Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä yli 30vuotiaina äidiksi tulleista?
Kommentit (42)
passaa. Itse olen tyytyväinen että nyt 35-vuotiaana omat lapset ovat jo isoja: 8v ja 9v. En enää jaksaisi vauva-arkea. Jollekin toiselle taas elämäntilanne on suotuisa vasta päälle kolmikymppisenä ja se hänelle suotakoon, ei kuulu mulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset ovat siunaus oli sitten minkä ikäiset vanhemmat kyseessä. Olkaa onnellisia, että teille on siunaantunut omia lapsia!
Varmasti olisin itsekin perhettä hankkinut aikaisemmin, mutta jos luonto on vastaan niin minkäs teet.
t. 39 vuotias isäpuoli.
No jokainen tekee muksunsa silloin kuin itselleen passaa.
Mä en jaksa nähdä vaivaa siitä, milloin muut lapsia hankkivat, jos täysi-ikäisiä ovat, eikä mua jaksa kiinnostaa, mitä mieltä av-mammat tai muutkaan ovat minun valinnoistani. :)
Mä sain esikoisen 28-vuotiaana, keskimmäisen 35-vuotiaana ja kuopuksen 38-vuotiaana. Olisiko noi kaksi pitänyt jättää tekemättä?
Tää on niin tyhmä keskustelun avaus, ettei ole tosikaan.
Me kaikki vanhenemme. Myös te alle 35-vuotiaina lapsenne saaneet.
tiedän parikin jotka ovat lapsia saaneet 30+ ikäsenä ja niiden olis oikeasti pitäny pitää huolta ehkäsystä eikä ikinä ruveta edes lisääntymään. Noin muuten on mulle ihan sama millon ja minkäikäsenä ihmiset lisääntyy. Tosin jotain 45v esikoista odottavaa saattaisin jäädä hetken miettimään et miksi vasta nyt mutta muuten aivan sama.
Terkuin äiti 24v lapset jo tehnyt :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kesken yliopisto-opintojen. Olin ystäväpiirissäni ensimmäisten joukossa äidiksi tulleita. Tein opinnot loppuun ja valmistuin kun esikoinen oli juuri täyttänyt 3 vuotta. Sitten syntyi kuopus.
Minulla on monta ystävää, jotka ovat nyt ihan viime aikoina saaneet esikoisensa ollessaan 34-35-vuotiaita. Tuntuu, että näille hieman vanhemmille ensisynnyttäjille on ainakin vaikeaa sopeutua siihen, että talous on hoitovapaalla aika tiukoilla. Ovat tottuneet matkustelemaan jne kun olivat vielä kaksin. Monet heistä ovat laittaneet lapsen hoitoon jo n. 1,5-vuotiaana tai nuorempana, että voisivat jatkaa elämäänsä hyvätuloisina. Samoin olen huomannut ehkä jonkinlaista hysteerisyyttä esim pikku naarmujen ja kolhujen kanssa. Jonkinlaista ylisuojelevuutta siis.
Eiköhän heistäkin silti ihan kelpo äitejä tule, mutta veikkaan, että vanhempana siihen rooliin ehkä kasvaa vähän hitaammin kun on elänyt niin pitkään vain itselleen.
pistää väkisinkin miettimään se, miten paljon matkaa nykyisillä parikymppisillä on vastuulliseen aikuisuuteen.
Ja yleensä nuorena lapset saaneet sanovat syyksi sen, että oli jo ehtinyt nähdä baarielämää tarpeeksi. Eli heidän mielikuvissaan vastuulliseksi aikuiseksi kasvamiseen riittää se, että on saanut käydä vuoden-vuoden pari baareissa. Elämässä on kuitenkin muutakin.
Silti ei varmaan ole kenellekään hyväksi venyttää lastentekoa tahallaan enää pitkälti kolmenkympin jälkeen, mutta kolmekymppiähän (+-3v esim.) on se paras ja ihantellisin ikä lastentekoon. Kaikkien elämä ei kuitenkaan mene sillä samalla kaavalla, joten joillain menee vielä pidempään ja joku sitten saa lapset jo aiemmin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelen, että normaalia. En mitään sen enempää. Tuon ikäisenähän tavalliset ihmiset lapsensa saavat.
