Emme aio ottaa asuntolainaa ikinä

Täälläpäin ei ole vuokralla 250m2 omakotitaloja, ja jos on, on vuokra nelinumeroinen + siihen sähköt, vedet yms.



Mieluummin maksamme omasta + ne vedet ja sähköt ja muut. Tämän voi aina halutessaan realisoida eikä ole ollenkaan vaikeaa. Asumiskulut meillä on kolminumeroinen summa.



Vain sellaisen kannattaa asua vuokralla joka saa asumistukea.

jos vuokra ja vastikkeet sun muut kulut ois vaikkapa 800 euroa



lainanlyhennys esim 600 euroa plus muut kulut yhteensä sama summa



niin missä kohtaa vuokralla olija säästää..?



asuntolainalyhennykset sentäs loppuvat joskus :D

ja juuri otettiin kolmas. Kun omistaa omakotitalon, niin voi tehdä remontteja ja siten parantaa sitä omaa asuimisympäristöään, mutta kukin tavallaan.

Jos laskee noin, niin omistusasuminen on edullisempaa. Mutta moni unohtaa se muut kulut mitä asumisesta tulee. Varsinkin omakotitalossa on PALJON kuluja, mitä ei tule tietenkään silloin kun asunto on uusi, vaan myöhemmin.



Tuttu kiinteistävälittäjä on kertonut, millaisia tuhoja on vanhoissa mummojen asunnoissa. Kun ikää tulee lisää, ei asuntoa pysty enää huoltamaan, ja koska kaikki kulut nousevat (sähkö, jätemaksut, kiinteistövero ym. sekä lääkkeet ja muut) ja tulona on vaan se pieni eläke. Omasta kodista ei missään nimessä suostuta muuttamaan pois, vaikka ei ole voimia/rahaa tejdä tarvittavia huoltoja. Ja tämä voi olla JOKAISELLA edessä, vaikka nyt miettii että muuttaa pois pienenmpään sitten vanhana, niin ehkä sitä omaa kotia ei pystykkään jättämään.



Omakotitalossa on paljon mitä vuosien saatossa tulee vastaan, erilaisia remontteja olkoon sitten maalaamista, pihan laittoa, katon korjaamista, sekä sisätilaremontteja. Samoin laitteet rikkoontuvat ajan mittaan, lämminvesivaraaja, ilmastointi, jääkaappi ja muut. Myös putket saattavat mennä vaihtoon, ja maksaa paljon. Moni vanhus tekee niin, että säästää vedessä =ei vedä vessaan kun ison hädän jälkeen, ja se yksi vetäisy/päivässä ei siitä huuhtelemaan jätöksiä putkissa. Sitten ne tukkeutuvat ja hajoavat (toki tähän menee aikaa) ja loppujen lopuksi pitää vaihtaa kokonaan, mikä maksaa paljon.

Jos laskee noin, niin omistusasuminen on edullisempaa. Mutta moni unohtaa se muut kulut mitä asumisesta tulee. Varsinkin omakotitalossa on PALJON kuluja, mitä ei tule tietenkään silloin kun asunto on uusi, vaan myöhemmin.

Tuttu kiinteistävälittäjä on kertonut, millaisia tuhoja on vanhoissa mummojen asunnoissa. Kun ikää tulee lisää, ei asuntoa pysty enää huoltamaan, ja koska kaikki kulut nousevat (sähkö, jätemaksut, kiinteistövero ym. sekä lääkkeet ja muut) ja tulona on vaan se pieni eläke. Omasta kodista ei missään nimessä suostuta muuttamaan pois, vaikka ei ole voimia/rahaa tejdä tarvittavia huoltoja. Ja tämä voi olla JOKAISELLA edessä, vaikka nyt miettii että muuttaa pois pienenmpään sitten vanhana, niin ehkä sitä omaa kotia ei pystykkään jättämään.

Omakotitalossa on paljon mitä vuosien saatossa tulee vastaan, erilaisia remontteja olkoon sitten maalaamista, pihan laittoa, katon korjaamista, sekä sisätilaremontteja. Samoin laitteet rikkoontuvat ajan mittaan, lämminvesivaraaja, ilmastointi, jääkaappi ja muut. Myös putket saattavat mennä vaihtoon, ja maksaa paljon. Moni vanhus tekee niin, että säästää vedessä =ei vedä vessaan kun ison hädän jälkeen, ja se yksi vetäisy/päivässä ei siitä huuhtelemaan jätöksiä putkissa. Sitten ne tukkeutuvat ja hajoavat (toki tähän menee aikaa) ja loppujen lopuksi pitää vaihtaa kokonaan, mikä maksaa paljon.

