Onko kenestäkään muusta raskasta olla teinin 'äiti?

[quote author="Vierailija" time="23.08.2013 klo 11:59"]

[quote author="Vierailija" time="23.08.2013 klo 11:49"]

Niin helppohan se on vanhempia syyllistää ja otan minäkin syytä niskoilleni. Olen ehkä liikaa tehnyt lapsen eteen ja auttanut ja tukenut ja ostanut ja vienyt matkoille yms. Ja olen myöskin mennyt huutokonsertissa ja "vittuilussa" ihan samalle tasolle. Tosin olen jälkeenpäin katunut ja myöntänyt erheeni. Mutta kun päivästä toiseen näkee sen ylimielisen, mököttävän teinin naaman ja kuuntelee piruilua, haukkumista ja toisten (perheen) halveksuntaa niin ei voi sille mitään että hermo pettää välillä.

Onnea vaan kaikille teille, joiden lapset on kilttejä ja tottelevaisia, niin minäkin olin noin yleisesti ottaen. Toki omat kupruni olen minäkin tehnyt mutta tuollainen en ollut ja jos olisin ollut niin selkään olis tullu että lätinä olis käyny. Nykyisin ei lapsia saa kurittaa tai ne ilmoittaa sossuun... joskus olen sanonut että tarvitsisit kunnon selkäsaunan niin vastaus on ollu että yritä vaan mutta teen samantien ilmoituksen poliisille...just joo

[/quote]

No itsehän sä olet hyväksynyt ja alistunut? Ei meillä kestä vittuilla, ei yhtään. Asiallisista jutuista keskustellaan ja jos homma menee pieleen niin sitten lähtee huoneesta viihdykkeet kännykkää ja ovea myöten. On tehonnut ja meidän nuori on nyt 19-vuotiaana todella fiksu ja mukava. Auktoriteetti pitää säilyttää ja se kasvattaminen pitäisi aloittaa ennen murrosikää.

[/quote]

Ei kai kirjoittaja väittänyt, että hän on alistunut ja hyväksyy tämän käytöksen??

[quote author="Vierailija" time="23.08.2013 klo 12:03"]

No kerroppa että miten taistelet vastaan. Miten sä estät että sulle ei sanota rumasti päin naamaa? Haluan kuulla konkreettiset tiedot. Ei auta kaverikielto kun niitä ei näy olevan kun koulussa. Ei auta nettikielto kun hän ei netissä paljoa roiku.

Olen varmaan se surkea kasvattaja.

Kerrotko mitä tehdään nyt?

[/quote]

Niinpä!

Mielestäni se on tärkeintä, että itse näyttää ettei hyväksy tällaista käytöstä. Sen voi tehdä ilman, että asiasta tarvitsee seurata rangaistusta.

[quote author="Vierailija" time="23.08.2013 klo 12:03"]

No kerroppa että miten taistelet vastaan. Miten sä estät että sulle ei sanota rumasti päin naamaa? Haluan kuulla konkreettiset tiedot. Ei auta kaverikielto kun niitä ei näy olevan kun koulussa. Ei auta nettikielto kun hän ei netissä paljoa roiku.

Olen varmaan se surkea kasvattaja.

Kerrotko mitä tehdään nyt?

[/quote]

Kuten sanottu, kaikki etuudet pois. Kai sillä jotain on mistä välittää? Jos ei ole niin olisikohan taustalla vaikka masennusta tms?

Sitten mä pitäisi juttutuokion. Sanoisin että jos kotona on näin hankalaa ja kodin säännöt ei kelpaa niin sitten katsotaan yhdessä paikka missä on helpompi opetella noudattamaan normaalia elämää. Ei siis mikään uhkaus vaan kerrot että koko perhe kärsii teinin vuoksi ja siihen ei vanhemmat voi suostua. Mä olen sitä mieltä että kyllä nuori ymmärtää/tajuaa/kuuntelee kunhan sille oikeasti puhuu miten asiat on. Ja tietty nämä kaikki asiat (käyttäytyminen, puhetapa vanhemmille ym) olisi pitänyt tehdä selkeäksi jo pienestä pitäen. Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat.

[quote author="Vierailija" time="23.08.2013 klo 12:03"]

No kerroppa että miten taistelet vastaan. Miten sä estät että sulle ei sanota rumasti päin naamaa? Haluan kuulla konkreettiset tiedot. Ei auta kaverikielto kun niitä ei näy olevan kun koulussa. Ei auta nettikielto kun hän ei netissä paljoa roiku.

