Onko paluumuutto Suomeen OIKEASTI niin kauhea kokemus, kun täällä on usein annettu ymmärtää?

Lähdimme pois 2 vuotta sitten. Ja toisin kuin joku tämän ketjun aiemmista vastaajista mainitsi, meidän elämämme täällä muualla oli todella ruusuilla tanssimista ekasta päivästä alkaen. Sopeuduimme saman tien ja erinomaisesti.

Vanhin lapsista alkaa nyt olla siinä iässä (12v), että palata pitäisi joko hetikohta tai vasta paljon myöhemmin. Taitaa vaakakuppi kallistua jälkimmäisen vaihtoehdon puoleen. Aivan pöyristyneenä olen sivusta seurannut, kuinka hänen entiset luokkakaverinsa puhuvat juttuja jotka kuuluisivat paljon vanhemmille (viinaa, seksiä jne).. tai ei oikeastaan kenellekään sivistyneelle ihmisille. Aikuisia ei kunnioiteta lainkaan, ja käytöstavat ovat.. öö, niitä ei ole.

Joka Suomen-lomalla kasvoja vasten pamahtaa myös ihmisten hymyttömyys ja negatiivisuus.

Täällä on upea, puhdas luonto. Täällä on turvallista. Meillä on töitä. Ilmasto on kutakuinkin samanlainen kuin Suomessa neljine vuodenaikoineen. Elämänasenne vaan on sata kertaa miellyttävämpi. Ei ole mitään riittävän hyvää että palaisimme takaisin.

joillekin Suomi sopii. Minä en enää sinne lähtisi mutta tuskin täällä niitä syitä nimeäisin. Suomaiset tulevat muuten puolustuskannalle:)



Mutta ap, mieti kaksi kertaa ennen kuin...

Asuvat pk-seudulla,jossa itsekin saan kylmiä väreitä aina siellä päin työskennellessäni tai sitten odotukset ovat olleet liian ruusuisia.



Itse olen ollut tyytyväinen paluuseen juurikin sukulaisten ja ystävien takia,minulle ne ovat olleet valtava voimavara! Talven pimeys on pahin,mutta siihen on auttanut matkailu ja kirkasvalolamppu ;) Toki omaksuin vuosien aikana tapoja eri kulttuurista,jotka ovat jääneet minuun, kuten esim. toisten auttaminen, ystävällisyys,vanhempien kunnioittaminen. Meillä onkin ehkä tiukempi tapa kasvattaa lapsia kuin tuttavillamme,mutta ei minun tarvitse selitellä tapojani muille, eikä heidän minulle! Uskon myös siihen, että omilla hyvillä teoillani saan edes jonkun päivää piristettyä ja ehkä hän joskus sortuu myös ystävällisyyteen ;)



Eikä tällä hiukka pienemmässä n.80 tuhannen asukkaan kaupungissa ole läheskään niin kireää kuin Suomen "suurkaupungeissa".

erään Saksasta suomeen muuttaneen kokemuksista Suomessa? Vieläkin käy kylmät väreet, kun mietin, mitä hän kirjoitti Suomesta, sääliksi kävi, että oli tehnyt väärän ratkaisun.

vuodeksi-pariksi. Tuosta epäkohteliaisuudesta täytyy sanoa, että toki Helsingissä on käsittämättömän tylyjä ja kamalia ihmisiä, mutta kun itse olen aika välitön ja pyrin aina olemaan huomaavainen, niin useimmiten kyllä minulle myös ollaan mukavia. Täytyy olla todella huonoa tuuria, jos Helsingissä törmää vain epäkohteliaisiin, tylyihin ihmisiin.

joka ei edes lomalla halua Suomesta pois, haluan sanoa, että kyllä täällä tervehditään, omalla asuinalueellani ihan normaali käytäntö. Kyllä täällä autetaan esim. vaunujen kanssa. Ja itse muistan ainakin itse pyytäneeni anteeksi useamman kerran, jos tönin rattaitten kanssa tai ilman.



Ihmiset ovat erilaisia. Nautin keväästä ja kesästä ja menosta ja ihmisistä ja sitten taas syksystä ja talvesta ja käpertymisestä omiin oloihin. Kuumuutta en kestä, Suomen kesähelteissäkin on ajoittain kestämistä. Vain liian pitkä lumeton talvi on inha, mutta siinäkin voi nähdä hyvät puolet pienten lasten kanssa.



