Vauvani on juuri täyttänyt 1vee ja nyt minun täytyisi viedä hänen hoitoon. En kestä!

tässä maassa ei ketään näe nälkää vaikka ei olis töitä.

Miksi niitä lapsia hankitaan? Jotta muut niistä huolehtis?Ja itse näkisit niitä 5 h päivässä?? Huhhuh, 1 vuotias jollekin toiselle hoitoon?? Kyl on surullista

Jos ei ole koulutusta eikä kunnianhimoa, niin voi toki olla vaikeaa ymmärtää toisten ratkaisua töihinpaluusta. Ap, älä välitä näistä idiooteista! Kyllä lapsesi pärjää hyvällä hoitajalla, turvallisessa ympäristössä. Ethän sinä ole lastasi hylkäämässä, vaan olet äiti siinä missä ennenkin. Osa-aikatyö voisi alkuun olla hyvä juttu, jotta sopeudutte uuteen tilanteeseen.

meillä jokaisellahan on ne omat prioriteetit. Ja turha sanoa meitä kotiäitejä kunnianhimottomiksi jos omistamme elämämme lapsillemme, jotka ITSE olemme halunneet tähän maailmaan tuoda. Jos ei edes niitä 3 ekaa vuotta voi uhrautua ja jäädä kotiin hoitamaan niitä, niin sietää kyllä hävetä

Ei jestas, ei ole täysin terve asenne tuokaan. Kyllä mulla ainakin on omakin elämä, vaikka olen äidiksi tullut (ja hoitanut lapset kotona).

Jäisin itse vielä kotiin noilla tunteilla . ( ja jäänytkin enkä katunut)

tässä maassa ei ketään näe nälkää vaikka ei olis töitä. Miksi niitä lapsia hankitaan? Jotta muut niistä huolehtis?Ja itse näkisit niitä 5 h päivässä?? Huhhuh, 1 vuotias jollekin toiselle hoitoon?? Kyl on surullista

Jos ei ole koulutusta eikä kunnianhimoa, niin voi toki olla vaikeaa ymmärtää toisten ratkaisua töihinpaluusta. Ap, älä välitä näistä idiooteista! Kyllä lapsesi pärjää hyvällä hoitajalla, turvallisessa ympäristössä. Ethän sinä ole lastasi hylkäämässä, vaan olet äiti siinä missä ennenkin. Osa-aikatyö voisi alkuun olla hyvä juttu, jotta sopeudutte uuteen tilanteeseen.

just, monella kotiäidillä itseni mukaanlukien on akateeminen koulutus, mutta se nyt ei ratkaisevasti vaikuta siihen haluanko hoitaa lapsiani kotona heidän ensimmäiset elinvuotensa vai en KOSKA se on mahdollista. Ihan jokaisella näin ei ole.

Kunnianhimoa ei varmaan meillä monella akateemisella kotiäidillä ole NIIN paljon että pitää juosta siinä oravanpyörässä joka usein merkitsee vain materialististen himojen tyydyttämistä lasten kustannuksella. Vai eikö pää kestä kotonaoloa? Eli et kestä omia lapsiasi 24/7?

ittehän oot soppas keittäny.

Miks ylipäätänsä hait NYT JO töitä, jos kerta et halua laittaa lasta hoitoon?

se vauva on niin tärkeä kuin väität, et edes miettisi kahdesti.

En ymmärrä miksi sunkaltaset lapsia hankkii jos ne sysätään muiden hoitoon jo NOIN pienenä. ! Vai onko se raha niin tärkeetä..

Tulihan se av-mammojen automaattinen perushokema sieltä: "Miksi hankit lapsia JOS"

Meitä on moneen junaan. Ei se äitiys sulje pois muuta elämää kaikilta naisilta. Toisaalta, eihän sitä raskautta suunnitellessa tiedä miltä kotona oleminen sitten oikeasti tuntuu ja kaipaako elämäänsä aikuiskontakteja, työhaastetta ja välillä muuta ajateltavaa.

