Lue keskustelun säännöt.
Kummiudesta kieltäytymisestä - taas
17.04.2012 |
Olen aina ollut sitä mieltä, että kummiudesta voi kieltäytyä ja että kummiksi pyytävääkin kohtaan on reilumpaa kieltäytyä kuin lupautua johonkin, jos ei sitten pysty niitä odotuksia täyttämään.
Nyt olen kuitenkin itse siinä tilanteessa, että haluaisin kieltäytyä ja se ei olekaan ihan helppoa.
Vanha lapsuuden ystävä on pyytänyt minua lapsensa kummiksi. Ystävyys on väljähtynyt ja emme ole enää erityisen läheisiä. Näemme nykyään noin 1-2 kertaa vuodessa. Toki pitkä yhteinen historia lähentää.
Tässä ystävässä on sellaisia piirteitä, joista en niin erityisesti pidä ja en ole niin kauheasti häntä edes halunnut enää tavata. Olemme kliseisesti sanottuna kasvaneet erillemme. Kummiudessa koen nimenomaan tärkeäksi sen, että kummi on lapselle "aikuinen kaveri", joka on elämässä mukana ja tutustuu lapseen ja on sellainen läheinen aikuinen, jonka kanssa pidetään yhteyttä ja joka vaikkapa tukee myöhemmin elämässä, jos on vaikeita aikoja. En halua olla kummina pelkkä lahja-automaatti jollekin tuntemattomaksi jäävälle lapselle.
Minulla on jo pari kummilasta, joten mietin sitäkin, riittääkö edes aikani oikeasti kaikille kummilapsille. Lisäksi tämän ystävyyssuhteen väljähtyminen vaivaa minua ja en oikein haluaisi "sitoutua" kummiuteen tässä tilanteessa.
Lisäksi jollain tavalla vaivaa sekin, että olen tottunut, että kummiksi pyydetään koko perheelle läheistä ihmistä, siis sellaista, jonka molemmat vanhemmat tuntevat. Kummius on luottamuksen osoitus ja se ei voi olla molempien vanhempien taholta sitä, jos toinen ei edes potentiaalista kummia tunne.
En tunne tämän ystävän miestä lainkaan. Tämä mies ei halua olla meidän kanssa tekemisissä. Hän ei ylipäänsä koskaan vieraile missään, ystäväni käy yksin sukulaistensa ja ystäviensä luona. Jotenkin olisi hassua ryhtyä kummiksi lapselle, jonka isän kanssa tuskin edes moikataan, jos vastaan kävellään. Ja miestäni ei siis ole pyydetty kummiksi, vain minua. Kaikille muille kummilapsille olemme yhdessä kummeja ja itse olen tottunut siihen, että pariskuntia pyydetään yhdessä. Tosin tässä tilanteessa sekin olisi vähän outoa.
Pitkä sepustus - mitä ajatuksia? Miten itse tekisit tässä tilanteessa?
Kommentit (23)
kun se on sellainen yleinen sanonta.
Kukahan näin sanoo?
Ei turhaan sanota että on kaksi tehtävää, joista ei voi kunniakkaasti kieltäytyä: kummin ja arkunkantajan
lapsen syntymän aikaan ihminen voi olla herkimmillään koko elämänsä aikana. Hän voi kokea teidän ystävyyden kuitenkin tosi tärkeäksi ja pelkää että hänet tavallaan hylätään lapsen myötä. Jos nyt kieltäydyt kummiudesta, voi se olla hänelle paljon isompi juttu kuin jossain muussa elämänvaiheessa. Tuore äiti voi kokea kaiken torjunnan, ja varsinkin jos se millään lailla liittyy siihen vastasyntyneeseen lapseen, tosi raskaana asiana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tämän kysymyksen haluaisin esittää poikani(6kk)yhdelle kummille..on mieheni ystävä monen vuoden takaa.. eipä ole ristiäisten jälkeen kuulumisia kysellyt..miehen kanssa kyllä välillä kahvittelevat ja juhlivat mutta kertaakaan ei ole pojan kuulumisia kysellyt,edes miehen kautta..on mielestäni törkeetä!miksei voinut kieltäytyä kun kummiksi pyydettiin,on kyllä kieltäytynyt aikanaan siskonsa muksujen kummmiudesta..pointtini siis kieltäytykää kohteliaasti jos siltä tuntuu!jos vanhemmat siitä loukkaantuu ei voi mitään.
Entä jos kummilapsen vanhemmilla ei ole ollenkaan niin suuret vaatimukset kummeille? Entä jos kuitenkin olit paras vaihtoehto? Kyllä kieltäytyminen voi loukata, vaikka miten mielestään päteviä syitä esittäisit.