Miten saisin kaverini ymmärtämään että HÄN kasvattaa lastaan väärin, en minä!

Jos äiti koko ajan kinaa rajoista ja oikein aiheuttaa noita "minun silmillenihän sinä et hypi" -tilanteita niin se lapsi ei välttämättä ole ollenkaan - vaan se äiti.

Tuosta on tulossa valtataistelu jossa lapsen itsetunto yritetään nujertaa. AP:n kasvatus sopii "helpolle" lapselle.

Olet kuitenkin tässä jutussa vahvoilla. Pyydä kaveriasi tuomaan sinulle kasvatuksen ammattilaisten artikkeleja hänen kasvatustyylinsä erinomaisuudesta. Sopikaa tosiaan tuo yllä olevan ehdotus, että arvioidaan lapsia tiettyjen vuosien jälkeen tietyillä kriteereillä esim. koulumenestys, tottelevaisuus, kaveritilanne, muiden aikuisten kommentit... Koska kuitenkin pyöritte samoissa piireissä, varmaan saatte helposti selville, mitä mieltä on esim. eskarikavereiden vanhemmat lastenne käytöksestä synttärikutsuilla jne.

Tiedät itsekin, että tulet voittamaan tämän kisan. Ota itsevarmuutesi peliin, laita muutamia lastenkasvatuksen ammattilasiten artikkeleja kehiin ja hoida homma tyylikkäästi. Kaverisi pelaa nyt peliä, jota hän ei voi mitenkään voittaa ja on kuitenkin tarpeeksi tyhmä haastaakseen sinut. Tsemppiä!

Niin, ja kysy häneltä, onko curling-vanhempi tai curling-kasvatus hänelle tuttu termi ja että voisi vaikka googlata asiaa, niin voisi avautua kokonaan uudenlainen maailma.

Ei kai tässä nyt, hyvänen aika, ole kysymys siitä kumpi voittaa kisan, vaan siitä että ap ja ystävänsä saisivat välinsä kuntoon ja palautettua tilanteen sellaiseksi että molemmilla on hyvä ja mukava olla?! Mielestäni yllä oleva viesti osoittaa aika ihmeellistä asennetta.

Olen itsekin rajojen kannalla, mutta ap:n ystävällä on oikeus olla omaa mieltään, eikä siihen puuttuminen ole aiheellista, kun lasta kuitenkin kasvatetaan ja hoidetaan ihan ok eikä ole kyse mistään laiminlyönnistä.

Jos kaveruuden säilyttäminen ja välien korjaaminen on ap:n tavoite niin neuvoni on, että anna asialle vähän aikaa jotta molemmat ehditte jäähtyä. Jos asia on niin kuin kerroit, että kaveri "hyökkäsi" yksipuolisesti ap:n kimppuun, hän toivottavasti ottaa yhteyttä ja pahoittelee.

Jos ei, niin ota sinä ap yhteyttä vaikka sähköpostitse: kerro, että olet pahoillasi siitä että olette riidoissa. Voit sanoa, että sinun näkökulmastasi asia meni niin ja näin ja että olet pahoittanut mielesi siitä että kaveri arvosteli sinua niin suorin sanoin. Samalla kannattaa kuitenkin huomioida (ja sanoa), että on tietysti mahdollista että kaverisi kokee sinun arvostelleen häntä ns. rivien välistä, tavalla jota et ole itse ihan huomannut ja tajunnut arvosteluksi. Jos näin on, olet pahoillasi ja toivot että voitte jatkossa olla taas kavereita. Lupaat omalta osaltasi ymmärtää paremmin kaverin näkökulmia ja toivot tätä myös kaveriltasi.

Jos kaverisi on fiksu aikuinen, saat viestiisi todennäköisesti vastauksen jossa myös hän pahoittelee omaa osuuttaan asiaan. Jos ei niin sitten en osaa sanoa, olen, katsokaas, tottunut hoitamaan tällaiset kärhämät aikuiseen tyyliin ja aikuisten kesken :)

Tuota samaa minä ajan takaa. Ennakoimalla ei tarvitse kieltää ja rangaista ollenkaan tai ainakin hyvin vähän. Toki siis edellyttää sitä että on läsnä.