Me ajattelimme muuttaa tuossa kohtaa kerrostaloon jos elämä omakotitalossa käy liian hankalaksi. Tuskin tarvitsemme eläkeläisinä taloa joka on suunniteltu lapsiperheen tarpeisiin. Ja olen myös sitä mieltä, että kyllä se on ihan asukkaasta kiinni mitä remppaa se okt vaatii. Hyvällä huollolla pärjää pitkälle, maali ei ole kallista.

Vuokralaisen ongelmana on se, että kaikki rikoutuneet koneet yms. ovat siinä vuokrassa ja siihen et voi itse vaikuttaa. Vai luuletko että vuokranantaja ei laita vaikka uuden jääkaapin hintaa vuokraan? Kyllä todellakin laittaa. Jos ei heti, niin viimeistään seuraavassa vuokrankorotuksessa. Minusta nyt on turha vertailla ysikymppistä eläkeläista ja lapsiperhettä asujina.

omistaa asuntonsa vai ei. Ihmisiä ja elämäntilanteita on erilaisia. Minua ärsyttää vain se, että ihmisillä on ihme käsityksiä siitä, että kaikki haluavat asua omassa asunnossa, kaikki haaveilevat omakotitalosta, millään muulla tavalla ei voi säästää kun maksamalla asuntolainaa, ja että vuokralla asujat ovat köyhiä.



Kasvoin omakotitalossa, ja siinä lähipiirissä näki kuinka monen kaverin perheissä elettiin todella kädestä suuhun jotta saatiin lainaa maksettua. Meillä onneksi oli hyvin rahaa, koska lama ei vaikuttanut meidän perheeseen. Moni koulukavereista joutui muuttamaan kun perheillä ei ollut rahaa maksaa lainoja laman aikana. Moni sai sen asunnon pidettyä, mutta ei sitten muuhun rahaa ollut (ruokakaupassa piti pihistää, vaatteet kirppareilta, ei koskaan rahaa matkoille, lapset eivät päässeet elokuviin tai edes uimahalliin kun ei ollut rahaa, aivan sairasta elämää)

Hassun mustavalkoista on täällä elämä. Kaikki ovat sitä mieltä, että olisi yksi ratkaisu, joka on aina ja kaikissa tilanteissa oikein.



Asumisessa keskiverrosti _taloudellisesti_ kannattavaa on:



- omistusasuminen _pitkässä_ juoksussa

- omistaa pienet asunnot, sen sijaan isossa perheasunnossa kannattaa asua vuokralla

- asua vuokralla, jos vuokra on alle 5% vastaavan asunnon hinnasta vuositasolla

- asua pks asossa tai vuokralla kalliilla asuma-alueilla

- asua vuokralla, jos joku muu maksaa asumisesta (aika harva kai maksaa täysin itse vuokransa?)

- asua omassa, jos ei osaa millään muulla tapaa säästää / sijoittaa



Itse en sano, ettenkö ottaisi asuntolainaa koskaan. Never say never. Tällä hetkellä asuntolainaa ei ole ja asumme vuokralla. Haluaisimme aso:on. En pidä kuitenkaan mahdottomana asunnon ostoa tai ainakaan sijoitusasunnon ostoa joskus.



Mitä noihin perintöihin tulee, niin keskivertoihminen taitaa periä joskus 55-vuotiaana, jolloin suurimmalla osalla on itsellään lapset muuttaneet pois kotoa ja suurin rahantarve on jo ohi. Lisäksi kannattaa muistaa, että vuokralla asumisenkin ohessa voi hyvin säästää/sijoittaa.

