Onko kenestäkään muusta raskasta olla teinin 'äiti?

että olet menettänyt otteen koko mukulaan. Miten niin haluaa viettää aikaa vain kotona? Onko se joku neuvottelukysymys jos töitä olisi tarjolla? Olet huonolla tiellä. Miksi niin pääsi käymään?

Itekseenkö ne kakarat kasvaa? Niin, kyllä kasvavat mutta itekseenkö omivat hyviä käytöstapoja tai huonoja?

että mitä raskasta teineissä on ? Sellaisiahan niistä tulee kuin kasvattaa.

että mitä raskasta teineissä on ? Sellaisiahan niistä tulee kuin kasvattaa.

Geeneillä ei ole mitään tekemistä asian kanssa? Eikä muulla ympäristöllä tai ylipäätänsä millään muulla kuin kotikasvatuksella?

Aikamoinen yleistys...

että mitä raskasta teineissä on ? Sellaisiahan niistä tulee kuin kasvattaa.

Geeneillä ei ole mitään tekemistä asian kanssa? Eikä muulla ympäristöllä tai ylipäätänsä millään muulla kuin kotikasvatuksella? Aikamoinen yleistys...

on todella suuri vaikutus!! Meidän lapset eivät ole lapsuudessaan koskaan nähneet ns "epänormaalia" elämää (sosiaalitapauksia, perheväkivaltaa, narsismia, alkoholismia, rakkaudetonta avioliittoa tai epäkunnioittavaa käytöstä toisia kohtaan) ja uskon että juuri siksi heistä onkin kasvanut sosiaalisia ja hyväkäytöksisiä nuoria aikuisia.

Heillä on hyvä malli perheestä ja avioliitosta, työnteosta ja velvollisuuksista toisia kohtaan; ympärillä ihmisiä jotka välittävät oikeasti niin perheen sisällä kuin ystäväpiirissäkin. Ehkä tuo vanhempien esimerkki on lähinnä "kasvatusta" mitä ollaan voitu tarjota lapsille. Rajat toki on aina ollut mutta eipä nuo ole hirveästi poukkoilleet niitä vastaan

meillä takana todella raskas vuosi nyt 9. luokkalaisen tyttömme kanssa, mutta tämän kevään aikana on tapahtunut selvä muutos parempaa. Ja vaikka meillä on riidelty, murjotettu, uhmattu rajoja niin alkoholin käytön, koulussa käymisen kuin kotiintuloaikojenkin kanssa, niin pahimman teiniangstin mentyä nyt ohi ei voi muuta sanoa, kuin että hienon tytön olemme onnistuneet kasvattamaan! Tai jättämään kasvattamatta, ihan miten vaan kukin sen tahtoo käsittää....



Teini-iän kapinointi kuuluu kehitykseen, toisilla se kapinointi ja rajojen koettelu on vain voimakkaampaa kuin toisilla, monestakin eri syystä. Kukaan ei ole täydellinen vanhempi, varmasti niin hyvin kuin huonosti käyttäytyvien teinien äidit ovat virheitä tehneet, joten ihan turha täällä on osoitella ketään sormella, tai ainakaan ei pidä ottaa sellaisesta nokkiinsa.



Itse olen pahimmassa vaiheessa yrittänyt ajatella, että on hyvä, että teini-ikä on tullut tässä yläasteella, koska siinä vaihessa on vielä kuitenkin voinut vaikuttaa asioihin, olla se vanhempi, joka asettaa järkevät rajat ja jota vastaan teini saa kapinoida rauhassa. Jotkut kapinoi vasta kotoa muutettuaan, ja silloin ei vanhemmat paljoakaan voi enää asiohin vaikuttaa. (Toki joillakin kapinonti on niin mietoa, että sitä tuskin edes huomaa, tai ainakin olen kuullut tällaisia olevan....).



Mitä vaan ei toki saa eikä pidäkään hyväksyä, mutta kyllä teinin täytyy saada näyttää kiukkunsa, turhatumansa, paha olonsa ym. kotona; toivottavasti välillä se pystyy sitten näyttämään myös hyvän tuulensa ja ilonaiheensa siellä, vaikka ne tunteet taidetaan enemmän jakaa kavereiden kanssa.

missä ei edes ole sanoja: uhmaikä, teini-ikä... Ihme, että ovat osanneet kasvattaa karansa!



On myöskin totta, että kaikki vanhemmat tekevät virheitä mutta siitähän nyt ei ole kyse vaan mitä pitää tehdä ettei teinistä tule se hunsvotti!