Olen varmaan se surkea kasvattaja.

Kerrotko mitä tehdään nyt?

[/quote]

Istutat teinin tuoliin koko perheen läsnäollessa ja käytte läpi säännöt, joiden mukaan haluat hänen käyttäytyvän. Jos teini ei tottele, sanot että tulee välittömästi lähtö koulupsykologin luo ja perhekotiin asumaan, sanot että sinä yksinkertaisesti elät tämän talon sääntöjen mukaan tai sitten et asu täällä. Mun 11-vuotias poika on todella voimakastahtoinen ja osoittaa jo nyt tuollaista käytöstä. Eilen istutuin sen tuoliin ja sanoin, että nyt loppuu toi naaman vääntely ja kiukuttelu ja sanoin, että puhelin lähtee välittämästi, samoin karkkipäivä ja koulun jälkeen tullaan suoraan kotiin, jos ei kelpaa käyttäytyä. Loppuillan oli kiltisti, samoin aamulla. Vähän vanhemmalle kiellot sitten ikätason mukaan. Joidenkin kanssa on pakko olla "despootti", jos on niin voimakastahtoinen. Toki täytyy yrittää päästä myös positiiviselle tasolle ja kertoa että lapsi on rakas ja tärkeä ja osa perhettä, mutta teinin on otettava vastuu omasta käytöksestään, sillä sitähän se on, rajojen kokeilua. Voithan sanoa, että olet rakas meille mutta käytöksesi aiheuttaa sen, ettet voi asua täällä jos teet kaikkien muiden olon hankalaksi.

En mä sitä ihmettele, että teinit kiroilee kavereiden kanssa, tiedän että meidän 16-vuotias käyttää v-sanaa yhtenään - kaverien kanssa. Poika on myöntänyt asian kun sitä olen kysynyt, se vähän kuin kuuluu asiaan, on selitys kuulunut.

Mutta poika ei kiroile kotona, ei koskaan! Siinä on minusta se ero.

Meidän teini on muutenkin niin täysi sekoitus pikkupoikaa ja isoa miestä. Välillä ollaan naama rutussa ja toisena hetkenä tullaan halimaan. Sitä vain pitää ottaa se ruttunaama-vaihe rennosti ja olla valmiina halaamaan kun poika sille päälle sattuu.

On! Teinivuodet vasta alkuvaiheessa ja revin nyt jo hiuksia. Teini on todella paha suustaan ja jatkuvasti pahalla tuulella. Isoja tyhmyyksiä ei onneksi vielä ainakaan ole ollut ja hoitaa hyvin koulun ym. Mutta on se raskasta olla jatkuvasti teinin pahan olon purkamisen kohteena!

jatkuvaan pahantuulisuuteen, ilkeään puhetyyliin ja SOTKEMISEEN. Huone on kuin kaatopaikka, puoliksikäytettyjä vaatteita joka paikka täynnä, koulukirjoja pitkin lattiaa, tyhjiä kuppeja ja lautasia jne jne. Hirveän riidan jälkeen siivoaa, ja päivän jälkeen saman näköinen. PAKOTANKO siivoamaan vai annanko olla ?



Sitten ärsyttää jatkuva vaatteiden ostaminen, yleensä kirppikseltä, mutta kun joka paikka pursuaa vaatteita:kaappi ja lattia.. Ei ehdi millään käyttää kaikkia, mutta aina vaan haluaa uusia... JUST sitä vaatetta on AINA halunnut ja kun saa, niin se unohtuu kaappiin..



Lupaa tehdä kotitöitä ( pestä ikkunat, saunan jne) kun sai mopon. Teki osan (enemmän tai vähhemmän huonosti) ja nyt ei ole "ehtinyt" tehdä loppuun. Mopo on jäähyllä siihen asti kun tekee luvatut hommat..mutta ei kuulemma haittaa, menee sit pyörällä



Nytkin on mykkäkoulua, kun pakotin siivoamaan vessan (jonka oli sotkenut meikeillä, topsipuikoilla jne)