Asuimme parisuhteessa ekat 4 vuotta vuokralla kahdessa eri maassa ja yhteensä kolmessa eri asunnossa. Muutimme takaisin Suomeen ja vuokrasimme kivan asunnon Helsingin keskustasta. Asunnon arvo oli puoli miljoonaa ja vuokraa maksoimme 1360 €. Tarkoitus oli asua Suomessa pari vuotta, joten suunnittelimme pysyä sen aikaa tuossa vuokra-asunnossa. Mieli alkoi kuitenkin muuttua, kun näimme kuinka lapsi nautti Suomessa asumisesta. Sitten aloin miettimään, kuinka paljon vuokralla asuminen maksaisi vaikkapa 5 vuotta eteenpäin, mukaan lukien korotukset. Ja miten jatkuva asuntojen vaihtaminen vaikuttaa lapseen. Ja kun vuokranantaja muuttui inhottavaksi (halusi korotuksen kaksinkertaisena ja kun sopimus esti sen, syytti meitä sopimuksen väärentämisestä yms. erikoista), päätin että nyt loppui yksityiseltä vuokraaminen. Olin edelleen halukas jatkamaan vuokralla asumista, mutta tuolloin esim. Satolla ei ollut meille sopivaa asuntoa keskustassa (vuojra yli 1500 €). Sitten sattumalta vilkaisin myytäviä asuntoja ja kehyskunnasta löytyi aivan ihastuttava rivari hyvällä hinnalla. Vaikka pidin vuokralla asumisen helppoudesta ja taloudellisesta turvallisuudesta, päätin uskaltaa ja ottaa lainan.



Toistaiseksi ratkaisu on tuntunut mahtavalta: oma koti tosiaan on kullan kallis ja vihdoinkin saan remontoida mieleni mukaan. Myös lapsi saa olla vapaammin, kun aikaisemmin vahdin koko ajan, että vuokra-asunto pysyy priima-kunnossa.



Lisää kuluja on kyllä tullut: asumiseen menee reilu satanen enemmän ja työmatkaan 130 € enemmän. Autokin pitäisi jossain vaiheessa ostaa, mutta toistaiseksi ollaan pärjätty ilman.



Ymmärrän kyllä hyvin niitäkin, jotka ei samaa ratkaisua tekusi. Joillekin esim. keskusta on ehdoton ja pienemmät ympyrät ahdistaa. Myös taloudellinen riippumattomuus on hieno tunne -yöt saa nukuttua hyvin, tapahtui asuntomarkkinoilla mitä tahansa. Ja jos kaupungin asunnon sattuu saamaan hyvältä alueelta pilkkahinnalla, niin halu jättilainaan tai syrjemmälle muuttamiseen on ymmärrettävästi nollassa :)

Tassa ketjussa on muutaman kerran mainittu, etta jos taloa ei yllapida niin pahimmillaan omaiset eivat hyody mitaan siita, jos sen sattuvat perimaan. Onko todellakin nain? Eiko se tontti ole minkaan arvoinen?



Uteliaisuudesta lahinna kyselen, kun taalla missa asun lahinna maksetaan juuri tontista, ei niinkaan sen paalla tonottavasta talosta. Karkeasti yleistaen voi sanoa, etta mika tahansa maaplantti keskusta 20 kilometrin sateella nousee arvossa koko ajan ja monta kertaa kun myynnissa on purkukunnossa oleva talo, hinta on silti viela noin 3/4 siita, jos siina olisi ns. hyvakuntoinen talo.

Rippuu missä tontti on ja onko oma vai vuokratontti. Jos omistaa palan maata Helsingissä on sanomattakin selvää että se on arvokas. Jos taas jossain pikkukunnassa, ei tontilla arvoa juuri ole. Esim. mummoni asuu pienellä paikkakunnalla jossa asuu lähinnä vanhuksia, siellä koko ajan taloja tyhjenee kun mummoja/pappoja kuolee, ja kukaan ei taloja osta=ei ole tonteillakaan arvoa. Tuolta paikkakunnalta saa talo+tontti (jos ei isoja metsiä kuulu kauppaan) yhdistelmän 20-30´000€, ihan peruskintoisia. Mutta kukaan ei osta, harva haluaa edes pitää "kesämökkinä" noita taloja. Tuntuu että moni melkein maksaisi jos joku mummovainaan talon ottaisi kontolleen, menoja kun on mm. kiinteistövero joka vuosi, sekä vaivaa että pitää talon ok kunnossa (vaatii usein lämmitystä talvella) ja remontoi mahdolliset rikkoontumiset, talvimyrsyjen jälkeen moni käy katsomassa onko puita kaatunut talon päälle, usein pihatien raivaamiseenkin menee aikaa.

Jos laskee noin, niin omistusasuminen on edullisempaa. Mutta moni unohtaa se muut kulut mitä asumisesta tulee. Varsinkin omakotitalossa on PALJON kuluja, mitä ei tule tietenkään silloin kun asunto on uusi, vaan myöhemmin.

