Lue keskustelun säännöt.
Miten saisin kaverini ymmärtämään että HÄN kasvattaa lastaan väärin, en minä!
19.04.2012 |
Meillä on samanikäiset pojat, nyt 2 v. 8 kk kumpikin. Olen kyllä huomannut että kaverini antaa aika paljon lapsellensa periksi, mutta olen ajatellut ettei se minulle kuulu, kuten ei sekään hänelle miten minä lastani kasvatan. ( eli pidän selkeät rajat)
Nyt sitten kummankin lapselle on tullut kunnon uhma päälle, minun lapsellani se alkoi suunnilleen neljä vk sitten voimakkaana, siis ihan kaikki kävi hankalaksi, ihan kuin olisi eri lapsi. :-O Olen pitänyt edelleen selkeät rajat, eli pidän kiinni säännöistä, ja kun sanon että jotain tehdä tai ei tehdä, näin myös toimitaan. (Esim. ihan perusjutut kuten nukkumaanmeno, syöminen, pukeminen, hampaiden pesu, lelujen korjaus jne. on alkanut tökkiä) Päivittäin lapsi saa raivareita jos joku ei mene juuri hänen mielensä mukaan, ja saattaa saada päähänsä mitä alyttömämpiä juttuja, joiden takia saattaa saada raivarit. Ja minä pidän kiinni rajoista, ja jäähypenkki on ahkerassa käytössä.
Kaverini antaa lapselleen kaikessa periksi. Jos lapsi ei halua mennä nukkumaan, menee myöhemmin, kun itse haluaa. Jos ei halua syödä, tai haluaa syödä karkkia suklaan sijasta, saa karkkia. Jos haluaa kaupasta leluja, saa lelun joka kerta. Jos ei halua pestä hampaita, ei tarvitse pestä. Pääpointti on se että lapsi ei kiukuttelisi. Kaverini mielestä kiukuttelu on se pahin, ja sitä pitää välttää, silloin tulee tasapainoinen lapsi. Kaverini lapsi ei siis uhmaa, koska saa kaikessa tahtonsa läpi, ettei vaan suuttuisi. Hän antaa lapsensa jopa heitellä leluja, ja naureskelee vaan.
Ollaan joskus vähän tuota kasvatusaihetta sivuttu aiemmin, muttei sen kummemmin. Nyt tässä toissapäivänä aloimme asiasta puhua, kun molempien lapsilla on tämä ns. tahtoikä alkanut.
Ja, kaverini mielestä MINÄ kasvatan lastani väärin kun HUUDATAN häntä, suorastaan rääkkään lastani kuulemma, lapseni kärsii tuosta kiukuttelusta. Ja minä en missään nimessä ole liian ankara, en anna vain lapsen kyykyttää ja pidän kiinni oikeudestani päättää mitä tehdään tai ollaan tekemättä.
Riitahan siitä tuli, enkä kyllä todellakaan anna periksi ennen kuin kaverini vetää sanansa takaisin, tai ystävyytemme on minun puolestani mennyttä. Hän ihan suoraan syyllisti minua, vaikka itse tekee lapselleen hallaa antamalla tämän määrätä ihan kaikesta.
Tuntuu että jossain vaiheessa olisi pakko yrittää puhua asiasta. Tällä hetkellä olen vaan siihen liian kiukkuinen. :-(
Kommentit (111)
että hän saa turvallisesti kokeilla rajojaan. Jos hän huomaa, että rajoja ei ole ollenkaan, ei hyvää seuraa. Tottakai lapsi protestoi, kun ei saa haluamaansa läpi. Mutta kyllä kaikki pääsevät jatkossa helpommalla, jos rajoista pidetään huudoista huolimatta kiinni.
Itse olen kyllä huomannut tämän käytännössä.
Olen samaa mieltä.
Mutta eniten suututti tuo kun kaverini alkoi arvostella ja syytellä minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos kasvattaisitte molemmat omat lapsenne niin kuin itse parhaaksi näette, ettekä puutu ja arvostele toistenne tapoja! Vanhempia, lapsia ja kasvatusmetodeja on enemmän kuin laki sallii ja kaikilla on myös oikeus kasvattaa lapsi omalla parhaalla tavalla. Yrittää ymmärtää toisianne:)
No sitä minä olen noudattanut. Mutta hän nyt hyökkäsi sanallisesti kimppuuni, ja se tässä tosiana loukkaa eniten.