Ja sit suhtaudun yleisesti positiivisesti, että hyvä juttu, sillä tilastojen mukaan lapsista vähiten erilaisia ongelmia on juuri kolmekymppisten äitien lapsilla. Erityisesti yhdistelmä yli kolmekymppinen ja korkeakoulutettu äiti on lapsen tulevaisuuden kannalta suotuisa.
Tämä ei tarkoita, etteikö nuorissakin voisi olla myös hyviä vanhempia. Heissä vain on tilastollisesti enemmän huonoja vanhempia kuin vanhempana lapsensa saaneissa. Joku korkeakoulutettu kolmekymppinen voi myös olla huono vanhempi - mutta vähemmän todennäköisesti kuitenkin kuin korkeakouluttamaton kaksikymppinen. Mun on vaikea kuvitella, että kukaan olisi huonompi vanhempi kolme- kuin kaksikymppisenä. Sensijaan moni kaksikymppisenä kunnolliseksi vanhemmaksi kelvoton voi hyvinkin olla sitä kolmekymppisenä.
Etenkin yli 35v. Ehkä lastensaanti ei ole tärkeimmästä päästä...?
Mulle se lastensaanti kenen tahansa kanssa ei tosiaan ollut sieltä tärkeimmästä päästä. Halusin ensin löytää Elämäni Miehen. Sitä ennen oli muutamia poikaystäviä ja yksi avomies. Onneksi en halunnut heidän kanssaan lapsia, niin saa asua lastensa isän kanssa saman katon alla, eikä tarvi kuskata minkään eksän luokse lapsia viikonlopuksi vain siksi, että olisi ollut kamala hinku tulla nuorena äidiksi. Kyllä nyt ottaisi pattiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pistää väkisinkin miettimään se, miten paljon matkaa nykyisillä parikymppisillä on vastuulliseen aikuisuuteen. Ja yleensä nuorena lapset saaneet sanovat syyksi sen, että oli jo ehtinyt nähdä baarielämää tarpeeksi. Eli heidän mielikuvissaan vastuulliseksi aikuiseksi kasvamiseen riittää se, että on saanut käydä vuoden-vuoden pari baareissa. Elämässä on kuitenkin muutakin. Silti ei varmaan ole kenellekään hyväksi venyttää lastentekoa tahallaan enää pitkälti kolmenkympin jälkeen, mutta kolmekymppiähän (+-3v esim.) on se paras ja ihantellisin ikä lastentekoon. Kaikkien elämä ei kuitenkaan mene sillä samalla kaavalla, joten joillain menee vielä pidempään ja joku sitten saa lapset jo aiemmin
Mä olen kuullut tuon perustelun 99% kolmekymppisiltä äideiltä, johon parikymppiset vain VASTAAVAT että on tullut kiitos tarpeeksi sellaista tehtyä.
dokasin, hilluin, jaoin persettä ja matkustelin. Jos olisin löytänyt mun unelmien miehen aikasemmin, olisin ollut valmis äidiksi ja olisin tiennyt kuinka mahtavaa äitiys on, olisin harkinnut aikasemminkin :)
Nyt mun ei tarvi miettiä onko ruoho vihreömpää aidan toisella puolen ja jaksan itse olla lapseni kanssa eli kannatti odottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suomalaisista kolmekymppisistä. Mä en ole kuullut tuollaista keneltäkään aikuiselta, ainoastaan nuorilta, mutta en silti epäile, etteikö tuollaisia aikuisiakin ole.