Mutta kannattaa varmaan harkita tarkkaan, mitä oikeasti haluaa

jos olisin siellä aina asunut. En kaipaisi muuta ja minutkin on kasvatettu ajattelemaan, että on todellinen jättipotti syntyä Suomeen. Mutta aika muualla avartaa...

itse en enaa palaisi suomeen, mutta olenkin ollut maailmalla jo pian 19v. lomailut suomessa riittavat ja tulen aina olemaan suomalainen, mutta...

Minä ja ystäväni olemme molemmat paluumuuttaneet Suomeen Saksasta pitkään siellä asuttuamme ja meidän kokemuksemme muutosta ovat aivan päinvastaiset:

Ystäväni on Suomessa kuin kala vedessä, paluumuutto oli hänelle positiivinen kokemus.

Minulle tämä taas oli aluksi muutaman vuoden syvä painajainen, mutta kyllähän sitä kaikkeen pahaankin tottuu... Nykyään on parempia aikoja ja sitten taas niitä huonompiakin.



Positiivisia puolia Suomessa asumisessa on varmastikin, mutta minulle ei tule kyllä nyt yhtäkään mieleen. Tai no, yksi: eka vieras kieli koulussa alkaa jo kolmosella;-)

Huonoja puolia kuvaa hyvin esim. "rahalla saa ja hevosella pääsee" ja "oma suu on lähinnä"...



Ulkomaalaista työkokemusta ei todellakaan arvosteta Suomessa, ylipäänsä Suomessa ollaan todella diplomi-intoisia eikä ihminen ja osaaminen sinänsä merkitse "mitään".

Minä ja ystäväni olemme molemmat paluumuuttaneet Suomeen Saksasta pitkään siellä asuttuamme ja meidän kokemuksemme muutosta ovat aivan päinvastaiset:

Ystäväni on Suomessa kuin kala vedessä, paluumuutto oli hänelle positiivinen kokemus.

Minulle tämä taas oli aluksi muutaman vuoden syvä painajainen, mutta kyllähän sitä kaikkeen pahaankin tottuu... Nykyään on parempia aikoja ja sitten taas niitä huonompiakin.

Positiivisia puolia Suomessa asumisessa on varmastikin, mutta minulle ei tule kyllä nyt yhtäkään mieleen. Tai no, yksi: eka vieras kieli koulussa alkaa jo kolmosella;-)

Huonoja puolia kuvaa hyvin esim. "rahalla saa ja hevosella pääsee" ja "oma suu on lähinnä"...

Ulkomaalaista työkokemusta ei todellakaan arvosteta Suomessa, ylipäänsä Suomessa ollaan todella diplomi-intoisia eikä ihminen ja osaaminen sinänsä merkitse "mitään".

Olen IT-alalla ja minulla on taysin painvastaisia kokemuksia. Olen asunut kaksi vuotta saksassa, eika missaan muualla olla oltu kiinnostuneita diplomeista kuin siella. Suomessa ketaan ei ole diplomini kiinnostaneet.

Englannissa myös paikalliset tutkinnot ja sertifikaatit ovat tärkeitä. Lisäksi tuntuu, että Suomessa pääsin aina epämuodollisia reittejä töihin (tutun suositus tai työharjoittelijasta palkalliseksi, jolloin todistuksia ei edes vilkaistu)

8v ulkomailla ja perheen perustamisen jälkeen tultiin takas suomeen. Alku oli hankalaa kaikin puolin, mutta nyt kun mietin, niin vaikka mieli tekisi palata ulkomaille, niin tässä vaiheessa emme sitä kuitenkaan tee. Lapsuus tuntuu houkuttelevammalta ja myös helpommalta ja huolettomammalta Suomessa kuin suuressa maailmassa :)



Sitten katsotaan asiaa uudemman kerran kun lapset on isompia. Luulen kuitenkin, että siinä vaiheessa on jo omakotitalo ja kissat ja koirat että ehkä ei tule enää lähdettyä.



