Tänään ratikassa koettua

Katsos, kun sinäkin saatat joskus ihan tahtomattasikin

nyt että ei se ole muille mikään velvollisuus auttaa joidenkin vaunujen nosteluiden kanssa! Kohteliastahan se on, mutta ei todellakaan mikään pakko. Jos noin kovasti alkaa ärsyttämään, jos ei muut ihmiset hypi oman pillin mukaan, niin älkää ajautuko tuollaisiin tilanteisiin joissa tarvitsette apua.

joutua tilanteeseen jossa tarvitset muiden ihmisten apua. Meistä jokainen saattaa joutua ja todennäköisesti joutuukin. Niin ihan siksikin on suotavaa olla itsekin joskus siellä auttavana osapuolena. Sillä tavalla yhteiskunta toimii huomattavasti sujuvammin, asiat hoituvat helpommin ja joustavammin, kun ihmiset auttavat tarpeen tullen toisiaan. Ihan ilman mitään pakkoa.

Esimerkiksi ihan vanhastaan tuolla saaristossa on ollut tapana auttaa ihan tuntemattomiakin, koska siellä jos missään voi tulla eteen tilanteita joissa itse todellakin tarvitsee muiden apua ihan henkensä kaupallakin.

minä autan kyllä ihmisiä hyvin usein jos pyydetään ja hyvin usein pyytämättäkin saatan mennä kysymään että tarvitseeko apua, voin kyllä auttaa.

Itse olen myös tarvinnut apua, pyytänytkin, joskus sitä on tullut joskus ei. Näitähän tilanteita sattuu.

Vaikka olenkin itse suht kohtelias ja hyväkäytöksinen niin en silti erehdy luulemaan että auttaminen on pakko tai velvollisuus, tokihan mukavampi olisi jos ihmiset välittäisivät sen verran että auttaisivat.

APn tapaus on nyt kyllä vähän erilainen, koska auttamisen tarve ei ole tullut yllättäen, hänhän on tieten tahtoen valinnut ratikan jonne ei pääse vaunujen kanssa ilman apua.

Ja jos sitä apua ei heti kaikilta tule niin se tulisi vaan hyväksyä.

Eikä kenenkään tarvitse selitellä että miksi ei auta, se ei kuulu muille.

ajattelen jokseenkin näin.

Missä ihmeen todellisuudessa tää tyyppi elää?

jos jotain sattuu, ote lipsuu tms, pääsee se auttaja siinä maksajaksi. Vaunut voivat olla valmiiksi rikki ja kun nostaa, ne hajoavat ja sitten apua pyytänyt äiti alkaa kaikkien kuullen vaatimaan korvausta rikotuista vaunuista. Tai ne kaatuvat ja lapselle sattuu jotain, jolloin se auttaja on loppuikänsä maksajana.

Eli meillä ei auteta, jotta ei jouduttaisi vastuuseen asiassa, joka ei meille kuulu.

Ei enää uskalla auttaa tai mennä tappeluihin väliin. Siitä voi rapsahtaa syytteet auttajalle. Surullista ja valitettavaa, mutta esimerkkitapauksia on lukuisia.

en vastannut vain "ei". Vastasin, että en voi auttaa

Eikös tuo nyt ole aika keskeinen tekijä tässä, sellainen joka olisi sinun kannattanut korjata ihan ensi töiksesi?

Missä ihmeen todellisuudessa tää tyyppi elää?

jos jotain sattuu, ote lipsuu tms, pääsee se auttaja siinä maksajaksi. Vaunut voivat olla valmiiksi rikki ja kun nostaa, ne hajoavat ja sitten apua pyytänyt äiti alkaa kaikkien kuullen vaatimaan korvausta rikotuista vaunuista. Tai ne kaatuvat ja lapselle sattuu jotain, jolloin se auttaja on loppuikänsä maksajana.

Eli meillä ei auteta, jotta ei jouduttaisi vastuuseen asiassa, joka ei meille kuulu.

Ei enää uskalla auttaa tai mennä tappeluihin väliin. Siitä voi rapsahtaa syytteet auttajalle. Surullista ja valitettavaa, mutta esimerkkitapauksia on lukuisia.

vaunujen nostamisesta eikä tappeluista. Mä en nyt kyllä yhtäkkiä keksi semmoista skenaariota, jossa vaunujen nostajalle rapsahta syyte.