Tuttu kiinteistävälittäjä on kertonut, millaisia tuhoja on vanhoissa mummojen asunnoissa. Kun ikää tulee lisää, ei asuntoa pysty enää huoltamaan, ja koska kaikki kulut nousevat (sähkö, jätemaksut, kiinteistövero ym. sekä lääkkeet ja muut) ja tulona on vaan se pieni eläke. Omasta kodista ei missään nimessä suostuta muuttamaan pois, vaikka ei ole voimia/rahaa tejdä tarvittavia huoltoja. Ja tämä voi olla JOKAISELLA edessä, vaikka nyt miettii että muuttaa pois pienenmpään sitten vanhana, niin ehkä sitä omaa kotia ei pystykkään jättämään.

Omakotitalossa on paljon mitä vuosien saatossa tulee vastaan, erilaisia remontteja olkoon sitten maalaamista, pihan laittoa, katon korjaamista, sekä sisätilaremontteja. Samoin laitteet rikkoontuvat ajan mittaan, lämminvesivaraaja, ilmastointi, jääkaappi ja muut. Myös putket saattavat mennä vaihtoon, ja maksaa paljon. Moni vanhus tekee niin, että säästää vedessä =ei vedä vessaan kun ison hädän jälkeen, ja se yksi vetäisy/päivässä ei siitä huuhtelemaan jätöksiä putkissa. Sitten ne tukkeutuvat ja hajoavat (toki tähän menee aikaa) ja loppujen lopuksi pitää vaihtaa kokonaan, mikä maksaa paljon.

tulee hoidettaviksi ja korjattaviksi kerrostaloissa, ja ne joutuu sielläkin maksamaan. Tosin vielä niin, että välillä maksat jonkun muun juttuja kuin omiasi.

Miehelle jää käteen reilut 3000 kuussa. Miehen palkka menisi kokonaan vastikkeesen ja lainaan ja yhden lapsen elareihin. Itselleni jää käten 2600. Maksanko sillä kolmilapsisen perheen hoitomaksut, ruuat, bensakulut, autolainan laskut, virkistyksen , sisustukset,... Ruoka 800, hoitomaksut 450, bensa ja autolaina 400, lapsen harrastus, virkistys, sähkö, puhelin, tv-lupa, lomat...

Nyt on pakko vähän ihmetellä. Meillä jää vaimon kanssa yhdessä käteen 4800 eli melkein tonni vähemmän kuin teillä + lapsilisät, jotka eivät mene arkimenoihin, vaan isompiin lapsille tehtyihin hankintoihin (polkupyörät, huonekalut, lasten harrastukset). Lapsia on neljä. Olemme noin nelikymppisiä. Meillä on ollut varaa omistusasuntoon, jonka lainasta maksamme tällä hetkellä tonnin kuussa.

Jos olette helsinkiläisiä, miksi maksatte päivähoidosta noin paljon? Kunnallisen päivähoidon pitäisi maksaa kolmesta lapsesta korkeintaan noin 350 e/kk. Kun lapset menevät kouluun, päivähoitomaksukin poistuu.

Tarvitsetteko todella autoa? Jos ette, siitä luopumalla säästätte ainakin 300 e/kk (kahden hengen Helsingin sisäiset matkakortit maksavat 90 e/kk). Autosta luopumalla voi säästyä enemmänkin, sillä tuskinpa autoon menee vain 400 e/kk. Bensa, vakuutukset, huollot, pesut, renkaat, autolaina... tuskinpa 400 e/kk riittää.

Koska teille jää palkoista käteen ainakin 800 euroa enemmän kuin meille ja lisäksi autosta luopumalla ja halvemmalla päivähoidolla säästyy 400, teillä pitäisi olla varaa maksaa 1200 e/kk enemmän lainanhoitokuluja kuin meillä eli ainakin 2200 e/kk. Sillä saa jo maksettua 400000 euron lainan, sillä 4% korolla, 25 vuoden laina-ajalla lainan kuukausieräksi tulee 2100 euroa. Jos korko olisi 2.5%, laina-aika olisi enää 20 vuotta.

Jos olette suunnilleen samanikäisiä, miksi teille ei ole kertynyt säästöjä tai muuta varallisuutta, jota voisitte käyttää asunnon hankkimiseen? Teidän tuloillanne meillä olisi oikein hyvin varaa 400000 euron asuntoon.

kuin 350 e. Korkein maksu yhdestä lapsesta on 254e ja seuraavasta lapsesta 229 e/kk Eli jo kahdesta lapsesta saa melkein 500 e hoitomaksuja. Meillä oli vielä tilanne, että kaksi lasta pk:ssa ja esikoisen ip-kerho maksoi 100 e kk, eli melkein 600 euroa maksettiin pelkkiä hoitomaksuja lapsista...