Minusta sinun kasvatustyylisi vaikuttaa järkevämmältä, mutta ota huomioon kuitenkin, että kaikki lapset eivät vaan ikinä sovellu noihin supernanny-muotteihin. Esim. minun toinen lapseni soveltuu ja toinen ei. Toisen kohdalla jäähypenkkikokeilut eivät mitenkään onnistuneet. Sinänsä pidän siitä, että kasvatat lastasi jämäkästi, mutta lausahdukset "jäähypenkki on ahkerassa käytössä" ja "lapsi ei saa kyykyttää" kertovat vähän siitä, että näet kasvatuksen nimenomaan valtataisteluna ja kyse on ennen kaikkea pahan kitkemisestä pois. En tarkoita pahoittaa mieltäsi, mutta ehkä vähäsen voisit relata, jäähypenkille mennään vain oikeasti tärkeistä asioista, ei "ahkerasti".
kaverillesi, että sovitte olevanne asiasta erimieltä ja että arvioitte ja vertailette tilannetta uudelleen vaikka lasten ollessa 5v., 10v., 15v. ja 20v.
(Luulen, että sinä olet vahvoilla, kun verrataan lasten menestymistä koulussa, opettajien suhtautumista lapseen, elämässä pärjäämisessä yleensä...)
Mun mielestä sun kaveri on kyllä oikeassa.Ja sinä kasvatat lastasi väärin. Höllennä nyt vähän pipoasi, anna mennä enemmän tunteella ja vähemmän vanhentuneilla lastenkasvatusopeilla.
Sorry, taidat olla kiukkuinen kun sinulla on itselläsikin epäilys siitä että toimit väärin. Älä kosta sitä ystävällesi.
No huh huh. Siis jos lapsi haluaa syödä ruuan sijasta harva se päivä vain herkkuja, syököön vaan. Ja jos lapsi haluaa joka kerta kaupasta kalliin lelun, hänelle pitää se ostaa ettei vaan suutu. Ja jos lapsi ei halua mennä nukkumaan ennen klo 24 arki-iltana, hän saa valvoa ettei vaan alkaisi kiukuta. Ja aikatauluista voi joustaa ja ilmoitella muille, että ei nyt päästy teille aikanaan kun Nicopetteri ei halunnut lähteä leikkipuistosta...
No jokainen toki kasvattaa lastaan haluamallaan tavalla, näkee selvästi että sinunkaan mahd. lapsillasi ei ole mitään rajoja. Tulet löytämään sen vielä edestäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla on sinun tapasi, hänellä on hänen tapansa. Olette asiasta eri mieltä; ei sen pitäisi ystävyyttänne estää. Kai teillä on jotain muuatkin, josta olette eri mieltä?
Mikä kirjoituksessani jäi epäselväksi? Minä en ole missään vaiheessa arvostellut kaverilleni hänen kasvatustapaansa, olen ajatellut vaan että ne ovat erilaiset. Mutta hän alkoi syyllistää minua , syytti että rääkkään lastani jne. Kun itse olen sitä mieltä että jokaisella saa olla oma tapansa. Kaverini siis hyökkäsi kovin sanoin kimppuuni.
Eipä tämän keskustelun otsikon perusteella oikein vaikuta siltä että kaverisi kasvatustapa olisi sinulle yhdentekevä.
Nyt järki käteen ap ja koita käyttäytyä niinkuin aikuiset yleensä.
Minusta sinun kasvatustyylisi vaikuttaa järkevämmältä, mutta ota huomioon kuitenkin, että kaikki lapset eivät vaan ikinä sovellu noihin supernanny-muotteihin. Esim. minun toinen lapseni soveltuu ja toinen ei. Toisen kohdalla jäähypenkkikokeilut eivät mitenkään onnistuneet. Sinänsä pidän siitä, että kasvatat lastasi jämäkästi, mutta lausahdukset "jäähypenkki on ahkerassa käytössä" ja "lapsi ei saa kyykyttää" kertovat vähän siitä, että näet kasvatuksen nimenomaan valtataisteluna ja kyse on ennen kaikkea pahan kitkemisestä pois. En tarkoita pahoittaa mieltäsi, mutta ehkä vähäsen voisit relata, jäähypenkille mennään vain oikeasti tärkeistä asioista, ei "ahkerasti".
No, "ahkerasti" on minusta vaikka 3 jäähyä päivässä. Jos lapsi ei halua pukea päällensä aamulla, ja kun aikuinen alkaa häntä pukea, lyö aikuista, on mielestäni jäähyn paikka. Kuten myös silloin kun lapsi kiipeää kirjahyllyyn, ei usko kun aikuinen kieltää, ja sylkäisee päin naamaa kun nostaa hänet sieltä pois. Tai vetää kissaa hännästä eikä usko vaikka kieltää. Tai jotain muuta ei-toivottavaa käytöstä. Kaikki ovat oikeasti tärkeitä asioita, enkä noissa anna periksi. Turhista ei meillä jäähylle mennä todellakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla on sinun tapasi, hänellä on hänen tapansa. Olette asiasta eri mieltä; ei sen pitäisi ystävyyttänne estää. Kai teillä on jotain muuatkin, josta olette eri mieltä?