Toki kieltämällä ja rankaisemallakin voi kasvattaa, se on vain valinta millaista perhe-elämää tavoittelee itselleen ja lapsilleen.



67=75 ja kolmen lapsen äiti

Kysymys on vaan siitä, miten niitä rajoja toteutetaan. Rajojen asettaminen ei ole sama asia kuin rangaistukset. Rajat voi asettaa positiivisesti että negatiivisesti. AP:n tapa on negatiivinen ja ehkä jopa autoritaarinen.

mitä se kaverin lapsenkasvatus kuuluu ap:lle!



Siis mikä velvollisuus hänellä on valistaa, opastaa, neuvoa ja kytätä?



Eri asia on, jos kaverin lapsi esimerkiksi kiusaisi tai aiheuttaisi vaaratilanteita, jolloin pitäisi sopia sääntöjä lasten yhteisiin hetkiin - muttei silloinkaan muuten.



Meillä on lapsilla paljon kavereita, joilla on kotona vaikka minkämoista kasvatusviritelmää ja -kuviota. Ja saa ollakin, en ole maailmanpoliisi.



Itse katkaisin kyllä välit äitiin, joka sekaantui meidän asioihimme. Mm. karkkipäiviin, lasteni vaatteisiin jne. jne.



Ja kun häneltä alkoi tulla käskytyspuheluja myöhään lauantai-iltaisin, minä lakkasin kannustamasta lasten ystävyyttä.

Tässä hiukan otteita ap:n alkuperäisestä viestistä:

pidän kiinni säännöistä

kun sanon että jotain tehdä tai ei tehdä, näin myös toimitaan.

Päivittäin lapsi saa raivareita jos joku ei mene juuri hänen mielensä mukaan, ja saattaa saada päähänsä mitä alyttömämpiä juttuja, joiden takia saattaa saada raivarit.

Ja minä pidän kiinni rajoista, ja jäähypenkki on ahkerassa käytössä.

HUUDATAN häntä, suorastaan rääkkään lastani kuulemma, lapseni kärsii tuosta kiukuttelusta.

en anna vain lapsen kyykyttää ja pidän kiinni oikeudestani päättää mitä tehdään tai ollaan tekemättä.

Ota nyt ap vinkkiä niistä ja ala korjata omaa käyttäytymistäsi ja kasvatusmalliasi. Olet alkanut väittää täällä vastauksissasi ihan muuta mitä alkuperäisessä viestissäsi kerroit, toivottavasti nämä aikuisten ja muiden äitien viestit ja ajatukset saavat sinut ajattelemaan ja tekemään hiukan itsetutkiskelua etenkin siitä mikä on lapselle hyväksi ja mikä ei. Ajattele miltä lapsestasi tuntuu sinun toimintasi, onko se reilua vai epäreilua.

pieniä psykopaatti prinsessoja. Tulee n.20 vuoden päästä olemaan runsaasti työpaikkoja hoitoalalla:-D

anna kaverin olla ja koita sinä olla se aikuisempi kyllä se siitä kun rauhallisesti yrittää asiasta jutella.

Ap:n lapsi on tuleva valehtelija ja myymälävaras ja teini-ikä tulee olemaan HORNAA kun kaikki tuo epämääräinen sääntörakennelma pannaan kerralla kyseenalaiseksi.

Tässä hiukan otteita ap:n alkuperäisestä viestistä:

pidän kiinni säännöistä

kun sanon että jotain tehdä tai ei tehdä, näin myös toimitaan.

Päivittäin lapsi saa raivareita jos joku ei mene juuri hänen mielensä mukaan, ja saattaa saada päähänsä mitä alyttömämpiä juttuja, joiden takia saattaa saada raivarit.

Ja minä pidän kiinni rajoista, ja jäähypenkki on ahkerassa käytössä.

