Mikä on PAHIN moka hoitohenkilökunnalta, joka on kohdannut sinut?

Miehellä meni solisluu poikki. Meni terkkarin ensiapuun, laittoivat käden vaan kantositeeseen ja särkylääkkettä naamariin. Ei tarvista kuvata kuulema. Seuraavana päivänä mies meni yksityiselle ja sieltä lähti samantien sairaalaan leikkaukseen.



Itsellä oli patti kaulassa ja lääkäri sano, että kysta se vaan on, että ei haittaa. No, toisella kerralla vaadin ultrauksen sitten ja siellähän muhi struumakyhmy, 9cm isoin. Leikkausta odotellessa nyt.

mulle annettiin vahingossa lääkettä, jolle olin allerginen, vaikka asiasta oli merkintä potilastiedoissani ja olin siitä ennen leikkausta varmuudeksi hoitohenkilökunnalle vielä sanonut.



Meinasin kuolla allergiakohtaukseen. Kukaan ei koskaan pahoitellut tai selitellyt tilannetta. Lasku kyllä tuli perässä niiltä ylimääräisiltä hoitopäiviltä.

Isoäitini meni rintakivuista lääkäriin. Laittivat rasitustestiin vastustuksesta huolimatta, ja sai siinä infarktin ja kuoli. Vieressä lääkäri ja pari hoitajaa, kun mummu luhistui kuntopyörälle.



Samaisen isoäidin oma äiti kuoli mun syntymän aikoihin sairaalassa, kun sai keuhkokuumeen ja oli siis muuten pirtsakka. Kyse ei ollut näistä heikkokuntoisten keuhkokuumeista vaan terveen ihmisen. Hoitaja teki annosteluvirheen lääkityksessä. Muistaakseni tökkäisi 100-kertaisen annoksen määrättyyn verrattuna ja kuoli siihen.

Meinasin kuolla allergiakohtaukseen. Kukaan ei koskaan pahoitellut tai selitellyt tilannetta. Lasku kyllä tuli perässä niiltä ylimääräisiltä hoitopäiviltä.

Mäkin tiedän tapauksen, jossa henkilökunta ensinnäkin suhtautui todella halventavasti potilaaseen (joka oli fiksukäytöksinen, kohtalias, asiallinen ja asiastaan tietävä) joka yritti kertoa mikä häntä vaivaa. Olivat jotenkin hukanneet ne tiedot joissa potilaan vaivoista kerrottiin. Potilas oli hirmuhuonossa kunnossa sairautensa takia mutta henkilökunta ei uskonut häntä. Olisi voinut käydä tosi huonosti, mutta siitä huolimatta henkilökunta ei oman virheensä huomattuaan sanallakaan pahoitellut tai maininnut koko asiaa.

Vittu että mulla on oikeasti NIIIN huono kuva koko hoitoalan meiningistä. Alan ammattilaiset, skarpatkaa! Ja te, jotka oikeasti suhtaudutte ihmisiin ihmisinä ja kunnioittavasti, hatunnosto ja kiitos teille.

kiinnittynyt hyvin, tulossa pää edellä, eikun synnyttämään alateitse. Itseasiassa se oli vauva A:n takamus ja jos olisi synnytetty, olisin nyt kahden CP-vammaisen äiti. Onneksi lääkäri ei uskonut kätilöä.

Mikä ihmeen selvännäkijä sä oot. Mistä ihmeestä voit tietää, et olis 2 cp-vammaista alsta? Miten se olis vammauttanut lapsia jos a olis syntynyt perätilassa? Ja mitä se olis b:lle vaikuttanut?

ihme juttuja taas.

hammaslääkäri poisti väärän hampaan

mummo oli sekavassa tilassa, ikää 90. Veivät hänet yliopistosairaalaan. Odotin aulassa 2 h että olisin päässyt katsomaan/kuullut mikä on. Sanottiin, et mene takaisin istumaan, tullaan ihan just kertomaan. Meni toiset 2h ja menin uudelleen kysymään. Sanoi, et mähän sanoin juuri, et tullaan kohta kertomaan. Sanoin, et siitä on 2h aikaa. No sit havahtui ja tuli kohta hakeen mua. Mummo oli maannut 4h sidottuna sänkyyn elvytyshuoneen nurkassa. Vanha lääkärinainen tuli siihen ja katso mummoa ja sit mua ja räyskäs, onko se humalassa. Häipyi sitten. Irrotin siteet, rauhoittelin mummoa ja odoteltiinvielä 3 h ennenkuin kukaan meihin kiinniti huomioita. Ja me tosiaan oltiin elvytyshuoneen nurkassa.

