Kumpi pahempi lapselle: alkoholisti-isä vai etäisä?

Itse elin perheessä jossa isäpuoleni oli alkoholisti. Vastaavasti oma isäni taas etäisä. Ja voin sanoa että vanhempieni ero ja oman isäni etä-isyys ei tuottanut minulle ongelmia. 

Mutta: alkoholistin kanssa samassa perheessä eläminen tuotti. Ja sisarelleni vieläkin enemmän. Alkoholistin kanssa on kamalaa ja turvatonta elää, vaikka se olisikin juuri tuollaista muutama ilta illassa touhua. Olin silloin ja yhä tänäkin päivänä katkera myös äidilleni tästä kaikeasta, sillä oli hänen valintansa jäädä siihen suhteeseen. 

Eli vastaukseni sinulle on: Mikäli miehesi ei ole valmis hakemaan apua, niin lähde lastesi vuoksi. Mikään taloudellinen turva ei korvaa sitä turvattomuutta minkä alkoholi aiheuttaa. (meillä myös isäpuoli tienasi hyvin mutta mieluummin olisin asunut kaupungin vuokra-asunnossa kuin siinä viinan varjostamssa omakotitalokulississa) Mieti myös tahdotko lapsesi oppivan sellaisia arvoja, joissa rahan vuoksi kannattaa jäädä vaikeaan parisuhteeseen. Alkoholistiperheen lapsi helposti ajautuu itse huonoon parisuhteeseen tai vaihtoehtoisesti kärsii vakavista mielenterveyshäiriöistä myöhemmin.

Tee lapsellesi (ja itsellesikin) palvelus: elä arvokasta ja alkoholistista vapaata elämää. Palkkiona tästä saat lapsen joka kasvaa normaaliksi itseään arvostavaksi aikuiseksi.

[quote author="Vierailija" time="20.07.2013 klo 15:44"]

Minäkin sanoisin, että noista vaihtoehdoista alkoholisti-isä on pahempi. Oletko, "uusi ap" (tällekin lienee jokin sovittu termi), sanonut miehellesi jo, että sinä harkitset eroa, jos alkoholi vielä kuuluu miehen elämään? Valinta noiden kahden vaihtoehdon välillä ei ole helppo, mutta mitä jos asettaisit yhteiselon jatkumisen ehdoksi alkoholin poisjäämisen.

 Antamalla vielä yhden mahdollisuuden, mutta selkein ehdoin, voit todeta miehen tehneen oman valintansa, minkä jälkeen sinä voit tehdä omasi.

[/quote]

Mies lähti hoitoon, mutta nyt taas retkahdukset viikottaisia. Yrittää siis, mutta ei näytä onnistuvan:(

Ap kuule, minä haluan todellakin olla mieluummin yh, vaikka elintasoni laskikin sen jälkeen kun olin katsellut 20 vuotta juoppoa. Ja siitä huolimatta, että olen vuoroin töissä ja vuoroin työssä ja välillä joudutaan jopa hakemaan toimeentulotukea.

Lapseni, joka näki vuosia isän alkoholinkäytön vaikutusta perheemme elämään, on nyt sanonut nuorena aikuisena, että ero oli ainoa oikea ratkaisu, vaikka tietenkin suri eroa ihan niin kuin minäkin.

t. eronnut ennen kuin meni palasiksi ja on onnellinen nyt.

ps. on minullakin miesystävä, mutta emme asu yhdessä ja siksi en ole missään taloussidoksessa häneen. Ja silti juon päiväkahvini Villeroy&Bochin kupista ;)

Oma näkökulmani.

Isäni on alkoholisti. Nyt jo eläkkeellä, sitä ennen juurikin noissa asiantuntijatehtävissä, jotka hoiti aina. Perjantaina ja lauantaina nollaus - ei edes välttämättä mitään änkyräkännejä, mutta humalaan asti kuitenkin. Vanhempani erosivat ollessani murrosikäinen, yhtenä syynä oli alkoholi. Eron jälkeen asuin isäni kanssa, omasta tahdostani. (Jota en kadu, kaikesta huolimatta.)