Mut ihan miten vaan!

vaunujen nostamisesta kieltäytynyt naikkonen elää jonkinlaisessa harhassa, että kaikilla on oikeus kieltäytyä auttamasta jos ei satu huvittamaan, ja kuitenkin jos avuntarve sattuu esim. naikkosen lähisukulaiselle, eikä tämä sitä saa, tulee naikkoselle itku silmään ja alkaa kauhistella, kuinka välimpitämätöntä ja törkeää porukkaa tuolla liikkuukaan.

Noinko kovasti loukkasin sinua, että otat oikein "naikkonen" nimittelyn käyttöön? Osoittaako hieman sivistymättömyyttä..

Todellisessa avuntarpeessa tottakai auttaisin kyselemättä, kuten onnettomuus. Ja useimiten muutenkin, ihan pikkujutuissakin. Hurjaa kuitenkin, miten raivoihinsa jotkut saa se, että en halunnut nostaa jonkun vaunuja.

Se sun asennehan tässä erityisesti mättää. Vaikka olenkin jo menettänyt toivoni että ymmärtäisit (tai sitten olet tahallinen provo, kenties olet jopa ap:kin - joo av:lla tulee paranoidiksi)... Niin sanon vielä kerran.

Kyse on normaalista käytöksestä, hyvistä käytöstavoista. Ne taas ovat kulttuurisia asioita. Kuten varmaan olet jo tässä huomannutkin, niin olet aikalailla vähemmistössä tämän ideologiasi kanssa. Kysehän tosiaan on siitä, mikä on tarpeeksi pieni juttu että siitä kieltäytyminen on vain epäkohteliasta. Jos olet kykenevä vastaanottamaan oman ideologiasi ulkopuolisia ajatuksia niin olet varmaan havainnut, että yleisesti ottaen tuota vaunujen kanssa auttamista pidetään sen verran pienenä ja ohimenevänä juttuna, että siitä kieltäytymistä ihan vain siksi ettei huvita, pidetään epäkohteliaana käytöksenä. Onko tuossa edelleen jotain epäselvää?

aika moni näyttää olevan myös sitä mieltä, että toisten vaunuja ei tarvitse nostella. Enkä usko, että kaikki nämä ihmiset kokevat olevansa huonokäytöksisiä. Näyttää siis siltä, että osa pitää näitä kulttuuriin kuuluvia asioita normeina, toiset taas eivät. Kumpi ihmisryhmä on suurempi, sitä en tiedä.

Missä ihmeen todellisuudessa tää tyyppi elää?

jos jotain sattuu, ote lipsuu tms, pääsee se auttaja siinä maksajaksi. Vaunut voivat olla valmiiksi rikki ja kun nostaa, ne hajoavat ja sitten apua pyytänyt äiti alkaa kaikkien kuullen vaatimaan korvausta rikotuista vaunuista. Tai ne kaatuvat ja lapselle sattuu jotain, jolloin se auttaja on loppuikänsä maksajana.

Eli meillä ei auteta, jotta ei jouduttaisi vastuuseen asiassa, joka ei meille kuulu.

Ei enää uskalla auttaa tai mennä tappeluihin väliin. Siitä voi rapsahtaa syytteet auttajalle. Surullista ja valitettavaa, mutta esimerkkitapauksia on lukuisia.

vaunujen nostamisesta eikä tappeluista. Mä en nyt kyllä yhtäkkiä keksi semmoista skenaariota, jossa vaunujen nostajalle rapsahta syyte.

Mut ihan miten vaan!

ja ihan siis vertasin, että kun enää ei uskalla tehdä mitään tai auttaa ketään tai mennä väliin kun kaikesta voi tulla joku syyte auttajalle. en ihmettele että ihmiset on nykyisin välinpitämättömiä

turha sitten inistä että on ne kummia ne nuoret kun ei ne auta yhtään. Sinä ja sinunlaistesi käytös ja ajattelumaailma ovat syynä siihen että heikompia ei auta tulevaisuudessa kukaan ei edes omat lapset lähisukulaisista puhumattakaan. Jokainen pärjätköön itse tai olkoot pärjäämättä. Arvot kovenevat ja heikot soruvat.

kuuluu niihin keitä vituttaa nostella kenenkään vaunuja. Suurin osa keksii jonkun tekosyyn olla nostamatta ja se on siis sallittua ja hyväksyttyä tässä meidn yhteiskunnassa.



jos vastaa rehellisesti ei, nin se on huonoa käytöstä ja paheksuttua.



eli rehellisyys on huonoa käytöstä ja ansaitsee häpeät, valehtelu on hyvää käyötstä ja normaalia, niin kuuluu käyttäytyä.

en vastannut vain "ei". Vastasin, että en voi auttaa

Eikös tuo nyt ole aika keskeinen tekijä tässä, sellainen joka olisi sinun kannattanut korjata ihan ensi töiksesi?

