Lue keskustelun säännöt.
Miten saisin kaverini ymmärtämään että HÄN kasvattaa lastaan väärin, en minä!
19.04.2012 |
Meillä on samanikäiset pojat, nyt 2 v. 8 kk kumpikin. Olen kyllä huomannut että kaverini antaa aika paljon lapsellensa periksi, mutta olen ajatellut ettei se minulle kuulu, kuten ei sekään hänelle miten minä lastani kasvatan. ( eli pidän selkeät rajat)
Nyt sitten kummankin lapselle on tullut kunnon uhma päälle, minun lapsellani se alkoi suunnilleen neljä vk sitten voimakkaana, siis ihan kaikki kävi hankalaksi, ihan kuin olisi eri lapsi. :-O Olen pitänyt edelleen selkeät rajat, eli pidän kiinni säännöistä, ja kun sanon että jotain tehdä tai ei tehdä, näin myös toimitaan. (Esim. ihan perusjutut kuten nukkumaanmeno, syöminen, pukeminen, hampaiden pesu, lelujen korjaus jne. on alkanut tökkiä) Päivittäin lapsi saa raivareita jos joku ei mene juuri hänen mielensä mukaan, ja saattaa saada päähänsä mitä alyttömämpiä juttuja, joiden takia saattaa saada raivarit. Ja minä pidän kiinni rajoista, ja jäähypenkki on ahkerassa käytössä.
Kaverini antaa lapselleen kaikessa periksi. Jos lapsi ei halua mennä nukkumaan, menee myöhemmin, kun itse haluaa. Jos ei halua syödä, tai haluaa syödä karkkia suklaan sijasta, saa karkkia. Jos haluaa kaupasta leluja, saa lelun joka kerta. Jos ei halua pestä hampaita, ei tarvitse pestä. Pääpointti on se että lapsi ei kiukuttelisi. Kaverini mielestä kiukuttelu on se pahin, ja sitä pitää välttää, silloin tulee tasapainoinen lapsi. Kaverini lapsi ei siis uhmaa, koska saa kaikessa tahtonsa läpi, ettei vaan suuttuisi. Hän antaa lapsensa jopa heitellä leluja, ja naureskelee vaan.
Ollaan joskus vähän tuota kasvatusaihetta sivuttu aiemmin, muttei sen kummemmin. Nyt tässä toissapäivänä aloimme asiasta puhua, kun molempien lapsilla on tämä ns. tahtoikä alkanut.
Ja, kaverini mielestä MINÄ kasvatan lastani väärin kun HUUDATAN häntä, suorastaan rääkkään lastani kuulemma, lapseni kärsii tuosta kiukuttelusta. Ja minä en missään nimessä ole liian ankara, en anna vain lapsen kyykyttää ja pidän kiinni oikeudestani päättää mitä tehdään tai ollaan tekemättä.
Riitahan siitä tuli, enkä kyllä todellakaan anna periksi ennen kuin kaverini vetää sanansa takaisin, tai ystävyytemme on minun puolestani mennyttä. Hän ihan suoraan syyllisti minua, vaikka itse tekee lapselleen hallaa antamalla tämän määrätä ihan kaikesta.