Minusta yksivuotias ei edes ole enää mitenkään mahdottoman pieni. Moni yksivuotias sopeutuu hoitoon paremmin kuin kolmevuotias.

Ja taloudelliset realiteetit on vain pakko ottaa huomioon, jos ei halua yhteiskunnan kustannuksella elää. Monella av-mammalle taitaa olla ihan peritty ajattelutapa, että sossun luukulta saa apua ja jonosta leipää. Olen tullut siihen johtopäätökseen, että kotiin pystyy jäämään kahdenlaisessa tilanteessa. Joko perheen isä tienaa todella hyvin ja siten elättää koko perheen kolme vuotta tai sitten äidin palkkataso on niin alhainen, erotus on merkityksettömän pieni. Ei ne suuret tulot vaan pienet menot. Joo, mutta entäs jos on asuntolainaa, jota on hoidettava pois. Ihan kivahan se on lapsella kotikin olla.

koska en uskonut sitä koskaan saavani. Eli todellakin tekee tilanteen vaikeaksi. Olisin varmaan aikaisemminkin työllistynyt jos olisin hakenut. Tämä työ olisi minulle jotain ihan muuta kuin ne muut. Palkkaa saisin enemmän kuin koskaan ennen.

Kaamea tunne joka päivä. Miksi tämä on näin vaikeaa :( Ahdistaa ja itkettää. Jatkuuko tämä tunne vai helpottaako ja milloin.

Iloitsen työstä, mutta sitten palaan todellisuuteen.



ap

Aluksi tuntuu pahalta, mutta muutaman päivän kuluttua homma alkaa sujua.

Älä luovu kivasta työpaikasta sen takia, että täällä toiset haluavat latistaa sut.

Vaikka työpaikkoja on toki muitakin, älä tee kuten minun äitini teki. Luopui kivast ayöpaikasta hoitaakseen lasta kotona. Ja muistuttaa siitä sitten ikuisesti, kun ei sitten enää saanutkaan mitään koulutustaan vastaavaa, kun oli auttamatta jäänyt kehityksestä ulos.

Itse lähdin töihin, kun vauvani oli 1 vee ja nyt olen ollut kaksi kuukautta töissä. Kyllähän se alkuun kirpaisi, mutta lapsi viihtyy hyvin hoidossa ja itsekin jaksan paljon paremmin, kun mulla on vähän omaakin aikuiselämää.

Minulla on useita kotiäitituttuja, jotka olleet 3-7 vuotta kotona. Heilläon nyt todellisia työllistymisvaikeuksia. Vaikka sitä sanotaankin, että uusia työpaikkoja tulee - kivoja työpaikkoja ei tule kovin usein.

Eli tartu tilaisuuteen ja katso miten kaikki menee. Jos homma ei toimi niin voithan esimerkiksi kysyä parin kuukauden päästä, että voisitko tehdä hiukan lyhyempää päivää tai lyhyempää viikkoa.

Asioilla on tapana järjestyä! :-)

Sitä se mies sanoo. Periaatteessa tämäkin paikka on asioilla on tapana järjestyä ajatuksella tullut paikka. Tämä on niin suuri tilaisuus, että nyt on toimittava.

Monet laittaa vieläkin pienempiä hoitoon... Mutta mikä tätä tuskaa lievittää. Ensi vkolla alkaa työt. Meneekö tämä vko tuskaillessa ja suriessa.



ap

hoitoon ollessaan 1v2kk. meni kylläkin sellaiseen pienryhmään, jossa oli 2 hoitajaa ja muutama lapsi. Pidettiin hoitopäivät mahd lyhyenä, tehtiin paljon etätöitä jne. Nyt poika on jo iso koululainen ja ihana jässikkä.

Ihan hyvin se menee.



Omani aloitti päivähoidon 1 v 1 kk iässä ja hyvin on mennyt.