Siinä välillä pisti kyrsimään elämäntapatyötön kaveri, joka virikehoidatti omansa ilmaiseksi ja makasi päivät kotona.

Mutta se ei nyt liittyyt tähän, tulipahan sanottua.

Asun edullisesti vuokralla ja kaikki asumiskuluni ovat yhteensä 7-8% tuloistani. Köyhälle ei vaan anneta vaikka sataatuhatta pankista lainaksi osakkeisiin, joten ainoa tapa kasvattaa varallisuutta oli ostaa asunto.

Av: lla tuntuu olevan yleistä, että yli 100m2 keskusta-asunnosta maksetaan jotain nimellistä pientä vuokraa.

Omassa tuttavapiirissäni on jokainen perhe päätynyt lopulta omistusasuntoon, sillä vuokrat ovat niin suuria. 80-90m2 kertostalossa maksaa yli tonnin ihan täällä Vantaalla, Helsingissä vuokrat lienee vähintään samaa tasoa.

Myös ne av: n mukaan halvat ASO: t ovat törkeän hintaisi. Joa haluat esim. 120m2 rivarissa niin saat maksaa helposti

1300€->, lisänä monissa vielä sähkölämmitys mikä on itse maksettava.

Näillä hinnoilla makselee jo omaa jos vain uskaltaa ottaa lainaa.

Vuokralla eläminen on kallista. Itse kuukausittain lyhentämäni asuntolaina yhtiövastikkeineen on paljon pienempi summa kuin vuokra samasta asunnosta koskaan olisi - tarkalleen ottaen jopa puolet pienempi nykyinen alhainen korkotaso huomioon ottaen. Minulla ei ainakaan olisi varaa asua vuokralla!



Teet mielestäni kamalan karhunpalveluksen lapsillesi, eikä yksi asunto mikään jättiperintö olisi.



Minä olen iloinen, että minulla on rahaa millä elää ja harrastaa, kun ei tarvitse maksaa kohtuuttomia vuokria. Maksan myös asuntoa koko ajan itselleni, enkä vaikkapa välillisesti lyhennä asunnon omistavan sijoittajan puolesta hänen lainaansa.



Asunnon voi myös koska tahansa helposti myydä tai vuokrata, jos haluaa asua jossain muualla. Lisäksi asuntolainasta voi vaikka työttömyystilanteessa aina neuvotella lyhennysvapaita kuukausia, mutta ehdotapa samaa vuokranantajallesi.

Kolmen lapsen hoitomaksut on kyllä enemmän kuin 350 e. Korkein maksu yhdestä lapsesta on 254e ja seuraavasta lapsesta 229 e/kk Eli jo kahdesta lapsesta saa melkein 500 e hoitomaksuja. Meillä oli vielä tilanne, että kaksi lasta pk:ssa ja esikoisen ip-kerho maksoi 100 e kk, eli melkein 600 euroa maksettiin pelkkiä hoitomaksuja lapsista...

Olet oikeassa. Katsoin näköjään väärin päivähoitomaksut. Helsingissä maksut näyttävät elokuusta alkaen menevän niin, että ensimmäisestä lapsesta maksetaan 264 e/kk, toisesta 198 e/kk ja kolmannesta 52.80 e/kk. Eli kahdesta lapsesta kertyy hoitomaksuja se 450 e/kk.

Ero on kuitenkin vain satanen väittämääni eli pakko on edelleen ihmetellä, miten me olemme pystyneet ostamaan yli 300000 euron asunnon melkein tonnin pienemmillä nettotuloilla, vaikka meilläkin on ollut kaksi lasta yhtä aikaa hoidossa. Päivähoitomaksut joka tapauksessa jäävät pois, kun lapset menevät kouluun.

Tuo 450 e/kk alkaa meilläkin juosta syksyllä, kun nuorimmat menevät päivähoitoon. Toisaalta vaimo palaa silloin töihin, joten meillä nettotulot palaavat sille 4800 e/kk tasolle, jolla laskelmani tein. Tuollaisilla tuloilla on pystytty hankkimaan 100 neliön asunto, joten pitäisihän sen onnistua myös selvästi isommilla tuloilla.