Mikä kirjoituksessani jäi epäselväksi? Minä en ole missään vaiheessa arvostellut kaverilleni hänen kasvatustapaansa, olen ajatellut vaan että ne ovat erilaiset. Mutta hän alkoi syyllistää minua , syytti että rääkkään lastani jne. Kun itse olen sitä mieltä että jokaisella saa olla oma tapansa. Kaverini siis hyökkäsi kovin sanoin kimppuuni.
Eipä tämän keskustelun otsikon perusteella oikein vaikuta siltä että kaverisi kasvatustapa olisi sinulle yhdentekevä.Nyt järki käteen ap ja koita käyttäytyä niinkuin aikuiset yleensä.
En minä ajatellut että hän on väärässä ja minä oikeassa, ennen kuin hän alkoi suoraan syyttää minua, suorastaan haukkui. Minä olen vain ajatellut tosiaankin että kukin tyylillään, ennen tuota hänen avautumistaan.
kaverillesi, että sovitte olevanne asiasta erimieltä ja että arvioitte ja vertailette tilannetta uudelleen vaikka lasten ollessa 5v., 10v., 15v. ja 20v.
(Luulen, että sinä olet vahvoilla, kun verrataan lasten menestymistä koulussa, opettajien suhtautumista lapseen, elämässä pärjäämisessä yleensä...)
Kyllä yritän keskustella hänen kanssaan kunhan tästä lepyn, en usko että sentään tuolle linjalle lähden. Vaikka ehkä kannattaisi. :-D
Mutta tosiaan, sanon vielä että eniten loukkasi kaverini suora hyökkäys ja syyllistäminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun tein niinkuin ap:n kaveri. Lapsesta tuli mitään rajoja kunnioittamaton ja istuu tällä hetkellä vankilassa. Jotta sellaisia terveisiä voit ap. kertoa kaverillesi, mitä hänen kasvatustyylistään seuraa.
Annoin siis pojalle aikoinaan kaikki periksi, kun oli niin vaativa, enkä tajunnut, minä karhunpalveluksen hänelle tein siinä:(
tai teinejä, niin sanot vaan "mitä mä sanoin" ja annat olla. noita on aina siis vanhempia jotka antaa lapsilleen kaiken periksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen järkevä ja ajatteleva ihminen tajuaa, että lapsella on oltava rajoja edes vähän ja niistä on pidettävä kiinni. Lapsi kokee olonsa turvattomaksi, jos aikuinen ei osaa tai pysty pitämään mistään rajoista kiinni ja jos maailma pyörii tasan lapsen vaatimalla tavalla.
Vielä järkyttävämpää on, että tällainen turvaton äiti hyökkää rajoista kiinni pitävän äidin kasvatusta vastaan ja haukkuu ja arvostelee. Toisaalta uskon, että teillä on niin erilaiset tyylit kasvattaa, että kumpikin kokee lievemmänkin arvostelun todella pahana.
Olet kuitenkin tässä jutussa vahvoilla. Pyydä kaveriasi tuomaan sinulle kasvatuksen ammattilaisten artikkeleja hänen kasvatustyylinsä erinomaisuudesta. Sopikaa tosiaan tuo yllä olevan ehdotus, että arvioidaan lapsia tiettyjen vuosien jälkeen tietyillä kriteereillä esim. koulumenestys, tottelevaisuus, kaveritilanne, muiden aikuisten kommentit... Koska kuitenkin pyöritte samoissa piireissä, varmaan saatte helposti selville, mitä mieltä on esim. eskarikavereiden vanhemmat lastenne käytöksestä synttärikutsuilla jne.
Tiedät itsekin, että tulet voittamaan tämän kisan. Ota itsevarmuutesi peliin, laita muutamia lastenkasvatuksen ammattilasiten artikkeleja kehiin ja hoida homma tyylikkäästi. Kaverisi pelaa nyt peliä, jota hän ei voi mitenkään voittaa ja on kuitenkin tarpeeksi tyhmä haastaakseen sinut. Tsemppiä!
Niin, ja kysy häneltä, onko curling-vanhempi tai curling-kasvatus hänelle tuttu termi ja että voisi vaikka googlata asiaa, niin voisi avautua kokonaan uudenlainen maailma.
Mä olen ihan ymmyrkäisenä täällä ettei jotkut siis vedä rajoja???!!