Sermin toisella puolella tapahtu yhtä ja toista.



Omia en paljoa viitsi edes muistella, yksi oli se kun anestesialääkäri veteli turpaan.



Äitini ystävä meni päivystykseen kaupungin sairaalaan valittaen kovia vatsakipuja, odotti useamman tunnin, pääsi lääkäriin joka lätkäs särkylääkereseptin ja komensi ulos. Pääsi aulaan ja pyörtyi siihen. Toimitettiin ambulanssilla yliopistosairaalaan joss todettiin sisäinen verenvuoto, vatsaontelooli täynnä verta. Kiireellinen leikkaus pelasti hengen.



Voi näitä juttuja olis vaikka kuinka paljon

johon ei kuulemma saanut avainta mistään kun oli lauantai aamu kun synnyttämään menin. Sunnuntaina sitten todella pitkän synnytyksen jälkeen lapsi syntyi. Papereihin ei tietenkään kirjattu jälkeen päin että kaikki tiedot raskaudesta synnytyksessä puuttui. En tajunnut synnytyksen jälkeen arkipäivänä kun kansio oli kätilöllä sitä synnytyspöllyssä vaatia merkittäväksi. Varmaan pitäisi vaikka on jo aikaa.

kiinnittynyt hyvin, tulossa pää edellä, eikun synnyttämään alateitse. Itseasiassa se oli vauva A:n takamus ja jos olisi synnytetty, olisin nyt kahden CP-vammaisen äiti. Onneksi lääkäri ei uskonut kätilöä.

Mikä ihmeen selvännäkijä sä oot. Mistä ihmeestä voit tietää, et olis 2 cp-vammaista alsta? Miten se olis vammauttanut lapsia jos a olis syntynyt perätilassa? Ja mitä se olis b:lle vaikuttanut? ihme juttuja taas.

siinä vieressäni, että kaksi lasta perätarjonnassa, vauva A:lla jo etukäteen mitattuna synnytyskanavaan nähden liian suuri pää. Jos ryhdytään synnyttämään, jää vauva A päästään kiinni ja napanuora puristuu pään ja synnytyskanavan väliin, syntyy vakava hapenpuute ja CP-vamma. Lisäksi vauva B:n napanuora pitkä ja kiertynyt vauva A:n käsivarren ympäri eli sekin puristuu vauva A:n ja synnytyskanavan väliin. Pahimmassa tapauksessa vauva A olisi saatu yhtenä palasena ulos, mutta samalla olisi vauva B:n napanuora katkennut ja vauva kuollut.

Lääkärit valehtelevat aina! Onneksi sinä tiedät, että sovitut sektiot ovat pelkkää skeidaa.

vanhemmille ei kerrottu mitään, mutta joka kerta kun lapsi palasi sairaalaan saman asian takia, oli hänellä koko ajan oma hoitaja vierellä siksi, ettei tilanne toistuisi. Kun muut lapset saivat mennä kotiin narkoosista herättyään, tämä jäi aina seurantaan.



Vanhemmat eivät osanneet kyseenalaistaa mitään, eivät edes elvytysmustelmia rintakehässä.

Taisin nääs päivystykseen tuotuna pilata niiden hoitsujen illan.