Täällä on ne hyvät ja huonot puolet, ihan niinkuin kaikkialla muuallakin.

Minä ja ystäväni olemme molemmat paluumuuttaneet Suomeen Saksasta pitkään siellä asuttuamme ja meidän kokemuksemme muutosta ovat aivan päinvastaiset:

Ystäväni on Suomessa kuin kala vedessä, paluumuutto oli hänelle positiivinen kokemus.

Minulle tämä taas oli aluksi muutaman vuoden syvä painajainen, mutta kyllähän sitä kaikkeen pahaankin tottuu... Nykyään on parempia aikoja ja sitten taas niitä huonompiakin.

Positiivisia puolia Suomessa asumisessa on varmastikin, mutta minulle ei tule kyllä nyt yhtäkään mieleen. Tai no, yksi: eka vieras kieli koulussa alkaa jo kolmosella;-)

Huonoja puolia kuvaa hyvin esim. "rahalla saa ja hevosella pääsee" ja "oma suu on lähinnä"...

Ulkomaalaista työkokemusta ei todellakaan arvosteta Suomessa, ylipäänsä Suomessa ollaan todella diplomi-intoisia eikä ihminen ja osaaminen sinänsä merkitse "mitään".

Luulen, että "tunnistin" sinut tekstistä. Olen joskus ulkosuom. palstalla vaihtanut mielipiteitä jossain ko. ketjussa. Jäin silloin miettimään, että lähditteköhän jossain vaiheessa takaisin. (Muuten, nykyään Saksassa alkaa eka vieras kieli usein jo ekaluokalla..)

katkerasta ja kateellisesta sielunmaisemasta :) Ei kukaan järkevä sinne enää palaisi jos pois pääsisi.



http://www.iltasanomat.fi/viihde/is-tapasi-sara-la-fountainin--katso-up…

Täällä on niin kylmää ja rumaa ja köyhää. Naisia kohdellaan huonosti ja nuoret ryyppää. Ilma on kylmä ja luonto ruma. Peruskoulu on huono ja lapsille ei löydy laadukasta yksityistä koulua.



Terveydenhoito on huonoa ja hoitajat ja lääkärit huonosti koulutettuja ja ammattitaidottomia. Opettajien tietotaito ei ole kohdillaan.



Ihmiset on rumia ja tylyjä ja tökitään ostoskärryillä nilkkoihin ja lapset rääkyy kaupoissa ja juoksentelee aikuisten tiellä. Ihmiset on tylyjä ja eivät juttele ja eivät ole aitoja vaan rumia ja kateellisia.



Palveluja ei saa ja ihmiset ryyppäävät.



Maassamme, mistä tulimme oli kaunista ja lämmintä ja ihmiset ystävällisiä ja empaattisia. Lapsille hyvät koulut ja terveydenhoito hyvä. Nuoret käyttäytyivät hyvin ja keskittyivät koulutukseen, eivätkä ryyppäämiseen ja räkimiseen.



Jos olisin tämän tiennyt, en ikinä olisi tullut takaisin. Suomi ja suomalaiset ovat ihan kamalia verrattuina ulkomaalaisten lämpimyyteen ja empaattisuuteen ja hyväkäytöksisyyteen. Missään en ole nähnyt niin huonokäytöksisiä nuoria kuin Suomessa.

katkerasta ja kateellisesta sielunmaisemasta :) Ei kukaan järkevä sinne enää palaisi jos pois pääsisi.

<a href="http://www.iltasanomat.fi/viihde/is-tapasi-sara-la-fountainin--katso-up…" alt="http://www.iltasanomat.fi/viihde/is-tapasi-sara-la-fountainin--katso-up…">http://www.iltasanomat.fi/viihde/is-tapasi-sara-la-fountainin--katso-up…;

Vähän asennekysymyksiä... Minä tunnen Suomeen (avioliiton kautta) tulleita: armeenin, skotin, italialaisen, unkarilaisen, amerikkalaisen, ruotsalaisen, venäläisen, virolaisen, saksalaisen jne. ja kaikki ovat elämäänsä sen verran tyytyväisiä, etteivät haluaisi pois.