HUUDATAN häntä, suorastaan rääkkään lastani kuulemma, lapseni kärsii tuosta kiukuttelusta.

en anna vain lapsen kyykyttää ja pidän kiinni oikeudestani päättää mitä tehdään tai ollaan tekemättä.

Ota nyt ap vinkkiä niistä ja ala korjata omaa käyttäytymistäsi ja kasvatusmalliasi. Olet alkanut väittää täällä vastauksissasi ihan muuta mitä alkuperäisessä viestissäsi kerroit, toivottavasti nämä aikuisten ja muiden äitien viestit ja ajatukset saavat sinut ajattelemaan ja tekemään hiukan itsetutkiskelua etenkin siitä mikä on lapselle hyväksi ja mikä ei. Ajattele miltä lapsestasi tuntuu sinun toimintasi, onko se reilua vai epäreilua.

lainrikkojat joutuvat joskus vankilaan? Pitäiskö niitä alkaa paijaamaan rehellisiksi? Mitenköhän monta vuotta esimerkiksi pitäisi paijata Laajasalon pappaa kun listi koko perheen? Vai joutaisko jo hui kauhistus arestiin?

Ensinnäkin tulee mieleen tuo, että jatkuvia kieltoja tulisi välttää ja lopettaa käskyt "älä kiipeä sinne", "ei saa juosta" jne. Tuo EI sanan käyttö latistaa lapsen itsetuntoa ja alkaa määrittää hänen identiteettiään. Pitää oppia ennakoimaan, se on kaiken a ja o. Kun jotain pahaa tapahtuu, ei kielletä vaan annetaan jo heti seuraava käsky mitä tulee tehdä. Eli siis sanotaan vaikka "tule alas ja tee kärrynpyörä". Ohjataan seuraavaan käytökseen mikä sitten lieneekään. Uskon nykyään myös vakaasti kompromisseihin tietenkin lapsen ikätasoon sopivalla tavalla. Tuon ikäinen pystyy valitsemaan kahdesta vaihtoehdosta.

Mitä paremmin oppii ennakoimaan sitä vähemmän tarvitaan jäähypenkkejä ym.

En tiedä tarkoititko asiaa ihan niin jyrkästi kuin miltä kirjoituksessasi näyttää, mutta sanon kuitenkin että kyllä se EI on ainakin meidän perheessä ihan välttämätön sana.

Toki ennakointi ja muualle ohjaaminen ovat suositeltavia juttuja, mutta kieltojakin tarvitaan. Lapsen on opittava että on asioita joita EI saa tehdä koskaan. Esim. koiraa ei saa kiusata koskaan. Mielestäni esim. 4 vuotiaan kanssa pitää vida olla kotona niin, että lapsi ei ole kokoajan silmissä. Tietysti lasta vahditaan, mutta esim. vessassa käynnille en ota lasta mukaan. Jos lapsi kiusaa koiraa kun en näe, voi syntyä todellinen vaaratilanne. Koirallakin on oikeus puolustautua jos sitä satutetaan jatkuvasti silloin kun minä en ole paikalla puolustamassa sitä (eikä nyt tehdä tästä mitään koirakeskustelua jooko, koiramme ei ole koskaan osoittanut mitään aggression merkkejä lasta kohtaan ja sietää kyllä hyvin tahattomat tönäisyt ym.). Kirjahyllyn kaatuminen lapsen päälle kiipeilyn seurauksena voi tehdä pahaa jälkeä, samoin kuuma uuni jos siihen mennään koskemaan jne.

Samalla tavalla lapset joutuvat isompinakin oppimaan että on asioita joita ei saa tehdä koskaan ja jos tehdään niin siitä tulee seurauksia.

