Onko muilla sellaista periaatetta, että tekee lapsen/lapsia vain yhden miehen kanssa?
Itse ajattelen, että vaikka miehen kanssa joku menisikin vikaan, niin en kyllä enää muiden miesten kanssa uutta perhettä perustaisi, ts. tekisi lapsia eri isälle - se ei mielestäni olisi reilua tälle vanhimmalle, joka ei saisi kasvaa ydinperheessä, mutta muut lapset saisivat. Joten vaikka se tarkoittaisi että en saisi kuin yhden lapsen, niin sitten niin.
Kommentit (46)
Ensimmäinen mieheni kuoli. Elämä yllättää.
Ei ole syytä rakentaa mitään periaatetta asiasta. Elämä voi mennä monella tavalla hyvin tai huonosti.
Kun nuorimmaiseni syntyi, menin sterilisaatioon.
mitenkään formuloituna päässä, mutta käytännössä sitten siinä niin kävi. Kolme lasta on yhden miehen kanssa ja nyt en voi enää enempää lapsia saada.
Mutta ymmärrän pointtisi, miksi ajattelet tuon noin.
Ja tuli jo ennen ensimmäistä lasta katsottua hyvinkin tarkkaan, kenen kanssa niitä tekee niin ei ole tarvinut alkaa mitään säätämään ;)
t:vanhanaikainen
Ja tuli jo ennen ensimmäistä lasta katsottua hyvinkin tarkkaan, kenen kanssa niitä tekee niin ei ole tarvinut alkaa mitään säätämään ;)
t:vanhanaikainen
Onnee!
Ai sä löysit sellaisen miehen, joka ei voi kuolla?
Ja tuli jo ennen ensimmäistä lasta katsottua hyvinkin tarkkaan, kenen kanssa niitä tekee niin ei ole tarvinut alkaa mitään säätämään ;)
t:vanhanaikainen
Onnee!
olen tehnyt neljä lasta saman miehen kanssa enkä edes enää voisi lapsia saada vaikka erottaisiin ja mies vaihtuisi ;)
Mitään periaatteita sen kummemmin ei ole ollut mutta löysin mieheni vasta 27 vuotiaana ja sain lapsen 31vuotiaana. nyt olen 38 vuotias ja en enää ikäni puolesta lapsia tee. Miehelle on tehty vasektomia.
Olin naimisissa ja saimme lapsen. Erosimme ja löysin elämäni miehen. Nyt olen hänen kanssaan onnellisempi kuin ikinä ennen, mutta en tosiaan tahdo tehdä lasta hänen kanssaan (vaikka hänellä ei lapsia ole). Ei lapsi ole mikään rakkauden multihuipentuma, todiste ikuisesta rakkaudesta ja siitä, että pysytään yhdessä. Elämä on paaaaaljon helpompaa ilman uusperhekuvioita ja pieniä lapsia. Tahdon omaa aikaa :)
johon rakastuu?
Minäkin ehdin olla ennen mieheni tapaamista aika monta kertaa rakastunut ja vauvakuumeitakin oli. Silti en joka rakkaudelle ja vauvakuumeeseen alkanut näitä rakkauspakkauksia vääntämään.
Sitä minäkin ihmettelen, että eikö nykyisenä vapaan ehkäisyn aikana voi rakastaa ja rakastella tekemättä lapsia?
Kyllä kai useimmat ajattelevat varsinkin avioliiton sen verran pitempiaikaiseksi suhteeksi, että lapset ehtii kasvattaa aikuisiksi eikä eri miehen/naisen kanssa tehdä lapsia.
Tai sitten ei, ehkä osa meistä on jo suhteen alkuvaiheessa täysin tietoinen siitä, että ei tämä nyt ole se ainoa oikea. Silti tulee tehneeksi lapsia.
Mutta ei kai samaa virhettä tarvitse tehdä useampaan kertaan. Kai kaksi eri miestä lasten isinä riittäisi.
se ei mielestäni olisi reilua tälle vanhimmalle, joka ei saisi kasvaa ydinperheessä, mutta muut lapset saisivat.
