Kumpi pahempi lapselle: alkoholisti-isä vai etäisä?

yhdessä kuin alat yksinhuoltajaksi. Saat miehiltäkin arvostusta jos yrität parantaa alkoholismimiehesi etkä eroa siitä. Muista että yh-naisen arvo miesten silmissä on nolla.

erittäin hyvästä virasta poispotkittu (ilman omaa syytä) noin vuosi sitten. Ja mies juo murheeseen, itsetunnon kolaukseen, näkemättä että me, minä ja lapsi, kärsimme siitä juomisesta mm. tiuskimisena, karjumisena, epävakaana olona ym. En silti ole eroa lähtenyt hakemaan, myötä- ja vastamäessä ollaan, mutta tilanne ei saisi paheta. Voihan se paheta, ja silloin tulee uusi ratkaisun paikka, pirullisen vaikea.

lapsesi kärsiä? Tiedän, että suhteesta on hyvin vaikea lähteä, mutta vanhempana pitäisi ensisijaisesti ajatella lastaan. Tuo epävakaa olo ja epävarmuus on minullekin tuttua, tiedän miten se raastaa.

Ei tee lapselle hyvää joutua katsomaan tuollaista.

Olen eronnut kerran, enkä MILLÄÄN IKINÄ KOSKAAN enää haluaisi sitä kokea ) :



En myöskään ole ihan spring chicken, joten tässä elämänvaiheessa on vaikeaa aloittaa elämää uusiksi. Ellei ole IHAN pakko.



Vaakakupissa painavat ikä, taloudellinen hyvinvointi, rakkaus, kahden aikuisen koti lapselle (olen itse ollut lähiäiti 7 vuotta, joten tiedän mistä puhun), parisuhteessa eläminen.



Addiktio on sitä luokkaa, että ilman apua hän ei selviä. Vielä ei olla siinä pisteessä, että hän pystyisi hakemaan apua.



Mutta elämä on jatkuvaa tasapainoilua - jossain kohtaa lapsi oireilee ihan varmasti. Mutta ero jättää myös jälkensä. Aina. Vaikka se olisi miten "hyvä"



ap-

mutta pahin varmaan ois alkoholisti etäisä.

No kun koen että lapsi on vielä niin pieni, ettei hahmota parisuhdetilannettamme, olemme hänelle isi ja äiti ja yhtä tärkeät. Mies ei ole millään lailla mokannut lapsenhoitoa, päinvastoin, silmäteränsä tuo ainokaisemme on. Kysymys kuuluukin, että jos mieheni jatkaa ryyppäämistä ja lapsi kasvaa ja havannoi tilanteen (pitää inhottavana, pelottavana, ikävänä, mitä vain) niin silloin se ratkaisun paikka on.

mies, että hänen juomisensa on ongelmallista? Haluaako hän siihen apua? Jos ei, niin edessä on vielä paljon pahempaa alamäkeä ennen kuin päästään siihen pisteeseen että mieskin tajuaa asioissa olevan jotain vikaa. Meillä mentiin niin pitkälle, että mies toi kännissä lapset kotiin. Kotimatkaan meni monta tuntia, en saanut mieheen yhteyttä ja lopulta se sieltä hoiperteli pienten lasten kanssa. Sen jälkeen ei ole viinaan koskenut eikä tasan koske.

oma arviointikyky petti pahasti ja ajoi rattijuoppona vauva kyydissä. Jäi kiinni, menetti kortin ja sai ehdollista vankeutta. Tuomion jälkeen ei silti oppinut mitään eikä ole vieläkään hakenut ryyppäämiseen apua vaan jatkaa edelleen.

Mies on työpaikassaan arvostetussa asemassa ja piilottaa juoppoutensa taitavasti.

mies, että hänen juomisensa on ongelmallista? Haluaako hän siihen apua? Jos ei, niin edessä on vielä paljon pahempaa alamäkeä ennen kuin päästään siihen pisteeseen että mieskin tajuaa asioissa olevan jotain vikaa. Meillä mentiin niin pitkälle, että mies toi kännissä lapset kotiin. Kotimatkaan meni monta tuntia, en saanut mieheen yhteyttä ja lopulta se sieltä hoiperteli pienten lasten kanssa. Sen jälkeen ei ole viinaan koskenut eikä tasan koske.

Kaiken lisäksi hänen isällään oli ja on sama ongelma... Oli vuosia välillä juomatta.