Itse olen aina ollut myös sitä mieltä miten kodissa vielä ollessa pitää kaikki käydä läpi, jotta vanhemmat voivat ajoissa puuttua selviin huonoihin taipumuksiin ja ojentaa ajoissa lastaan tavalla, jonka teini varmasti tajuaa ja oppii! Jos vaan on aihetta täytyy aina myös kiittää!



Se, että vaietaan ja huokaillaan tekemättä mitään järkevää on välinpitämättömyyttä ja taatusti kostautuu! Vanhemmat on vanhempia ei kavereita ja sillä siisti!

että mitä raskasta teineissä on ? Sellaisiahan niistä tulee kuin kasvattaa.

Tonni vetoa, että nää parhaiden "neuvojen" antajat ovat vasta vauvojen äitejä :-D

Mä olen tuolta ylempää kolmen tyttöteinin äiti eikä niille hormonihuuruille ovi yhtään mitään vaikka olisi kuinka hyvin kasvatanut :-D

On meilläkin perusasiat hyvin: Koulusta tulee vain positiivista palautetta, kotiin tullaan ajoissa eikä sekoilla röökin ja alkoholin kanssa mutta keskinäinen nahistelu ja kiroilu ja nimittely vaateiden ja meikkien yms lainailuista on _todella_ rasittavaa. Ja luonteissa on todella eroja :-)

Mutta jälleen kerran tämä aaveen mustavalkoisuus on niin kertakaikkisen hupaisaa...

teini-ikää kuin meillä, mutta siellä on sitten omat aikuistumisriittinsä, joiden jälkeen lapsesta tulee suoraan aikuinen.



Sen sijaan jo antiikin Rooman aikaan "vanhat" kauhistelivat "nuorten" touhua, ja vaikka silloinkaan tuskin samanlaista teiniangstia oli kuin nykyään, niin nuoret ovat käsittääkseni aina, tavalla tai toisella, kapinoineet vanhempia ja niiden ajatusmaailmaa vastaan, kulttuurinsa mukaisella tavalla.



Ja ihan aivotutkimuksessa on osoitettu, että teini-iässä aivot toimivat eri tavalla kuin vanhana, esim. riskien ottaminen teininä on paljon yleisempää, vaikka teinit kuinka tietäisivät riskit, he vaan eivät pysty ajattelemaan niistä samalla tavalla.



- 30 -

ja ne on kyllä aivan ihania. Komeita ja kultaisia. Tekevät kotitöitä, hoitavat nuorempia sisaruksiaan---

Toisaalta myös pelaavat mielellään läpi yön jos silmä välttää ja nuorin (13v) on vähän ärripurri jos sitä yrittää helliä. Pussaillessaan voi vaikka saada nyrkistä.

Tyttöjä valitettavasti ohjailee hormonit :/ Pojat on jotenkin helpommin ohjailtavissa.



T. Kokemusta on molemmista :)

teiniä ei tarvitse "hoitaa" enää niin kuin pientä lasta, ei ole kiire kuljetusten kanssa, hoitopaikkaan ja kouluun, eikä itsellä ole kiire olla pk:ssa klo 16:50.



Siinä mielessä taas on, että isommalla lapsella alkaa olla myös isomman ihmisen murheet.



Meillä on selvitty kolmen teinin kanssa ilman isompia käytösongelmia, joten siinä mielessä olemme päässeet helpolla. Rahankäyttö on aiheuttanut eniten sanomista.



Kyllä sille tulee järkeä päähän ajan kanssa :D

mutta jostain syystä muistan millainen itse olin saman ikäisenä, olin 100 kertaa kamalampi :)



Muutama vuosi, niin sitten ollaan taas hyvissä väleissä.

että mitä raskasta teineissä on ? Sellaisiahan niistä tulee kuin kasvattaa.

Geeneillä ei ole mitään tekemistä asian kanssa? Eikä muulla ympäristöllä tai ylipäätänsä millään muulla kuin kotikasvatuksella? Aikamoinen yleistys...

on todella suuri vaikutus!! Meidän lapset eivät ole lapsuudessaan koskaan nähneet ns "epänormaalia" elämää (sosiaalitapauksia, perheväkivaltaa, narsismia, alkoholismia, rakkaudetonta avioliittoa tai epäkunnioittavaa käytöstä toisia kohtaan) ja uskon että juuri siksi heistä onkin kasvanut sosiaalisia ja hyväkäytöksisiä nuoria aikuisia.