Olin ottanu yliannostuksen lääkkeitä + kärsin hypotermiasta.

laittoivat sitten väkisin hiilijuomaa juottaakseen runnomalla nenämahaletkua todeten et sen laittoon ei ole kukaan kuollu ja et oon ansainnu vaa sen kivun tekoni takia.

nojoo, ei se letku mitää auttanu,ei pysyny sisälläni mitenkää vaik jotenkuten meniki nenästä kurkkuun. Siinä sitten seuraavat 10tuntia oksensin vähän väliä hiilijuomaa ja verta ku kurkkuun oli letkuu laittaes tullu haavoja.

Ensinnäkin, miksi helvetissä pitää soittaa se ambulanssi jos haluaa kuitenkin jäädä henkiin mutta asenne ensiapuun tultaessa on "haistakaa paska". Hiiliä ei suostuta juomaan hyvällä eikä pahalla, ei auta kun nenämahaletkua laittaa vaikka vittumaiselta se tuntuukin - pakko on yrittää pelastaa henki...

Eli olisit vaan kiltisti juonut hiilet niin ei tartteis itkee täällä!

hoitovirhe, jonka seurauksena jouduin hautaamaan lapseni.

Taisin nääs päivystykseen tuotuna pilata niiden hoitsujen illan.

Olin ottanu yliannostuksen lääkkeitä + kärsin hypotermiasta.

laittoivat sitten väkisin hiilijuomaa juottaakseen runnomalla nenämahaletkua todeten et sen laittoon ei ole kukaan kuollu ja et oon ansainnu vaa sen kivun tekoni takia.

nojoo, ei se letku mitää auttanu,ei pysyny sisälläni mitenkää vaik jotenkuten meniki nenästä kurkkuun. Siinä sitten seuraavat 10tuntia oksensin vähän väliä hiilijuomaa ja verta ku kurkkuun oli letkuu laittaes tullu haavoja.

Ensinnäkin, miksi helvetissä pitää soittaa se ambulanssi jos haluaa kuitenkin jäädä henkiin mutta asenne ensiapuun tultaessa on "haistakaa paska". Hiiliä ei suostuta juomaan hyvällä eikä pahalla, ei auta kun nenämahaletkua laittaa vaikka vittumaiselta se tuntuukin - pakko on yrittää pelastaa henki...

Eli olisit vaan kiltisti juonut hiilet niin ei tartteis itkee täällä!

No niin, tässä se hoitohenkilökunnan empatiakyky taas nähdään, kiitos havainnollisesta esimerkistä. Ei sitten ole tullut mieleen, että itsemurhaa yrittänyt on yleensä psykoottinen/masentunut ja tosi sekaisin. Se henkilö ei ehkä siinä tilanteessa ymmärrä, että hänen tärkein tehtävä on tehdä henkilökunnan elämä mahdollisimman helpoksi ja mukavaksi.

Mitä teille siellä koulussa opetetaan kun teidän suhtautuminen on tuota luokkaa?

Ja mä en ole ollut vastaavassa tilanteessa potilaana, mutta mulla silti riittää ymmärrystä sitä potilasta kohtaan. Ammattilainen on ammattilainen, tai ainakin PITÄISI olla. Myös hoitopuolen ammattilaisille PITÄISI kuulua ammatillinen asenne. Jonkun mielestä ammatillinen asenne hoitoalalla tarkoittaa nimenomaan vittuilua ja kukkoilua ja kyykyttämistä ja mahdollisimman kylmää asennetta. Mun mielestä hoitoalalla jos jossain pitäisi ymmärtää kokonaisvaltaisuuden ja empatian merkitys. Jos henkilökunta vittuilee että ansaitsetkin tuntea kipua niin ei kukaan henkisesti terve "ammattilainen" voi olla sitä mieltä, että sellainen käytös on oikeutettua.

useat hiivatulehdukset, hirveä kipu yhdynnän aikana. Lääkäri sanoi, lopeta sheivaaminen niin kaikki menee ohi!



Kävin toisen lääkärin luona, tulehdus! Antibioottikuri samana päivänä

Taisin nääs päivystykseen tuotuna pilata niiden hoitsujen illan.

