haittaako jos ei ole harrastuksia?

Puhutpa asiaa tuohon CV-dilemmaan liittyen :)



t. Ap

Mutta korreloiko noi sitten keskenään, se on eri asia. En vaan tykkää harrastaa mitään ohjattua. Tykkään omasta seurastani, en kaipaa mitään suurta sirkusta ympärilleni. Nautin tosi pienistä asioista ja varmaan monen on vaikea ymmärtää sitä. Mulle riittää päivän iloksi vaikka ihan kaupassa käynti :)



En ikinä valita miehelleni, että mulla olis tylsää. Minusta elämäni on oikein ihanaa tällaisena, mulle riittää että saan olla lasten kanssa. Ennen lapsia mulle riitti, että oli mielekäs työ, mutta nyt työkin tuntuu jotenkin sivuseikalta. Nautin kotona olosta, en kaipaa mitään extraa.

Mutta korreloiko noi sitten keskenään, se on eri asia. En vaan tykkää harrastaa mitään ohjattua. Tykkään omasta seurastani, en kaipaa mitään suurta sirkusta ympärilleni. Nautin tosi pienistä asioista ja varmaan monen on vaikea ymmärtää sitä. Mulle riittää päivän iloksi vaikka ihan kaupassa käynti :)

En ikinä valita miehelleni, että mulla olis tylsää. Minusta elämäni on oikein ihanaa tällaisena, mulle riittää että saan olla lasten kanssa. Ennen lapsia mulle riitti, että oli mielekäs työ, mutta nyt työkin tuntuu jotenkin sivuseikalta. Nautin kotona olosta, en kaipaa mitään extraa.

Tutulle kuulostaa, tosin en haluis myöntää/uskoa olevani tylsä...

T. Ap

Lisäksi olet yli 30v etkä vieläkään tiedä mikä sinusta tulee isona?

omia harrastuksia ei todellakaan ole! Aika menee töissä, kotona ja lasten harrastuksissa.

mutta mitä sitten? Ei kai kukaan nyt ala harrastaa vain siksi että ei näyttäisi tylsältä muiden silmissä.



Ja kaikkien mielestä ei ole tylsä, meitä on paljonkin joita ei harrastukset kiinnosta pätkän vertaa vaan tavallinen arki riittää.

Tarkoitatko harrastuksilla esim. sitä että käy 2 kertaa viikossa fudistreeneissä, vai kelpaako sekin jos välillä fiiliksen iskiessä maalaa tai tekee käsitöitä?



Ja tuo kiinnostuneisuus... Minun on vaikea uskoa että on joku jota ei kiinnostaisi MIKÄÄN :) Eli että kaikki tekemiset olisivat "ihan sama, ihan ok, whatever" eikä mikään olisi "hei, kivaa :)".

olenkohan mä nyt sitten tosi mielenkiintoinen ihminen kun harrastan jumppaa ja puutarhanhoitoa? Varmasti :)

Eli, olen kiinnostunut ystävirni ja perheen hyvinvoinnista ja kuulumisista. Lisäksi myös jossakin määrin muodista ja kauneudesta, eli kauniista vaatteista ja meikeistä. En kuitenkaan niistäkään niin kiinnostunut että urkenis uraa tai ees harrastusta. Kun olis edes jostain sen verran kiinnostunut että vois vaikka pitää sitä harrastuksena. Pelkään että olen muiden ihmisten silmissä epämielenkiintoinen, jopa tylsä.

Tarkoitatko harrastuksilla esim. sitä että käy 2 kertaa viikossa fudistreeneissä, vai kelpaako sekin jos välillä fiiliksen iskiessä maalaa tai tekee käsitöitä?

Ja tuo kiinnostuneisuus... Minun on vaikea uskoa että on joku jota ei kiinnostaisi MIKÄÄN :) Eli että kaikki tekemiset olisivat "ihan sama, ihan ok, whatever" eikä mikään olisi "hei, kivaa :)".

Harrastuksen kriteeriks riittäis että ois vaan ihan oikeesti kiinostunut jostakin...

Kyllä jotkut ihmiset jotka ovat "intohimoisia" jotain omaa kiinnostuksenaihettaan kohtaan saattavat olla puuduttavan tylsiä. Jos joka tilanteessa osaavat kääntää keskustelun golfaukseen tai esitelmöivät tunteja purjehduksen saloista ihmisille jotka eivät ole koskaan purjehtineet niin eipä tuo kovasti kuulijoita piristä.

Usein on niin että parhaana seurana pidetään ihmistä joka on kiinnostunut keskustelukumppanistaan. Siis jaksaa olla kiinnostunut sen toisen elämästä ja mielipiteistä.

ja siksi en kaipaa mitään erityistä arjesta poikkeavaa mieltäni piristämään. Tiedän että moni pitää minua tylsänä, koska he eivät sillä tavalla nautiskele siitä tavallisesta kuin minä. Mutta mitä sillä väliä.



