Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä yli 30vuotiaina äidiksi tulleista?
Kommentit (42)
Aina näitä.
mä olen nyt 25. oon ajatellu, että 10 vuoden päästä katson tilanteen: haluanko yrittää tehdä lapsen?
jos haluan, sitten varmaan yritetään. jos en, niin jääköön tekemättä.
mitenkään hirveesti en oo tosiaan tällä asialla päätäni vaivannut, ei oo herännyt (vielä?) minkäänlaista kiinnostusta äitiyteen.ja vakiokommentti: kyllä se mieli vielä muuttuu.
Niin? no sitten muuttuu, pitääkö mun sitten nöyristellä ihmisten eteen että hemmetti, olittepa oikeassa, kyllähän se vauvakuume iski ja lapsen väänsin. voi että kun olittekin fiksuja kun osasitte tän mulle kertoa jo sillon viisi vuotta sitten.Siis... en ole mikään vannoutunut vela. En vain halua nyt lasta, ei tulisi mieleenikään. Todennäköistä siis on, että jos päädyn äidiksi, se tapahtuu yli kolmekymppisenä.
Vai pitäisikö minun sitten tehdä se lapsi nyt, vaikken vielä halua ihan vain sen takia, jos ehkä 33-vuotiaana alkaisin miettiä, että voishan sen lapsenkin ehkä laittaa, jos sattuu onnistumaan. No enpä taida.
Juu, lasketaanpa minut sitten vaikka siihen ryhmään, joille lapsen saanti ei ole elämäntehtävä, suuri haave jo lapsuudesta, välttämättömyys. En usko, että lapsettomuus olisi minulle elämän suurin tragedia.
Tiedostan hedelmällisyyden alenemisen ikääntyessä, ja otan sen riskin avoimin mielin. En todellakaan ala tehdä lapsia "varastoon".
Ja juu, elämäni mies löytyi jo 18-vuotiaana. Joo, saatetaan vielä erota, ja sitten ei ehkä olekaan ketään kenen kanssa yrittää sitä lasta kun aika käy vähiin. sekin tapahtuu sitten jos tapahtuu. Ei tätä elämää voi ennustaa kuitenkaan, joten enpä ala turhia stressailla.
Iloista ja stressitöntä päivää kaikille nuorille, vanhoille naisille ja miehille, vanhempia tai ei!
Tosin mä olen jo (kauhistus) 30. Lapsi ei jotenkin vieläkään tunnu "ajankohtaiselta", enkä viitsisi tehdä sitä kaiken varaltakaan... Itsekin tiedostan sen, että hedelmällisyys laskee koko ajan mutta en usko minäkään, että minulle olisi suuri tragedia jäädä lapsettomaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina näitä.
mä olen nyt 25. oon ajatellu, että 10 vuoden päästä katson tilanteen: haluanko yrittää tehdä lapsen?
jos haluan, sitten varmaan yritetään. jos en, niin jääköön tekemättä.
mitenkään hirveesti en oo tosiaan tällä asialla päätäni vaivannut, ei oo herännyt (vielä?) minkäänlaista kiinnostusta äitiyteen.ja vakiokommentti: kyllä se mieli vielä muuttuu.
Niin? no sitten muuttuu, pitääkö mun sitten nöyristellä ihmisten eteen että hemmetti, olittepa oikeassa, kyllähän se vauvakuume iski ja lapsen väänsin. voi että kun olittekin fiksuja kun osasitte tän mulle kertoa jo sillon viisi vuotta sitten.Siis... en ole mikään vannoutunut vela. En vain halua nyt lasta, ei tulisi mieleenikään. Todennäköistä siis on, että jos päädyn äidiksi, se tapahtuu yli kolmekymppisenä.
Vai pitäisikö minun sitten tehdä se lapsi nyt, vaikken vielä halua ihan vain sen takia, jos ehkä 33-vuotiaana alkaisin miettiä, että voishan sen lapsenkin ehkä laittaa, jos sattuu onnistumaan. No enpä taida.
Juu, lasketaanpa minut sitten vaikka siihen ryhmään, joille lapsen saanti ei ole elämäntehtävä, suuri haave jo lapsuudesta, välttämättömyys. En usko, että lapsettomuus olisi minulle elämän suurin tragedia.
Tiedostan hedelmällisyyden alenemisen ikääntyessä, ja otan sen riskin avoimin mielin. En todellakaan ala tehdä lapsia "varastoon".
Ja juu, elämäni mies löytyi jo 18-vuotiaana. Joo, saatetaan vielä erota, ja sitten ei ehkä olekaan ketään kenen kanssa yrittää sitä lasta kun aika käy vähiin. sekin tapahtuu sitten jos tapahtuu. Ei tätä elämää voi ennustaa kuitenkaan, joten enpä ala turhia stressailla.
Iloista ja stressitöntä päivää kaikille nuorille, vanhoille naisille ja miehille, vanhempia tai ei!
