Lue keskustelun säännöt.
Umpikujassa, enkä tiedä yhtään mitä tehdä
22.09.2024 |
Tulee varmaan hyvin epäselvä teksti, mutta koitan kirjoittaa selkeästi. Olen siis 26-vuotias nuori-ihminen, joka on ajatusten ja tilanteen kanssa ihan solmussa. Olen käynyt muutama vuosi sitten ammattikoulun. Ala oli kuitekin aika turha nykyaikana, ja se oli muutenkin sellainen mihin porukka menee, kun mikään muu kiinnostanut. Koulun jälkeen kävin armeijassa, mutta siitä lähtien olen ollut käytänössä koko ajan työttömänä. Olen ollut kuntouttavassa työtoiminnassa useaan otteeseen ja kerran palkkatukityössä. Ihan oikeissa palkkatöissä olen ollut elämäni aikana vain muutaman kuukauden.
Olen asunut myös kotona koko tämän ajan. Kela, sukulaiset, vanhemmat alkavat kuitenkin luomaa painetta tilanteen parantamiseksi. Mitään suunnitelmaa ei ollut aikaisemmin, eikä oikeastaan nytkään. Hain kuitenkin kevättalvella opiskelmaan ja alat valikoitua "ei varmaan niin paljoa kiinnosta, mutta ei vaikuta vastenmielisiltä"- periaatteilla.
Pääsin korkeakouluun opiskelemaan ja muutin uuteen asuinpaikkaan.
Olen kuitenkin huomannut miten umpikujassa olen. Pääsin tähän kouluun hälläväliä asenteella, mutta ei minulla ole mitään mahdollisuuksia päästä tästä läpi. Etuliitteenä nimike insinööri, johon minusta ei ole. Kaksi ainoaa kaveria asuun kaukana, eikä täällä ole ketään. Yksin ei huvita lähteä oikein mihinkään, mutta yksiössä aika käy tylsäksi. Jos keskeytän opinnot, niin en tiedä yhtään mitä sitten. Jouduin ottamaan opintolainankin.
Ennen kaikkea tätä, niin mua ei ole kiinnostanut juuri mikään. Olen vain mennyt tälläiseksi vuosien aikana. Mikään ei ole kiinnostanut, enkä ole saanut ajatuksista selvää. Olen miettinyt itsaria useampaan kertaa viime aikoina, itseasissa joskus paljon aiemminkin. Nään siinä vain hyviä puolia, koska silloin ei tarvitsi väkipakolla koittaa jatkuvasti edistää omaa elämää. Ei tässä elämässä ole mitään järkeä.
Kiitos jos jaksoit kokonaan lukea.
Kommentit (44)
Pyri Satoseksi Satosen paikalle. Voit aloittaa perustamalla grilliravintolan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun saat masennuksen hoidettua, niin alkaa asiat taas kiinnostamaan. Opiskele, jos vain pystyt, että tilanteesi ei mene enää huonommaksi.
niin armeijaa ei kannata käydä kun alkaa tulla itsariajatuksia mieleen
Nyt olisi tärkeää varata heti koulukuraattorille/koulupsykologille aika. Voitte keskustella koulun sujumisesta/jaksamisesta/koulun jatkamisesta.
Ratkaisu kyllä löytyy ja ei tarvitse yksi sitä pähkäillä. Apua on saatavilla. Jos tuntuu vaikealta jäsennellä asia tai puhua,, niin näytä tämä kirjoittamasi aloitusviesti.
Tsemppiä! On varmasti haastavaa olla opiskelemassa alaa, johon ei välttämättä löydykään motia ja paikkakunnalla missä ei ole vielä ystäviä.
Jos sinulla on voimavaroja, niin tutustu uusiin luokkakavereihin ja lähde mukaan yhteisiin juttuihin.
Tosiaan saat kuraattorin/psykologin kanssa keskusteltua miten tästä edetä.
Asiat järjestyvät varmasti. Älä anna periksi.
Voiko koulun kautta päästä psykologille? Jos ei niin sitten jotenkin muuten kannattaa koittaa hakea apua. Masennusta minäkin epäilen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennukselta kuulostaa, se on hoidettavissa oleva sairaus. Älä luovuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene työkkärin ammatinvalintaohjaajan juttusille. Jos saisit jonkun vinkin, mikä kiinnostaisi sinua enemmän kuin nykyinen. Tietysti jos opinnot ovat jo kovin pitkällä, ne kannattaa viedä loppuun ja etsiä sitten töitä. Silloin olisi aivan erilaiset mahdollisuudet miettiä, mitä sitä isona alkaisi tekemään.
Ikävä kyllä kaveri, näin se asia on. Ei täällä ole mitään järkeä tässä elämässä. Jos ei kiinnosta lisääntyminen, niin ei täällä ole mitään tehtävää.