Ongelma on myös se, että vaikka eroaisimme, ei se juominen lopu. Kävisi varmaan niin, että isä saisi nähdä lastaan vain jonkun sossutädin kansa leikkipuistossa 2 h/vk. En usko että sekään on lapsen edun mukaista. En oikeasti usko ) :

Mutta ei tilanne tällaisenakaan voi loputtomiin jatkua. Mies ymmärtää sen jollain tasolla, mutta alkoholi tuottaa hänelle niin suurta mielihyvää, että addiktiota on erittäin vaikea purkaa. Ainakaan omin avuin.

ap

ja siitä tulee hänelle normaali osa elämää tätä menoa. Oletko ajatellut sitä? Se altistaa hänet alkoholismille tai muille riippuvuuksille, tai jos hän itse välttyy niiltä, on hän alttiimpi alkamaan parisuhteeseen riippuvuudesta kärsivän kanssa. Koska se on tuttua jo kotoa.



Miehesi voi jatkaa juomista osittain myös siksi, koska sinä mahdollistat sen. Annat sen tapahtua ja siedät sitä. Voi olla että hän lopettaisi, jos se olisi ainoa vaihtoehto erolle, vaikka voi myös olla, että riippuvuus on niin voimakas, että hän ei lopeta sittenkään, vaan joutuisit eroamaan.



Itse en voisi olla parisuhteessa, jossa mies juo. Ja jos sinuna eroaisin, olisi tiukka ehto, että lapsia on tavattava selvin päin, muuten ei. Eihän sinänsä yksi saunaolut mitään haittaa, mutta alkoholisti ei ymmärrä mikä on yksi saunaolut. Siksi hänenlaiselleen ainoa vaihtoehto on nolla.

Hei, en tiedä onko tilanne vielä akuutti vai oletko jo ratkaisusi tehnyt. vastaan kuitenkin. olen itse alkoholisti isän tytär, nyt olen 40v. voin kokemuksen rintaäänellä sanoa että alkoholisti isä on pahempi. itse mietin aikoinani paljonkin miksi äiti ei lähtenyt aiemmin, olisin säästynyt paljolta surulta ja ehkä, vain ehkä, välini isääni eivät olisi katkenneet (jos olisi ollut etäisä mutta  selvinpäin). näitä voi aina jossitella mutta humalahakuisuus/känni ja lapsuus eivät sovi yhteen. isäni piti loppuun asti työnsä ja oli muiden silmissä loistotyyppi. itsellä erittäin erilaiset muistot isästä :-(

Hei, en tiedä onko tilanne vielä akuutti vai oletko jo ratkaisusi tehnyt. vastaan kuitenkin. olen itse alkoholisti isän tytär, nyt olen 40v. voin kokemuksen rintaäänellä sanoa että alkoholisti isä on pahempi. itse mietin aikoinani paljonkin miksi äiti ei lähtenyt aiemmin, olisin säästynyt paljolta surulta ja ehkä, vain ehkä, välini isääni eivät olisi katkenneet (jos olisi ollut etäisä mutta  selvinpäin). näitä voi aina jossitella mutta humalahakuisuus/känni ja lapsuus eivät sovi yhteen. isäni piti loppuun asti työnsä ja oli muiden silmissä loistotyyppi. itsellä erittäin erilaiset muistot isästä :-(

Alkoholisti-isä, ehdottomasti. En edes ymmärrä (alkkiksen lapsena), miten joku ei ymmärrä tuota. Se kuvitelma että oikeasti isä on ihan hyvä ja lämmin isä vaikka juo, on täyttä harhaa. Todellisuudessa jokainen alkoholisti on itsekäs itsesäälissä rypevä paska, jolle kaikista vähiten merkkaavat oman lapsen tunteet. Lapsi ei opi tuollaisesta elämästä mitään muuta kuin sen, että häntä ei rakasteta ja hän ei ole ikinä tarpeeksi vanhemmilleen. Hän ei ole riittävä syy olla selvin päin, hänellä ei ole oikeutta olla kotona rauhassa selväpäisten vanhempien kanssa. Sen hän oppii, ei sitä että isä vaan on tollanen, mutta silti se on hyvä isä. Alkoholistien lapsilla on keskimäärin enemmän itsetunto-ongelmia ja masennusta.