Tosin mä olen jo (kauhistus) 30. Lapsi ei jotenkin vieläkään tunnu "ajankohtaiselta", enkä viitsisi tehdä sitä kaiken varaltakaan... Itsekin tiedostan sen, että hedelmällisyys laskee koko ajan mutta en usko minäkään, että minulle olisi suuri tragedia jäädä lapsettomaksi.
Täytän kohta 29 ja kohta tulee myös täyteen vuosikymmen mieheni kanssa.
En silti halua lapsia vielä, enkä osaa ajatella että välttämättä koskaan haluaisinkaan.
Itse sain lapseni ihan pikkuisen vaille kolmikymppisenä, oma äitini esikoisensa suunnilleen saman ikäisenä ja toinen mummoistani oli luullakseni jo yli kolmikymppinen esikoisensa saadessaan. Äitini ja mummoni eivät edes olleet hyvinkoulutettuja, itse sen sijaan olen ja olin vakituisessa työssä ennen lapsen syntymää. Ajattelen, itse, että ihan hyvä ikä.
Itse olin tuossa vaiheessa valmis lapsen syntymään. Parisuhde oli kyllä jatkunut jo vuosia ja naimisissakin oltiin oltu jo pari vuotta. Omassa tuttavapiirissäni osa hankkinut lapsia selvästi nuorempina mutta suurin osa vasta yli 30-vuotiaina, joten minun omassa maailmassani on ihan normaali ilmiö.
Vähän säälittää, etteivät ole aikaisemmin asettuneet aloilleen/löytäneet kunnollista miestä. Mutta minkäs teet jos ei onni lykästä.
että ovat luultavasti korkeakoulutettuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että ovat luultavasti korkeakoulutettuja.
Ahahaahah! :D
normaaleja, koska ovat tehneet saman valinnan kuin minäkin ;).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minusta niin kauan kuin hedelmällisyyttä luonnostaan riittää on ok tulla raskaaksi. Oudompaa kuin vaikka 40 v äidit on minusta tämä nykyinen tapa jossa kauhean tarkkaan täytyisi suunnitella milloin ne lapsetkin tulee, jossain optimaalisessa iässä.
Miksi vasta sitten?
Miksi kaikki muu oli tärkeämpää? Eivätkö heidän mielestä opiskelut ole joustavampia lasten ollessa pieniä, kuin työelämä, vai eivätkö he vain tajua sitä? Vai ovatko hankkineet todella joustavan ammatin itselleen? :)
VAi haluavatko vain mennä sieltä mistä aita on matalin? Laiskojako? Vai eikö oikeaa miestä vain ole löytynyt? On talous perseellään, jotain luotto-ongelmia joita haluvata selvittää ennen lasten saantia?? Ongelmaperheistä olevia joilla omat murheet painavat pitkälle ikää?
Paljon kysymyksiä herättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin itsekin 32 kun kuopuksemme syntyi.
Jos kysymys on ekaa kertaa äidiksi tulevasta, niin mielestäni on ehkä vähän riskaabelia jättää raskauden yrittäminen yli kolmikymppiseksi, etenkin tuonne 35+ ikään, mikäli muut asiat on elämässä järjestyksessä ja lapsi voisi hyvin tulla aikaisemminkin.
vasta jos esikoinen syntyy yli 40-vuotiaalle alkaa tulla jotain ajatuksia - eikä nekään mitään sellaisia "ei tuossa iässä enää pitäisi!", vaan lähinnä pohdintaa siitä onko ollut epävarma siitä haluaako lapsia, eik ole löytynyt aiemmin sopivaa puolisoa jne. Eli siis kiinnostusta taustasta, ei tuomitsevuutta tai arvostelua :)
t- äidiksi 26-vuotiaana ja ylempi korkeakoulututkintokin löytyy ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ettei mahdollinen lapsettomuus haittaa heitä ehkä niin paljoa, kun ottavat tietoisesti isomman riskin jäädä sellaiseksi. Etenkin yli 35v.
Ehkä lastensaanti ei ole tärkeimmästä päästä...?
Mitä ajattelemista siinä on? Varsinkin täällä pääkaupunkiseudulla (ja Etelä-Suomessa?) se on varsin yleinen aika hankkia lapsia. Suurin osa omista ystävistä, jotka ovat tehneet lapsia, ovat tehneet ne vasta 30 vuotta täytettyään. Itse olin tuttavapiirin melkein ainoa "lapsellinen", kun olin raskaana "jo" 29-vuotiaana! Ja kuitenkin takana oli 10 vuotta parisuhdetta saman ihmisen kanssa, ja olin tiennyt jo hyvin nuorena haluavani lapsia "jossain vaiheessa". Ei vaan tuntunut ajankohtaiselta aiemmin - toki en raskautunut ihan heti, eli olisin voinut saada lapsen jo alle 30-vuotiaana, jos kaikki olisi mennyt kuten mieheni kanssa toivoimme. Eli omalla kohdalla oli mukana sattumaakin. Suurimmalla osalla tuttavapiiristä ei ole kai ollut ajankohtaista aiemmin, vaan on opiskeltu, tehty uraa, matkusteltu, yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
löytyi se oikea mies vasta 31-vuotiaana. Esikoinen syntyi kun olin 33, raskaus alkoi helposti kun sille lupa annettiin alkaa.
että ovat luultavasti korkeakoulutettuja.
hyvä provo
Ahahaahah! :D
Omassa tuttavapiirissäni maisterit ja tohtorit ovat saaneet lapsensa kolmenkympin tienoilla tai yli, vähemmän koulutetut sitten nuorempina.
omat lapseni syntyneet 30-40v. välissä ja ehdin hyvin neljä tekemään.