Ystäviäni on asunut Sveitsissä, Briteissä, Saksassa ja missä lie, ja paluu on onnistunut ihan sujuvasti.

mies jäi vielä muutamaksi kuukaudeksi lähtömaahan. Ja kyllä paluu oli valehtelematta isompi shokki kuin lähtö oli. Vanha asunto oli tallella, lapset palasivat vanhoihin kouluihinsa, minä palasin vanhaan työhön. Silti kylmyys, pimeys ja ihmisten tylyys meni luihin ja ytimiin. Kun menet aamulla töihin ja toivotat hyvät huomenet, suurin osa ei vastaa. Kukaan ei puhu missään mitään. Ovet paukahtelevat vasten nenää. Kaupassa ajetaan ostoskärryillä nilkoille... ja se pimeys ja kylmyys ja märkyys! vasta seuraavana kesänä alkoi helpottaa.

Se kun on olevinaa jotenkii "hienoo". Kyl kuule meist Etelä-Karjalaisistkii on ankeeta olla vaik Helsingis pitempää, ko ihmiset ei haasta ja on paskantärkeitä ja olevinnaa kiireisii. Linja-autos tai junas ei jutella. Eikä kaupa kassal tai puistos ulkoilles.

Se on kuule tääl Suomeskii iha oma valinta et mis ja millaste ihmiste keskel sitä tahtoo assuu. Jos miu pitäs Karjalast lähtee, ni sit se ois pohjone... iha ihmiste takia.

mies jäi vielä muutamaksi kuukaudeksi lähtömaahan. Ja kyllä paluu oli valehtelematta isompi shokki kuin lähtö oli. Vanha asunto oli tallella, lapset palasivat vanhoihin kouluihinsa, minä palasin vanhaan työhön. Silti kylmyys, pimeys ja ihmisten tylyys meni luihin ja ytimiin. Kun menet aamulla töihin ja toivotat hyvät huomenet, suurin osa ei vastaa. Kukaan ei puhu missään mitään. Ovet paukahtelevat vasten nenää. Kaupassa ajetaan ostoskärryillä nilkoille... ja se pimeys ja kylmyys ja märkyys! vasta seuraavana kesänä alkoi helpottaa.

Se kun on olevinaa jotenkii "hienoo". Kyl kuule meist Etelä-Karjalaisistkii on ankeeta olla vaik Helsingis pitempää, ko ihmiset ei haasta ja on paskantärkeitä ja olevinnaa kiireisii. Linja-autos tai junas ei jutella. Eikä kaupa kassal tai puistos ulkoilles.

Se on kuule tääl Suomeskii iha oma valinta et mis ja millaste ihmiste keskel sitä tahtoo assuu. Jos miu pitäs Karjalast lähtee, ni sit se ois pohjone... iha ihmiste takia.

Olen kotoisin Itä-Suomesta. Karjalassa ja Savossa on hauskoja ihmisiä, ja kesäisin kovin kaunista Järvi-Suomessa, mutta kun on asunut yli 20 vuotta muualla, miljoonakaupungeissa ja ulkomailla, niin kyllä se Helsinki on kuitenkin ainakin meidän perheelle ainoa mahdollinen paikkakunta Suomessa. Jo lukioikäisenä sen tajusin että Suomen pikkukaupungit eivät ole minua varten. Elämä on ehkä leppoista, mutta valitettavasti siellä on hyvin vähän mahdollisuuksia nuorille, mitä tulee opiskeluun ja uramahdollisuuksiin ja jopa löytää sopiva aviopuoliso.

Pk-seudulla, jossa voi jotain kohteliasuutta ja small talkia olla. Espoon paras paikka on Tapiola, muuten ihmiset on umpimielisiä jurnuttajia. Vantaalla ei valo loistakaan. Helsingin autuus rajoittuu öbaut stokkaan.

vuodeksi-pariksi. Tuosta epäkohteliaisuudesta täytyy sanoa, että toki Helsingissä on käsittämättömän tylyjä ja kamalia ihmisiä, mutta kun itse olen aika välitön ja pyrin aina olemaan huomaavainen, niin useimmiten kyllä minulle myös ollaan mukavia. Täytyy olla todella huonoa tuuria, jos Helsingissä törmää vain epäkohteliaisiin, tylyihin ihmisiin.