´´teiniperkeleihin´´ on? Madalla ääntäsi, ole totinen, katso silmiin, puhu hitaasti ja luettele kotityöt viikoksi eteenpäin. Kerro minkälaista jälkeä odotat ja milloin työn oltava suoritettu. Kysy lopuksi pitääkö toistaa vai ymmärsikö kerrasta. Älä siis jäkätä, virnuile, vitsaile tai naura. Jos seuraavana päivänä ei ole esim. pesty pikkuvessaa niin tee sama uudelleen ja kysy mikä kuullun ymmärtämisessä petti. Odota vastausta ja sitten sanot vain nyt heti. Kun nämä ihanant teinit tajuaa kuinka tosissasi olet niin kaikki helpottuu! Jotenkin minusta tuntuu turhalta laittaa tätä viestiä näin yksityiskohtaisesti mutta ainakin meillä juttu pelasi=D

Toinen eli niin omissa maailmoissaan monta vuotta että kontaktia sai harvoin, kolmas taas tulee ihon alle ja läväyttää kaikki minun heikkouteni eteeni joka päivä. Jokainen on kuitenkin nykyään mahtava keskustelija, ymmärtävät minulle tärkeiden arvojen merkityksen ja sen, että me kaikki olemme erilaisia mutta jokainen on samanarvoinen. Joten en piittaa pikkuasioista enkä ala vääntää päivätolkulla jostain lattialla olevasta sukasta.

Teinin jatkuva pahantuulisuus, ikävä puhetyyli ja muutenkin huono käytös alkaa käydä hermoille. Neiti pilaa käytöksellään koko perheen arjen. Tuleekohan tolle ikänä järkeä päähän?

Tänään keskusteltiin kesätöistä. Ei kuulemma halua vietää edes kuukautta töissä. Haluaa vain viettää aikaa kavereiden kanssa.

Nyt jo pahimman murrosiän ohittanut. Oli raskasta, ihan tutulta näytti toi sun teksti.

Jos yhtään lohduttaa niin meneehän se ohi, tai meillä ainakin meni. Mutta kyllä sitä kestikin ja monesti tuntu siltä että itseltäkin lähtee järki teinin takia.

Tsemppiä, kyllä se siitä, ei sitä oikein muuta voi kun laittaa niitä rajoja, jankuttaa ja jankuttaa, odottaa että se vaihe menee ohi.

ja alaikäinen. Ne tapaukset joissa se murkkuikä tulee vasta lähempänä paria kymppiä onkin sitten vanhemman kannalta ihan kauheeta. Kun ei enää voi oikein vaikuttaa itse vanhempana.



Meillä oli raskasta tytön kanssa. Se keksi kaikki mahdolliset metkut ja oli todella vaikea. Käytöskin kotona oli sietämätöntä suorastaan jossain vaiheessa. Luojalle kiitos, siitä selvittiin ja sitä järkeä rupesi tulemaan päähän jossain vaiheessa.



Poikakin äksyili ja kapinoi, mutta ei läheskään niin rajusti kuin tyttäremme. Se kuitenkin uskoi kun häntä kielsi tai tajusi mistä sai sanktion. Tyttöhän vaan haistatti paskat ja teki mitä halusi tai ainakin yritti.



Toisen kanssa oli siis rankkaa ja toisen kanssa ei kovin rankkaa. Vielä pitäisi kolmannen lapsen murrosikä kestää, jää nähtäväksi minkälainen se tulee olemaan. Kädet kyynärpäitä myöten ristissä toivon että ei olisi samanlaista kuin tytön kanssa.

Ainakin mun teinini ovat mukavia ja kivoja nuoria, joiden kanssa voi puhua monista asioista. Se on paljon vanhemmasta itsestään kiinni millaisia lapset ovat.

Aivan mahtavaa aikaa! Mukavaa myös nähdä kun lapsista kasvaa omia yksilöitä omine ajatuksineen. Ei mulla ole mitään ongelmia teinieni kanssa, joskus tietysti volumet nousee mutta se nyt ei haittaa, olemme aika temperamenttisia muutenkin.

Ainakin mun teinini ovat mukavia ja kivoja nuoria, joiden kanssa voi puhua monista asioista. Se on paljon vanhemmasta itsestään kiinni millaisia lapset ovat.

Aivan mahtavaa aikaa! Mukavaa myös nähdä kun lapsista kasvaa omia yksilöitä omine ajatuksineen. Ei mulla ole mitään ongelmia teinieni kanssa, joskus tietysti volumet nousee mutta se nyt ei haittaa, olemme aika temperamenttisia muutenkin.