Aikaisemmassa viestissä joku sanoi, että on ok kieltäytyä kunhan sen tekee kohteliaasti sanomalla ettei voi auttaa. Ja niinhän minä tein. Ihan normaalisti, omasta mielestäni peruskohteliaasti sanoin, että en voi auttaa. Ilmeeni oli perusneutraali. Eli en ollut tyly ilmeiltäni enkä äänensävyltäni. En pahoitellut, koska se ei edes tullut mieleeni. Mielestäni kieltäytymistään ei tarvitse mitenkään kummemin pahoitella. Tosin jotkut, niinkuin ilmeisesti ap, ottavat kieltäytymisen aina loukkaavana, asiana jota pitää erityisesti pahoitella.

Vastasin normaalisti ap:n kysymykseen. Mutta tästä ketjusta opin keksimään ehdottomasti jonkun tekosyyn, ettei tarvitse turhasta ihmisten pahoittaa mieltään, jos eivät osaa kieltäytymistä ottaa vastaan.

Olisiko minunn siis pitänyt pahoitella, että en auta vai miten asia olisi pitänyt ilmaista? Miksi minun pitää pahoitella? Vai olisiko pitänyt keksiä joku tekosyy? Miksi pelkkä asiallinen kieltäytyminen ei ole hyväksyttävää?

Siksi, että se on huonoa käytöstä. Se on sanottu aika monta kertaa tässä jo. Sun mielestä ei varmaankaan ole, mutta rohkenen väittää, että valtaosan mielestä on. Ehkä sulla on joku aspergerin syndrooma kun jumitut jankuttamaan epäoleellisesta etkä ymmärrä sosiaalista koodistoa.

Pahoittelu ei myöskään tarkoita nöyristelyä vaan ihan ystävällishenkistä kommenttia siitä, ettet voi nostaa niitä vaunuja.

Ja edelleenkään tuo kattovertaus ei vaan ole tässä kohtaa mitenkään relevantti.

Tarkoitan, että kuka määrittää mikä on sellainen pikkujuttu mikä kaikkien on aina pyytettömästi tehtävä ja mikä on niin iso että siitä saa kieltäytyä

Taisitpa juuri itsekin tuolla määritellä kun puhuttiin noista hissijutuista ja muista. Ehkä tämä ketju opetti sulle sen, että sä taidat olla vähemmistössä ainakin tuon vaunumielipiteen kanssa. Kulttuurisista asioistahan tässä hyvin pitkälti on kyse. Esim. Japanissa taidetaan olla vielä paljon paljon kohteliaampia kuin Suomessa, siellä pyritään aina siihen ettei nolata toista tai aiheuteta kiusallista tilannetta.

En tietenkään tarkoita, että Suomessakin pitäisi olla niin, mutta en mä mitään "kun ei mua huvita niin mun ei tarvi olla kohtelias" -asennettakaan kannata. Sosiaalinen koodisto on aikalailla välttämätön, että ihmiset pystyvät toimimaan keskenään mielekkäästi. Valtaosan sosiaaliseen koodistoon ei taida kuulua se, että tuollaisessa ohimenevässä ja varsin pienessä avuntarvitsemistilanteessa kieltäydyttäisiin vain siksi, että ei huvita auttaa.

koska silloinhan oletuksena on, että hyväkäytöksinen ei saa kieltäytyä mistään. Minusta ihmisen perusoikeuksiin kuuluu saada kieltäytyä niin halutessaan ilman, että se tekee hänestä erityisen huonokäytöksisen tai peräti moukan. Eri asia on, jos kieltäydytään töykeästi. Minä kieltäydyin asiallisesti, että en voi nostaa niitä vaunuja. Olisiko siihen siis pitänyt vielä lisätä sana "valitettavasti" tai "olen pahoillani"?

Olen aika varma, että näistäkin tuomitsijoista kaikki ovat joskus kieltäytyneet auttamasta. Todennäköisesti vetoamalla johonkin huonoon tekosyyhyn, koska eivät kehtaa sanoa suoraan, etteivät vaan halua auttaa.

"koska silloinhan oletuksena on, että hyväkäytöksinen ei saa kieltäytyä mistään"

Tuohan on ihan älytöntä ja sitä samaa asperger-jankutusta jota olet tässä koko pitkän ketjun ajan jankannut. Tottakai saa kieltäytyä, mutta yleensä ihmiset jakavat suunnilleen samanlaiset käsitykset siitä minkäasteinen avuntarve on vielä ihan kohtuullista ja sellaista, mihin ohikulkija voi "uhrautua". Mä en tiedä kuvitteletko sä taas tuossa "ei saa kieltäytyä mistään" -argumentissasi jotain nurmikonleikkuuta. Ehkä, kun siihen logiikkaasi olet niin jumittunut.