Minusta tässä keskustelussa (en nyt tarkoita lainaamaani viestiä vaan yleensä) ollaan osin vähän mustavakoisia. Eihän kuri ja kasvatus sulje pois joustavuutta ja lapsen oikeutta omiin tunteisiin ja arvostukseen. Meillä linja on se että aikuisia pitää totella, mutta toisaalta emme komenna lasta koko ajan ja kiellä kaikkea, vaan jos hetki ja tilanne sallii, myös keskustelemme ja tarvittaessa joustammekin.

lapsesta tehtäisiin hyvä ja lainkuuliainen aikuinen.

lainrikkojat joutuvat joskus vankilaan? Pitäiskö niitä alkaa paijaamaan rehellisiksi? Mitenköhän monta vuotta esimerkiksi pitäisi paijata Laajasalon pappaa kun listi koko perheen? Vai joutaisko jo hui kauhistus arestiin?

Esim. taparikollinen Lauri "Late" Johansson on kertonut aika kurjasta lapsuudestaan, kuulemma piiskaa ei siinä perheessä säästelty.

Mielestäni lapsen henkinen pahoinpitely on pahempaa kuin fyysinen - mitä en myöskään hyväksy missään olosuhteissa.

ettei käytä valtaa vain siksi että valtaa on. Lasta ei ole tarkoitus alistaa vaan suojella häntä vaaroilta, 1v kohdalla se vaara voi olla se kirjahylly, iän mukana muut vaarat, lapset harvoin ovat tyhmiä niin että heitä voisi hämätä, siinä sitten onkin keksittävä ne keinot että saa mielenkiinnon muualle kuin "kirjahyllyyn", ap:lla se tuntuu olevan ehdoton kielto ja huudatus, minä taas olen koittanut saada lapsen käyttämään sitä omaa järkeään koska en yhtään jaksa huutamista en omaani enkä lapsen.



Olen kasvattanut yhden todella voimakastahtoisen tytön aikuiseksi hyvä itsetuntoiseksi kansalaiseksi, siinä sivussa on mennyt pari "kilttiä" poikaa, väitän että olen kasvanut itse näiden vuosien aikana yhtä paljon kuin lapset.



Lisään vielä että kun lapsen elämä ei ole ainaista kieltoa silloin kun se napakka kielto on todella ollut tarpeen tehoaa se paremmin, tyttö oli juoksemassa auton alle, pysähtyi hän kuin seinään kun huusin EI!

"Mä olen oikeassa ja toi toinen saa pyytää anteeksi. Mä en pyydä, kun oon oikeessa"



Kasvata sä lapset omalla tyylilläsi ja anna kaverisi kasvattaa oma lapsensa omalla tyylillään.

Minusta jäähy (ns. supernanyn tapaan toteutettuna) on erittäin hyvä ja toimiva juttu. Siinä lapsi saa nimenomaan mahdollisuuden pohtia omaa toimintaansa ja sitä mikä meni vikaan. Erittäin tärkeää on antaa ensin varoitus ja myös tietysti se, että lapselle kerrotaan jäähylle laitettaessa ja sieltä haettaessa jäähyn syy. Ja tottakai myös se, että kun lapsi pyytää anteeksi, anteeksi annetaan ja sitten halataan. Mielestäni erittäin hyvä keino jossa yhdistyy kuri ja rajat, lapsen mahdollisuus rauhassa pohtia ja se, että lasta rakastetaan hänen mahdollisista tyhmäilyistään huolimatta.

ja tulet sen huomaaman kun lapsi kasvaa. Kaverisi taas on täysin pihalla..tulossa on mahtavat ongelmat isompana..aivan varmasti. Säälittää tämä kaverisi lapsi..ei tule olemaan helppoa hänelle...



Miten aikuiset voi olla vielä nykyaikana niin typeriä, että eivät ymmärrä lapsensa parasta. Lapsi tarvitsee kunnon rajat ja suuri uhmahmiässä niitä etsitään. Aikuisen asettamat rajat kertovat lapselle, että hänestä huolehditaan ja on olemassa turvallinen aikuinen, joka huolehtii ja lapsi saa olla rauhassa lapsi.



VAIN RAJOJEN KAUTTA LAPSELLE KASVAA SE PERUSTURVA, jota hän tulee tarvitsemaan sitten aikuisena.



