Lue keskustelun säännöt.
Miten saisin kaverini ymmärtämään että HÄN kasvattaa lastaan väärin, en minä!
19.04.2012 |
Meillä on samanikäiset pojat, nyt 2 v. 8 kk kumpikin. Olen kyllä huomannut että kaverini antaa aika paljon lapsellensa periksi, mutta olen ajatellut ettei se minulle kuulu, kuten ei sekään hänelle miten minä lastani kasvatan. ( eli pidän selkeät rajat)
Nyt sitten kummankin lapselle on tullut kunnon uhma päälle, minun lapsellani se alkoi suunnilleen neljä vk sitten voimakkaana, siis ihan kaikki kävi hankalaksi, ihan kuin olisi eri lapsi. :-O Olen pitänyt edelleen selkeät rajat, eli pidän kiinni säännöistä, ja kun sanon että jotain tehdä tai ei tehdä, näin myös toimitaan. (Esim. ihan perusjutut kuten nukkumaanmeno, syöminen, pukeminen, hampaiden pesu, lelujen korjaus jne. on alkanut tökkiä) Päivittäin lapsi saa raivareita jos joku ei mene juuri hänen mielensä mukaan, ja saattaa saada päähänsä mitä alyttömämpiä juttuja, joiden takia saattaa saada raivarit. Ja minä pidän kiinni rajoista, ja jäähypenkki on ahkerassa käytössä.
Kaverini antaa lapselleen kaikessa periksi. Jos lapsi ei halua mennä nukkumaan, menee myöhemmin, kun itse haluaa. Jos ei halua syödä, tai haluaa syödä karkkia suklaan sijasta, saa karkkia. Jos haluaa kaupasta leluja, saa lelun joka kerta. Jos ei halua pestä hampaita, ei tarvitse pestä. Pääpointti on se että lapsi ei kiukuttelisi. Kaverini mielestä kiukuttelu on se pahin, ja sitä pitää välttää, silloin tulee tasapainoinen lapsi. Kaverini lapsi ei siis uhmaa, koska saa kaikessa tahtonsa läpi, ettei vaan suuttuisi. Hän antaa lapsensa jopa heitellä leluja, ja naureskelee vaan.
Ollaan joskus vähän tuota kasvatusaihetta sivuttu aiemmin, muttei sen kummemmin. Nyt tässä toissapäivänä aloimme asiasta puhua, kun molempien lapsilla on tämä ns. tahtoikä alkanut.
Ja, kaverini mielestä MINÄ kasvatan lastani väärin kun HUUDATAN häntä, suorastaan rääkkään lastani kuulemma, lapseni kärsii tuosta kiukuttelusta. Ja minä en missään nimessä ole liian ankara, en anna vain lapsen kyykyttää ja pidän kiinni oikeudestani päättää mitä tehdään tai ollaan tekemättä.
Riitahan siitä tuli, enkä kyllä todellakaan anna periksi ennen kuin kaverini vetää sanansa takaisin, tai ystävyytemme on minun puolestani mennyttä. Hän ihan suoraan syyllisti minua, vaikka itse tekee lapselleen hallaa antamalla tämän määrätä ihan kaikesta.
Tuntuu että jossain vaiheessa olisi pakko yrittää puhua asiasta. Tällä hetkellä olen vaan siihen liian kiukkuinen. :-(
Kommentit (111)
Ihan totta, vanhemmat! Varmaan jo useampi viestiketjussa sanonut, että jos lapselle ei aseta rajoja ja sääntöjä pienestä pitäen, minkäläinen aikuinen hänestä tulee?? ( sorry, en jaksanut lukea kaikkea)
Minusta tuo on suoraan sanottuna ihan väärä ja huono tyyli kasvattaa, antaa nyt lapselleen periksi Kaikessa!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sillä niitähän tarvitaan, kun omasi on vakavan masennuksen takia eläkeläinen jo ennen kuin täyttää 25 vuotta.
Et sinä ole lasta kasvattamassa vaan alentunut pikkulapsitasolle vaatien, että sinua totellaan. Sinulla on uhma, ei lapsella.