Silti mun on pakko sanoa että kaikki lapset ei päästä vanhempiaan helpolla murrosiässä. On lapsia jotka koettelee enemmän kuin toiset.

Mulla on lähipiirissä paljon ystäviä ja kavereita joilla on teinejä. Toisilla tuo vaihe on helppo ja toisilla ei niinkään. Ihan hyvinä kasvattajina pidän kaikkia kavereitani. Mulle ei tulis mieleenkään mennä sanomaan kellekään, että sinä olet kasvattanut huonommin lapsesi kuin "Liisa ja Matti". Hormonit vie teinejä tuossa iässä ja paljon. Niihin ei vanhemmat paljon pysty vaikuttamaan, jos ollenkaan?

Omat lapset on vielä pieniä.

Ensinnäkin: jos teini ei halua/jaksa mennä töihin, on syy kasvatuksessa ja vanhempien esimerkissä. onhan toki poikkeuksellisia nuoria jotka vanhemmista huolimatta luovat omaa uraa mutta harvassa on...



Toiseksi: mites mammat, suuttuisittekos itse jos esimerkiksi miehenne olisi koko ajan (vaikka hiljaisestikin) sitä mieltä että ''sinä vaimoni pilaat käytökselläsi koko perheen arjen''?



sukset menee ristiin myös siksi että yhtäkkiä omasta lapsesta on kasvanut itsenäinen nuori aikuinen, joka ajattelee itse ja ehkä eri tavalla kuin vanhemmat (äiti) eikä ole enää ohjailtavissa kuinka vain ja miten sattuu. itsenäistyminen on normaalia. ihmisen täytyy kasvaa, etsiä itseään ja rajojaan, vielä kuitenkin turvallisesti perhepiirissä. on luonnon tapa vieroittaa lapsi laumastaan kasvattamalla se erilleen.

Ensinnäkin: jos teini ei halua/jaksa mennä töihin, on syy kasvatuksessa ja vanhempien esimerkissä. onhan toki poikkeuksellisia nuoria jotka vanhemmista huolimatta luovat omaa uraa mutta harvassa on...

Toiseksi: mites mammat, suuttuisittekos itse jos esimerkiksi miehenne olisi koko ajan (vaikka hiljaisestikin) sitä mieltä että ''sinä vaimoni pilaat käytökselläsi koko perheen arjen''?

sukset menee ristiin myös siksi että yhtäkkiä omasta lapsesta on kasvanut itsenäinen nuori aikuinen, joka ajattelee itse ja ehkä eri tavalla kuin vanhemmat (äiti) eikä ole enää ohjailtavissa kuinka vain ja miten sattuu. itsenäistyminen on normaalia. ihmisen täytyy kasvaa, etsiä itseään ja rajojaan, vielä kuitenkin turvallisesti perhepiirissä. on luonnon tapa vieroittaa lapsi laumastaan kasvattamalla se erilleen.

Minkälaisen kasvatuksen sinä olet saanut? taidat olla teini vielä itsekin, ainakin pakollisen otsikon perusteella?

Turha syyttää nuorta, ja äidinkin kannatta olla aika suurpiirteinen, kyllä se aika siitä tekee taas "oman mukavan itsensä".

Kannattaa pitää teiniin vähän etäisyyttä, eikä ottaa niin sanatarkasti kaikkea mitä se sanoo. Siinä vaiheessa kun ilmoittaa lähtevänsä sinne ja tänne, voi todeta vaan rauhallisena "jaahas". Kyllä ne sieltä juoksuiltansa aina kotiin tulee, enkä kyllä usko että meijänkään nuoret ehtis ikinä ajoissa töihin :D

Eikä ottaa niin sanatarkasti, mitä teini sanoo??

Just joo. Teini loukatkoon minkä ehtii ja äidin täytyy vaan hymyillä........huh huh

mäkin kun haukuin äitiäni aikoinaan niin se aina hymyili ja sano "mäki rakastan sua" :D Jälkeenpäin naurattaa, silloin ei naurattanu yhtään :D

Mua on haukuttu paskaksi äidiksi ja tyhmäksi sekä idiootiksi. Mutta jos teini nimittelisi mua huoraksi, saatanan läskiksi jne. niin voi olla että sais lentävän lähdön kuuhun?