Olin ottanu yliannostuksen lääkkeitä + kärsin hypotermiasta.

laittoivat sitten väkisin hiilijuomaa juottaakseen runnomalla nenämahaletkua todeten et sen laittoon ei ole kukaan kuollu ja et oon ansainnu vaa sen kivun tekoni takia.

nojoo, ei se letku mitää auttanu,ei pysyny sisälläni mitenkää vaik jotenkuten meniki nenästä kurkkuun. Siinä sitten seuraavat 10tuntia oksensin vähän väliä hiilijuomaa ja verta ku kurkkuun oli letkuu laittaes tullu haavoja.

Ensinnäkin, miksi helvetissä pitää soittaa se ambulanssi jos haluaa kuitenkin jäädä henkiin mutta asenne ensiapuun tultaessa on "haistakaa paska". Hiiliä ei suostuta juomaan hyvällä eikä pahalla, ei auta kun nenämahaletkua laittaa vaikka vittumaiselta se tuntuukin - pakko on yrittää pelastaa henki...

Eli olisit vaan kiltisti juonut hiilet niin ei tartteis itkee täällä!

vastaajan kanssa... ei nokis aina mene paikalleen "heittämällä".. olisi kiva tietää oliko eka kertoja kovin yhteistyökykyinen ja -haluinen tilanteessa?

Hoitotyö on toisinaan vähän epäkiitollista.. on pakko koittaa tehdä työnsä ja pitää ihminen hengissä-- vaikka ihminen olisi tehnyt mitä vaan saadakseen itsensä hengiltä.

Aina ei komplikaatoiilta voida välttyä..ja kaikkia kerrottuja esimerkkejä en ainakaan tässä kerrotun perusteella tunnista hoitovirheeksi. Olen todella pahoillani kaikkien puolesta, joidne kohdalle on virhe osunut...

Omalla kohdallani pahin virhe on ollut lääkkeen anto väärälle potilaalle. Ko lääkkeestä ei tosin ollut haittaa.. virhe huomattiin nopeasti. Mutta pahalle tuntui silti.

sh 14v työkokemuksella

Ja välillä mietin, mitä helvettiä tietyt ihmiset tekevät alalla. Olen törmännyt moneen epäkohtaan eri työpaikoissa ja olen nyt töissä eräässä keskussairaalassa, jossa nyt ihan lyhyeen ajan sisään on tapahtunut mm. että



1) Lääkäri ei ole uskaltanut kertoa potilaan omaisille, että potilas elvytyksestä huolimatta menehtyi. Hän kertoi vain, että potilas on "kuolemaisillaan". Sairaanhoitajakolleegani joutui käymään sen ikävän keskustelun, kun piti selittää, miksei elvytystä jatkettu.



2) Potilaalla oli yksi monista diagnooseista sydämen vajaatoiminta, mutta viisikymppinen, työhönsä leipiintynyt hoitaja piti potilaan rintatuntemuksia astmakohtauksena. Potilaalla ei ollut astmaa. Potilas selvisi, koska oli tarpeeksi hyvässä hapessa vaatimaan toista, hänet paremmin tuntevaa, hoitajaa paikalle.



3) Samainen sairaanhoitaja arvosteli potilaiden läsnäollessa ohjattavan opiskelijan työtä. Hän oli sitä mieltä, että opiskelija keskittyy aivan epäolennaisiin asioihin ja häärää liikaa yhden potilaan kanssa. Selvisi, että tarkkaavainen sairaanhoitajaopiskelija huomasi potilaan olevan heikossa hapessa ja potilaalle ehdittiin juuri ja juuri hälyttää elvytystiimi ja potilas selvisi hengissä.



4) Lääkäri määräsi lääkkeitä, joille potilas juuri oli sanonut olevansa allerginen. Tämä luki myös hoitosuunnitelmassa tietokoneella sekä paperisessa hoitokansiossa.



5) Hoitaja vei immuunikadosta kärsivän potilaan influenssan takia eristettyyn huoneeseen. Potilas on hengissä, mutta tuskin selviää.