Kun 70 vuoden kuluttua kaverisi lapset muistelevat äitiään, he muistavat lämmön ja läheisyyden ja ymmärryksen. Sinun lapsesi muistaa, että äiti huusi aina.
toivotaan että kaverin lapset elviää hengissä elämän myrskyistä kun niiden vastaanottamista ei ole kotona opeteltu. Lapsi tarvitsee pettymyksiä! Äidin ja isän pitää niitä lapselleen luoda jotta lapsi oppii sietämään niitä.
Uskon, että ap: n lapset kiittävät äitiään myöhemmin siitä, että tämä ei tehnyt kaikkea helpoimman kautta vaan ajatteli lastensa parasta!
tuottaa pettymyksiä. Ei niitä tekemällä tarvitse tehdä. Vanhemman pitää opettaa lapsi sietämään pettymyksiä, ei tehtailla niitä pettymyksiä.
Ihan totta, vanhemmat! Varmaan jo useampi viestiketjussa sanonut, että jos lapselle ei aseta rajoja ja sääntöjä pienestä pitäen, minkäläinen aikuinen hänestä tulee?? ( sorry, en jaksanut lukea kaikkea)
Minusta tuo on suoraan sanottuna ihan väärä ja huono tyyli kasvattaa, antaa nyt lapselleen periksi Kaikessa!!!
Huhhhuh, et ole kyllä sinäkään selvillä vesillä. Pettymyksiä elämä tuo tullessaan, vanhemmankin pitää valita taistelunsa, joissa sitä rajaa hinkataan lapsen nenään. Johdonmukaisuus ja rajat ovat eri asia kuin aiheuttaa pettymys. Siinäkin tilanteessa, jossa raja esiintyy, on vanhemman tehtävä auttaa lasta kestämään tilanne, oma mielipihansa ja itsesäätelyn avulla noudattaa myöhemmin sosiaalisia normeja.
mutta suhtautumisessa ystäviin kyllä. Te olette eri mieltä lastenkasvatuksesta. Toisen mielestä toinen tapa on parempi ja toisen mielestä toinen. Keskustelusta kumpikin voi saada vinkkejä (ehkä jotain rajoja on kuitenkin oltava tai ehkä ihan kaikessa ei tarvitse olla 2 v:lle kovin tiukka). Ei siitä tarvitse riidellä, eikä sinulla ole oikeutta vaatia kaveriasi ymmärtämään, että hän kasvattaa lastaan "väärin".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sinä kasvatat lastasi väärin. Höllennä nyt vähän pipoasi, anna mennä enemmän tunteella ja vähemmän vanhentuneilla lastenkasvatusopeilla.
Sorry, taidat olla kiukkuinen kun sinulla on itselläsikin epäilys siitä että toimit väärin. Älä kosta sitä ystävällesi.
Sinulla on sinun tapasi, hänellä on hänen tapansa. Olette asiasta eri mieltä; ei sen pitäisi ystävyyttänne estää. Kai teillä on jotain muuatkin, josta olette eri mieltä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta ihan sairasta käytöstä tuollainen nöyryyttäminen ja anteeksi pyytely ja mateleminen mitä toivot.
Ei ystäviä kohdella noin, eikä toi nyt ole maailman vakavin asia.
Olen ottanut ottelun curling-mamman kanssa ja tajusin, että jos tyylit on niin erilaiset, toinen ei vaan voi ymmärtää...
tosi typerä ystävä sulla. tolla tavalla ei kasvateta lapsesta tasapainoista aikuista. Pidä sinä oma pääsi tietenkin, toimit ihan oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lasta ei väsytä niin on ihan loogista mennä vähän myöhemmin nukkumaan.
tosi typerä ystävä sulla. tolla tavalla ei kasvateta lapsesta tasapainoista aikuista. Pidä sinä oma pääsi tietenkin, toimit ihan oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset eivät päätä, he voivat esittää toivomuksia. Niitä täytetään joskus, mutta aikuiset päättävät.
Hampaat pestään, nukkumaan mennään, ruuan sijasta ei syödä karkkia jne.
Lapsen täytyy oppia sietämään pettymyksia!
Hulluja curlingkääkkiä!