Mutta niinhän se on, että jokainen alkoholisti-isi (joka elää vielä avioliitossa), vaatii kannatteluunsa marttyyriäidin. Sellainen minunkin äitini oli. Kuvitteli olevansa joku suurikin sankari, joka kestää ja kestää kaiken paskan vain lastensa vuoksi. Oikeastihan ne olivat lapset jotka vain kestivät ja kestivät, jotta isä sai jatkaa omaa säälittävää itsesääliään alkoholin turruttamassa elämässä, ja äiti sai kuvitella olevansa joku yli-ihminen, joka uhrautui lastensa vuoksi kestämällä alkkismiestään. Ja kaikista ärsyttävintä tässä on, että ap sinäkään mitä suurimmalla todennäköisyydellä et tule ymmärtämään että lastesi kärsimys ei ole vain miehesi syytä, vaan sinunkin. Sinulla olisi tilaisuus tarjota lapsillesi mahdollisuus kasvaa turvallisessa ja päihteettömässä ympäristössä, mutta et sitä tietenkään tee. Onhan se paljon helpompaa vain jatkaa yhdessä, ja uskotella itselleen että kyllä ne lapset kestää, kun onhan niillä super äiti joka jaksaa ja jaksaa niiden puolesta.

Hei, alkoholistiperheessä kasvaneena sanoisin, että en missään nimessä haluaisi omalle lapselle alkoholisti-isää, vaan ottaisin eron lapsen vuoksi vaikka olisi muuten miten ihana mies tahansa. Näkisivät sitten harvemmin, mutta isä olisi silloin selvinpäin. Alkoholisti tuo perheeseen ilmapiirin, joka voi vaikuttaa lapsen psyykeen pysyvästi. Itsellä vielä 30v:nä isän alkoholismiin liittyvät traumat häiritsevät, vaikka takana yli 10v terapiaa.

[quote author="Vierailija" time="08.08.2013 klo 11:10"]

Alkuperäinen ap perää edelleen vastauksia: Mitä olette sanoneet lapselle eron syysksi? Ei leikki-ikäinen lapsi ymmärrä, miksi isi ja äiti eroavat! Erosta aiheuttaa varmasti traumoja lapselle. Ei lapsi ymmärrä sitä ikinä. Oikeasti!?!

Kertokaa minulle.

[/quote]

Itse olen ollut 2 vuotias kun mun vanhemmat erosivat isän alkoholismin takia, ja en toki muista ihan niin pienestä, mutta neljävuotiaasta muistan, kun tapasin isää pari kertaa, ja hän oli humalassa silloinkin, uusi naisystävä huolehti minusta. Minusta tuntuu että äiti ei ole eron syytä koskaan minulta peitellyt. Ja kun erehdyin tekemään nuorena lapsen myös alkoholistin kanssa, selitin lapselle paljon ennen eroa, että ero on tulossa isän juomisen takia, että en halua enää isän kanssa olla, ja lapsi kyllä ymmärsi jo kolmevuotiaasta ihan hyvin, ei tietenkään mitään liian vaikeita ja monimutkaisia selityksiä, vaan yksinkertaisesti ja ilman mitään draamaa.

Vastaus: Alkoholisti-isä missään muodossa. Alkoholisti-isä ei muutu etäisänä raittiiksi, vaan pysyy alkoholisti-isänä. Joten kysymyksen asettelusi oli väärä. Lapsi kärsii alkoholisti-isästään joka tapauksessa. Nyt mietittävänäsi olisi kummassa tapauksessa lapsi kärsii enemmän, ydinperheessä vai jos isä on etäisä.

Jos tarkoituksesi olisi päästää lasta etäisän luokse, niin silloin altistat lapsen alkoholistin vaikutuspiiriin ilman luotettavaa paikalla olevaa aikuista. Lasta ei saisi päästää humalaisen aikuisen vaikutuspiiriin ollenkaan ja erityisen varovainen pitää olla jos paikalla ei ole ketään vastuullista aikuista huolehtimassa lapsesta.

Itse olen alkoholisti-isän lapsi. Vanhempieni eron jälkeen isä jatkoi juomistaan ja se jopa lisääntyi. Kärsin isän juomisesta ja vanhempieni riidoista vielä kun he asuivat yhdessä, mutta eron jälkeen kärsin enemmän isän juomisesta. Sen ymmärsi selkeämmin kun paikalla ei ollut muita, kuin itse lapsena humalaisen ihmisen seurassa.

Nostan tämän ylös, koska painin samanlaisten kysymysten kanssa juuri nyt. Meillä mies ollut suomen "parhaassa" hoidossa keväällä, mutta nyt rupeaa retjahdukset olemaan viikottaisia ja tässä tuskaisena mietin mitä tehdä. Jos lähdemme lasten kanssa, joudun sossun luukulle. Kai sillä just jotenkin pärjää?!..

kommentteja?