Tuntuu että jossain vaiheessa olisi pakko yrittää puhua asiasta. Tällä hetkellä olen vaan siihen liian kiukkuinen. :-(
Kommentit (111)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen järkevä ja ajatteleva ihminen tajuaa, että lapsella on oltava rajoja edes vähän ja niistä on pidettävä kiinni. Lapsi kokee olonsa turvattomaksi, jos aikuinen ei osaa tai pysty pitämään mistään rajoista kiinni ja jos maailma pyörii tasan lapsen vaatimalla tavalla. Vielä järkyttävämpää on, että tällainen turvaton äiti hyökkää rajoista kiinni pitävän äidin kasvatusta vastaan ja haukkuu ja arvostelee. Toisaalta uskon, että teillä on niin erilaiset tyylit kasvattaa, että kumpikin kokee lievemmänkin arvostelun todella pahana. Olet kuitenkin tässä jutussa vahvoilla. Pyydä kaveriasi tuomaan sinulle kasvatuksen ammattilaisten artikkeleja hänen kasvatustyylinsä erinomaisuudesta. Sopikaa tosiaan tuo yllä olevan ehdotus, että arvioidaan lapsia tiettyjen vuosien jälkeen tietyillä kriteereillä esim. koulumenestys, tottelevaisuus, kaveritilanne, muiden aikuisten kommentit... Koska kuitenkin pyöritte samoissa piireissä, varmaan saatte helposti selville, mitä mieltä on esim. eskarikavereiden vanhemmat lastenne käytöksestä synttärikutsuilla jne. Tiedät itsekin, että tulet voittamaan tämän kisan. Ota itsevarmuutesi peliin, laita muutamia lastenkasvatuksen ammattilasiten artikkeleja kehiin ja hoida homma tyylikkäästi. Kaverisi pelaa nyt peliä, jota hän ei voi mitenkään voittaa ja on kuitenkin tarpeeksi tyhmä haastaakseen sinut. Tsemppiä! Niin, ja kysy häneltä, onko curling-vanhempi tai curling-kasvatus hänelle tuttu termi ja että voisi vaikka googlata asiaa, niin voisi avautua kokonaan uudenlainen maailma.
Loistoidea kasvattaa lapsia jotain helvetin kisaa silmälläpitäen. Oikeesti, aikuiset ihmiset!?!?
Kai ystäviä voi olla vaikkei kaikesta olisikaan samaa mieltä? Parhaan ystäväni lapsi ei vielä kymmenvuotiaanakaan syö vihanneksia kun ei ole koskaan tarvinnnut edes maistaa. En ikinä toimisi niin mutta silti ystävä on minulle erittäin rakas.
Varsinkin ekan lapsen kohdalla. Siinä joutuu miettimään asioita kovasti...Kannattaa sunkin miettiä ettet turhaa "provosoi" lasta vaan yrität vähän antaa valinnan varaa esim et sano "nyt puetaan päälle nämä" vaan sanot vaikka että "hei, tuletko käymään niin voit valita kummat vaatteet näistä haluaisit mielummin valita". Noin pientä on helppoa jekuttaa. Tiedän kyllä että joskus sellainen on turhaa kun lapsi vaan tekee ja tekee ja hakee sitä kohtaa missä vanhempi sanoo "ei".
Tai "osaisitko jo itse laittaa hammastahnaa?" Oletpas taitava jne. eikä "nyt pestään hampaat".
Ehkä sait ajatuksestani kiinni...
Mutta joo, rajoja täytyy olla. Ja jos kaverisi lapsi on täysin rajaton niin ehkä ette voi helpolla ollakaan kavereita. Jatkossa ehkä kaverisi lapsi alkaa vaikka hakata lastasi päähän jollain lelulla niin saakohan sitä sittenkään kieltää vai tuleeko sille siitäkin paha mieli ja vapaa kasvatus menee mönkään.
<a href="http://terveysnetti.turkuamk.fi/perhenetti/uhmaika/rajojen_asettaminen…" alt="http://terveysnetti.turkuamk.fi/perhenetti/uhmaika/rajojen_asettaminen…">http://terveysnetti.turkuamk.fi/perhenetti/uhmaika/rajojen_asettaminen…;
Seuraavassa kappaleessa siinä sanotaankin:
"Kasvatus ja kurinpito eivät tarkoita rangaistusta, joka ei yleensä edes ole tehokkain menetelmä. "
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, "ahkerasti" on minusta vaikka 3 jäähyä päivässä. Jos lapsi ei halua pukea päällensä aamulla, ja kun aikuinen alkaa häntä pukea, lyö aikuista, on mielestäni jäähyn paikka. Kuten myös silloin kun lapsi kiipeää kirjahyllyyn, ei usko kun aikuinen kieltää, ja sylkäisee päin naamaa kun nostaa hänet sieltä pois. Tai vetää kissaa hännästä eikä usko vaikka kieltää. Tai jotain muuta ei-toivottavaa käytöstä. Kaikki ovat oikeasti tärkeitä asioita, enkä noissa anna periksi. Turhista ei meillä jäähylle mennä todellakaan.
