Lue keskustelun säännöt.
Onko paluumuutto Suomeen OIKEASTI niin kauhea kokemus, kun täällä on usein annettu ymmärtää?
27.04.2012 |
Olen asunut eräässä englanninkielisessä maassa nyt 14 vuotta ja mieheni on EHKÄ saamassa siirtoa Suomeen. Mies on siis ulkomaalainen, eikä puhu suomea, vähän ymmärtää kuitenkin. Käymme kaksi kertaa vuodessa Suomessa lomailemassa.
Itse olen tällä hetkellä opiskelija, palasin kotiäitivuosien jälkeen takaisin yliopistoon jatkokouluttautumaan.
Joskus, kun olen lukenut paluumuuttajien juttuja täällä, on Suomesta tullut esille hyvin negatiivisia asioita: paluumuuttajien koulutus- ja työkokemusta ei arvosteta lainkaan ja suomea osaamattoman länsimaalaisenkin on vaikea sopeutua Suomeen. Miten on? Kertokaa taas kokemuksianne, omia tai tuttujenne...
Kommentit (205)
Asuin ulkomailla lukioaikani perheeni kanssa ja muutin sen jälkeen hyvillä mielin takaisin Suomeen yksin. En katunut kertaakaan tätä päätöstä. Olen paljon onnellisempi Suomessa, ulkomailla ollessani ikävöin kotiin koko ajan enkä sopeutunutkaan sitten kunnolla. Jos olisin todella sopeutunut toiseen kulttuuriin, olisi tilanne ehkä ollut toinen.
En haluaisi tällä hetkellä asua muualla. Ulkomailla asuminen näyttäytyi valitettavasti aika negatiivisena minulle tuolloin, lähdin alunperinkin aika vastentahtoisesti.
Riippunee siis ihmisestä miten sen kokee. Mulla oli ikävä paitsi kunnon talvea, metsiä jne perusjuttuja, myös ihan tätä suomalaista "mielenmaisemaa" ja käyttäytymistä yleisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla sama kuin mitä netistä ja keskusteluista lukea. Ulkomaan työkokemusta ei oikein tunnisteta työpaikallani, vaan monet puhuvat kuin aloittelijalle. Lisäksi en oikein pääse sisälle työyhteisöön, minua ei kutsuta projekteihin mukaan. Olen asunut kolmessa muussa maassa ja vain Suomessa on ollut näin vaikeaa työpaikalla. Olin poissa Suomesta yli 10 vuotta. Olen ihan tavallinen, en esim jatkuaan puhu kokemuksistani.
Harmittaa, koska hyvin sujunut urani juuttui muuton myötä paikoilleen. Onneksi olen kuitenkin saanut työpaikan. Monesti mietin, mitä teen, kun määräaikainen työni loppuu. Haluaisin jäädä Suomeen, mutta tarkoittaisiko se, että en voisi enää edetä ammatissani samaan aikaan mediassa puhutaan kauheasti siitä, miten paljon Suomeen pitäisi saada ulkomailta työntekijöitä.
Ristiriitaiset fiilikset paluumuuton myötä, totuttelua nyt vielä. Lienee käänteinen kulttuurishokki? Perusasiat ovat tosi hyvin täällä, työelämä - lyhyet päivät ja hyvä palkka, asuntojen kunto ja halpa vuokra. Oma kulttuuri ja sen kautta yhteisymmärrys monesta asiasta, esim. naisten tasa-arvosta. Ihmisten rehellisyys ja aitous. Suomalaiset läheiset. Mutta riittääkö tämä onnelliseen elämään? Tästä haaveilee ulkomailla asuessa, mutta tänne muutettua eri asiat nousevat esille.
Päällimmäisenä nousee ainakin, että on niin tylsää. Tunnelma on lattea kaikkialla, sekä kaikki on kallista. Jos pitää kaupungilla käymisessä, shoppailusta, ulkona syömisestä/juomisesta, niin tekemistä ja nähtävää on niin vähän ulkomaihin verrattuna, sekä tosi kallista. Yöelämä myös tuntuu kuolleelta verrattuna. Keikkoja ei ole myös täällä yhtä paljon. Työn ulkopuolinen elämä tuntuu aika tyhjältä entiseen ja pidemmän päältä aika masentavalta. Vaikka ulkomaiset kaverini tekevät paljon töitä, tienaavat vähemmän ja asuvat läävissä, heidän elämänsä vaikuttaa rikkaammalta. Uskon, että jos tänne jää, niin pitää reissata useamman kerran vuodessa tai muuttaa takaisin tai uuteen maahan.
Tiedän perheen joka paluumuutti lasten kanssa, kestivät pari vuotta ja lähtivät takaisin ulkomaille.
Itse en voisi kuvitellakaan muuttavani takaisin, ilmasto ja verotus varmaankin ne suurimmat syyt.
Tarkoitin siis, että bruttotulomme ovat 12 500.