Lue keskustelun säännöt.
Painiskeleeko kukaan muu A2-kielen valintapäätöksen kanssa?
25.04.2012 |
Meillä on nyt ajankohtaista päättää, valitseeko lapsi saksan 4. luokasta eteenpäin vai ei. Muita kielivaihtoehtoja ei ole. Olen todella turhautunut tästä - jos tässä iässä valitaan kieli, sen olisi järkevintä olla kunnon maailmankieli, kuten espnaja. On täysin mahdotonta arvailla, sattuisiko lapsi tarvitsemaan joskus elämässään juuri saksaa.
Lapsi on kielellisesti lahjakas ja uskonkin, että valitessaan saksan hän aika hyvällä todennäköisyydellä myös oppisi sitä varsin paljon 18-vuotiaaksi mennessä. Se olisi henkistä pääomaa ja rikkautta, pysyvä osa häntä itseään, kuten kaikki taidot. Näin siitä riippumatta, kuinka paljon sitä konkreettisesti tarvitsisi.
Silti panostus olisi iso, vuosien mittaan. Onko saksa sen panostuksen arvoinen?
Sanoisitteko mielipiteitä saksan tarpeesta?
Ja miksi ihmeessä kielivalikoimassa on jymähdetty johonkin kaukaiseen menneisyyteen? Jos saisi valita espanjan, venäjän tai kiinan, miettiä ei tarvitsisi yhtään. MIkä tahansa valittaisiin meillä heti suurella ilolla. Kyllä näidenkin aineiden opettajia on saatavilla. Miksi ne rahat käytetään saksan ja ranskan opetukseen?
Kommentit (73)
lisäksi saksan osaajista on jo nyt pulaa työelämässä (saksan kielen iltakurssin täyttyvät aikuisopiskelijoista, jotka tarvitsevat saksaa työssään). Eli jatkossa saksan osaajille on kysyntää.
Saksalaiset eivät puhu englantia kauhean mielellään, lisäksi he hoitavat bisnekset mieluiten omalla äidinkielellään. Saksaa osaava saa parempaa kohtelua, palvelua ja valikoituu helpommin kauppakumppaniksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäksi ranska poikkeaa englannista saksaa enemmän, joten sitä opiskelemalla saa laajemman pohjan kielitaidolleen, jos A1-kielenä on englanti.
Noh, en tuota allekirjoittaisi. Vaikka saksa ja englanti ovatkin kummatkin germaaninisiä kieliä, ei niissä oppimisen kannalta sen kummemmin mitään yhteistä ole. Englannin sanavarasto taasen pohjaa kovasti ranskaan, joten siitä on sekä hyötyä että haittaa. Kieliopillisesti en näe missään näistä kielistä paljokaan toisiaan tukevia asioita (jos perusteellisemmasta kieliopista puhutaan).
Motivaatio ja innostus kieleen on ehdottomasti tärkeä, muistan omassa lapsuudessani, kun pojat valitsivat saksan Rammsteinin takia. Jokunen vuosi sitten sama buumi oli Tokio Hotelin kanssa.
t. saksan, ranskan ja enkun ope.
Meillä tuo 10v aikoo arkkitehdiksi ja mieluummin suunnittelemaan jotakin isoa tai lääkäriksi/kirurgiksi.
-Äitix2-
Se on ihan motivaatiosta kiinni paljonko sitä kieltä oppii, alotti nelosella tai kasilla. Kiinnostunut opiskelee ylimääräistä ja hyvinkin äkkiä ottaa kiinni aiemmin aloittaneen.
kuin kasiluokalla aloitetusta. Mahdollisuus lukea kahta pitkää kieltä on upea - minun aikonani ei tällaista ollut - silloin voisi saada jo kouluiässä syvällisen taidon kahdessa vieraassa kielessä. Harmittaa todella tämä "valikoima". Ja mitä nyt olen Espoon tarjontaa katsellut, niin enimmäkseen saksaa tai ranskaa täällä tarjotaan A2-kieleksi.
Harva 9-vuotias muuten vielä "kokee läheiseksi" eri kulttuureja. Jos joku kieli tuntuu oikealta tai väärältä tänään, asia voi olla päinvastoin huomenna kun on kuultu, että joku kavereista on sanonut sitä ja sitä :-)
ap
Kakkoskieli alakoulussa vaatii kovaa motivaatiota ja jos ei sitä ole niin ihan lapsen kiusaamista. Kerkee niitä kieliä myöhemminkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni 9v ei ole kypsä tekemään sitä päätöstä tai tajuamaan kielen oppimisesta tulevia hyötyjä.
Ei olekaan analyyttisesti kypsä, mutta sillä ei ole merkitystä.