Jos rajoaja ei laiteta lapsi joutuu 'elämään' yksin ilman aikuisen turvallista ohjailua. Lapselle se on turmiollista kun hän huomaa, että kukaan ei aseta raameja ja ohjeita mitä saa tehdä jne. Tällaisen lapsen perusturva on tosi hutera ja varmasti ristiriitoja tulee isompana.



Sano kaverillesi tämä lause, jonka joku lapsipsykologi on sanonut.

*Todella lastaan rakastava vanhempi pystyy vastaanottamaan vaikka oman lapsensa vihan jos siihen tarvetta tulee rajoja asetettaessa*.



Ystäväsi on täysin hukassa lapsensa kanssa..käske hänen katsoa niitä nanny ohjelmia, missä lapset ovat hirviöitä. ja yllätys ..yllätys aina syy löytyy siitä, että lapsi voi huonosti kun rajat puuttuvat täysin.



Lapsi ei osaa itse sanoa, että nyt minia pitäsi kieltää tästä jne...kyllä se on meidän aikuisten tehtävä..vaikka huutoa ja parkunaa kuuluisi.



Kaverisi on tosi itsekäs ja ajattelee vain omaa napaansa kun ei kestä lapsensa huutoa vaan antaa periksi. Se ei ole todellista rakkautta. Koulussa sitten saavat muut kärsiä näistä rajattomista ipanoista ja eihän koskaan ole meidän lapsessa mitään vikaa. Ei olekkaan vaan hänen vanhemmisaan.

lapsesta tehtäisiin hyvä ja lainkuuliainen aikuinen.

lainrikkojat joutuvat joskus vankilaan? Pitäiskö niitä alkaa paijaamaan rehellisiksi? Mitenköhän monta vuotta esimerkiksi pitäisi paijata Laajasalon pappaa kun listi koko perheen? Vai joutaisko jo hui kauhistus arestiin?

Esim. taparikollinen Lauri "Late" Johansson on kertonut aika kurjasta lapsuudestaan, kuulemma piiskaa ei siinä perheessä säästelty.

Mielestäni lapsen henkinen pahoinpitely on pahempaa kuin fyysinen - mitä en myöskään hyväksy missään olosuhteissa.

jos on sun mielestä pahoinpitelyä jos asettaa lapsilleen rajat tai antaa AIHEESTA jonkun rangaistuksen kuten jäähy. Miksi muuten jääkiekossa käytetään jäähyä? Itse pahoinpitelet enemmän lapsiasi jos annat niiden mennä ja olla kuten itse haluavat etkä puutu mihinkään paistsi kehumalla hyvä, hyvä tasaisin väliajoin.

Kaverisi tulee vielä olemaan lapsensa kanssa isoissa vaikeuksissa, ja säälin jo valmiiksi jokaista päiväkodin tätiä ja opettajaa, joka joutuu kaverisi lapsen kanssa tekemisiin.

...että en ole liian tiukka, ja kaiken ei aina tarvitse mennä tiukkojen sääntöjen mukaan. En anna vaan lapsen kyykyttää, enkä kiristää raivareilla. ap

sillä niitähän tarvitaan, kun omasi on vakavan masennuksen takia eläkeläinen jo ennen kuin täyttää 25 vuotta.



Et sinä ole lasta kasvattamassa vaan alentunut pikkulapsitasolle vaatien, että sinua totellaan. Sinulla on uhma, ei lapsella.



Kun 70 vuoden kuluttua kaverisi lapset muistelevat äitiään, he muistavat lämmön ja läheisyyden ja ymmärryksen. Sinun lapsesi muistaa, että äiti huusi aina.

vaikka muuten olen täysin ap:n linjoilla.

Muuten hyvä, mutta älkää käyttäkö sanaa kiltti Oletko rauhoittunut on paljon parempi kuin oletko kiltti. Sana kiltti pitäisi poistaa kokonaan lastenkasvatussanastosta.