Lista voisi jatkua vaikka kuinka pitkään. Yleisesti meidän osastolla eniten ongelmia aiheuttaa kokemattomat, nuoret hoitajat, jotka tarvitsisivat enemmän ohjausta työpaikalla sekä vähän vanhemmat, liian kauan samaa työtä rutiininomaisesti tekevät, hoitajat. Pahimpia ovat lähes eläkeikäiset: retuuttavat potilaita minkä ehtivät.

Pahimpia ovat lähes eläkeikäiset: retuuttavat potilaita minkä ehtivät.

Vanhemmilla hoitajilla taitaa olla vähän sellainen "kovan maailman meininki" siinä työssään. Asenne on vähän sellainen että "ei sitä sodassakaan kysytty tuleeko traumoja". Ja ikään kuin kuvittelisivat, että tiukka ja autoritäärinen olemus olisi merkki ammatillisuudesta.

Taisin nääs päivystykseen tuotuna pilata niiden hoitsujen illan.

Olin ottanu yliannostuksen lääkkeitä + kärsin hypotermiasta.

laittoivat sitten väkisin hiilijuomaa juottaakseen runnomalla nenämahaletkua todeten et sen laittoon ei ole kukaan kuollu ja et oon ansainnu vaa sen kivun tekoni takia.

nojoo, ei se letku mitää auttanu,ei pysyny sisälläni mitenkää vaik jotenkuten meniki nenästä kurkkuun. Siinä sitten seuraavat 10tuntia oksensin vähän väliä hiilijuomaa ja verta ku kurkkuun oli letkuu laittaes tullu haavoja.

Ensinnäkin, miksi helvetissä pitää soittaa se ambulanssi jos haluaa kuitenkin jäädä henkiin mutta asenne ensiapuun tultaessa on "haistakaa paska". Hiiliä ei suostuta juomaan hyvällä eikä pahalla, ei auta kun nenämahaletkua laittaa vaikka vittumaiselta se tuntuukin - pakko on yrittää pelastaa henki...

Eli olisit vaan kiltisti juonut hiilet niin ei tartteis itkee täällä!

No niin, tässä se hoitohenkilökunnan empatiakyky taas nähdään, kiitos havainnollisesta esimerkistä. Ei sitten ole tullut mieleen, että itsemurhaa yrittänyt on yleensä psykoottinen/masentunut ja tosi sekaisin. Se henkilö ei ehkä siinä tilanteessa ymmärrä, että hänen tärkein tehtävä on tehdä henkilökunnan elämä mahdollisimman helpoksi ja mukavaksi.

Mitä teille siellä koulussa opetetaan kun teidän suhtautuminen on tuota luokkaa?

Ja mä en ole ollut vastaavassa tilanteessa potilaana, mutta mulla silti riittää ymmärrystä sitä potilasta kohtaan. Ammattilainen on ammattilainen, tai ainakin PITÄISI olla. Myös hoitopuolen ammattilaisille PITÄISI kuulua ammatillinen asenne. Jonkun mielestä ammatillinen asenne hoitoalalla tarkoittaa nimenomaan vittuilua ja kukkoilua ja kyykyttämistä ja mahdollisimman kylmää asennetta. Mun mielestä hoitoalalla jos jossain pitäisi ymmärtää kokonaisvaltaisuuden ja empatian merkitys. Jos henkilökunta vittuilee että ansaitsetkin tuntea kipua niin ei kukaan henkisesti terve "ammattilainen" voi olla sitä mieltä, että sellainen käytös on oikeutettua.

Jos et itse näe sitä sairaalan arkea niin en noin mustavalkoisesti ajattelis... Useinmiten nämä samat tyypit tulee saman vaivan vuoksi, vaikkakin heille on tarjottu apua psyk.kons. yms.

Ja koulutuksissa käyneenä voin sanoa että meille on painotettu sitä ettei todellakaan tarvitse alkaa hyysäämään vaan olla realistisia, kertoa potilaille että ymmärtääkö ne oikeasti leikkivänsä hengellään. Jonain päivänä se apu voi ollakin myöhäistä - haluaako todellakin kuolla.. Se ehkä kuulostaa kylmältä ulkopuolisesta mutta tämä on totuus! Ja mietipä kuinka turhauttavaa on todellakin nähdä sama potilas jopa päivän - kaksi myöhemmin saman syyn takia hoidossa ja ed. kerralla jo kaikki on yritetty potilaan parhaaksi.