Oletko ap koskaan miettinyt sitä miksi lapsesi toimii noin? Oma lapseni (poika) - jota olen kasvattanut samaan tyyliin kuin ap:n ystävä, ei ole koskaan kiivennyt kirjahyllyyn, yrittänyt lyödä minua, ei ole sylkenyt tms.
Mieti ap tarkkaan mistä lapsesi käytös johtuu, tuo 3* päivässä jäähypenkki on aivan järkyttävän paljon! Kertoo kyllä että teillä on aika pahoja ongelmia alle kolmivuotiaan kanssa. Sääliksi käy lasta. Yritä nyt toimia niin, että pyrit ehkäisemään tuollaista epätoivottua toimintaa ja opettaa sitä kautta lasta toimimaan oikein. Ei niin että annat ensin (tahallasi?) toimia väärin ja annat siitä liukuhihnarangaistuksia.
Lapsella on oltava selkeät rajat, sillä rajaton lapsi kokee olonsa turvattomaksi ja maailma on hänelle kaaosta, pelottavaa massaa, jota voi mielivaltaisesti muovailla eikä mikään koskaan tule vastaan. Tiedän mistä puhun. Mieheni on saanut ns. vapaan kasvatuksen, ja hän ei suostu alistamaan lapsia rajattomuudelle. Kärsii asiasta vieläkin eikä silti ole saanut vanhempiaan tajuamaan, missä on menty metsään.
Jos lapsesi ei kiipeä kirjahyllyyn tai uhmaa sinua, hän on ehkä temperamentiltaan rauhallinen tai tottunut siihen, että maailma on hänen itsensä muovailtavissa. Jos lapsi ei uhmaa, häneltä jää tärkeä kehitysvaihe välistä. Kun hän ei näe toiminnalleen rajoja, ei hän pysty käsittämään, ettei voi samalla asenteella mennä kouluun tai työelämään. Maailma on vain häntä varten ja kaiken on pyörittävä hänen ympärillään. Jotkut lapset oppivat koulussa kantapään kautta, että vanhemmat ovat huijanneet ja maailma ei pyörikään heidän napojensa ympärillä, mutta jotkut oppivat vain, että koulu toimii väärin. Edessä on syrjäytymistä työelämästä, kavereista ja muusta sosiaalisesta elämästä, ellei sitten koulu hoida kasvatusasiaa teidän vanhempien puolesta tai fiksu lapsi tajua (niin kuin mieheni) kasvattaa itse itsensä tarkkailemalla kaveriensa ja heidän vanhempiensa välistä suhdetta. Mieheni kertoo kadehtineensa kavereitaan, jotka saivat kotiarestia ja rangaistuksia vääristä teoista, koska hän näki, että vanhemmat välittivät ja opastivat. Mies itse rämpi suossa, jossa kukaan ei opettanut, miten toimia. Erään ystävän vanhemmat ottivat sitten eksyneen pojan siipien suojiin ja opastivat sen, minkä isolta perheeltään kerkesivät, että ihan kaikkea ei pienen pojan tarvitse oppia kantapään kautta.
RAjaton kasvatus voi olla curling-kasvatusta eli lasta suojellaan kaikelta pahalta tai se voi olla mieheni saamaa kasvatusta, jossa lapsi jätetään oman onnensa nojaan selviytymään yhteiskunnasta. Vanhemmat sanoivat jokaiseen ongelmaan, että tee niin kuin sinusta on oikein. Eivät siis uskaltaneet hoitaa omaa kasvatustehtäväänsä.
Arvatkaapa, kenelle mieheni vie äitienpäivänä ison kukkakimpun?
että aikuinen päättää se luo sen perusturvalisuude tunteen ja luo oikeiúden olla lapsi ja kiukutella. vanhemmat huolehtivat ja rakastavat vaikka lapsi olisi millainen vaan. tiettyjä asioita ei tarvitse suvaita jolloin luodaan rajat jotka antavat lapselle turvallisuuden tunteen. vaikka lapsella on rajat ei hänelle huudeta eikä retuuteta vaan loogisesti rauhallisesti tehdääna asiat niin kuin on meinattu. nukkumaan mennään silloin kun vanhemmat ovat päättäneet eikä lapselta kysellä oletko väsynyt? kaikkea pitää maistaa mutta syödä ei tarvitse jossei tykkää, muutakaan ei tarjota. ja ei kannata olettaa pienen lapsen ymmärtävän pitkää saarnaa, helpompi on ottaa lapsi pois väärästä paikasta. vanhempien ei tarvitse aina selittää lapselle miksi jokin asia on näin. lapsen ei tarvitse tietää kaikkea. lapsen kanssa keskustellaan ja häntä kuunnellaan. hän saa kokea turvallisia pettymyksen tunteita kotonaan ja onnistumisen sekä ylpeyden tunteita kehuttaessa.