Noihin kulttuurisiin tapoihin kun viitataan niin sulta tuntuu aina menevän ohi. Ikään kuin sulla olisi päässäsi jokin jäykkä kaava josta et nyt pysty päästää irti ja siksi et pysty käsittää, mitä sulle tässä on moneen kertaan sanottu.

Lisäksi ap sanoi sun maininneen vain "en". Itse väität että olit kohtelias.

"Olen aika varma, että näistäkin tuomitsijoista kaikki ovat joskus kieltäytyneet auttamasta."

Ja sä varmaan tässäkin mietit sitä katonkorjaamista, kun et pysty ymmärtää että siinä auttamisessa on eri asteita ja valtaosa ihmisistä ei jaa sun kanssa tuota käsitystä, että vain vähän aikaa vievästä auttamistilanteesta on ihan hyväkäytöksistä kieltäytyä vain siksi ettei satu huvittamaan?

ja ilmeisen loukkaantuneena. Minä kun vielä kehtaisin kieltäytymisen jälkeen "vain tuijotella ikkunasta ulos". Ihan vain katselin ulos ikkunasta, niinkuin useimmat ratikassa tekevät. Ap:n kirjoituksesta taas sai käsityksen, että oikein ylimielisenä olisi tuijotellut. Mitähän siinä olisi pitänyt sitten katsoa, varmaan sitä vaunujen nostamista. Eli en vastannut vain "ei". Vastasin, että en voi auttaa. Pahoittelu jäi siitä, ei tullut edes mieleen, sillä en ollut asiasta pahoillani. Tilanne oli mielestäni ihan neutraali, kasvoni peruslukemilla ja äänensävyni normaali keskusteluääni. En kokenut olevani tippaakaan loukkaava. Mutta toiset ihmiset kokevat kieltäytymisen aina loukkaavaksi, joten sitä pitäisi jotenkin pahoitella.

En tule käsittämään miksi minun olisi pitänyt pahoitella sitä, etten halua nostaa vaunuja. Ap kysyi minulta ja minä vastasin ihan asiallisesti.

Sen kyllä käsitän, että kulttuurissa on asioita, joita oletetaan tekevän. Ne eivät kuitenkaan ole normeja, joita on orjallisesti noudatettava jokaisessa tilanteessa. Yleisesti yhteiskunta (yhteisö) toimii hyvin, jos avuntarpeessa olevia avitetaan. Sitä ei kuitenkaan voi pitää oletusarvona, että pyytämällä toinen auttaa aina. Vaikka kyse olisi pienestäkin asiasta. Avunanto tulee olla vapaaehtoista, se ei voi perustua olettamukseen, että aina on vain autettava. Vaikka avunpyytäjä pitäisikin pyyntöään "kohtuullisena" (mikä joka tapauksessa on aina subjektiivinen näkemys).

Olen ihan varma, että jokainen näistä tuomitsijoista on joskus kieltäytynyt auttamasta ihan "kohtuullisessakin" asiassa vedoten johonkin. On kuitenkin hyvä keksiä tekosyy, että sädekehä ei likaantuisi. Av tosin tunnetusti on täydellisiä ihmisiä pullollaan. Nyt pääsitte oikein urakalla kiillottamaan kilpeänne sillä, miten "minä kyllä aina autan".

En koe olleeni epäkohtelias kieltäytyessäni. En tajunnut pahoitella asiaa, sillä siinä ei ollut mitään pahoiteltavaa. Mutta vastaisuuden varalta muistan keksiä jonkun tekosyyn, jos en halua tehdä jotain. Ei tarvitse kenenkään tarpeettomasti loukkaantua jos ei kestä normaalia vastausta.

sun naama oli oikeasti norsunvituralla kuten yleensä vaikka muuta luuleet. Susta ei positiivista ihmistä saa millään ja luulen että sun auttamisetkin on sellaista autan-nyt-kun-on-pakko naama irvessä. Sydän sulta puuttuu kokonaan, mutta mistäpä sen sydämmetön ihminen huomaisi kun tuijottaa vain omaa napaansa.

muistapa sitten kun joku kieltäytyy sua auttamasta turha sitten inistä että on ne kummia ne nuoret kun ei ne auta yhtään. Sinä ja sinunlaistesi käytös ja ajattelumaailma ovat syynä siihen että heikompia ei auta tulevaisuudessa kukaan ei edes omat lapset lähisukulaisista puhumattakaan. Jokainen pärjätköön itse tai olkoot pärjäämättä. Arvot kovenevat ja heikot soruvat.

huomaat kyllä, että minä en loukkaannu jos joku sanoo "ei". En pidä oletuksena, että minua on autettava jos pyydän.