Meillä on ydinperhe ja yksi ainoa lapsi- tyttö. Isä antaa kaikessa periksi ja lässyttää keskustelemisesta, muttei itse keskustele koskaan! Kauhuhirviötyttö on nyt 17 vee ja huorittelee minua (äitiään), on myös lyönyt minua ja varastelee minuna meikkejäni, vaaatteitani ja kaikkea minulle tärkeää!! Niinkuin ois rahasta neidillä ikinä pulaa ollut - kaiken ja ylikin on saanut, mitä on halunnut. Ja itse olin kotiäitinä sen kunnes lapsi täytti kolme vuotta. Ny ollaan eletty yhtä helvettiä ainakin neljä vuotta. Tuntuu, että äidin rahkeet ei enää kestä, kun isästä ei tunnu olevan kasvattajaksi, vaikka perin kunnollinen mies onkin. Mutta liian lempeä kenties.

Itse tässä yritän niitä rajoja asettaa. Miten paljon oikeasti pitää kestää? Toivoisin että tyttö edes seurustelisi tai hengaisi kylillä, mutta kun ei. No senpä takia kotona pitää ne aggressiot purkaa; on likalla kavereita, muttei ne hengaa yhdessä sillälailla kuin toivoin. Plääh, tulipa avauduttua. Mutta milloin tää helpottaa???????????????????

Meillä on jo 4. teini kierroksessa:) Juuri täytti 13 v ja uhmaa tuntuu olevan jonkin verran.

Isompien kanssa ei ovien paukuttelua juurikaan ollut eikä päin naamaa isoteltu koskaan - sen tein heti selväksi. 3. murahteli meille 4 vuotta mutta jupisi ja teki kotityöt sovitusti. Yllätys oli suuri kun muutti kotoa 19v ja palasi ensimmäisen kerran viikonlopuksi kotiin - puhua pälpätti taukoamatta 2 tuntia:D Ihanaa saada hänetkin "takaisin"

Kuopus yrittää komennella meitä ja käyttää joskus rumaa kieltä mutta olen hänellekin sanonut etten aio sietää sellaista, räksyttäköön kavereiden kanssa mitä haluaa mutta kotona käyttäydytään. Onneksi on urheilullinen ja tunnemme kaverit hyvin joten se vähän helpottaa tilannetta.

Mitä kesätöihin tulee kaikki ovat menneet töihin taskurahoja keräämään heti kun ovat paikan saaneet 15v:nä(pullopoikina ja -tyttöinä, lapsenpiikoina, kahvila-apulaiseksi jne). Heille on ollut tärkeää oma raha, tietävät ettei meillä ole rahaa ylettömästi emmekä arvosta tyhjänpanttina notkuvia.

Olen kyllä aika paljon samaa mieltä kuin 12 - enemmän lapset on  mua kasvattaneet kuin minä heitä! Ihania nuoria aikuisia 3/4

[quote author="Vierailija" time="23.08.2013 klo 10:25"]

On raskasta, myönnän!

Teille, jotka olette "osanneet" kasvattaa lapsenne niin hyvin, että kapinoinnista ei ole tietoakaan:

Kapinointi kuuluu asiaan, se on itsenäistymistä. Teinä olisin huolissani, jos lapsi ei uskalla kapinoida edes teini-iässä.

[/quote]

Kapinointia on montaa eri laatua, ei sen tarvitse olla huutoa ja raivoamista päin naamaa tai käsiksikäymistä. Itse karkasin kotoa 14v ja olin kesän poissa (ja melkein aiheutin vanhemmilleni sydärin) mutta omat lapset ovat tehneet kapinointinsa hienovaraisemmin - opin omasta lapsuudesta sen että kun antaa liekaa ja vastuuta sopivasti ei tarvitse repiä mitään niin rajusti. Keskusteluyhteys on säilynyt koko ajan.

Upeita aikuisia heistä on kasvanut ilman hirveää räyhäämistäkin.

No mun äiti vaa ragettaa mulle jos esim se kysyy et mikä hätänä ja sanoo että "äitille voi kertoa kaiken" nii sitte ku kerron nii se vaa alkaa ragettaa siittä ja mun ei kestä ees sanoa omaa mielipidettäni joka voi vähänkää ärsyttää nii se alkaa heti ragettaa ja tänää se sano et oon ylimielinen ja kiittämätön