Unohtui mainita, että asuntolainojen koroista saa kai vieläkin verovähennyksen, vaikka sitä ollaankin pienentämässä vähän kerrassaan. Se alentaa hieman lainakustannuksia.

käsityksessään, että kaikkien kannattaisi asua omistusasunnossa.

Sen verran monta taloa olen nähnyt menevän alta pilkkahintaan avioeron tai työttömyyden takia, että aina ei omistusasunnosta jää käteen yhtään mitään.

Kuinka vaikeaa palstamamman on ymmärtää, että toisille vuokralla-asuminen voi olla se oikea ratkaisu, millä jopa kerryttää sitä omaisuuttaan. Ihmisillä on erilaisia tilanteita ja erilaisia ratkaisuja.

Mutta ei, palstamamma ostaa talon ja kuvittelee työtä riittävän ja avioliiton kestävän yms. kuvittelee, että asuntojen arvo säilyy vielä 30 vuoden päästä. Joillakin näin voi olla, ei kaikilla.

Toiset jopa saattavat olla töissä ulkomailla välillä ja monenlaista muutakin ratkaisua. Mutta sellainen ajatus on jo liian vaativa palstamamman aivoille.

No en yhtään ihmettele näitä mielipiteitä kun miettii, millainen aines tänne kirjoittelee ja nähtävästi viettää päivät pitkät tuhlaten elämänsä jollekin nettifoorumille.

Ihan huvittaa miten tässä ketjussa on ihan kauheesti virheellisiä käsityksiä joiden oikominen tuskin menee kaaliin mutta yritän kuitenkin:

- omistusasuntoon voi saada asumistukea

- omistusasuminen ei aina tule kalliimmaksi kuin vuokralla-asuminen

- myös vuokralla-asuva voi jäädä työttömäksi

Mä en asu vuokralla koska haluan maksaa asuntoa itselleni, ei kenellekään muulle eikä tarvitse pelätä että joutuu lähtemään jos asunto myydään alta. Se on mun koti, ei mikä tahansa asunto.

Voin toki muuttaa, en niin kiintynyt ole materiaan mutta haluan sitten päättää sen itse.

Eikä mulla ole vielä lapsia, välttämättä ei koskaan tulekaan joten en mä mitään perintöasioita ajattele. Ihan omaa asumismukavuuttani kun saa itse päättää seinien värit yms.

ja asutaan pk-seudulla tosi kivalla ja rauhallisella alueella lähellä palveluja ja luontoa, asoasunnossa. Meidän alueella talot on niin törkeän kalliita, että emme ikinä saisi samanlaista 120 neliön (6 huonetta) paritaloasuntoa itsellemme tonnin kuukausikustannuksella. Laskeskelin, että lyhennys olisi ainakin 1800 euroa riippuen yhtiövastikkeesta tms. mitä tulee lainan lisäksi. + korjauksia ym. ( kaveriperheemme talo maalattiin juuri, maksoi 6 tonnia ). Matkustelu ja harrastaminen lasten kanssa on meille tärkeämpää.



Olemme molemmat toisella kierroksella ja mulla ei enää avioeroni jälkeen ollut hinkua omistusasumiseen, sekin on koettu.



Meidän naapurit muutti juuri kerrostaloasuntoon levottomalle alueelle, koska halusivat välttämättä oman kämpän samalla kuukausilyhennyksellä.

Arvatkaapa mitä mieltä lapset tästä olivat? Nämä 8-10 vuotiaat eivät ehkä osaa lohduttautua sillä, että se kämppä on sitten joskus niiden oma.



Mutta kukin tietysti oman tilanteensa mukaan ja onneksi Suomessa on paljon vaihtoehtoja ( monet ulkomaalaiset hämmästelevät ja ihastelevat aso-systeemiä ).

siellä asossa asuminen on paljon edullisempaa mitä Suomessa. Suomessa rakennusliikkeet vetävät välistä, kannattaa googlettaa, vähän jo lakiin tuli muutoksia, pitäisi tulla enemmän niin aso-asuminen tulisi entistä edullisemmaksi.

Jostain syystä hirveän vasemmistolaisille "Mitään ei saa omistaa!!!11" -tavalla ajatteleville ihmisille omistusasunto on kuitenkin aivan välttämätön. Luonnollisesti kaikilla pitää olla oma asunto, tilanteesta viis.