Ja vielä pidemmälle kun viestejä selaat, niin huomaat myös, että kirjoitin auttavani useimiten kun pyydetään ja välillä pyytämättäkin. Niinkuin todennäköisesti iso osa ihmisistä. En usko, että kukaan auttaa ihan joka ikinen kerta, sitä nyt ei vain tietenkään voi myöntää. On parempi taivastella niitä, jotka suoraan myöntävät, etteivät ihan joka kerta halua auttaa.

Että kyllä minua saa kieltäytyä auttamasta eikä se ole minulle mikään raivoisan syyttelyn aihe.

Mun mielestä sen kuuluu mennä niin että pyytäminen on ok.

Kieltäytyminen on ok.

Oli kyseessä sitten se, että pyytää jotain hoitamaan omia kersojaan nostelemaan vaunujaan, tulemaan omiin pippaloihinsa, lähtemään kanssaan kävelylenkille, harrastaa seksiä kanssaan...



you name it.



mun mielestä törkeintä ja huonointa käytöstä osoittavat ne, jotka katsovat että HEILLÄ on oikeus vaatia joiltakin ihmisiltä jotain.



Kuka heille on antanut tämän oikeuden? Miten he valitsevat uhrinsa? Miksi he vaativat vain joiltain? Esim. tuossa yksi kertoi että koko bussilasti paheksui häntä, kun ensin joku viiskymppinen mummo oli kaikista bussin käyttäjistä valinnut juuri hänet auttamaan toista naisat nostamaan tämän vaunut. Kukaan muukaan ei auttanut mutta tuon naisen olisi pitänyt ja häntä paheksuttiin. En ymmärrä.

Olisiko minunn siis pitänyt pahoitella, että en auta vai miten asia olisi pitänyt ilmaista? Miksi minun pitää pahoitella? Vai olisiko pitänyt keksiä joku tekosyy? Miksi pelkkä asiallinen kieltäytyminen ei ole hyväksyttävää?

Siksi, että se on huonoa käytöstä. Se on sanottu aika monta kertaa tässä jo. Sun mielestä ei varmaankaan ole, mutta rohkenen väittää, että valtaosan mielestä on. Ehkä sulla on joku aspergerin syndrooma kun jumitut jankuttamaan epäoleellisesta etkä ymmärrä sosiaalista koodistoa.

Pahoittelu ei myöskään tarkoita nöyristelyä vaan ihan ystävällishenkistä kommenttia siitä, ettet voi nostaa niitä vaunuja.

Ja edelleenkään tuo kattovertaus ei vaan ole tässä kohtaa mitenkään relevantti.

Tarkoitan, että kuka määrittää mikä on sellainen pikkujuttu mikä kaikkien on aina pyytettömästi tehtävä ja mikä on niin iso että siitä saa kieltäytyä

Taisitpa juuri itsekin tuolla määritellä kun puhuttiin noista hissijutuista ja muista. Ehkä tämä ketju opetti sulle sen, että sä taidat olla vähemmistössä ainakin tuon vaunumielipiteen kanssa. Kulttuurisista asioistahan tässä hyvin pitkälti on kyse. Esim. Japanissa taidetaan olla vielä paljon paljon kohteliaampia kuin Suomessa, siellä pyritään aina siihen ettei nolata toista tai aiheuteta kiusallista tilannetta.

En tietenkään tarkoita, että Suomessakin pitäisi olla niin, mutta en mä mitään "kun ei mua huvita niin mun ei tarvi olla kohtelias" -asennettakaan kannata. Sosiaalinen koodisto on aikalailla välttämätön, että ihmiset pystyvät toimimaan keskenään mielekkäästi. Valtaosan sosiaaliseen koodistoon ei taida kuulua se, että tuollaisessa ohimenevässä ja varsin pienessä avuntarvitsemistilanteessa kieltäydyttäisiin vain siksi, että ei huvita auttaa.

koska silloinhan oletuksena on, että hyväkäytöksinen ei saa kieltäytyä mistään. Minusta ihmisen perusoikeuksiin kuuluu saada kieltäytyä niin halutessaan ilman, että se tekee hänestä erityisen huonokäytöksisen tai peräti moukan. Eri asia on, jos kieltäydytään töykeästi. Minä kieltäydyin asiallisesti, että en voi nostaa niitä vaunuja. Olisiko siihen siis pitänyt vielä lisätä sana "valitettavasti" tai "olen pahoillani"?

