seurannut kavereitani, jotka vievät isomman hoitoon, olen alkanut miettiä vähän eri tavalla. Osalla kavereistani on ollut ihan fyysisiä vaikeuksia hoitaa sekä vauvaa että isompaa lasta. Niin kauan, kuin kunnalta ei saa mitään apua kotiin, on päivähoitoon laittaminen ainoa keino selvitä, jos äidillä on vaikka selkäongelmia tai hän on vaan tosi rasittunut. Osa kavereistani myös opiskelee koko ajan, ja silloin on parempi, että isommat ovat tarhassa edes joskus, koska muuten ne opinnot eivät etene.



Sitten on äitejä, jotka vaan ei pärjäis sen isomman kanssa kotona. He haluavat uppoutua siihen vauva-arkeen jossa venytään ja loikoillaan ja mietitään mitä yritteetä tänään joisi. Ei se onnistu vilkkaan isomman lapsen kanssa, joka vaatii runsaasti ulkoilua, uutta touhua ja aktiviteetteja. Minusta se on surullista, koska kotonahan se lapsi mieluiten olisi, mut jos äidillä ei vaan kapasiteetti riitä olla sen isomman kanssa, niin ehkä päiväkoti on sitten jonkinlainen kompromissi. Surullisen usein tällaiset äidit kokee sen isomman lapsen jotenkin tosi vilkkaaksi ja rasittavaksi, vaikka se lapsi ois aivan täydellisen normaali touhukas leikki-ikäinen. Ensin lapsi on päivän päiväkodissa ja illoiksi mies on pakoettu raahaamaan sitä lasta harrastuksesta toiseen, ettei äidin tarvitsisi viettää lapsensa kanssa yhtään minuuttia pitempään kuin on pakko.

Päivähoidossa olevasta lapsesta, jonka vanhempi kotona. Olen siis kyseisessä päiväkodissa töissä ja tiedän tarkalleen, kuka lapsi erityisen tuen tarpeen vuoksi hoidossa! Ei toiset äidit tietenkään voi tietää kuka erityisenä ja kuka muuten vaan virikkeitä hakemassa.

kun toinen lapsi syntyy niin esikoinen on kans kotona. No, sitten kun se aika tuli niin esikoinen oli jo melkein viisi vuotias. Yritetiin PÄIVÄSAIKAAN temppukoulua, muskaria (joissa ei yhtään samaa ikätasoa olevaa), seurakunnan kerhoa &perhekerhoa (sama juttu, kaikki nuorempia, esikoinen ei viihtynyt). Pihassamme ei yhtään lasta kotona päivisin. Eskoinen kärsi, kun ei ollut leikkikavereita!

Sitten 6 kk:n päästä hän aloitti taas tuttujen kavereiden kanssa omassa päikyssä 10 pvää/ kk ja oli onnensa kukkuloilla! Totta on myös se, että meidän päiväkodissa 5-6 -vuotiaat (ennen eskaria) opettelevat jo kaikenlaista hauskaa ja jännää (lapseni on vastaanottavainen tällaiselle) ja oppi sitten ilman apuja kirjoittamaan ja lukemaankin (en todellakaan ehtinyt opettamaan. Olen käytännössä yksinhuoltaja (mies töissä 24/7).



Että näin ne mielipiteet muuttuvat.

kun toinen lapsi syntyy niin esikoinen on kans kotona. No, sitten kun se aika tuli niin esikoinen oli jo melkein viisi vuotias. Yritetiin PÄIVÄSAIKAAN temppukoulua, muskaria (joissa ei yhtään samaa ikätasoa olevaa), seurakunnan kerhoa &perhekerhoa (sama juttu, kaikki nuorempia, esikoinen ei viihtynyt). Pihassamme ei yhtään lasta kotona päivisin. Eskoinen kärsi, kun ei ollut leikkikavereita!

Sitten 6 kk:n päästä hän aloitti taas tuttujen kavereiden kanssa omassa päikyssä 10 pvää/ kk ja oli onnensa kukkuloilla! Totta on myös se, että meidän päiväkodissa 5-6 -vuotiaat (ennen eskaria) opettelevat jo kaikenlaista hauskaa ja jännää (lapseni on vastaanottavainen tällaiselle) ja oppi sitten ilman apuja kirjoittamaan ja lukemaankin (en todellakaan ehtinyt opettamaan. Olen käytännössä yksinhuoltaja (mies töissä 24/7).

Että näin ne mielipiteet muuttuvat.

Kyllä se niin on, että noin 4-5-vuotiaat tarvii jo päiväkotia useimmat juuri sen kaveripiirin ja toiminnallisuuden vuoksi, mutta alle 3- (4)vuotiailla ei saisi olla subjektiivista päivähoito-oikeutta.