...että en ole liian tiukka, ja kaiken ei aina tarvitse mennä tiukkojen sääntöjen mukaan. En anna vaan lapsen kyykyttää, enkä kiristää raivareilla.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turhaa kaipaat yksinkertaiselta ystävältäsi ymmärrystä. Toistahan ei voi muuttaa!! Lapset tarvitsevat rajoja ja rakkautta!!
Ihan sama kumpi on oikeassa, jos kumpikaan, mutta se mikä tässä on ihan typerää,on se että riitelette tällaisesta asiasta ja sinä ap olet vielä niin pikkusieluinen että haluat katkaista välit tämän takia! Oikeasti!
että hän saa turvallisesti kokeilla rajojaan. Jos hän huomaa, että rajoja ei ole ollenkaan, ei hyvää seuraa. Tottakai lapsi protestoi, kun ei saa haluamaansa läpi. Mutta kyllä kaikki pääsevät jatkossa helpommalla, jos rajoista pidetään huudoista huolimatta kiinni.
Itse olen kyllä huomannut tämän käytännössä.
Mun mielestä sinä olet oikeassa ja kaveri väärässä.
onko tuo niin suuri ajatteluero, että voitte jatkaa ystävinä.
En nimittäin usko, että kumpikaan teistä haluaa muuttaa kantaansa asiassa.
Jos siis jotenkin jatkatte ystävyyttänne, se perustuu sen myöntämiselle, että molemmat myöntävät olevansa eri mieltä ja hyväksyvät sen että toinen on eri mieltä asioista.
Jos jompikumpi teistä toivoo, että toinen voisi muuttua, se ei tule toimimaan. Molemmathan te ajattelette olevanne oikeassa.
Ja asia, josta nyt olette eri mieltä on kokemus, mikä itse kullakin asiasta on. Toisen kokemusta on vaikea mennä kritisoimaan ja kiistämään ilman että toinen kokee halveksuntaa tai vähättelyä.
Mieti miten suhteenne voi jatkua, jos tämä kuvailtu on se asiaintila.
Mitä jos kasvattaisitte molemmat omat lapsenne niin kuin itse parhaaksi näette, ettekä puutu ja arvostele toistenne tapoja! Vanhempia, lapsia ja kasvatusmetodeja on enemmän kuin laki sallii ja kaikilla on myös oikeus kasvattaa lapsi omalla parhaalla tavalla. Yrittää ymmärtää toisianne:)
Sinulla on sinun tapasi, hänellä on hänen tapansa. Olette asiasta eri mieltä; ei sen pitäisi ystävyyttänne estää. Kai teillä on jotain muuatkin, josta olette eri mieltä?
Mikä kirjoituksessani jäi epäselväksi? Minä en ole missään vaiheessa arvostellut kaverilleni hänen kasvatustapaansa, olen ajatellut vaan että ne ovat erilaiset. Mutta hän alkoi syyllistää minua , syytti että rääkkään lastani jne. Kun itse olen sitä mieltä että jokaisella saa olla oma tapansa. Kaverini siis hyökkäsi kovin sanoin kimppuuni.
mutta ap:n alkuperäiseen, että älä sinä ap kaveristasi välitä. Lopussa kiitos seisoo. On minullakin ystäviä jotka antaa lapsilleen periksi kaikessa ja luulevat olevansa tosi hyviä kasvattajia kun lapsen ei tarvitse uhmata...miksi uhmaisi kun saa kaiken haluamansa?
Mutta ei kannata ottaa pulttia toisen sanomisista. Kyllä se kiitos lopussa seisoo. Ei tule helppo elämä sille lapselle jonka äiti ja isi on pehmentänyt matkaa koko ajan ja vasta isonpana joutuu kokemaan pettymyksiä kun ei saa aina mitä haluaa. Valitettavasti näissä voi olla myös tosi ikävä loppu (lapsen itsemurha kun ensimmäinen tyttö/poikaystävä jättää) Vanhempien tehtävä on tuottaa lapsilleen pettymyksiä ja opettaa turvallisissa olosuhteissa kokemaan ja voittamaan pettymykset. Jos vanhemmat jättää tuon heille tärkeimmän tehtävän suorittamatta, se ei todellakaan ole hyvää vanhemmuutta. Ystäväsi kaltaiset eivät tajua sitä vielä, mutta tajuavat sen sitten myöhemmin!