Teinityttäreni kummi katkaisi välit meihin

..isompana kiusataan?

Antaa kaiken tapahtua, että vovivoi ja oma vika.



VAI lupasitko olla aikuinen ystävänsä, TUKEA, rohkaista, ajatella hänestä hyvää (sitä on rukoilu hänen puolestaan)



Lupasitko hänen vanhmepiensa rinnalla hylätä hänet?



Ahaa.



Hänen OMA isänsä selvästikään ei omista minkäänlaisia lapsen rohkaisemistaitoja, hemmetti kun pistää vihaksi, sanoo siis että on tytön oma vika kun on outo ja kiusataan. KUKA isä sanoisi noin? Ei ainakaan rakastava isä.



Onhan tutkittu juuri niin, että JOS TYTÖN isä-suhteessaon ongelmia, ei kannustusta, vain moitteet sanotaan ääneen ym, tunnekylmyyyttä, niin juurikin silloin TYTÖSTÄ TULEE ARKA, SYRJÄÄNVETÄYTYVÄ JA EPÄVARMA.



Ja sä uskot kaiken mitä tämä kyvytön isä-nössö siellä tyyärestään selittää. Ja oikeutat itsesi ja tytäresi samoin hylkäämään tuon pienen, ilman tukea naiseksikasvamiseensa jääneen tytön.



Kylmät isät kasvattavat hissukoita tytäriä. Ja niitä koulukiusattujakin. Juu, oma vikahan se.



Kun sattui lapsiparka saamaan pässin isän (äidistä kun ei tuo tarina paljoa kerro, liekö hissukka sitten itsekin...) ja onnettomuudekseen vielä kilpaiulunhaluisen, tunnekyvyttömän kummitädin, joka vain ILKKUU tytön epäonnistumiselle, korottaen omaa tyttöään prinsessaksi tätä taustaa vasten.



Mihin on maailma menossa?



EIKÖ KOSKAAN OLE TULLUT MIELEESI KEKSIÄ JOTAIN ILOISIA, KANNUSTAVIA HETKIÄ, LEFFAILTAA TMS TYTÖN SEURASSA? Se ei olisi ollut paljon vaadittua.

Ja olisi tukenut tuon tytön matkaa aikuisuuteen.



Vielä ei ole liian myöhäistä.



Katsopa peiliin, kummi! Ja aikuistu.

Oikein mukavia tyttöjä. Suunnittelevat viikonlopulle naapuruston lapsuuskavereidensa kanssa bileitä. Eli ei TODELLAKAAN ole pelkoa yksinjäämisestä. Ja uusia kavereita tuntuu löytyvän koko ajan lisää, minkäs sille voi. Ja jos toinen ei saa ystäviä millään niin minkäs sillekään voi. Toiset ovat vaan suositumpia. Taisi tuo (ex)ystävä olla kateellinen. Mutta näin.

Ilmeisesti aikanaan itse kiusattujen vanhempien, tai kiusatun lapsen vanhempien harkitsemattomia vastareaktioita nämä kiukkuiset palautteet, ja sellaisenaan heidän näkökulmastaan ihan ymmärrettäviä nekin. Äläpä ota itseesi :)

Minusta voisit käskeä tyttöäsi moikkaamaan tätä kummin tyttöä ja puuttumaan näkemäänsä kiusaamiseen mutta muuta ei mielestäni tarvita. Säälikaveeraaminen on yhtä paha kuin yksinäisyys. Ainakin itse olisin mielummin yksin kuin tietäisin toisen hengaavan kanssani pakotettuna. Tilanne on myös sinun tyttärellesi vaikea, hiljainen ja ujo saa sosiaallisemman hyppimään seinille, koska toinen ei vastaa. Ja jos yhteistä puhuttavaa ei ole, jää jäljelle vaan hiljaa vierekkäin seisominen. Silloin molemmat tuntevat olonsa yhtä kiusallisiksi ja toivoisivat olevansa jossain muualla. Ymmärrän myös, ettei ap:n lapsi tahdo mennä kivasta seurasta tylsään. Enpä olisi itsekään tahtonut jättää hyvää seuraa ja hauskoja juttuja kesken, viihdyttääkseni jotain jonka kanssa minulla ei olisi mitään sanottavaa.



Kiusatun auttaminen on aina hankalaa mutta se ei onnistu teeskentelemällä kaveria. Sen sijaan tervehtiminen ja small talk ovat käytöstapoja, joita voi tehdä kenen kanssa tahansa. Radiossa oli juttua takiaiskavereista, siis niistä jotka hengaa mukana, joista kukaan ei oikeastaan pidä mutta joita ei pyydetä lähtemäänkään. Ja se takiainen tietää tilanteen itsekin. Onko näennäisesti joukkoon kuuluminen parempi kuin yksinäisyys?

jätä se toinen perhe rauhaan, he eivät tarvitse sinua mihinkään, usko pois. Kuulostat ihan henkiseltä kiusaajalta. vastaa kysymykseen, miksi haluat edelleen soitella tämän naisen kanssa? mitä asiaa sinulla hänelle on?