Olen aika varma, että näistäkin tuomitsijoista kaikki ovat joskus kieltäytyneet auttamasta. Todennäköisesti vetoamalla johonkin huonoon tekosyyhyn, koska eivät kehtaa sanoa suoraan, etteivät vaan halua auttaa.

"koska silloinhan oletuksena on, että hyväkäytöksinen ei saa kieltäytyä mistään"

Tuohan on ihan älytöntä ja sitä samaa asperger-jankutusta jota olet tässä koko pitkän ketjun ajan jankannut. Tottakai saa kieltäytyä, mutta yleensä ihmiset jakavat suunnilleen samanlaiset käsitykset siitä minkäasteinen avuntarve on vielä ihan kohtuullista ja sellaista, mihin ohikulkija voi "uhrautua". Mä en tiedä kuvitteletko sä taas tuossa "ei saa kieltäytyä mistään" -argumentissasi jotain nurmikonleikkuuta. Ehkä, kun siihen logiikkaasi olet niin jumittunut.

Noihin kulttuurisiin tapoihin kun viitataan niin sulta tuntuu aina menevän ohi. Ikään kuin sulla olisi päässäsi jokin jäykkä kaava josta et nyt pysty päästää irti ja siksi et pysty käsittää, mitä sulle tässä on moneen kertaan sanottu.

Lisäksi ap sanoi sun maininneen vain "en". Itse väität että olit kohtelias.

"Olen aika varma, että näistäkin tuomitsijoista kaikki ovat joskus kieltäytyneet auttamasta."

Ja sä varmaan tässäkin mietit sitä katonkorjaamista, kun et pysty ymmärtää että siinä auttamisessa on eri asteita ja valtaosa ihmisistä ei jaa sun kanssa tuota käsitystä, että vain vähän aikaa vievästä auttamistilanteesta on ihan hyväkäytöksistä kieltäytyä vain siksi ettei satu huvittamaan?

ja ilmeisen loukkaantuneena. Minä kun vielä kehtaisin kieltäytymisen jälkeen "vain tuijotella ikkunasta ulos". Ihan vain katselin ulos ikkunasta, niinkuin useimmat ratikassa tekevät. Ap:n kirjoituksesta taas sai käsityksen, että oikein ylimielisenä olisi tuijotellut. Mitähän siinä olisi pitänyt sitten katsoa, varmaan sitä vaunujen nostamista. Eli en vastannut vain "ei". Vastasin, että en voi auttaa. Pahoittelu jäi siitä, ei tullut edes mieleen, sillä en ollut asiasta pahoillani. Tilanne oli mielestäni ihan neutraali, kasvoni peruslukemilla ja äänensävyni normaali keskusteluääni. En kokenut olevani tippaakaan loukkaava. Mutta toiset ihmiset kokevat kieltäytymisen aina loukkaavaksi, joten sitä pitäisi jotenkin pahoitella.

En tule käsittämään miksi minun olisi pitänyt pahoitella sitä, etten halua nostaa vaunuja. Ap kysyi minulta ja minä vastasin ihan asiallisesti.

Sen kyllä käsitän, että kulttuurissa on asioita, joita oletetaan tekevän. Ne eivät kuitenkaan ole normeja, joita on orjallisesti noudatettava jokaisessa tilanteessa. Yleisesti yhteiskunta (yhteisö) toimii hyvin, jos avuntarpeessa olevia avitetaan. Sitä ei kuitenkaan voi pitää oletusarvona, että pyytämällä toinen auttaa aina. Vaikka kyse olisi pienestäkin asiasta. Avunanto tulee olla vapaaehtoista, se ei voi perustua olettamukseen, että aina on vain autettava. Vaikka avunpyytäjä pitäisikin pyyntöään "kohtuullisena" (mikä joka tapauksessa on aina subjektiivinen näkemys).

Olen ihan varma, että jokainen näistä tuomitsijoista on joskus kieltäytynyt auttamasta ihan "kohtuullisessakin" asiassa vedoten johonkin. On kuitenkin hyvä keksiä tekosyy, että sädekehä ei likaantuisi. Av tosin tunnetusti on täydellisiä ihmisiä pullollaan. Nyt pääsitte oikein urakalla kiillottamaan kilpeänne sillä, miten "minä kyllä aina autan".

