Lue keskustelun säännöt.
45+ ikäisten naisten tylsä pukeutuminen
20.04.2012 |
Olen alle nelikymppinen ja todella huolestunut siitä, onko 45 joku rajapyykki, jolloin täytyy muuttaa pukeutumisensa sukupuolettomaksi ja värittömäksi tätityyliksi? Tuleeko joku komissio 45-vuotispäivänä ovelle tuomaan mustia, löysähköjä suoria housuja, matalia kävelykenkiä (todennäköisesti nauhattomia), mustan tai beigen suoralinjaisen, puolipitkän takin ja kasan laatikkomaisia perusneuleita ja t-paitoja?
Muuhun johtopäätelmään en voi tulla, kun katsoo aamujunassa sitä porukkaa, joka on matkalla töihin. Okei, jotain poikkeuksia on, mistä ne ovat saaneet erivapautensa, ettei tarvitse pukeutua mustiin laatikoihin ja niihin iänikuisiin mustiin suoriin housuihin?
Kommentit (67)
minusta ne on tyylikkäät. Eivät kylläkään ole mitään liian löysiä vaan kapeita suoralinjaisia. Mutta joo, mä täytänkin tänä vuonna tuon maagisen 45.Käytän kyllä farkkujakin, joskus harvoin hameita.
Laatikkomaisia neuleita ja paitoja en käytä, en halua olla muodottoman näköinen, vaan tyköistuvia toppeja ja villatakkeja/boleroja, paitapuseroita. Värit on kyllä neutraaleja mustia, ruskeita, harmaita, beigejä. Täti mikä täti. Odottelen sitä komissiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mikä lisääntyy iän myötä. Kun tajuaa, ettei ole mitään järkeä koikkelehtia korkeissa koroissa kun voi kävelleä mukavammissakin kengissä ja voi pukea päälleensä tiukkojen paitojen ja housujen sijaan sopivia ja jopa joustavia vaatteita. Tummissa väreissä on etenkin työmatkalla se hyvä puoli, että kuraroiskeet ei heti näy.
Naisilla tuppaa toi järki ja mukavuudenhalu lisääntymään iän myöyä sangen useilla.
niin aika monelle kyllä käy niin, että kun ikää tulee, kiloja alkaa yhtäkkiä karttua aiempaa herkemmin ja kaikki alkaa vähän "roikkua".
Olin itse hyvin timmi vielä vähän yli nelikymppiseksi, mutta nyt viimeisen parin vuoden aikana vyötärölle on karttunut pienoinen makkara ja leuan alle valahtanut helttaa. Oikein järkyttää huomata, miten tätimallinen minusta (jolla aiemmin oli bmi parissakymmenessä ja vaatekoko 34) on yhtäkkiä tullut. Tukkakin olisi harmaa, jos en värjäisi.
Se on sitä vaihdevuosien lähestymistä.
Tietenkään tuo ei tarkoita, etteikö VOISI pukeutua muodikkaasti, mutta kas, kun pukeutuminen ei ihan samalla lailla enää kiinnosta. Vaikka päällä olisi muodikkaatkin vaatteet, olisin yhä keski-ikäinen täti, joka ei enää kiinnosta vastakkaista sukupuolta.
Eräänlainen näkymättömäksi muuttuminen tulee jokaiselle naiselle eteen ennen pitkää, ja sen kanssa on hyvä vain osata elää ja olla sinut. Vanhenemisessa ON kumminkin hyviäkin puolia, joita ei kannata unohtaa, vaikka ulkonäkö rapistuukin.
Edelleen pukeudun siististi, mutta kieltämättä minihameet ovat jääneet (jalat aika selluliittisetI, samoin piukat paidat (sellaiset selkämakkarat, jotka pursuavat rintsikoiden alta selän puolella + mahan jenkkakahvat). Itsekritiikki estää minua kuvittelemasta, että mikään ei olisi muuttunut iän karttuessa.
- 45 v., 165 cm ja 64 kg, vaatekoko 38/40 -
Noin se menee, vaikka vastaan pyristelee.
En sano, ettenkö yhä pukeutuisi tyylikkäästi ja suht muodikkaasti. Mutta ilman muuta vaatteita valitsee eri perustein kuin ennen. Vyötärö on erimallinen, rinnat vaatii tukea, peppu on leveämpi.
mikä lisääntyy iän myötä. Kun tajuaa, ettei ole mitään järkeä koikkelehtia korkeissa koroissa kun voi kävelleä mukavammissakin kengissä ja voi pukea päälleensä tiukkojen paitojen ja housujen sijaan sopivia ja jopa joustavia vaatteita. Tummissa väreissä on etenkin työmatkalla se hyvä puoli, että kuraroiskeet ei heti näy.
Naisilla tuppaa toi järki ja mukavuudenhalu lisääntymään iän myöyä sangen useilla.
Ja kun sen yhdistää siihen, että tajuaa, ettei enää ole samoilla kalkkiviivoilla kuin 20-30 -vuotiaat kuitenkaan, vaikka kuinka epätoivoisesti yrittäisi, niin miksi ihmeessä pitäisi pukeutua epämukavasti JA näyttää epätoivoiselta....?
Joidenkin mielestä siis Aira Samulin ei näytä hyvältä, vaan ainoastaan kamalalta ;-) (vaikka hänen elämänintoaan ja pirteyttään toki ihailenkin, niin ei hän ole tyylikäs ollut enää aikoihin).
-13-
Osaan pukeutua nuorekkaasti vapaa-aikanani, pidän vähän rock-henkisestäkin, vaikka aika harvoin nykyään. Vapaa-aikaosastoon kuuluvat myös farkut (käytän pillejä ja bootcutia), leggingsit, trikoovaatteet, tunikat, nahkarotsit, rennot mekot jne.
Töissä en voi pukeutua leggareihin tai farkkuihin. Parhailta päälläni näyttävät ne mustat suoralahkeiset löysähköt housut, joita ap kavahtaa! Alaosani on yhtä numeroa suurempi kuin yläosani, ja tähän ei punttisalitreenikään auta. Lanteilta hyvinistuvat housut ja väriltään tummat kaventavat sopivasti. Housuja Suomen ilmastossa tarvitaan, joten tehkää ehdotuksia, mitä päälle tällaisella keski-ikäisen naisen vartalolla?
Hameet ja mekot ovat asia erikseen. Kotelomekot eivät päärynävartalolle istu, vaan tarvitsen mekkoja, joissa on poikkileikkaus vyötäröllä tai rintojen alla. Mitään tyttömäistä tai röyhelöistä en päälleni pue. En ole tyttö ja röyhelöt saavat olemukseni vain suuremmaksi ja olon typeräksi.
Ei siis ihan helppoa... Odota mielenkiinnolla erityisesti ap:lta ehdotuksia, MITEN SITTEN PITÄISI PUKEUTUA neljävitosen jälkeen???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta kuvailet nyt tilannetta joskus 80-luvulla. Tulee mieleen sen aikaiset opettajani. Silloin aikuiset eivät 'voineet' käyttää farkkuja. En tunne ketään ikäistäni, joka pukeutuisi noin. Muutama vuosi sitten minulla oli yksi noin pukeutuva naapuri, joka on jäänyt mieleeni. Ehkä olet katsellut jotain 7-kymppisiä?
Silkistä sametista nirunaruaivot?