Voithan sä erota siitä toisestakin miehestä, niin sitten on tasapuolista kaikille :).
Entäs jos olisit tehnyt ekan lapsen nuorena ja hän olisi jo aikuinen ja asuisi omillaan. Sitten sinä nelikymppisenä haluaisit vielä lapsia uuden miehen kanssa. Kummatkin muksut kasvaisivat aikuisiksi tuossa vaalimassasi ydinperheessä.
Osaisitko miettiä tällaisia vaihtoehtoja vai haluatko väkisin pitää kiinni mustavalkoisesta ajattelumallistasi?
On kyl uskomattoman paljon näitä joiden lapsilla ei neljääkään vuotta ikäeroa mut eri kumppanin kanssa. Yöks! Mut nää on näitä. Kun ei ole kaikki pääkopassa kohdallaan ja pahan olon syy on aina puolisossa ja niitä sitten vaihdellaan. Ja kaikki joilla on kestävä suhde ovat vain "onnekkaita".
Et ole yhtään fiksumpi.
Jos oikeasti eroaisit, ei sinulla ole aseita nähdä 10 vuoden päähän jolloin olet elänyt jonkun toisen ihmisen kanssa jo vuosia ja saatat tahtoa hänen kanssaan lapsen.
Tai entä jos uusi kumppani tahtoo saada lapsen?
Minun vanhemmat on eronneet kun olin lapsi. Tiedän että äiti sai keskenmenon ja surin ettei tullut vauvaa. Älä sinä jeesustele naurettavia asioita. Lapsi on lahja.
Oma lajinsa nämä, joilla on joka 'rakkaudelle' lapsi, ja sitä miestä vaihdetaan sitten aina uudestaan.
Naisella sitä paitsi on sen verran lyhyt se normaali lapsentekoikä, että jos pitkässä parisuhteessa on, ei niitä monelle edes ehdi tekemään.
Mä ajattelen näin, mutta paskaa on niskaan tullut kun täällä sen olen erehtynyt sanomaan.
sitä kuitenkaan tiedä, mitä oikeasti tekisit- jos rakastuisitkin johonkin toiseen mieheen ja tuntisit, että haluat tehdä lapsen hänen kanssaan, niin tod näk tekisit.
Ei olis tullut mieleenkään tehdä usealle.
Itse ajattelen, että vaikka miehen kanssa joku menisikin vikaan, niin en kyllä enää muiden miesten kanssa uutta perhettä perustaisi, ts. tekisi lapsia eri isälle - se ei mielestäni olisi reilua tälle vanhimmalle, joka ei saisi kasvaa ydinperheessä, mutta muut lapset saisivat. Joten vaikka se tarkoittaisi että en saisi kuin yhden lapsen, niin sitten niin.
Tein kaksi lasta väärän miehen kanssa, mutta enempää en halua vaikka tulis mimmonen unelmien prinssi vastaan valkealla ratsullaan... Omat lapset ovat lisäksi jo "isoja" eli koululaisia ja mulla ikää, että ei ole kauhean realistista edes haaveilla vauvoista.
Ennen lapsiakin tosin jo ajattelin, että teen ipanani vain yhden miehen kanssa. Lisääntyminen useamman kumppanin kanssa on vähän semmosta....wt-meininkiä, ehkä.
Nämä tälläiset ehdottomuudet ovat jotenkin huvittavia.
Jos eroaa tai jää leskeksi on todennäköistä, että joku päivä tulevaisuudessa harrastaa seksiä jonkun toisen ihmisen kanssa. Silloin on aina riski tulla raskaaksi vaikka kuinka käyttäisi ehkäisyä. Mikä siinä tilanteessa olisi moraalisesti se parhain vaihtoehto? Tehdä abortti, koska on moraalisesti väärin tehdä lapsia useammalle miehelle?