En koe olleeni epäkohtelias kieltäytyessäni. En tajunnut pahoitella asiaa, sillä siinä ei ollut mitään pahoiteltavaa. Mutta vastaisuuden varalta muistan keksiä jonkun tekosyyn, jos en halua tehdä jotain. Ei tarvitse kenenkään tarpeettomasti loukkaantua jos ei kestä normaalia vastausta.

sun naama oli oikeasti norsunvituralla kuten yleensä vaikka muuta luuleet. Susta ei positiivista ihmistä saa millään ja luulen että sun auttamisetkin on sellaista autan-nyt-kun-on-pakko naama irvessä. Sydän sulta puuttuu kokonaan, mutta mistäpä sen sydämmetön ihminen huomaisi kun tuijottaa vain omaa napaansa.

Mutta ei se mitään. Jatka sinä olemalla äiti Teresa ja tee pyyteetöntä auttamistyötäsi aina iloisena ja auliina.

Minä autan silloin kun autan. Joskus myös kieltäydyn auttamasta.

Mun mielestä ei voi myöskään olettaa niin että nuorempien ihmisten pittää aina auttaa, ja vanhat ovat aina saajia.

Mun mielestä niiden pitäisi mennä käytöskouluun, jotka vaativat ja pakottavat toisia ihmisiä hoitamaan kersojaan, nostelemaan vaunujaan, kävelyttämään heitä kadun yli, harrastamaan seksiä kanssaan, pitämään heistä, ...



Moni pyytää kerran hoitamaan lapsiaan, ja jos kerran suostuu, alkaa pyyntöjä tulla, ja jos kieltäytyy, ilman että keksii syyn eli valehtelee, katsoo osa ihmisistä oikeudekseen alkaa paheksua toista.



ilman että itse hoitaa muiden lapsia. En ymmärrä.



Huonoiten käyttäytyvät ne, jotka vaativat muilta.



Pyytäminen on ok, voi pyytää. Ei pitää aina hyväksyä heti, ehdoitta, kuulustelematta, selityksittä.

en vastannut vain "ei". Vastasin, että en voi auttaa

Eikös tuo nyt ole aika keskeinen tekijä tässä, sellainen joka olisi sinun kannattanut korjata ihan ensi töiksesi?

Aikaisemmassa viestissä joku sanoi, että on ok kieltäytyä kunhan sen tekee kohteliaasti sanomalla ettei voi auttaa. Ja niinhän minä tein. Ihan normaalisti, omasta mielestäni peruskohteliaasti sanoin, että en voi auttaa. Ilmeeni oli perusneutraali. Eli en ollut tyly ilmeiltäni enkä äänensävyltäni. En pahoitellut, koska se ei edes tullut mieleeni. Mielestäni kieltäytymistään ei tarvitse mitenkään kummemin pahoitella. Tosin jotkut, niinkuin ilmeisesti ap, ottavat kieltäytymisen aina loukkaavana, asiana jota pitää erityisesti pahoitella.

Vastasin normaalisti ap:n kysymykseen. Mutta tästä ketjusta opin keksimään ehdottomasti jonkun tekosyyn, ettei tarvitse turhasta ihmisten pahoittaa mieltään, jos eivät osaa kieltäytymistä ottaa vastaan.

En hae. Mistä ihmeestä tuon vedit? Haen ihan sitä mitä tuossa kysyin, eli kun näit ap:n aloituksen, jossa hän antoi sinusta väärän kuvan (epäkohtelias "en" todellisen asiallisen tilanteen sijaan), niin miksi et heti ensin oikaissut tuota faktaa. Koska sehän tosiaan muuttaa koko asiaa jo melko paljon. (Edelleenkin se on outoa, jos syy on "ei vaan huvita", mutta kohteliaasti ilmaistuna se kuitenkaan ei ole moukkamaista käytöstä).

Huvittaa kun nyt jo selitellään, että se oli vain tämä kerta kun ei auttanut. No, mä uskon että tää kyseinen "leidi" oppi läksynsä!

No en nosta, jos en halua. Nostan silloin kun haluan ja sitä pyydetään. Ja joskus tarjoudun ihan itse nostamaan. Mutta edelleenkin aion kieltäytyä auttamasta, jos en halua auttaa.

Jotenkin tulee mieleen myös sellainen asia, että tämä auttamiskompeksi -ihminen olisi sellainen entinen "marttyyri" ja avulias aatu, joka on katkera omasta uhrautumisestaan ja nyt sitten ottaa "menetyksiään" takaisin tuollaisella lapsellisella "ei vaan huvita" -uhmalla. Ei varmaankaan pidä paikkansa mutta on se mielenkiintoista miettiä, mikä tekee ihmisestä noin oudon ja henkisesti jäykän.