minun ystäväni on vielä jyrkempi kuin minä ja pitää minua "curling-vanhempana" en ikinä sanoisi että minusta hän odottaa lapsiltaan liikaa, eikä hän sanoisi kovinkaan suoraan mitä ajattelee minun kasvatusmetodeistani muuten tulisi riita eiks vaan? hänen tapansa on hänelle oikea, minun tapani meille. ei ole oikeaa ja väärää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapset ovat erilaisia ja vanhemmat ovat erilaisia. kultainen keskitie on hyvä mutta mieluummin liian tiukkakin kun ei osallistuva jossa luotetaan lapseen niin paljon että ressu joutuu kasvamaan turvattomana ja tuntien ettei hänestä välitetä eikä kuunnella.
Lapsen nöyryyttäminen sillä jäähyllä lisää uhmaa. Lapsen voi estää tekemästä pahaa, kieltää ja selittää. Meillä lapset ei kiukuttele, ei tee pahojaan, jäähyä ei ole. Ihan ääritapauksessa on aresti tmv. ollut käytössä, jos useamman kiellon jälkeen vieläkään ei uskota. Ihan äärimmäisen harvoin. Lapsemme ovat normaaliälyisiä joten ihan asiallinen puhe menee perille. Lapsi ymmärtää että ei saa lyödä koska se sattuu, kirjahyllyyn ei kiivetä koska voi tippua tai kirjahylly kaatua. Se että äiti on vihainen on riittävä rangaistus heille, eivät halua että äiti on vihainen heille, siitä tulee lapselle paha mieli.
Koska lapsen mielipidettä kuunnellaan, hänellä ei ole tarvetta tapella aikuisen kanssa. Meillä ei ole aikuinen-lapsi valtataistelua. Lapsen mielipidettä kuunnellaan. Ei kuitenkaan mitään karkkia ruuan sijasta syödä. Kun lapsille on pienestä pitäen selitetty mitä tehdään ja miksi lapsi ymmärtää asian järkevyyden eikä ota asiaa niin että aikuinen vaan mielivaltaisesti määrää.
Kun sitä jäähyä käytät, saat käyttää jatkossakin. Varmaan sitä tarvitsee perheissä joissa homma karannut lapasesta, mutta jatkuvassa normaalikäytössä ei.
Meillä on kahdella vanhemmalla lapsella ollut "uhmaikä", kolmella seuraavalla ei. Ja noita vanhempia lapsia kasvatin juuri tuolla "aikuisen ehdoton auktoriteetti"-tyylillä.
Punainen lanka on että kohtele sitä lasta arvostaen kuten kohtelisit aikuistakin. Lapsella saa olla mielipide ja lapsella on aina joku syy siihen "kiukutteluunsa". Aikuinen tottakai päättää viimekädessä, mutta turha aiheuttaa kohtausta pikkuasioista vain siksi että "olen aikuinen ja määrään". Jos lapsi kiukuttelee uloslähtöä, ei halua pukea -> kerrot miksi pitää mennä ulos: pitää käydä kaupassa että saadaan syötävää, saada vähän raitista ilmaa koska se on ihmiselle hyväksi jne. Kysy ja sanoita lapsen tunteita: Harmittaako sua kun leikki jäi kesken? Voit jatkaa sitten kun tullaan kotiin. Väsyttääkö etkä siksi jaksa lähteä? Puetaan päälle niin voit levätä rattaissa sitten/käydään vain nopeasti niin sitten pääset kotiin lepäämään jne.
