Onko muilla sellaista periaatetta, että tekee lapsen/lapsia vain yhden miehen kanssa?

erotaksenihan mä naimisiin menin!





tämä oli sitten ironiaa.

ensimmäinen mies kuoli ja kun löysin pitkän ajan päästä toisen, tein lapsen hänenkin kanssaan. Ensimmäinen lapsi on kuitenkin aivan yhtä tärkeä nykyiselle miehelleni kuin hänen oma lapsensa.

vaikka mies olikin huono valinta. Yhden ainoan olen sen jälkeen tavannut, jonka kanssa olisin voinut vielä lapsen hankkia, mutta se on nyt mahdotonta. Lisäksi mulla oli raja, että mun lapset on tehty kun täytän 30. Olen nyt 36.

sitä kuitenkaan tiedä, mitä oikeasti tekisit- jos rakastuisitkin johonkin toiseen mieheen ja tuntisit, että haluat tehdä lapsen hänen kanssaan, niin tod näk tekisit.

ja kyllä toi lapsi vaan on mulle niin paljon tärkeämpi ja rakkaampi kuin yksikään mies, joten... ei.

mutta eiköhän meistä jokainen usko menevänsä naimisiin vain kerran ja kuvittele elävänsä siinä liitossa onnellisena.



Me tosin tehtiin ja saatiin kaksi lasta niin putkeen, etten heidän jälkeensä olisi ehkä tehnyt enää lapsia, vaikka parisuhde olisikin kariutunut. Onneksi parisuhteemme voi vieläkin ihan hyvin ja saimme vielä kolmannenkin yhteisen lapsen. Nyt lapset ovat jo isoja ja mulla ikää niin paljon, ettei tarvitse enää edes harkita uusia lapsia, vaikka ero tulisikin.



Mä kyllä silti ymmärrän ihmisiä, joiden eka parisuhde kariutuu ja lapsiluku jää "vajaaksi." Ja sitä varten haluaa vielä uuden puolison kanssa lapsen. Sitä en ymmärrä, että lapsia tehdään jokaisessa epätoivoisessakin parisuhteessa.

On kyl uskomattoman paljon näitä joiden lapsilla ei neljääkään vuotta ikäeroa mut eri kumppanin kanssa. Yöks! Mut nää on näitä. Kun ei ole kaikki pääkopassa kohdallaan ja pahan olon syy on aina puolisossa ja niitä sitten vaihdellaan. Ja kaikki joilla on kestävä suhde ovat vain "onnekkaita".

Lapsiluku on täynnä, eikä muutu siitä vaikka joskus mies vaihtuisi.

Itse ajattelen, että vaikka miehen kanssa joku menisikin vikaan, niin en kyllä enää muiden miesten kanssa uutta perhettä perustaisi, ts. tekisi lapsia eri isälle - se ei mielestäni olisi reilua tälle vanhimmalle, joka ei saisi kasvaa ydinperheessä, mutta muut lapset saisivat. Joten vaikka se tarkoittaisi että en saisi kuin yhden lapsen, niin sitten niin.

On todellista wt-meininkiä lisääntyä useamman kuin yhden miehen kanssa.

on monella vielä täällä paljon opittavaa ja elettävää...



joo, ihan ok, ja aina parempi, jos lapset syntyvät ydinperheeseen, mutta se ei tee äideistä sen huonompia, vaikka lapsilla eri isä olisikin, jotkut haluavat lapsiaan, ja rakastavat heitä...

ja sinkkuäidit, tai isät, jotka huolehtivat pääosin itse lapsistaan, hatunnoston arvoinen asia, ja varmasti monesti semmoinen perhe voi paremmin, kuin se ydinperhe, jonka sisällä moninaisia ongelmia...



kukin omalla tavallaan, silti saman arvoisina

putketkin on pistetty jo poikki koska lapset on tehty. Jos ero tulisi, en ikimaailmassa edes ajattelisi, että lapsia tekisin lisää.

Toivon tietenkin, että tämä (ensimmäinen pitkä) suhteeni olisi se ainoa, eikä erottaisi koskaan. Yksi lapsi on, mutta toivoisimme lisää.