Minun elämäni rikkaudet vaan on niitä pienempiä asioita. Lasten hymyt ja hauskat jutut. Katsella kauniita lintuja ja kuunnella niiden laulua kun ulkoillaan. Kuunnella kun sade ropisee asfalttiin tai kun tuuli humisee puiden latvoissa. Oman rakkaan kosketus ja hyvä ruoka. Usein olen onnellinen pelkästään siitä että tunnen itseni terveeksi ja voimakkaaksi ja on hyvä vain olla. Jos olen tylsä kun tällaiset asiat minulle riittää niin täytyy sanoa että tylsänä on oikein mukavaa olla :)

Kyllä jotkut ihmiset jotka ovat "intohimoisia" jotain omaa kiinnostuksenaihettaan kohtaan saattavat olla puuduttavan tylsiä. Jos joka tilanteessa osaavat kääntää keskustelun golfaukseen tai esitelmöivät tunteja purjehduksen saloista ihmisille jotka eivät ole koskaan purjehtineet niin eipä tuo kovasti kuulijoita piristä.

Usein on niin että parhaana seurana pidetään ihmistä joka on kiinnostunut keskustelukumppanistaan. Siis jaksaa olla kiinnostunut sen toisen elämästä ja mielipiteistä.

Tuon varaan pitää nyt laskea... jotenkin vaan tuntuu että nykyään edellytetään että jokaisella on harrastuksia, esim. CV:een pitäisi kertoailla harrastuksistaan. Jopa eksä antoi erokeskusteluissa palautetta että olen tylsä kun mulla ei ole harrasta. Hän itse on intohimoisen kiinnostunut eräästä urheilulajista... :/

ap

ja siksi en kaipaa mitään erityistä arjesta poikkeavaa mieltäni piristämään. Tiedän että moni pitää minua tylsänä, koska he eivät sillä tavalla nautiskele siitä tavallisesta kuin minä. Mutta mitä sillä väliä.

Minun elämäni rikkaudet vaan on niitä pienempiä asioita. Lasten hymyt ja hauskat jutut. Katsella kauniita lintuja ja kuunnella niiden laulua kun ulkoillaan. Kuunnella kun sade ropisee asfalttiin tai kun tuuli humisee puiden latvoissa. Oman rakkaan kosketus ja hyvä ruoka. Usein olen onnellinen pelkästään siitä että tunnen itseni terveeksi ja voimakkaaksi ja on hyvä vain olla. Jos olen tylsä kun tällaiset asiat minulle riittää niin täytyy sanoa että tylsänä on oikein mukavaa olla :)

Onko puolisollasi ja ystävilläsi harrastuksia? Vai riittääkö heillekin arki? Minun ystävillä on kaikilla melkein joku "oikea" harrastus...

ap

kuulostaa siltä että olet tyytyväinen elämääsi

Onko puolisollasi ja ystävilläsi harrastuksia? Vai riittääkö heillekin arki? Minun ystävillä on kaikilla melkein joku "oikea" harrastus...

ap

Olen kyllä tyytyväinen.

Miehelläni ei ole niin introvertti koti-ihminen kuin minä ja hän kyllä käy kavereidensa kanssa silloin tällöin baarissa, minigolffaamassa tai hohtokeilaamassa. Ja pelaa tietokoneella mitä kyllä minäkin toisinaan teen. Mutta hän kaipaa selvästi kodin ulkopuolisia ystäviä ja tekemistäkin välillä mikä on minulle täysin ok, vaikka itse en kaipaakaan.

Useimmilla työkavereilla, sukulaisnaisilla jne tutuilla ikäisilläni naisilla kyllä on ties mitä harrastusta. Useimmat harrastaa jotain liikuntaa esim. joogaa, lenkkeilevät, käyvät salilla tms. On purjehtijoita, golffaajia, intohimoisia vieraiden kielten ja kulttuurien opiskelijoita. Nykyisin enää, lähes nelikymppisenä, en tunne alemmuutta siksi että minä vaan olen sellainen luonne etten kaipaa sellaisia. Joskus nuorempana tunsin että ne ihmiset oli jotenkin sivistyneempiä ja hienompia kuin minä tylsä tollo. Ehkä se että minulla on akateeminen koulutus ja olen menestynyt työssäni on myös auttanut siinä että on itsekunnioitusta vaikka en olekaan mikään räiskyvä kiinnostava persoona.

kuulostaa siltä että olet tyytyväinen elämääsi

Onko puolisollasi ja ystävilläsi harrastuksia? Vai riittääkö heillekin arki? Minun ystävillä on kaikilla melkein joku "oikea" harrastus...

ap

Olen kyllä tyytyväinen.