Jos lapsi osaa sanoa, että hän ei pidä jostakin tietystä kielestä, se kannattaa ottaa vakavasti. Se nimittäin todennäköisesti merkitsee, että hän ei aikuiseksi kasvettuaan myöskään pidä ko. maan kulttuurista, tai ei ainakaan koe sitä itselleen erityisen läheiseksi. Mikä puolestaan merkitsee, että hänen tuleva alavalintansa tulee todennäköisesti olemaan jokin muu kuin sellainen, jossa juuri tämän kyseisen kielen osaaminen olisi olennaista.
Kukin kulttuuri on omanlaisensa, ja jokainen on tuottanut itselleen ominaista teollisuutta ja muuta toimintaa. On ihan järkevää olettaa, että se joka ei tietystä kielestä erityisemmin välitä, ei myöskään tule olemaan kiinnostunut kyseisen kulttuurin "hedelmistä" omana ammattinaan.
Tästä syystä kuuntelisin lapsen mielipidettä, vaikka hän ei vielä olekaan kypsä itse analysoimaan asiaa tällä tavalla. Ihmisillä on taipumusta kuitenkin hakeutua sellaisiin ammatteihin, jotka itseä kiinnostavat. Jos lasta kiinnostaa ranskan kieli, on todennäköistä että hänen tulevassa ammatissaan tarvitaan enemmän ranskan kuin saksan taitoa. Näin kävi mm. itselleni. Äitini oli lukenut saksaa ja olisi halunnut minunkin valitsevan saman kielen, mutta valitsin täysin tunnepohjalta ilman asiaperusteita ranskan. Ja kuinka ollakaan, nykyisessä ammatissani alan "pääkieli" on sattumoisin juuri ranska. Saksankin kyllä aloitin vielä lukiossa, mutta en siitä silloinkaan erityisemmin pitänyt, enkä ole sitä myöskään elämässäni koskaan tarvinnut (no kerran tilasin jotain Saksan Ebaysta, ja siihen kielitaitoni riittikin ihan hyvin!).
t. 6
Kakkoskieli alakoulussa vaatii kovaa motivaatiota ja jos ei sitä ole niin ihan lapsen kiusaamista. Kerkee niitä kieliä myöhemminkin.
Mutta myös minä olen sitä mieltä, että kielien opiskelu kuuluu aloittaa mahdollisimman ajoissa! Lukiossa on sitten jo niin paljon muutakin tekemistä vapaa-ajalla, kuin artikkeleiden pänttääminen.
Itse luin 7 vierasta kieltä koulussa ja harmittaa nykymeininki, että kieliä ei pidetä enää tärkeinä nykymaailmassa. Englannilla pärjää, mutta kaikki se yleissivistys, minkä kieltenopiskelu tuo mukanaan, on korvaamatonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lisäksi saksan osaajista on jo nyt pulaa työelämässä (saksan kielen iltakurssin täyttyvät aikuisopiskelijoista, jotka tarvitsevat saksaa työssään). Eli jatkossa saksan osaajille on kysyntää.
.... ja saksaa enemmän täyttyvät kyllä venäjän ja espanjan ryhmät. :-)
ap
Harva 9-vuotias muuten vielä "kokee läheiseksi" eri kulttuureja. Jos joku kieli tuntuu oikealta tai väärältä tänään, asia voi olla päinvastoin huomenna kun on kuultu, että joku kavereista on sanonut sitä ja sitä :-)
No itse toki tunnet lapsesi parhaiten, mutta kyllä ne persoonallisuuden geneettiset rakenteet ovat ihan yhtä olemassa 9-vuotiaalla kuin aikuisellakin. Toki jos lapsi muuttaa mieltään kavereiden sanomisten mukaan, niin ehkä sitten kannattaa suhtautua varauksella. Mutta tiedän kyllä monia lapsia, jotka osaavat sanoa ihan aitoja, omasta persoonallisuudestaan kumpuavia mieltymyksiään tällaisissa asioissa, eivätkä ne mielipiteet miksikään muutu lapsen kasvaessa.
Lapset eivät useimmiten ole niin ulalla kuin moni vanhempi kuvittelee. Tietopohjaa ei toki ole samalla tavalla kuin aikuisilla, eikä analyyttinen kyky yhtä kehittynyt. Mutta on asioita, joissa validin mielipiteen voi muodostaa ilman laajaa tietopohjaa ja kykyä analysoida. Kielivalinta on mielestäni erinomainen esimerkki sellaisesta asiasta - eihän siinä aikuisellakaan voi olla riittävästi tietoa, että voisi tehdä lapsen puolesta sen "oikean" valinnan (pitäisi mm. tietää ennalta lapsen tuleva ammatti jne.), joten valinta tehdään joka tapauksessa muin keinoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muodostanut käsitystä saksalaisesta mentaliteetista ja sen kulttuurin hedelmistä, niin..... hoh hoo. Puhun nyt tosiaan 9-vuotiaasta. ap
Jos lapsi osaa sanoa, että hän ei pidä jostakin tietystä kielestä, se kannattaa ottaa vakavasti.