Lapsesi kuulostavat minusta fiksuilta ja sosiaalisesti taitavilta. Varmaan hieno homma olisi jos olisivat jo tuossa iässä valtava huoli jokaisen pahoinvoinnista, mutta taitaapa olla normaalilla teinitytöllä ihan muut mielessä tossa vaiheessa. Itse uskalsin joskus harvoin puuttua kiusaamiseen ja tuntui että sekin vaati jo paljon, sitten siihenkö olisi pitänyt vielä alkaa väkisin muodostamaan ystävyyssuhdetta jonkun kanssa josta ei pitänyt?



Väitetäänhän noita uskonnollisia pyhimyshahmoja maanpäällä vaeltaneen mutta aika kovaa on jos teinitytöltä edellytetään samaa ja muuten se on narsisti.

"Minusta voisit käskeä tyttöäsi moikkaamaan tätä kummin tyttöä ja puuttumaan näkemäänsä kiusaamiseen mutta muuta ei mielestäni tarvita"



Just näin. Ovat nyt eri kouluissa. ovat edelleen samassa harrasteryhmässä, mutta näkevät harvemmin kun oma tytär on esiintyjäryhmässä ja häntä ei siihen hyväksytty. Harmi että ystävyys hänen puoleltaan meni, mutta elämä on.

Mutta tuttujen tervehtimättä jättäminen ON huonoa käytöstä, eikä se muuksi muutu vaikka olisi omille kavereilleen miten ihana tahansa, sori vaan...

Omalla pojallani on ollut aina paljon kavereita koulussa, kerran tuli puheeksi eräs poika jolla ei ole kavereita ja on välitunnit aina yksin.

Tämä poika oli siis todella ujo ja häntä pidettiin siksi tylsänä.



Kannustin omaa poikaani tutustumaan tähän syrjittyyn poikaan ja nykyään ovat parhaimmat kaverit. Ja tuo poika on poikani kautta päässyt mukaan porukoihin.

Kaikki ovat huomanneet, ettei se nyt niin tylsä ollutkaan, vain ujo, mutta kun pääsi mukaan muiden kanssa, on ujouskin hävinnyt.

"jätä se toinen perhe rauhaan, he eivät tarvitse sinua mihinkään, usko pois" Olen ajatellut samaa, mutta siltä kannalta, että kun kerron oman tyttäreni kuulumisista ja menoista se saattaa tuottaa ilmeisesti äidille pahaa mieltä. Oma tytär on ilmeisesti koko ajan kotona, mitä nyt koulussa ja hararstuksessa käy. Ja kyllä tytäreni yleensä tervehtii, mutta aina ei huomaa tai vaikka harkkojen lopussa ei enää viitsi. Mutta sama hararstusryhmä ei tule olemaan jatkossa, oma tytär jatkaa edustusryhmässä, kummityttö ei.

Nimität muijaksi lapsesi kummia - jo tämä kertoo ohuesta sivistyksesi tasosta.



Tuot esiin erinomaisuuttasi koko ajan.



Et sääli kiusattua vaan suollat kovia sanoja hänestä.



Et auta heikommassa asemaassa olevaa vaan mässäilet asialla, jaopetat tyttärillesikin että he ovat maailman napa.



Onnea valitsemallasi tiellä! Onni ei aina riitä koko elämään, mutta toivon kyllä että teillä riittäis.



Ei tarbita kuin yksi pieni kohtaaminen niin ihminen siirtyy epäonnisten joukkoon...

Mutta tuli vain sellainen tilanne mieleen, että (provo tää kyllä oikeasti on) tällaista voi olla todellisuudessakin.



Oman poikani kanssa on vähän sama tilanne, mutta toisin päin. Poikani on hiljainen ja ei kovin sosiaalinen. Tai on luonteeltaan yksinäinen susi, eikä ole koskaan paljon tarvinnut ihmisiä. Ala-asteella yritettiin kiusatakin ja minun kaverini poika oli pääpukari tässä asiassa. Pojat oli olleet tosi hyviä kavereita ennen koulua, mutta koulussa tämä kaverini ystäväpiirissä menestynyt poika alkoi kiusaamisen. Eli meidän poika oli ainoa, jota ei kutsuttu synttäreille yms.



No se sille ja sama. Äitinä aina kehui, kuinka hänen poikansa on suosittu ja sen ei tarvi kutsua meidän poikaa synttäreille, koska eihän sen tarvi olla kaveri kaikkien kans ja blaa blaa.



Meidän jössikkä on ollut aina rauhallinen, eikä halunnut tupakkijengiin ja tähän kovisporukkaan. Jäikin sitten syrjään ihan vapaaehtoisesti. Sanoi aina, että joutuuhan sitä kiusatuksi, mutta ei halua siihen räkivään ja kaljaa juovaan porukkaan.