Lapsesi tulee huomaamaan isin alkoholinkäytön aivan varmasti. Ja hän tulee miettimään, mikä teidän elämässänne on vialla kun isi tykkää paeta arkea kanssanne vetämällä kännit. Mikä hänessä on vikana, mikä äidissä on vikana. Koska se ei millään mittapuulla ole normaalia, että joku on kännissä kolme kertaa viikossa. Vaikka lapsesi onkin vielä sitä ikäluokkaa, että on yöunilla isin pämpätessä, parin vuoden päästä tilanne voi olla toisin.

Kaipasitko meiltä puolusteluja miehellesi? Kun sanot, ettei lapsikaan kärsi etkä itsekään ole onneton? Pahoittelut, mutta minulta niitä ei ainakaan irtoa - vaikka olenkin kasvanut ihan normaaliksi, tasapainoiseksi aikuiseksi. Mutta kyllä siinä sai hitosti kyyneleitä vuodattaa teinivuosina. Mitä sinä itse ajattelet juuri nyt? Minkä luulet olevan vialla, kun mies tekee noin?

En sano, että eroaminen olisi helppoa. Voi olla kivuliainta kuin mikään ikinä. Mutta kukaan lapsi ei selviä kolhuitta vanhemman alkoholismista, oli tämä sitten kuinka leppoisa kännissä ja pystyisi hoitamaan työnsä. Oma isäni halusi meidät lapsensa, halusi yli kaiken. Miksi se ei riittänyt? Sitä mietin monesti nuorempana.
Kaikkea hyvää teille.

[quote author="Vierailija" time="08.08.2013 klo 19:50"]

Oma näkökulmani.

Oma isäni halusi meidät lapsensa, halusi yli kaiken. Miksi se ei riittänyt? Sitä mietin monesti nuorempana.

[/quote]

Alkoholismi on sairaus (perinnöllinen), ei sitä kukaan itselleen varta vasten valitse.

Älä missään tapauksessa yritä parantaa miestäsi. Alkoholismi on sairaus johon valitettavasti taitosi eivät riitä. Vastaavista yrityksistä seuraa lähinnä läheisriippuvuutta ja tuplaat ongelman. Hakeudu ammattilaisille

Niitä löytää parhaiten eri AA ryhmistä. Et ole yksin.

Perusperiaate on oltava se, että kotona lapsella on oltava turvallista. Jos alkoholisti-isä aiheuttaa turvattomuutta, väkivallan uhkaa (juoppohulluuskohtaukset) tai teloo vaikka vain itseään kännissä, että lapsi joutuu huolehtimaan isästään tms., niin se on vahingollista lapselle ja silloin eron jälkeen sinun luonasi olisi vakaampi elämä lapsella. Jos eron jälkeen yhteishuoltajuus, niin ehkä vielä pahempi, että lapset olisi välillä isän luona ilman sinua?

Kuulostaa kuitenkin siltä, ettei alkoholismi ole vielä kovin paha, jos on asiantuntijatyössä ja esim. vie lasta uimahalliin. En tiedä, onko kaikkea jo kokeiltu, mutta ehkä tuossa vaiheessa voisi vielä yrittää laittaa miehen selkä seinää vasten asian kanssa tavoitteena saada mies lopettamaan juomisensa. Näetkö ap itse, että voisi onnistua? Voisitko hakea back-upia esim. miehen kavereilta tai vanhemmilta? Eli jos saisit heidätkin sanomaan miehelle, että menettää perheensä ja traumatisoi lapsensa, jos ei lopeta.

Mikään ei ole pahempi kuin kasvaa juopon vanhemman kanssa! Kokemuksesta tiedän! Tosin kamalaa lapselle sitten edes viikonloppuisin tavata sitä juoppoa. Itse en olisi suostunut jos olisi yritetty pakottaa. Onneksi kukaan ei vaatinutkaan. Elämä muuttui hyväksi vasta kun vanhempani erosivat.