Olin tuossa kolmekymppisenä vasta vastuullinen aikuinen!
että ovat luultavasti korkeakoulutettuja.
hyvä provo Ahahaahah! :D
Omassa tuttavapiirissäni maisterit ja tohtorit ovat saaneet lapsensa kolmenkympin tienoilla tai yli, vähemmän koulutetut sitten nuorempina.
Aijaa, no mä olen sitten ihan superparas.
t. ensi vuonna maisteriksi valmistuva ja lapsen sain 21vuotiaana. ;)
Vai eikö täällä olijoiden mielestä ylipäätään saisi saada enää lapsia yli 30 tai yli 35-vuotiaana? Itse sain viimeiseni vähän alle 36-vuotiaana, mutta ensimmäiseni 24-vuotiaana. Repikää siitä.
Olin 34
Miksi vasta sitten?
Sitä ennen reppureissasin, opiskelin, loin uraa ja en ollut valmis äidiksi.
Miksi kaikki muu oli tärkeämpää?
Kypsyin äidiksi
Eivätkö heidän mielestä opiskelut ole joustavampia lasten ollessa pieniä, kuin työelämä, vai eivätkö he vain tajua sitä?
Halusin ensin lääkäriksi, sitten vasta lapsia. Kiersin pitkään kehitysmaita kun olin valmistunut. Tuskin ne lapset olisi olleet turvassa tiukoissa paikoissa.
Vai ovatko hankkineet todella joustavan ammatin itselleen? :)
Lääkärin ammatti on joustava. Voi itse ilmoittaa, koska on käytettävissä.
VAi haluavatko vain mennä sieltä mistä aita on matalin?
Ks. Ammatinvalinta.
Laiskojako?
En allekirjoita.
Vai eikö oikeaa miestä vain ole löytynyt?
Oikea mies löytyi Chilestä kun olin vasta 30 vuotias. Sitä ennen halusin olla vapaa ja reissata
On talous perseellään, jotain luotto-ongelmia joita haluvata selvittää ennen lasten saantia??
Asunto oli maksettu kun olin 28, mutta siihen liittyi perintö.
Ongelmaperheistä olevia joilla omat murheet painavat pitkälle ikää?
No sepä se. Sekopäitä me kaikki ollaan.
Aina näitä.
mä olen nyt 25. oon ajatellu, että 10 vuoden päästä katson tilanteen: haluanko yrittää tehdä lapsen?
jos haluan, sitten varmaan yritetään. jos en, niin jääköön tekemättä.
mitenkään hirveesti en oo tosiaan tällä asialla päätäni vaivannut, ei oo herännyt (vielä?) minkäänlaista kiinnostusta äitiyteen.
ja vakiokommentti: kyllä se mieli vielä muuttuu.
Niin? no sitten muuttuu, pitääkö mun sitten nöyristellä ihmisten eteen että hemmetti, olittepa oikeassa, kyllähän se vauvakuume iski ja lapsen väänsin. voi että kun olittekin fiksuja kun osasitte tän mulle kertoa jo sillon viisi vuotta sitten.
Siis... en ole mikään vannoutunut vela. En vain halua nyt lasta, ei tulisi mieleenikään. Todennäköistä siis on, että jos päädyn äidiksi, se tapahtuu yli kolmekymppisenä.
Vai pitäisikö minun sitten tehdä se lapsi nyt, vaikken vielä halua ihan vain sen takia, jos ehkä 33-vuotiaana alkaisin miettiä, että voishan sen lapsenkin ehkä laittaa, jos sattuu onnistumaan. No enpä taida.
Juu, lasketaanpa minut sitten vaikka siihen ryhmään, joille lapsen saanti ei ole elämäntehtävä, suuri haave jo lapsuudesta, välttämättömyys. En usko, että lapsettomuus olisi minulle elämän suurin tragedia.
Tiedostan hedelmällisyyden alenemisen ikääntyessä, ja otan sen riskin avoimin mielin. En todellakaan ala tehdä lapsia "varastoon".
Ja juu, elämäni mies löytyi jo 18-vuotiaana. Joo, saatetaan vielä erota, ja sitten ei ehkä olekaan ketään kenen kanssa yrittää sitä lasta kun aika käy vähiin. sekin tapahtuu sitten jos tapahtuu. Ei tätä elämää voi ennustaa kuitenkaan, joten enpä ala turhia stressailla.
Iloista ja stressitöntä päivää kaikille nuorille, vanhoille naisille ja miehille, vanhempia tai ei!