Miten kotiäiti selviää jos itse sairastuu
Miten te muut kotiäidit oikein selviätte jos olette itse kipeitä? Meillä ei ole isovanhempia tai muita tukiverkkoja, asutaan ulkomailla. Meillä 3 lasta ja olen itse harvemmin kipeä. Nyt kuitenkin jo kolmatta viikkoa kovassa taudissa eikä meinaa helpotta kun vauva valvottaa yöt ja isommat lapset päivällä+ vauvanhoito. Oon ihan loppu ja mietin, että saanko vielä jonkun sydärin tässä. Lääkäriin en voi lasten kanssa mennä ja mies ei voi olla pois töistä. Saan tänä iltana itse ajaa sairaalan päivystykseen jos jaksan. En ehkä jaksa tai pelkään, että ajan kolarin kun väsyttää niin kamalasti. Pitääkö ihmisellä olla ne tukiverkot, että tästä hommasta hengissä selviää?
Kommentit (24)
ettei voi olla sen aikaa pois, että vaimo pääsee edes lääkäriin...kyllä se on järjestelykysymys!
Jos vaimo kuolee ilman hoitoa niin sitten se mies vasta joutuisi olemaan poissa töistä kun ei olisikaan sitä superäitiä pyörittämässä arkea. Jos esim. kaikki 3 lasta olisi ykätaudissa niin mies palkkaisi hoitajan niin ei tartte itse hoitaa.
Mutta jos äiti ja 3 lasta on ykätaudissa niin toki se hyvä äiti hoitaa sairaanakin lapsensa eikä hoitajaan tuhlata rahaa...
niin mitäs jos tekisitte vain niin monta lasta kuin itse jaksatte hoitaa? Musta on silkkaa typeryyttä tehdä 3-4 lasta jos niille ei ole mitään varahoitoa eikä varaa palkata ketään: kaikki kuitenkin sairastuvat joskus.
Lapsenteko oikeus kuuluu kaikille, myös niille kellä ei ole isovanhempia auttamassa. Vaikka olisikin tukiverkot niin nekin voi kuolla, muuttaa, välit katketa - sittenkö ei olisikan enää oikeutta pitää lapsia? Eli sallittu vain tukiverkollisille?
Oma mummo hoiti sota-ajan jälkeen 8 lasta yhäitinä ilman tukiverkkoa, onnistuu minultakin kolmen kanssa.
Vaikka olen hyvätuloinen, ei minullakaan ole vara ottaa 3 kkn ajaksi hoitajaa, hinta 35e tunti. Onko sinulla varaa, kun niin ylimielisesti kommentoit.
Minulla on oikein hyvä palkka, mutta sekään ei auta, sillä hoitajaa ei aina saa, tai pientä vauvaa ei voi jättää ventovieraalle hoitajalle.
Soisin ylimielisten kommentoijien kokeilevan par vuotta totaalitukiverkotomana oloa, voisi kusipäisyys vähentyä ja empatiakyky kasvaa.
Mulla ei ole mitään tukiverkkoja asuinpaikkakunnallani eikä lähettyvillä. Joten pakko on ollut arjesta selvitä vaikka olisi 40 asteen kuumeessa tai selästä välilevy pamahtanut tai mitä milloinkin. Koirat ja lapset on vaan pakko hoitaa. Raskasta se joskus on mutta olen onnellinen että ei ole tullut mitään sellaista ettenkö olisi pystynyt velvollisuuksiani millään hoitamaan.
Joskus pelottaa ihan kummatkin asiat tän tukiverkottomuuden takia kyllä. Esim. en uskaltanut ottaa hammaslääkärissä puudutusta vaikka oli iso paikkaus, koska pelkään että entä jos saan puudutteesta allergisen reaktion ja joudun sairaalaan, eikä kukaan ole hoitamassa mun lapsia ja eläimiä sitten.