En ajattele, että esikoinen kärsisi siitä, jos saa sisaruspuolia - jos jostain kärsii niin siitä erosta.



Esim. jos lapsen vanhempi menehtyisi/ero tulisi niin lapsi menettäisi mahdollisuuden myös (puoli-)sisaruksiin vain tuon "periaatteen" vuoksi. Minusta se olisi päinvastoin lapsen kannalta ikävää.



En myöskään näe eroa siinä tekeekö nainen lapsia useamman miehen kanssa tai mies useamman naisen kanssa. Elämäntilanteet vaihtelee.. se tietysti mihin voi koittaa vaikuttaa, on sen suhteen vakauteen ennen lasten hankkimista, mutta eihän sekään mikään täystakuu ole.

vannoinkin sitä jo ääneen, kun esikoinen syntyi. Kävi kuitenkin niin että lapsen isä sanoi ettei hänestä olekaan isäksi, eikä todella ole edes yrittänyt kantaa vastuutaan sen jälkeen. Lapsi on teini-ikäinen jo, ja osaa kantaa paremmin vastuunsa kuin isänsä tänä päivänäkään.



Me siis erosimme tuolloin, mutta vuosien kuluttua tapasin mieheni ja menimme naimisiin. Teimme sitten vielä lapsia, vaikka olin vannonut muuta.

putketkin on pistetty jo poikki koska lapset on tehty. Jos ero tulisi, en ikimaailmassa edes ajattelisi, että lapsia tekisin lisää.

Jos oisin eronnut ekan lapsen jälkeen, niin sit en tiedä kuinka ois käyny.

Mut nyt kävi näin, ja hyvä niin.

T. Kasvoin perheessä: sinun lapset, minun lapset ja meidän lapset

jos eroaa, sen jälkeen vasektomia!

...ollut sellaista periaatetta.



Minulla on lapsia kahden miehen kanssa. Ja esikoinen oli kyllä todella iloinen pikkusisaruksesta.



Mutta tämä ei ole mitään jälkiviisautta vaan ihan teinistä asti olen ajatellut että elämä voi mennä monella tavalla, voi olla ettei tule lapsia, voi olla että tulee, ja kenen kanssa jääpä nähtäväksi.



Sitä ei osaa kaksikymppinen kuvitella, miten pitkä ja monivaiheinen voi ihmiselämä olla.

minä olen ollut pieni kun äitini ja isäni erosivat. Äitini meni yhteen uuden miehen kanssa ollessani 2 vuotias. Olen mielestäni elänyt ydinperhe elämää, en ole koskaan kokenut eläväni jotenkin erilaista lämää kuin sisarukseni jotka tulivat uuden miehen kanssa.

Itseasiassa äidin uusi mies on minulle isä. Ja biologinen isä sitten taas enemmänkin sellainen setä.

...tai tylsää olisi se.Minulla meni sukset ristiin entisen mieheni kanssa kun lapseni oli vuoden ikäinen.Löysin nykyisen mieheni ja tein vielä kaksi lasta.Kyllä parikymppinen esikoinen tuntee varttuneensa turvallisessa ydinperheessä.Rikkautena on vielä tavannut biologisen isänsä jälkikasvua.

johon rakastuu?

Minäkin ehdin olla ennen mieheni tapaamista aika monta kertaa rakastunut ja vauvakuumeitakin oli. Silti en joka rakkaudelle ja vauvakuumeeseen alkanut näitä rakkauspakkauksia vääntämään.

sitä kuitenkaan tiedä, mitä oikeasti tekisit- jos rakastuisitkin johonkin toiseen mieheen ja tuntisit, että haluat tehdä lapsen hänen kanssaan, niin tod näk tekisit.

ja kyllä toi lapsi vaan on mulle niin paljon tärkeämpi ja rakkaampi kuin yksikään mies, joten... ei.

olisi kariutunut esim. ollessani kolmekymppinen niin en tiedä. Nyt siis 2 lasta samalle miehelle ja ikää itselläni lähes neljäkymmentä joten vaikka eroaisin, en enempää lapsia haluaisi.

Mun mielestä etävanhempi voi perustaa uuden perheen, mutta lähivanhemmalla saa olla lapsia vain yhden partnerin kanssa.