Sen sijaan olen nähnyt niitä nuorena lapsensa tehneitä, jotka alkavat elää uudelleen nuoruuttaan nelikymppisenä. Joskus joidenkin kohdalla tuntuu, että onko se aikuistuminen jäänyt sille tasolle, jolloin eka lapsi on hankittu. Tottahan on, että muuten pelkästään aivojen kehitys jatkuu tuonne 25 ikävuoteen saakka
suomalaisista kolmekymppisistä. Mä en ole kuullut tuollaista keneltäkään aikuiselta, ainoastaan nuorilta, mutta en silti epäile, etteikö tuollaisia aikuisiakin ole. Sen sijaan olen nähnyt niitä nuorena lapsensa tehneitä, jotka alkavat elää uudelleen nuoruuttaan nelikymppisenä. Joskus joidenkin kohdalla tuntuu, että onko se aikuistuminen jäänyt sille tasolle, jolloin eka lapsi on hankittu. Tottahan on, että muuten pelkästään aivojen kehitys jatkuu tuonne 25 ikävuoteen saakka
Ja juuri siksi nuori nainen on vastaanottavaisempi ja tottuvampi äitiyteen allr 25vuotiaana. Kyllä aivojen kehitys ja biologia =evoluutiolla on tarkoituksensa. :)
Me parikymppiset muuten ollaan myös aikuisia, vaikket sitä tahdo uskoa, koska sinulla on ehdottomat mielipiteet. Huomaatko, että vingut ihan samalla tasolla ketjun parikymppisten kanssa. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pistää väkisinkin miettimään se, miten paljon matkaa nykyisillä parikymppisillä on vastuulliseen aikuisuuteen. Ja yleensä nuorena lapset saaneet sanovat syyksi sen, että oli jo ehtinyt nähdä baarielämää tarpeeksi. Eli heidän mielikuvissaan vastuulliseksi aikuiseksi kasvamiseen riittää se, että on saanut käydä vuoden-vuoden pari baareissa. Elämässä on kuitenkin muutakin. Silti ei varmaan ole kenellekään hyväksi venyttää lastentekoa tahallaan enää pitkälti kolmenkympin jälkeen, mutta kolmekymppiähän (+-3v esim.) on se paras ja ihantellisin ikä lastentekoon. Kaikkien elämä ei kuitenkaan mene sillä samalla kaavalla, joten joillain menee vielä pidempään ja joku sitten saa lapset jo aiemmin
Mä olen kuullut tuon perustelun 99% kolmekymppisiltä äideiltä, johon parikymppiset vain VASTAAVAT että on tullut kiitos tarpeeksi sellaista tehtyä.
Samoin, lähes jokaisessa ketjussa vanhempien äitien yksi perustelu on, että baarissa on riehuttu tarpeeksi. :O Se järkyttää.
Tähän olen kuullut monen nuoren AIKUISEN vain vastaavan, että samoin.
Tämä myös lisätään usein perusteluihin, juuri siitä syystä, että vanhat äidit väittelevät aina tuosta asiasta. Minäkin olen lisännyt sen juuri siitä syystä, en todellakaan koe, että olin valmis äidiksi, koska olin käynyt baarissa. :D Tuskin kukaan, mutta tämä tyttö haluaa nyt kuvitella niin koska se nuolee hänen mielipidettä. :D Väännetään asiat vaikka väkisin omaa mielipidettä puolustaviksi. :D
hankkimisella nuorena ole mitään tekemistä kypsyyden kanssa. Yleensä unohtunut ehkäisy riittää syyksi.
Jos ajattelen omista koulukavereistani niitä joista tuli äitejä alle 25-vuotiaina, niin kas, ovat ihan samoja tyyppejä, joilla on ollut poikaystävä 13-vuotiaasta, hilluivat perjantaina baanalle teininä jne.
Sitten he kuvittelevat, että toiset "jatkavat" tätä elämäntyyliä ja he kypsyvät henkisesti. Ei. Ne toiset ovat olleet alunperinkin niin kypsiä, etteivät ole tuollaista elämää koskaan viettäneetkään :)
Mun kavereista ne 30+ lapsen saaneet ovat niitä alunperin rauhallisia ja ne nuorena äidiksi tulleet niitä bilehileitä.
hankkimisella nuorena ole mitään tekemistä kypsyyden kanssa. Yleensä unohtunut ehkäisy riittää syyksi.
Jos ajattelen omista koulukavereistani niitä joista tuli äitejä alle 25-vuotiaina, niin kas, ovat ihan samoja tyyppejä, joilla on ollut poikaystävä 13-vuotiaasta, hilluivat perjantaina baanalle teininä jne.