Mietipä miten lapsista voi tulla täyspäisiä vaikka lapseni serkkujen kotimaassa Italiassa, jossa äitiysloman pituus on edelleen 3 kk ja jos työnantaja sallii 6 kk?

ihmettelen..itse olet itsesi tuohon jamaan ajanut. En ikinä veisi 1 vuotiasta hoitoon

Älä hätäile. Mun lapsi meni hoitoon 1v3kk ikäisenä, 12 lapsen päiväkotiryhmään eikä vielä osannut kävelläkään. Pärjäsi siellä paremmin kuin äiti aluksi töissä! Mä en ymmärrä, miksi täällä palstalla on vain näitä kotiäitejä, jotka haukkuu päiväkodit, koska meidän lapset ovat sopeutuneet hoitoon hyvin, syliä on riittänyt sielläkin, tykättiin paikasta tosi paljon. Tosin meillä lapsi ei ehkä ole ollut vain minussa kiinni koko ajan, vaan myös isä yhtälailla illalla hoidellut. Ehkä oleellista on, miten illat ja yöt sekä viikonloput järjestätte: varatkaa lapselle todella aikaa sylissä oloon illalla ja viikonloput rauhoittakaa vaan lapsen kanssa oloon, siis todelliseen läsnäoloon, niin se paikkaa kyllä äidin huomiovajetta. Minulla on joka tapauksessa se käsitys, että pienet päiväkotilaiset huomioidaan todella hyvin, ei niissä keskitytä askarteluihin tai muuhun epäoleelliseen vaan nimenomaan leikkiin ja sylittelyyn.

Älä hätäile. Mun lapsi meni hoitoon 1v3kk ikäisenä, 12 lapsen päiväkotiryhmään eikä vielä osannut kävelläkään. Pärjäsi siellä paremmin kuin äiti aluksi töissä! Mä en ymmärrä, miksi täällä palstalla on vain näitä kotiäitejä, jotka haukkuu päiväkodit, koska meidän lapset ovat sopeutuneet hoitoon hyvin, syliä on riittänyt sielläkin, tykättiin paikasta tosi paljon. Tosin meillä lapsi ei ehkä ole ollut vain minussa kiinni koko ajan, vaan myös isä yhtälailla illalla hoidellut. Ehkä oleellista on, miten illat ja yöt sekä viikonloput järjestätte: varatkaa lapselle todella aikaa sylissä oloon illalla ja viikonloput rauhoittakaa vaan lapsen kanssa oloon, siis todelliseen läsnäoloon, niin se paikkaa kyllä äidin huomiovajetta. Minulla on joka tapauksessa se käsitys, että pienet päiväkotilaiset huomioidaan todella hyvin, ei niissä keskitytä askarteluihin tai muuhun epäoleelliseen vaan nimenomaan leikkiin ja sylittelyyn.

Päiväkoti ei sovellu hoitopaikaksi alle 2-vuotiaille lapsille, väittää psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen uudessa kirjassaan Pienen lapsen sosiaalisuus (WSOY). Todisteeksi väitteelleen hän esittää ison joukon toisiaan tukevia tutkimuksia.



Keltikangas-Järvisen mukaan kyse ei ole päivähoidosta sinänsä vaan siitä, että tutkimusten mukaan liian varhaiset ryhmäkokemukset voivat vahingoittaa lapsen stressinsietokykyä. Asia on merkityksellinen siksi, että stressinsietokyky kehittyy kolmen ensimmäisen elinvuoden aikana ja tuo taso säilyy aikuisenakin.



Kirjan mukaan taidot, joilla selvitään suuressa ryhmässä, ovat usein enemmänkin hengissä selviämisen kuin vaativan sosiaalisen kanssakäymisen taitoja. Eikä kaksivuotiaalla tai vähän vanhemmallakaan ole vielä kykyä pitää puoliaan.



Puolensa pitäminen ei voi tarkoittaa muuta kuin viidakon lakia, Keltikangas-Järvinen toteaa.