Heillä on hyvä malli perheestä ja avioliitosta, työnteosta ja velvollisuuksista toisia kohtaan; ympärillä ihmisiä jotka välittävät oikeasti niin perheen sisällä kuin ystäväpiirissäkin. Ehkä tuo vanhempien esimerkki on lähinnä "kasvatusta" mitä ollaan voitu tarjota lapsille. Rajat toki on aina ollut mutta eipä nuo ole hirveästi poukkoilleet niitä vastaan

Kuinka monta teini-ikää edellä kirjoittaneiden perheissä on nähty?

Älkää yllättykö, jos täsmälleen samoilla kasvatusperiaatteilla, ympäristössä ja vielä geeneiltäänkin jokseenkin samanlaiset lapset käyttäytyvät eri tavalla.

Voi käydä niin, että se onkin perheen 2., 4. tai 7. lapsi, joka onkin kauhuteini.

Miksi, kun kaikki olosuhteet pitäisi olla kaikille samat eikä aina ole nuorimmasta lellikistä kyse?

---:-D Mä olen tuolta ylempää kolmen tyttöteinin äiti eikä niille hormonihuuruille ovi yhtään mitään vaikka olisi kuinka hyvin kasvatanut :-D On meilläkin perusasiat hyvin:---





Voi ei, perusasiat hyvin! Mitä sinä sitten vielä haluaisit:) Ota huomioon, että kun hormonit hieman tasaantuu pääsee se kasvatuksen jälki esille! Mitenkäs kävisi kasvattamatta jääneen hormonihupsun?



Ja minäkin jo aikuisten tyttöjen äiti!

Itekseenkö ne kakarat kasvaa? Niin, kyllä kasvavat mutta itekseenkö omivat hyviä käytöstapoja tai huonoja?

Nyt en kyllä ymmärrä, mitä ajat takaa... sorry.

Meillä oli tällä viikonlopulla teini ja teinin kaveri mökillä. Oli oikein mukavaa ja kyllä nämä ovat ihan fiksujakin nuoria, mutta tottakai se on raskastakin. Nyt ei ole taas hetkeen kiukuteltu. Joskus on sitä kiukuttelua ja tiuskimista päiviä putkeen, mutta pyrin sanomaan siitä suoraan, niin se pysyy järjellisissä rajoissa. Tietysti pitää huomata, että nuorella on raasu paralla ihan oikeasti monessa kohdassa ahdistava olo.



Meidän teini ei ensikesänä myöskään mene töihin. En päästäisi, vaikka haluaisi, koska kesässä on harrasteiden ja iän takia liikaa ohjelmaa muutenkin. Mutta myöntää kyllä itsekin, ettei varmaan ehtisi töihin.

´´teiniperkeleihin´´ on?



Madalla ääntäsi, ole totinen, katso silmiin, puhu hitaasti ja luettele kotityöt viikoksi eteenpäin. Kerro minkälaista jälkeä odotat ja milloin työn oltava suoritettu. Kysy lopuksi pitääkö toistaa vai ymmärsikö kerrasta. Älä siis jäkätä, virnuile, vitsaile tai naura.



Jos seuraavana päivänä ei ole esim. pesty pikkuvessaa niin tee sama uudelleen ja kysy mikä kuullun ymmärtämisessä petti. Odota vastausta ja sitten sanot vain nyt heti.



Kun nämä ihanant teinit tajuaa kuinka tosissasi olet niin kaikki helpottuu!



Jotenkin minusta tuntuu turhalta laittaa tätä viestiä näin yksityiskohtaisesti mutta ainakin meillä juttu pelasi=D

Turha syyttää nuorta, ja äidinkin kannatta olla aika suurpiirteinen, kyllä se aika siitä tekee taas "oman mukavan itsensä".

Kannattaa pitää teiniin vähän etäisyyttä, eikä ottaa niin sanatarkasti kaikkea mitä se sanoo. Siinä vaiheessa kun ilmoittaa lähtevänsä sinne ja tänne, voi todeta vaan rauhallisena "jaahas". Kyllä ne sieltä juoksuiltansa aina kotiin tulee, enkä kyllä usko että meijänkään nuoret ehtis ikinä ajoissa töihin :D

mutta jollei ohjata niin miten teini osaa valita ne paremmat käytöstavat? Ota huomioon miten ympärillä on suurimmaksi osaksi niitä huonokäytöksisiä kavereita!