Taisin nääs päivystykseen tuotuna pilata niiden hoitsujen illan.

Olin ottanu yliannostuksen lääkkeitä + kärsin hypotermiasta.

laittoivat sitten väkisin hiilijuomaa juottaakseen runnomalla nenämahaletkua todeten et sen laittoon ei ole kukaan kuollu ja et oon ansainnu vaa sen kivun tekoni takia.

nojoo, ei se letku mitää auttanu,ei pysyny sisälläni mitenkää vaik jotenkuten meniki nenästä kurkkuun. Siinä sitten seuraavat 10tuntia oksensin vähän väliä hiilijuomaa ja verta ku kurkkuun oli letkuu laittaes tullu haavoja.

Ensinnäkin, miksi helvetissä pitää soittaa se ambulanssi jos haluaa kuitenkin jäädä henkiin mutta asenne ensiapuun tultaessa on "haistakaa paska". Hiiliä ei suostuta juomaan hyvällä eikä pahalla, ei auta kun nenämahaletkua laittaa vaikka vittumaiselta se tuntuukin - pakko on yrittää pelastaa henki...

Eli olisit vaan kiltisti juonut hiilet niin ei tartteis itkee täällä!

No niin, tässä se hoitohenkilökunnan empatiakyky taas nähdään, kiitos havainnollisesta esimerkistä. Ei sitten ole tullut mieleen, että itsemurhaa yrittänyt on yleensä psykoottinen/masentunut ja tosi sekaisin. Se henkilö ei ehkä siinä tilanteessa ymmärrä, että hänen tärkein tehtävä on tehdä henkilökunnan elämä mahdollisimman helpoksi ja mukavaksi.

Mitä teille siellä koulussa opetetaan kun teidän suhtautuminen on tuota luokkaa?

Ja mä en ole ollut vastaavassa tilanteessa potilaana, mutta mulla silti riittää ymmärrystä sitä potilasta kohtaan. Ammattilainen on ammattilainen, tai ainakin PITÄISI olla. Myös hoitopuolen ammattilaisille PITÄISI kuulua ammatillinen asenne. Jonkun mielestä ammatillinen asenne hoitoalalla tarkoittaa nimenomaan vittuilua ja kukkoilua ja kyykyttämistä ja mahdollisimman kylmää asennetta. Mun mielestä hoitoalalla jos jossain pitäisi ymmärtää kokonaisvaltaisuuden ja empatian merkitys. Jos henkilökunta vittuilee että ansaitsetkin tuntea kipua niin ei kukaan henkisesti terve "ammattilainen" voi olla sitä mieltä, että sellainen käytös on oikeutettua.

Jos et itse näe sitä sairaalan arkea niin en noin mustavalkoisesti ajattelis... Useinmiten nämä samat tyypit tulee saman vaivan vuoksi, vaikkakin heille on tarjottu apua psyk.kons. yms.

Ja koulutuksissa käyneenä voin sanoa että meille on painotettu sitä ettei todellakaan tarvitse alkaa hyysäämään vaan olla realistisia, kertoa potilaille että ymmärtääkö ne oikeasti leikkivänsä hengellään. Jonain päivänä se apu voi ollakin myöhäistä - haluaako todellakin kuolla.. Se ehkä kuulostaa kylmältä ulkopuolisesta mutta tämä on totuus! Ja mietipä kuinka turhauttavaa on todellakin nähdä sama potilas jopa päivän - kaksi myöhemmin saman syyn takia hoidossa ja ed. kerralla jo kaikki on yritetty potilaan parhaaksi.

Niin eli sunko mielestä on ihan aiheellista että henkilökunta sanoo potilaalle että ihan oikein sulle olla tuskissasi? Sekö on sitä realistista suhtautumista? En mä mitään epärealistista hyssyttelyä itsekään peräänkuuluta, mutta tuo menee jo ihan yli. Ala on ihan itse valittu, jos se herättää jotain vihantunteita niin ne pitäisi osata käsitellä jotenkin muuten kuin sylkemällä ne potilaan päälle.