[quote author="Vierailija" time="28.04.2012 klo 13:59"]

Olen eronnut kerran, enkä MILLÄÄN IKINÄ KOSKAAN enää haluaisi sitä kokea ) :

En myöskään ole ihan spring chicken, joten tässä elämänvaiheessa on vaikeaa aloittaa elämää uusiksi. Ellei ole IHAN pakko.

Vaakakupissa painavat ikä, taloudellinen hyvinvointi, rakkaus, kahden aikuisen koti lapselle (olen itse ollut lähiäiti 7 vuotta, joten tiedän mistä puhun), parisuhteessa eläminen.

Addiktio on sitä luokkaa, että ilman apua hän ei selviä. Vielä ei olla siinä pisteessä, että hän pystyisi hakemaan apua.

Mutta elämä on jatkuvaa tasapainoilua - jossain kohtaa lapsi oireilee ihan varmasti. Mutta ero jättää myös jälkensä. Aina. Vaikka se olisi miten "hyvä"

ap-

[/quote]

Alkoholisti-isä on pahempi, ehdottomasti. Ei se eroaminen tuosta helpotu sen enempää, kun lapsi kasvaa ja alkaa tajuta asioita enemmän. Kerronko, mitä kaikkea "mukavaa" se alkoholisti-isä tuo lapsesi elämään. Ne asiat vaikuttavat vielä aikuisiässäkin, pahimmassa tapauksessa lapsesi parisuhteisiin ja mielenterveyteen.

Ei riitä ymmärrys eikä sääli sille, että antaa alkoholistin tieten tahoten pilata lapsensa elämän. Sitten ymmärrän, jos toinen tosissaan haluaa lopettaa ja myös tekee sen. Muuten on lapsen kannalta parempi, että näkee vaikka sen 2h kerrallaan. Lapsi ei saa alkoholisti-isältä yhtään mitään, ainoastaan huonon itsetunnon ja katkeruutta ja vaikeuksia myöhempään elämään.

Ehdottomasti alkoholisti on pahempi! Oikeasti halveksin sellaisia äitejä, jotka antavat lapsensa kasvaa juovan alkoholistin seurassa. On suurta itsekusetusta väittää, ettei pieni lapsi muka ymmärrä tai huomaa että vanhempi juo. Ne ei ehkä ymmärrä mistä kaikki johtuu, mutta tajuavat aivan varmasti että jokin on pahasti väärin. Lapsen ei pidä ikinä, koskaan joutua elämään niin, että alkoholiongelmainen asuu samassa taloudessa ja vaikuttaa lapseen.

Eikö se ole sen järkevän ja selvän aikuisen tehtävä suojella niitä lapsia? Ettekö oikeasti ole lukeneet niitä satoja kertomuksia, mitä alkoholistien aikuiset lapset kertovat? Vai ettekö vain usko että ne ovat totta? En tiedä yhtäkään tarinaa, missä lapsi olisi toivonut mieluumin juopon isän kanssa asumista kuin eroa. En ainuttakaan. 

Itsekään en ole enää tekemisissä äitini kanssa, koska olen edelleen katkera ja haavoilla siitä, että hän antoi mun ja siskoni joutua elämään koko lapsuutemme juopon armoilla. Isä ei ollut aggressiivinen eikä raivo kännissä, mutta se joi. Koko ajan, milloin enemmän, milloin vähemmän. Tiedettiin pienestä asti että se on paha juttu, häpeä, ongelma, ällöttävää. Miksi äiti rakasti enemmän sitä pultsaria kuin omia lapsiaan? Halusi mieluumin asua sen kanssa kuin antaa meille turvallisen, tavallisen kodin?

Minäkin sanoisin, että noista vaihtoehdoista alkoholisti-isä on pahempi. Oletko, "uusi ap" (tällekin lienee jokin sovittu termi), sanonut miehellesi jo, että sinä harkitset eroa, jos alkoholi vielä kuuluu miehen elämään? Valinta noiden kahden vaihtoehdon välillä ei ole helppo, mutta mitä jos asettaisit yhteiselon jatkumisen ehdoksi alkoholin poisjäämisen.

Alkoholismi on sairaus, mutta teidän läheisten ei tarvitse itseänne sairastuttaa. Antamalla vielä yhden mahdollisuuden, mutta selkein ehdoin, voit todeta miehen tehneen oman valintansa, minkä jälkeen sinä voit tehdä omasi.