Jos lapsem koulussa vaihtoehtoina A2-kieleksi ovat ranska tai saksa niin ota ranska.
Perustelut tiedät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muodostanut käsitystä saksalaisesta mentaliteetista ja sen kulttuurin hedelmistä, niin..... hoh hoo. Puhun nyt tosiaan 9-vuotiaasta. ap
Jos lapsi osaa sanoa, että hän ei pidä jostakin tietystä kielestä, se kannattaa ottaa vakavasti.
Se kulttuuri ja mentaliteetti on sisäänrakennettuna siihen kieleen! Ei sitä tarvitse analyyttisesti käsittää voidakseen sanoa, ettei tunnu läheiseltä itselle. Ihan samoin voit vaikkapa kuulla jotakin musiikkia ja sanoa välittömästi, että joko pidät siitä tai et pidä, siitä huolimatta että et osaisi rahtustakaan musiikin teoriaa tai historiaa tai tietäisi esittäjästä ja hänen taustastaan yhtään mitään.
Lapsi pystyy siihen siinä missä aikuinenkin, ja monta kertaa itse asiassa paremminkin. Juuri siksi että lapsi ei ole vielä niin täydellisesti oppinut olemaan huomioimatta tunneaistimiaan (sitähän meille mm. koulussa opetetaan, mikä on suuri vahinko!).
En jaksa asiaa tämän enempää jankuttaa. Jos ajatus on sinulle aivan vieras, teet sitten varmaan valintasi jollain analyyttiseksi ja järkeväksi kuvittelemallasi perusteella. Esim. että tutkimuksen mukaan kaksikielisillä on vähemmän alzheimeria (lapsestasihan siis ei välttämättä tule tutkimuksessa määritellyllä tavalla kaksikielistä sillä, että hän aloittaa koulussa vastoin tahtoaan itselleen sopimattoman A2-kielen opinnot).
Jos lapsem koulussa vaihtoehtoina A2-kieleksi ovat ranska tai saksa niin ota ranska.
Perustelut tiedät.
Ihmettelen, millaisin perustein näistä kielivalikoimista päätetään. Venäjän ja espanjan opettaminen tuskin tulisi yhtään kalliimmaksi kuin saksan, vai tulisiko? Jos koulussa tarjotaan tasan yksi A2-kieli, kaipa se samaan hintaan voisi olla joku muukin kuin saksa. Varsinkin kun tilanne näkyy olevan sama suuressa osassa Espoota.
Tämä asia harmittaa minua itse asiassa todella paljon. Kyse on lapsen potentiaalin hukkaamisesta, johon emme oikein voi vaikuttaa. Hän on, kuten sanottu, kielellisesti varsin pätevä, ja todella oppisi (tod. näk.) syvällisen taidon A1- ja A2 -kielistä - jos vain tarjolla olisi sellainen kieli jonka voi valita.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai ylipäätään mitään A2-kieltä, ellei koulu suju muuten hyvin. Hyvin ei tarkoita, että lapsi raataa ja saa sitten kohtuullisia numeoroita vaan sitä, että lapsi on oikeasti nopeaoppinen ja koulu on helppoa. Uusi kieli on iso kuorma lisää muutenkin teoreettiseen kouluun. Lopettaminen vaatii rehtorilta luvan jne. Se ei ole ilmoitusasia enää kerran aloitettua. Kyllähän siitä eroon pääsee, mutta ensin se aiheuttaa kyllä stressiä.
BTW, olen nelikymppinen, lukenut koulussa englannin, ruotsin, saksan ja ranskan. Toimin isossa firmassa esimiestehtävissä ja yhtiö on kansainvälinen. Koskaan en ole mitään muuta tarvinnut kuin englantia. Saksalaistenkin kanssa hommat menee sujuvasti enkuksi, kun paikalla on aina sellaisia, joilta ei saksa suju ja se on sitä paitsi tasa-arvoisempaakin käyttää englantia kuin antaa toiselle kotikenttäetu omalle äidinkielelle. Samahan koskee englantilaisia ja jenkkejä, mutta englantia osaa niin hyvin ja sille nyt ei voi mitään.
Olen sitä mieltä, että englanti ehdottomasti A1-kieleksi. Se on ainoa, jota pitää oikeasti osata kunnolla. Ruotsin saisi tiputtaa pois ja seiskalta ottaa sitten valinnaisesti haluamansa B-kielen. C-kielen valinnan laittaisin jo harkintaan, ehkä kieliorientoituneelle sopiikin.
Mutta myös minä olen sitä mieltä, että kielien opiskelu kuuluu aloittaa mahdollisimman ajoissa!