Ryhmä lisää aggressiivisuutta



Ryhmässä oleminen lisää kirjan mukaan myös aggressiivisuuta. Pieni lapsi turvautuu aggressioon, kun hän joutuu tilanteeseen, jota hän ei vielä hallitse ja josta hän ei vielä selviä.



Keltikangas-Järvinen suositteleekin kirjassaan, ettei aivan pieniä lapsia pantaisi päiväkotiin. Lapsen kehitys tapahtuu asteittain. Kodin ja päiväkodin ryhmän välissä tulisi olla oppimisvaihe, jossa lasta hoidetaan muutaman lapsen ryhmässä. Tähän ratkaisu on perhepäivähoito. Tuolloin lasta hoitaa sama aikuinen ja ympärillä olevat lapset ovat tuttuja.



Perhepäivähoidon aloittamistakin professori lykkäisi siihen asti, kunnes lapsi parivuotias.



Lapsi alkaa kiinnostua muista lapsista vasta keskimäärin puolitoistavuotiaana, mutta silloinkaan yhteisleikki ei kestä monta minuuttia kerrallaan. Vasta kahden-kolmen ikävuoden välillä lapsi alkaa vähitellen leikkiä 1-2 lapsen kanssa yhdessä.



Professori Keltikangas-Järvisen kirja tulee kiinnostavaan saumaan. Eduskunta keskusteli viimeksi eilen kotihoidontuen mahdollisista leikkauksista. Leikkaus tarkoittaisi sitä, että yhä useampi vanhempi joutuisi aikaistamaan paluuta työelämään.

Meillä ratkaisu oli se, että mies jäi 5 kk kotiin ja sitten pidettiin perheen yhteinen kesäloma päälle (1 kk), jonka jälkeen lapsi meni hoitoon 1 v 6 kk ikäisenä. Toimi meillä todella hyvin.



Ja mikä parasta, isä on siitä lähtien ollut ihan yhtä tärkeä kuin äiti. On todella ihanaa lapsen kannalta, että isä osaa ja haluaa ottaa vastuuta noin paljon. Nyt jatkossakin vuorotyötä tekevä isä pitää tyttären kotona arkivapainaan, kun minä olen töissä.

jotka ovat ottaneet ekaksi puoleksi vuodeksi tai kokonaiseksi vuodeksi hoitajan kotiin.



Sopisko teillekin? Se helpottaisi myös arkiaamuja.

Tämä varmasti kannattaisi, vaikka olisitte aluksi taloudellisesti hieman tiukillakin. Lapsi saisi olla tutussa ympäristössä ja tulisi sataprosenttisesti huomioiduksi. Eivätkä matkat päiväkotiin ja takaisin rasittaisi ja olisi pois yhteisestä ajastanne.



Sitten kun lapsi on tarpeeksi iso päiväkotiin, niistä kasvaneista tuloistasi alkaisi jäädä jotain ylimääräistäkin. Saisit sekä kivan työn että hyvin hoidetun lapsen!

40

sitten maksaisi? Saako siihen tukia? Lisäksi hoidossa olisi osan päivää eskarilainen (ennen eskarin alkua sekä eskarin jälkeen).





ap

sitten maksaisi? Saako siihen tukia? Lisäksi hoidossa olisi osan päivää eskarilainen (ennen eskarin alkua sekä eskarin jälkeen).

ap

Tiedän vain, että omat vanhempani palkkasivat hoitajan minulle ja veljelleni ollessamme pieniä, kun äidin piti mennä takaisin töihin. Päiväkotiinkin meidät vietiin päiväksi, mutta se oli kummallekin niin raskas kokemus, ettei äiti hennonut jatkaa sitä.

Kotihoitajamme oli aivan unelma. Lastenhoidon lisäksi siivosi ja laittoi ruokaa. Joka päivä käytti meitä ulkoilemassa, kertoi satuja, säännösteli makeiden syömistä jne. Minulle jäi todella lämpimät muistot hänestä. Valitettavasti nyt hän on kuollut - yo-juhliini vielä pääsi pyörätuolissa vierailemaan.

Selvittäkää ihmeessä asiaa!