Se ei kuitenkaan tarkoita, että pitää tehdä itsari. Hyväksy se asia, että tämä elämä vain pitää elää, tee siitä itsesi näköinen. Hankkiudu lähelle luontoa. Naurahdit varmaan, että mitä v*ttua. Mutta luonto on ainoa asia, missä on järkeä. Mene metsään, älä ole tietokoneella ja puhelimella, jätä ne pois. Mene metsään ja ole siellä.
Täällä on ihan turha yrittää suorittaa jotain. Olen käynyt tuon saman ajatusleikin missä nyt olet. Nuoruus ja tuo ikä on hirveän vaikeaa. Kymmenen vuoden päästä on helpompaa. Älä anna itsesi livetä jonnekin päihteiden maailmaan. Hanki luonnosta energiaa ja tee jotain töitä, pääset kyllä jonnekin kun olet siinä tilanteessa, että haluat tehdä jotain henkesi pitimiksi.
Tsemppiä ja onnea elämääsi. Olen vilpitön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normaalia. Ei minuakaan koskaan kiinnostanut mikään. Tiedän että tarkoitus pitäisi olla mutta en vaan koe näitä ihmisiä omikseni.
Sulla on mielettömän hienosti asiat ja hyvän opiskelupaikankin olet onnistunut saamaan. Nostan myös hattua rohkeudelle lähteä uudelle paikkakunnalle. Itsestäni ei siihen olisi.
Nyt äkkiä apua hakemaan. Itselläni oli alkuvuodesta vähän sama tilanne kuin sinulla, enkä olisi ikinä uskonut, että siitä puolen vuoden päästä olen onnellinen ja uudessa työpaikassa. Se edellytti vain masennuslääkkeen aloittamista.
Tsemppiä, älä luovu toivosta ja kun on oikein paha olo, yritä aina ajatella, että asiat kyllä järjestyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala tekemään jotain, mikö todella temppaa mukana ja kiinnosta. Vaika saisit vähemmän rahaa siitä. Kyllä elämässä joku kiinnostuksen kohde täytyy olla ja työnteko on elämäntyyli ja antaa elämälle ison siivun sisältlöön.lä odota muilta mitään. Anna itse, tee itse, rakastaa itse ja tunne iloa siitä.
Kroonistuneelta high functioning -masennukselta minustakin kuulostaa. Masennukseen kuuluu mm. juuri näköalattomuus ja vaikeus kiinnostua tai innostua mistään. Myös itsetuhoisuus on osa tätä samaa kuviota.
Masennus on hoidettavissa oleva sairaus. Eikä se ole yhtä kuin sinä. Kokemasi asiat ovat sairauden oireita, ei mitään "ydinsinuutta". Sinä voit olla vaikka mitä!
Sinulle kuuluu opiskeluterveydenhuolto, sieltä saat apua. Mikäli vanhemmilla on rahkeita auttaa, yksityinen lääkäri voi jeesata vielä nopeammin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt olisi tärkeää varata heti koulukuraattorille/koulupsykologille aika. Voitte keskustella koulun sujumisesta/jaksamisesta/koulun jatkamisesta.
Ratkaisu kyllä löytyy ja ei tarvitse yksi sitä pähkäillä. Apua on saatavilla. Jos tuntuu vaikealta jäsennellä asia tai puhua,, niin näytä tämä kirjoittamasi aloitusviesti.
Tsemppiä! On varmasti haastavaa olla opiskelemassa alaa, johon ei välttämättä löydykään motia ja paikkakunnalla missä ei ole vielä ystäviä.
Jos sinulla on voimavaroja, niin tutustu uusiin luokkakavereihin ja lähde mukaan yhteisiin juttuihin.
Tosiaan saat kuraattorin/psykologin kanssa keskusteltua miten tästä edetä.
Asiat järjestyvät varmasti. Älä anna periksi.
Mitä minä oikein kenelleekkän voisin sanoa? Jos näyttäisin tämän aloituksen, niin alkaisin varmaan itkemään, tai varmasti joka tapauksessa. En yhtään tiedä edes mitä sanoisin. Voisin istua hiljaa ja olla sanomatta mitään :(
Ap
Sanojen nuori ja ihminen väliin ei tule viivaa.
Vierailija kirjoitti:
Masennukselta kuulostaa, se on hoidettavissa oleva sairaus. Älä luovuta.
En tiedä, ei mulla ole mitään menetettävää, niin mitä väliä muutenkaan.
Ap
Tee netissä niitä ammatinvalinta testejä? Insinöörikouluun on vaikea päästä ja sinä pääsit, joten lahjoja on.
Miten pääsee opiskelemaan insinööriksi ilman matemaattista lahjakkuutta???
Kerro se ap?
Kuulostaa vakavalta masennukselta. Sinulla on paljon toivoa!! Mutta tarvitset varmaan ammattiapua, joten toivottavasti sitä hakisit.