Sitten he kuvittelevat, että toiset "jatkavat" tätä elämäntyyliä ja he kypsyvät henkisesti. Ei. Ne toiset ovat olleet alunperinkin niin kypsiä, etteivät ole tuollaista elämää koskaan viettäneetkään :)
Mun kavereista ne 30+ lapsen saaneet ovat niitä alunperin rauhallisia ja ne nuorena äidiksi tulleet niitä bilehileitä.
hankkimisella nuorena ole mitään tekemistä kypsyyden kanssa. Yleensä unohtunut ehkäisy riittää syyksi. Jos ajattelen omista koulukavereistani niitä joista tuli äitejä alle 25-vuotiaina, niin kas, ovat ihan samoja tyyppejä, joilla on ollut poikaystävä 13-vuotiaasta, hilluivat perjantaina baanalle teininä jne. Sitten he kuvittelevat, että toiset "jatkavat" tätä elämäntyyliä ja he kypsyvät henkisesti. Ei. Ne toiset ovat olleet alunperinkin niin kypsiä, etteivät ole tuollaista elämää koskaan viettäneetkään :) Mun kavereista ne 30+ lapsen saaneet ovat niitä alunperin rauhallisia ja ne nuorena äidiksi tulleet niitä bilehileitä.
Mulla on taas ihan eri kokemukset, mutta en tuolaisissa piireissä pyörikään.
Ja tottakai on eri asia keskimäärin, jos lapsi on vahinko.
Meillä se ei sitä ollut, eikä suurimmalla osalla ystävistäkään, hyvin menee jokaisella.
En ymmärrä viestisi pointtia, et noussut kenenkään silmissä, kuin korkeintaan typeräksi. :) Jatkuvasti joku vanha äiti jaksaa tämän ketjun nostaa ja haukkua nuorempaa äitiä, en ymmärrä.
hankkimisella nuorena ole mitään tekemistä kypsyyden kanssa. Yleensä unohtunut ehkäisy riittää syyksi. Jos ajattelen omista koulukavereistani niitä joista tuli äitejä alle 25-vuotiaina, niin kas, ovat ihan samoja tyyppejä, joilla on ollut poikaystävä 13-vuotiaasta, hilluivat perjantaina baanalle teininä jne. Sitten he kuvittelevat, että toiset "jatkavat" tätä elämäntyyliä ja he kypsyvät henkisesti. Ei. Ne toiset ovat olleet alunperinkin niin kypsiä, etteivät ole tuollaista elämää koskaan viettäneetkään :) Mun kavereista ne 30+ lapsen saaneet ovat niitä alunperin rauhallisia ja ne nuorena äidiksi tulleet niitä bilehileitä.
No itseasiassa mä olin melko vilkas teini ja kypsyinkin melko aikaisin. Mutta miten tämä vaikuttaa äityteeni negatiivisella tavalla, että elin villin murkkuiän/teini-iän? En kyllä sillä ole sitä koskaan perustellut, mutta nyt kun nousi puheeksi. :)
Eli miten minä, silloin murkkuna pissis ja poikaystäviäkin kiersi pusuttelemassa, olen huonompi äidiksi kuin sinä, jonka luonne oli rauhallisempi? :)
Naimisissa ollaan, onnellisesti ja tasapainoisesti. Miten mua voi joku vanha koulukaveri nyt paheksua perustein? :D
niin ei tarvitse pelätä että kukaan ajattelisi minusta noin :) En kyllä tuollainen ollutkaan, vaan rauhallinen kympin tyttö, alkoholiakin join enimmäisen kerran täysi-ikäisenä ja tupakkaa en ole edes kokeillut, saati mitään näpistelyä. eka poikaystäväkin oli vasta lukion vikana vuonna.
hankkimisella nuorena ole mitään tekemistä kypsyyden kanssa. Yleensä unohtunut ehkäisy riittää syyksi.
Jos ajattelen omista koulukavereistani niitä joista tuli äitejä alle 25-vuotiaina, niin kas, ovat ihan samoja tyyppejä, joilla on ollut poikaystävä 13-vuotiaasta, hilluivat perjantaina baanalle teininä jne.
Sitten he kuvittelevat, että toiset "jatkavat" tätä elämäntyyliä ja he kypsyvät henkisesti. Ei. Ne toiset ovat olleet alunperinkin niin kypsiä, etteivät ole tuollaista elämää koskaan viettäneetkään :)
Mun kavereista ne 30+ lapsen saaneet ovat niitä alunperin rauhallisia ja ne nuorena äidiksi tulleet niitä bilehileitä.
mutta kiva tietysti, jos itse olet tilanteeseesi tyytyväinen. :)