Ei siitä aikaisesta aloittamisesta haittaakaan toki ole, mutta silloin on jos kieli on väärä, ja jos tuo valinta vielä sulkee tulevaisuudessa muita valinnaisaineita pois!
En laittaisi lasta valitsemaan kieltä, jota hän itse ei halua lukea. En varsinkaan noin nuorena.
muodostanut käsitystä saksalaisesta mentaliteetista ja sen kulttuurin hedelmistä, niin..... hoh hoo. Puhun nyt tosiaan 9-vuotiaasta. ap
Jos lapsi osaa sanoa, että hän ei pidä jostakin tietystä kielestä, se kannattaa ottaa vakavasti.
Se kulttuuri ja mentaliteetti on sisäänrakennettuna siihen kieleen! Ei sitä tarvitse analyyttisesti käsittää voidakseen sanoa, ettei tunnu läheiseltä itselle. Ihan samoin voit vaikkapa kuulla jotakin musiikkia ja sanoa välittömästi, että joko pidät siitä tai et pidä, siitä huolimatta että et osaisi rahtustakaan musiikin teoriaa tai historiaa tai tietäisi esittäjästä ja hänen taustastaan yhtään mitään.Lapsi pystyy siihen siinä missä aikuinenkin, ja monta kertaa itse asiassa paremminkin. Juuri siksi että lapsi ei ole vielä niin täydellisesti oppinut olemaan huomioimatta tunneaistimiaan (sitähän meille mm. koulussa opetetaan, mikä on suuri vahinko!).
En jaksa asiaa tämän enempää jankuttaa. Jos ajatus on sinulle aivan vieras, teet sitten varmaan valintasi jollain analyyttiseksi ja järkeväksi kuvittelemallasi perusteella. Esim. että tutkimuksen mukaan kaksikielisillä on vähemmän alzheimeria (lapsestasihan siis ei välttämättä tule tutkimuksessa määritellyllä tavalla kaksikielistä sillä, että hän aloittaa koulussa vastoin tahtoaan itselleen sopimattoman A2-kielen opinnot).
Jos en ole kuullut jotain musiikkia tai kieltä, osaanko silti sanoa, etten pidä siitä?
Sinulla on nyt oma suosikkimaailmanselityksesi jota yrität ympätä tähän asiaan miettimättä, sopiiko se siihen lainkaan...
ap
lisäksi saksan osaajista on jo nyt pulaa työelämässä (saksan kielen iltakurssin täyttyvät aikuisopiskelijoista, jotka tarvitsevat saksaa työssään). Eli jatkossa saksan osaajille on kysyntää.
.... ja saksaa enemmän täyttyvät kyllä venäjän ja espanjan ryhmät. :-)ap
Nyt kun Serrano-buumi on jo hellittänyt, on myös espanjan opiskelu ja saksa on saanut takaisin menetettyjä oppilaita.
Ja mitä tulee siihen, että Saksassa puhutaan englantia.. ei pidä paikkaansa. Ehkä joo jollain perustasolla, mutta eipä pidempää small talkia voi muodostaa. Olen pari vuotta asunut Etelä-Saksassa, joten tiedän kyllä.
tai ylipäätään mitään A2-kieltä, ellei koulu suju muuten hyvin.
Muuta en ole sanallakaan sanonut.
-ap
Jos en ole kuullut jotain musiikkia tai kieltä, osaanko silti sanoa, etten pidä siitä?
Siis 9-vuotiaasi ei ole elämänsä aikana kuullut lainkaan saksaa? Miten voit olla varma?
Itselläni oli A1-kieltä valittaessa käsitys ruotsista, saksasta, ranskasta, venäjästä ja englannista.
En kyllä sanoisi näin saksasta, enkä tosin kyllä ranskastakaan. Saksaa puhuu noin 100 miljoonaa ihmistä, ranskaa 150 miljoonaa.
Vertailun vuoksi: mandariinikiinaa puhuu lähes miljardi ihmistä, espanjaa 450 miljoonaa, englantia 400 miljoonaa (äidinkielenään), hindiä 360 miljoonaa ja venäjääkin 275 miljoonaa. Ehdottomasti jonkin näistä kielistä valitsisin omalle lapselleni, jos valita voisi.
Jos taas valittavana olisi vain saksa tai ranska, niin ranskan valitsisin ehdottomasti, sillä saksaa puhutaan ainoastaan euroopan alueella. Ranska on laajemman kulttuuripiirin alueelle levinnyt ja lisäksi se on EU:n virallinen kieli, joten sitä osaava on etulyöntiasemassa monia kansainväliseen politiikkaan liittyviä tehtäviä ajatellen. Lisäksi ranska poikkeaa englannista saksaa enemmän, joten sitä opiskelemalla saa laajemman pohjan kielitaidolleen, jos A1-kielenä on englanti.