Nyt on ysiluokan kevät meneillään ja kaverini on alkanut itkemään kun sillä hänen suositulla pojalla menee niin huonosti ja koulu penkin alle ja ne kymmenet kaverit, joita sillä muka oli, onkin menossa jo omille teilleen. Jäljelle on jääneet ne muut kiusaajat eli pikkukriminaalit. Keskiarvo on niin huono, että tulevaisuutta ei ole.



Nyt kyllä kelpaisi meidän pojan kaveruus...



Vastasin, että minun poikani ei tarvitse olla kaveri sellaisten kanssa, joiden kans ei halua.

"Mutta tuli vain sellainen tilanne mieleen, että (provo tää kyllä oikeasti on) tällaista voi olla todellisuudessakin." Ei ole provo, ihan on totta.



Me äidit ystävystyimme opiskeluaikoina, siksi katkeaminen harmittaa. Lapsuudenystäviä on, mutta opiskeluaikaisia ei enää monia.

Kuten aiemmin kirjoitin, minun on vaikea samaistua ja ymmärtää hänen tilannettaan, koska en ole sellaisessa itse koskaan ollut. Tyttärelläni ja hänen siskollaan on aina ollut ympärillään kavereita eikä kiusaamista ole ollut, mitä nyt jotain anoja blogeissa. Aina suunnitellaan jotain, bileitä, matkustelua shoppailemaan, käydään kahviloissa jne. jne. Miksei tämä ystäväni ole voinut iloita kummityttönsä menestyksestä? Musta on alkanut tuntua, että hän kadehtii, kun ei itse voi kerto samanlaisia kuulumisia.

"Kuten aiemmin kirjoitin, minun on vaikea samaistua ja ymmärtää hänen tilannettaan, koska en ole sellaisessa itse koskaan ollut. Tyttärelläni ja hänen siskollaan on aina ollut ympärillään kavereita eikä kiusaamista ole ollut, mitä nyt jotain anoja blogeissa. Aina suunnitellaan jotain, bileitä, matkustelua shoppailemaan, käydään kahviloissa jne. jne. Miksei tämä ystäväni ole voinut iloita kummityttönsä menestyksestä? Musta on alkanut tuntua, että hän kadehtii, kun ei itse voi kerto samanlaisia kuulumisia.

Etkö sinä ole tämän kiusatturaukan kummitäti - mikset sinä ole voinut auttaa häntä menestymään? Siinäpä kysymys. Eikö olekin ihanaa elää täydellistä elämää, ap?

Aika hyvä provo muuten. Ei kukaan muuten voi olla noin ilkeä ja tyly + päälle hehkuttaa toisarvoisia asioita lapsesta. Kyllähän me kaikki tiedetään, että nämä "suositut" ovat usein oikeasti sellaisia, ettei kukaan niistä pidä aidosti.

"Eikö olekin ihanaa elää täydellistä elämää, ap?" On on, olen oikein tyytyväinen ja siihen, että lapsilla menee hyvin. Mutta eikö sen voi hyväksyä, olisiko minunkin tytärtä pitänyt kiusata niin sitten vasta olisi ollut ok? Eikö sen, että meidän tyttöjen elämä on niin mukavaa ja aktiivista, olisi voinut ottaa tosiasiana eikä alkaa syyttämään jostain. Kyllähän tavatessamme olen yrittänyt kummitytön kanssa jutella, mutta kun se vastaa vaan kun kysytään. Kyllä veri on vettä sakeampaa, sukulaiskummilapsiin on läheisemmät välit ja lapsilla sukulaiskummeihinsa. Ja olen miettinyt, että onko se, että olen ollut suurimman osan ajata kotiäitinä (muutamia sijaisuuksia lukuunottamatta), vaikuttanut siihen, että lapsillani on niin hyvä itsetunto. Provosoituukohan tästä joku...

Häpeäisin olla lapsesi kummi ja sinun tuttavasi. Et ole itse oppinut etkä osannut opettaa lapsellesi edes peruskäytöstapoja. Häpeä!

-----Aivan kohtuutonta odottaa että sinun lapsesi pelastaa tämän toisen kiusaamiselta------





Älähän liioittele, täällä huudetaan vaan hyvää käytöstä perhetutun lapselle. Ei mitään pelastamisia vaan normaalia hyvää käytöstä ja piste!

niin huhhuh miten kylmä sä ap olet. Suorastaan oksettavan itsekeskeinen ja yksisilmäinen.

Lapsellinen paskanjauhaja olet. Kyseessä on kummityttönne, joten edes sen vuoksi ajattelisin hieman tätä kiusattua tyttöä. Olet äärettömän lapsellinen, jos kuvittelet, että kummityttönne äiti haluaa olla kanssasi tekemisissä. Varmaan voit kuvitella, miltä nuoresta tytöstä tuntuu, kun tyttäresi ei halua jutella hänelle. Voit kai kuvitella, miten lapsen itsetunto heikkenee, kun joutuu useamman vuoden olemaan koulukiusattu. Edes kummitätiä ei kiinnosta tyttöä auttaa! Haloo!