Nyt ymmärrän että todella on ihmisiä joille ei kasvatus tarkoita mitään ja että lapsi päättää, olen äimistynyt!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap:tä kohtaan tuossa kasvatusjutussa, koska hän tuntee syyllisyyttä omasta lapsen kasvatuksestaan, sillä tietää ettei toimi oikein. Kaveri ei ehkä jaksa kasvattaa lasta vaan menee sieltä mistä aita on matalin. Ap jatkakoon samalla linjalla, se palkitsee jo ihan pian :)
rajoitetaan itsenäistymistä liikaa, ettei lapsi opi ajattelemaan itse. Helicopter parents taisi olla englanninkielinen nimitys curlingille. Vapaata kasvatusta suosittiin enemmän, mutta keskiverto kaikkein paras.
kiitos seisoo, ymmärtänet mitä tarkoitan :) Jos asia vielä tulee puheeksi, sanot ystävällisesti, että ajattelet asiaa pitemmällä tähtäyksellä, vuosia eteenpäin. Et siis 2 minuutin päähän, tai täksi päiväksi.
No, "ahkerasti" on minusta vaikka 3 jäähyä päivässä. Jos lapsi ei halua pukea päällensä aamulla, ja kun aikuinen alkaa häntä pukea, lyö aikuista, on mielestäni jäähyn paikka. Kuten myös silloin kun lapsi kiipeää kirjahyllyyn, ei usko kun aikuinen kieltää, ja sylkäisee päin naamaa kun nostaa hänet sieltä pois. Tai vetää kissaa hännästä eikä usko vaikka kieltää. Tai jotain muuta ei-toivottavaa käytöstä. Kaikki ovat oikeasti tärkeitä asioita, enkä noissa anna periksi. Turhista ei meillä jäähylle mennä todellakaan.
Oletko ap koskaan miettinyt sitä miksi lapsesi toimii noin? Oma lapseni (poika) - jota olen kasvattanut samaan tyyliin kuin ap:n ystävä, ei ole koskaan kiivennyt kirjahyllyyn, yrittänyt lyödä minua, ei ole sylkenyt tms.
Mieti ap tarkkaan mistä lapsesi käytös johtuu, tuo 3* päivässä jäähypenkki on aivan järkyttävän paljon! Kertoo kyllä että teillä on aika pahoja ongelmia alle kolmivuotiaan kanssa. Sääliksi käy lasta. Yritä nyt toimia niin, että pyrit ehkäisemään tuollaista epätoivottua toimintaa ja opettaa sitä kautta lasta toimimaan oikein. Ei niin että annat ensin (tahallasi?) toimia väärin ja annat siitä liukuhihnarangaistuksia.
ehkäistään ennalta, jottei jouduttaisi lasta opettamaan ja kasvattamaan???? Sitä paitsi lapset on persoonia, toiset uhmaavat enemmin kuin toiset.
No, "ahkerasti" on minusta vaikka 3 jäähyä päivässä. Jos lapsi ei halua pukea päällensä aamulla, ja kun aikuinen alkaa häntä pukea, lyö aikuista, on mielestäni jäähyn paikka. Kuten myös silloin kun lapsi kiipeää kirjahyllyyn, ei usko kun aikuinen kieltää, ja sylkäisee päin naamaa kun nostaa hänet sieltä pois. Tai vetää kissaa hännästä eikä usko vaikka kieltää. Tai jotain muuta ei-toivottavaa käytöstä. Kaikki ovat oikeasti tärkeitä asioita, enkä noissa anna periksi. Turhista ei meillä jäähylle mennä todellakaan.
Oletko ap koskaan miettinyt sitä miksi lapsesi toimii noin? Oma lapseni (poika) - jota olen kasvattanut samaan tyyliin kuin ap:n ystävä, ei ole koskaan kiivennyt kirjahyllyyn, yrittänyt lyödä minua, ei ole sylkenyt tms. Mieti ap tarkkaan mistä lapsesi käytös johtuu, tuo 3* päivässä jäähypenkki on aivan järkyttävän paljon! Kertoo kyllä että teillä on aika pahoja ongelmia alle kolmivuotiaan kanssa. Sääliksi käy lasta. Yritä nyt toimia niin, että pyrit ehkäisemään tuollaista epätoivottua toimintaa ja opettaa sitä kautta lasta toimimaan oikein. Ei niin että annat ensin (tahallasi?) toimia väärin ja annat siitä liukuhihnarangaistuksia.
henkinen väkivalta on jopa pahempaa kuin fyysinen
Lapselle ei varmaan kehity hyvä itsetunto, jos kaikesta rangaistaan.
Itse suosisin keskustelevaa ja rakastavaa, luottamusta rakentavaa kasvatusta jäähypenkkien sijaan. Kyllähän lapselta luulot saa pois jäähyillä lopulta, mutta sisin vaurioituu iäksi, kun tulee tunne, että äiti ei rakasta.
ole olemassa "oikeaa" tapaa kasvattaa lasta. Kukin tyylillään. Lapsetkin kun on erilaisia. Toinen tarvitsee tiukemmat rajat, toisella voi olla vähän rennompaa.