Ei mennyt kuitenkaan ihan kohdilleen.

Se, että kieltäytyy joskus auttamasta eikä vaivaudu keksimään tekosyitä on mielestäni ihan ok ja normaalia. Ei siinä tarvitse olla mitään erityisiä patoutumia tai uhmaa taustalla. Tai ei ihminen välttämättä ole erityisen epäkohtelias, välinpitämätön tai jopa päästään vialla. Ihmiset eivät aina halua auttaa. Toiset auttavat siitä huolimatta vaikka eivät haluaisikaan. Toiset eivät. Ne jotka eivät joka kerta halua vastata kyllä saattavat keksiä jonkun tekosyyn, jotta kieltäytyminen kuulostaisi "kohteliaammalta". Toiset pahoittelevat kieltäytymistään. Ja jotkut vain kieltäytyvät neutraalisti.

Täällä on pahimpia jeesustelijoita ikinä, kun he kyllä tietenkin aina auttavat tai vähintään pahoittelevat (mitä siinä pitäisi pahoitella?) ja mieluummin valehtelevat kuin sanovat suoraan, että "nyt en voi auttaa".

Avunpyytäminen on ok. Avunantaminen on erittäin ok. Kieltäyminen on ok myös.

Terv. se "auttamiskompleksinen"

en vastannut vain "ei". Vastasin, että en voi auttaa

Eikös tuo nyt ole aika keskeinen tekijä tässä, sellainen joka olisi sinun kannattanut korjata ihan ensi töiksesi?

Aikaisemmassa viestissä joku sanoi, että on ok kieltäytyä kunhan sen tekee kohteliaasti sanomalla ettei voi auttaa. Ja niinhän minä tein. Ihan normaalisti, omasta mielestäni peruskohteliaasti sanoin, että en voi auttaa. Ilmeeni oli perusneutraali. Eli en ollut tyly ilmeiltäni enkä äänensävyltäni. En pahoitellut, koska se ei edes tullut mieleeni. Mielestäni kieltäytymistään ei tarvitse mitenkään kummemin pahoitella. Tosin jotkut, niinkuin ilmeisesti ap, ottavat kieltäytymisen aina loukkaavana, asiana jota pitää erityisesti pahoitella.

Vastasin normaalisti ap:n kysymykseen. Mutta tästä ketjusta opin keksimään ehdottomasti jonkun tekosyyn, ettei tarvitse turhasta ihmisten pahoittaa mieltään, jos eivät osaa kieltäytymistä ottaa vastaan.

En hae. Mistä ihmeestä tuon vedit? Haen ihan sitä mitä tuossa kysyin, eli kun näit ap:n aloituksen, jossa hän antoi sinusta väärän kuvan (epäkohtelias "en" todellisen asiallisen tilanteen sijaan), niin miksi et heti ensin oikaissut tuota faktaa. Koska sehän tosiaan muuttaa koko asiaa jo melko paljon. (Edelleenkin se on outoa, jos syy on "ei vaan huvita", mutta kohteliaasti ilmaistuna se kuitenkaan ei ole moukkamaista käytöstä).

Lähdin kirjoittelemaan muiden kuin ap:n kanssa ja juttu lähti vähän hakoteille.

En oikeastaan nähnyt mitään erityisen outoa tuossa ap:n kirjoituksessa, sillä niinhän siinä kävi: katsoin ap:tä, vastasin "en voi auttaa" ja sen jälkeen käännyin katselemaan ikkunasta ulos. Ymmärsin vasta loppuketjusta, että tuo ap:n teksti antaa melko erilaisen kuvan. Kun sitä oikein tarkemmin luki. Itsellä pisti alun perin vain silmään se, että mikä ihmisiä nykyään vaivaa ja minkälaisen kasvatuksen olen saanut. Ja niihin en jaksanut kiinnittää edes kunnolla huomiota, tuotahan av on koko ajan pullollaan, taivastelevia ihmisiä. Mutta näinhän tämäkin juttu vain lähti rullaamaan ja edelleen olen täällä vastaamassa "syytöksiin".

Tällä tavalla vietetty sunnuntai..

Nuori ihminen ei ole aina terve. Kaikilla ei mene aina hyvin. Silloin ei jaksa suhtautua muihin aina edes peruskohteliaasti.



Itsekin olen monesti kulkenut kuin sumussa, kun jotain vakavaa on tapahtunut. Ei silloin jaksa kiinnostua muiden ihmisten ajatuksista - jos ei huomaa/jaksa niin ei huomaa/jaksa.