Lapsen ymmärtäminen ei ole sama asia kuin periksi antaminen, mutta vähentää sitä "uhmaa" huomattavasti. Ei ne lapset kuten aikuisetkaan kiukuttele huvikseen. Tunteiden näyttämisestä ei saa rangaista. Lapsi sylkee tai lyö, koska on vihainen. Jäähy ei opeta parempia tapoja ilmaista tunteita, se opettaa nöyrtymään rangaistuksen pelossa eikä poista itse ongelmaa. Lapsi sylkee tai lyö koska haluaa ilmaista sinulle sisällä vellovat tunteensa. Opeta vaikka lyömään tyynyä tmv. harmittomalla tavalla purkamaan tunteitaan.
Meillä lyömisestä ei mitään jäähyä tule, ääritapauksessa omaan huoneeseen raivoamaan ja huutamaan kiukkunsa pois. Ei pakkoanteeksipyyntöjä. Normaalilla empatiakyvyllä varustettu lapsi tai aikuinen tuntee tarvetta itse pyytää anteeksi rauhoituttuaan.
Kaverisi on taas sitten toista ääripäätä, ei sekään ole hyvä.
Minusta sinun kasvatustyylisi vaikuttaa järkevämmältä, mutta ota huomioon kuitenkin, että kaikki lapset eivät vaan ikinä sovellu noihin supernanny-muotteihin. Esim. minun toinen lapseni soveltuu ja toinen ei. Toisen kohdalla jäähypenkkikokeilut eivät mitenkään onnistuneet. Sinänsä pidän siitä, että kasvatat lastasi jämäkästi, mutta lausahdukset "jäähypenkki on ahkerassa käytössä" ja "lapsi ei saa kyykyttää" kertovat vähän siitä, että näet kasvatuksen nimenomaan valtataisteluna ja kyse on ennen kaikkea pahan kitkemisestä pois. En tarkoita pahoittaa mieltäsi, mutta ehkä vähäsen voisit relata, jäähypenkille mennään vain oikeasti tärkeistä asioista, ei "ahkerasti".
No, "ahkerasti" on minusta vaikka 3 jäähyä päivässä. Jos lapsi ei halua pukea päällensä aamulla, ja kun aikuinen alkaa häntä pukea, lyö aikuista, on mielestäni jäähyn paikka. Kuten myös silloin kun lapsi kiipeää kirjahyllyyn, ei usko kun aikuinen kieltää, ja sylkäisee päin naamaa kun nostaa hänet sieltä pois. Tai vetää kissaa hännästä eikä usko vaikka kieltää. Tai jotain muuta ei-toivottavaa käytöstä. Kaikki ovat oikeasti tärkeitä asioita, enkä noissa anna periksi. Turhista ei meillä jäähylle mennä todellakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi kiipeää kirjahyllyyn
Joku vanhempi: alkaa huutamaan lapselle
Toinen vanhempi: nappaa syliin ja keksii hyväntuulisesti jonkun toisen mielenkiinnon kohteen
Kolmas vanhempi: taluttaa istumaan jäähylle
Neljäs vanhempi: selittää, että kiipeily voi olla vaarallista. pitää sylissä kunnes lapsi ei enää yritä siihen suuntaan.
Loppujen lopuksi, kuka teki oikein? Onko sillä edes väliä yksittäisen tapauksen osalta.
Mutta jos lapsi ei halua nukkumaan, niin vanhempi tekee lapselle todella väärin, jos hän ei opeta lapselle säännöllistä unirytmiä. Tai jos hän ei auta lasta sosiaalisissa tilanteissa. Pelkkä jäähypenkki ei taas opeta mitään, jos lapselle ei selitetä asiaa.
Osa lapsista kenties kasvaa hyvään suuntaan joka tapauksessa. Osan kanssa on miettittävä, mikä toimii hänen kanssaan parhaiten. Esimerkiksi meillä niin vahvatahtoinen ja jääräpäinen kuopus, että en voi antaa hänelle periksi pienissäkään asioissa tai alkaa pyörittämään minua mielensä mukaan kiukkuiluilla. Joudun siis olemaan tiukka ja ohjaamaan sanallisesti paljon, ja näin hän kokeekin olonsa turvalliseksi ja kiukkuilee vähemmän.
sen jälkeen kun lapsi on toiminut väärin.
Minä taasen opetan ja kasvatan toimimaan jo alunperin oikein.