Miehelläni ei ole niin introvertti koti-ihminen kuin minä ja hän kyllä käy kavereidensa kanssa silloin tällöin baarissa, minigolffaamassa tai hohtokeilaamassa. Ja pelaa tietokoneella mitä kyllä minäkin toisinaan teen. Mutta hän kaipaa selvästi kodin ulkopuolisia ystäviä ja tekemistäkin välillä mikä on minulle täysin ok, vaikka itse en kaipaakaan.

Useimmilla työkavereilla, sukulaisnaisilla jne tutuilla ikäisilläni naisilla kyllä on ties mitä harrastusta. Useimmat harrastaa jotain liikuntaa esim. joogaa, lenkkeilevät, käyvät salilla tms. On purjehtijoita, golffaajia, intohimoisia vieraiden kielten ja kulttuurien opiskelijoita. Nykyisin enää, lähes nelikymppisenä, en tunne alemmuutta siksi että minä vaan olen sellainen luonne etten kaipaa sellaisia. Joskus nuorempana tunsin että ne ihmiset oli jotenkin sivistyneempiä ja hienompia kuin minä tylsä tollo. Ehkä se että minulla on akateeminen koulutus ja olen menestynyt työssäni on myös auttanut siinä että on itsekunnioitusta vaikka en olekaan mikään räiskyvä kiinnostava persoona.

Harrastusten puuttuminen ei niinkään haittaa minua itseäni, mut jotenkin tuntuu että se haittaa lähipiiriäni, vai kuvittelenko sitten vaan... Tuntuu että harrastukset määrittävät sen mitä ihminen on...

yhdestä-kahdesta jutusta, vaikka hevosista tai käsitöistä. Siis jos niistä pitää sitten myös keskustella (jatkuvasti) muidenkin kanssa.

Harrastusten puuttuminen ei niinkään haittaa minua itseäni, mut jotenkin tuntuu että se haittaa lähipiiriäni, vai kuvittelenko sitten vaan... Tuntuu että harrastukset määrittävät sen mitä ihminen on...

Kyllä varmaan jotkut ihmiset tosiaan henkisesti katsovat sinua vähän nenänvarttaan pitkin kun et harrasta mitään. Niin minullekin tehdään. Mutta se johtuu vain siitä että ihmiset huonosti ymmärtävät toistensa erilaisuutta. He itse saavat harrastuksista iloa ja sisältöä elämäänsä ja heistä olisi kovin tylsää ajatella että istuksisivat kaikki illat kotona harrastamatta. Heillä ei ole mitään tietoa sinun (tai minun) sisäisestä elämästä ja siitä mikä sinut tekee onnelliseksi.

Mutta minulle itselleni ainakaan tuollainen ei ole niinkään tärkeää että mitä muut minusta ajattelevat. Ajatuskin siitä että alkaisin tehdä asioita, joita sisimmästäni en halua, vain saadakseni arvostusta muilta, tuntuu todella vastenmieliseltä. Pitäkööt sitten minua vähän yksinkertaisena tollukkana, sama tuo. Tosin joskus välillä joku kaiken koohotuksensa keskeltä jopa huomaa että olen aina niin rauhallinen ja onnellisen oloinen, eli ei aina kaikki vain pidä tylsänäkään. Joku herkkä kyllä sen huomaa jos ihminen elää oman sisimpänsä kanssa sopusoinnussa.

Vielä tuosta CV-asiasta - se on kyllä todellinen ongelma, että nykyaikana työnhaussa pitäisi esittää aina sosiaalista, dynaamista, harrastavaa, äärimmäisen innostunutta, jopa töissä joissa noita ominaisuuksia ei mitenkään tarvita. Itse ihan kylmästi valehtelen työnhaussa noissa, koska en taatusti pääsisi mihinkään jos sanoisin että olen sisäänpäinkääntynyt nörtti joka työskentelen mieluiten yksikseni ;)

t. nro 10

ja noista harrastuksista sitten: mitä teet kun sinulla ei ole pakollisia hommia, tai et puuhaa jotain lasten kanssa? Mitä teet esim. iltaisin, luet, katsot jotain sarjoja tai elokuvia tai silloin kun lapset eivät ole kotona (käsitin että olet eronnut)?

ja noista harrastuksista sitten: mitä teet kun sinulla ei ole pakollisia hommia, tai et puuhaa jotain lasten kanssa? Mitä teet esim. iltaisin, luet, katsot jotain sarjoja tai elokuvia tai silloin kun lapset eivät ole kotona (käsitin että olet eronnut)?

silloin aniharvoin kun mulla on omaa aikaa, niin katson telkkaria, käyn kaupungilla/kaupoissa pyörimässä, tai siivoon/teen rästihommia. Enhän minä tällä hetkellä tosiaan edes ehtisi harrastaa mitään, mut ei kyllä oikein kauneudenhoidon lisäksi mikään kiinnostakaan :/