Taisin nääs päivystykseen tuotuna pilata niiden hoitsujen illan.

Olin ottanu yliannostuksen lääkkeitä + kärsin hypotermiasta.

laittoivat sitten väkisin hiilijuomaa juottaakseen runnomalla nenämahaletkua todeten et sen laittoon ei ole kukaan kuollu ja et oon ansainnu vaa sen kivun tekoni takia.

nojoo, ei se letku mitää auttanu,ei pysyny sisälläni mitenkää vaik jotenkuten meniki nenästä kurkkuun. Siinä sitten seuraavat 10tuntia oksensin vähän väliä hiilijuomaa ja verta ku kurkkuun oli letkuu laittaes tullu haavoja.

Ensinnäkin, miksi helvetissä pitää soittaa se ambulanssi jos haluaa kuitenkin jäädä henkiin mutta asenne ensiapuun tultaessa on "haistakaa paska". Hiiliä ei suostuta juomaan hyvällä eikä pahalla, ei auta kun nenämahaletkua laittaa vaikka vittumaiselta se tuntuukin - pakko on yrittää pelastaa henki...

Eli olisit vaan kiltisti juonut hiilet niin ei tartteis itkee täällä!

No niin, tässä se hoitohenkilökunnan empatiakyky taas nähdään, kiitos havainnollisesta esimerkistä. Ei sitten ole tullut mieleen, että itsemurhaa yrittänyt on yleensä psykoottinen/masentunut ja tosi sekaisin. Se henkilö ei ehkä siinä tilanteessa ymmärrä, että hänen tärkein tehtävä on tehdä henkilökunnan elämä mahdollisimman helpoksi ja mukavaksi.

Mitä teille siellä koulussa opetetaan kun teidän suhtautuminen on tuota luokkaa?

Ja mä en ole ollut vastaavassa tilanteessa potilaana, mutta mulla silti riittää ymmärrystä sitä potilasta kohtaan. Ammattilainen on ammattilainen, tai ainakin PITÄISI olla. Myös hoitopuolen ammattilaisille PITÄISI kuulua ammatillinen asenne. Jonkun mielestä ammatillinen asenne hoitoalalla tarkoittaa nimenomaan vittuilua ja kukkoilua ja kyykyttämistä ja mahdollisimman kylmää asennetta. Mun mielestä hoitoalalla jos jossain pitäisi ymmärtää kokonaisvaltaisuuden ja empatian merkitys. Jos henkilökunta vittuilee että ansaitsetkin tuntea kipua niin ei kukaan henkisesti terve "ammattilainen" voi olla sitä mieltä, että sellainen käytös on oikeutettua.

Jos et itse näe sitä sairaalan arkea niin en noin mustavalkoisesti ajattelis... Useinmiten nämä samat tyypit tulee saman vaivan vuoksi, vaikkakin heille on tarjottu apua psyk.kons. yms.

Ja koulutuksissa käyneenä voin sanoa että meille on painotettu sitä ettei todellakaan tarvitse alkaa hyysäämään vaan olla realistisia, kertoa potilaille että ymmärtääkö ne oikeasti leikkivänsä hengellään. Jonain päivänä se apu voi ollakin myöhäistä - haluaako todellakin kuolla.. Se ehkä kuulostaa kylmältä ulkopuolisesta mutta tämä on totuus! Ja mietipä kuinka turhauttavaa on todellakin nähdä sama potilas jopa päivän - kaksi myöhemmin saman syyn takia hoidossa ja ed. kerralla jo kaikki on yritetty potilaan parhaaksi.

Eivät ne itsemurhakokelaat päivystykseen sinun kiusaksesi tule. Eikä psyykenongelmiin ole julkisella puolella kertakaikkiaan kunnollista apua tarjolla. Se psyk. konsultaatio on enimmäkseen yhtä tyhjän kanssa.