Lue keskustelun säännöt.
Kummiudesta kieltäytymisestä - taas
17.04.2012 |
Olen aina ollut sitä mieltä, että kummiudesta voi kieltäytyä ja että kummiksi pyytävääkin kohtaan on reilumpaa kieltäytyä kuin lupautua johonkin, jos ei sitten pysty niitä odotuksia täyttämään.
Nyt olen kuitenkin itse siinä tilanteessa, että haluaisin kieltäytyä ja se ei olekaan ihan helppoa.
Vanha lapsuuden ystävä on pyytänyt minua lapsensa kummiksi. Ystävyys on väljähtynyt ja emme ole enää erityisen läheisiä. Näemme nykyään noin 1-2 kertaa vuodessa. Toki pitkä yhteinen historia lähentää.
Tässä ystävässä on sellaisia piirteitä, joista en niin erityisesti pidä ja en ole niin kauheasti häntä edes halunnut enää tavata. Olemme kliseisesti sanottuna kasvaneet erillemme. Kummiudessa koen nimenomaan tärkeäksi sen, että kummi on lapselle "aikuinen kaveri", joka on elämässä mukana ja tutustuu lapseen ja on sellainen läheinen aikuinen, jonka kanssa pidetään yhteyttä ja joka vaikkapa tukee myöhemmin elämässä, jos on vaikeita aikoja. En halua olla kummina pelkkä lahja-automaatti jollekin tuntemattomaksi jäävälle lapselle.
Minulla on jo pari kummilasta, joten mietin sitäkin, riittääkö edes aikani oikeasti kaikille kummilapsille. Lisäksi tämän ystävyyssuhteen väljähtyminen vaivaa minua ja en oikein haluaisi "sitoutua" kummiuteen tässä tilanteessa.
Lisäksi jollain tavalla vaivaa sekin, että olen tottunut, että kummiksi pyydetään koko perheelle läheistä ihmistä, siis sellaista, jonka molemmat vanhemmat tuntevat. Kummius on luottamuksen osoitus ja se ei voi olla molempien vanhempien taholta sitä, jos toinen ei edes potentiaalista kummia tunne.
En tunne tämän ystävän miestä lainkaan. Tämä mies ei halua olla meidän kanssa tekemisissä. Hän ei ylipäänsä koskaan vieraile missään, ystäväni käy yksin sukulaistensa ja ystäviensä luona. Jotenkin olisi hassua ryhtyä kummiksi lapselle, jonka isän kanssa tuskin edes moikataan, jos vastaan kävellään. Ja miestäni ei siis ole pyydetty kummiksi, vain minua. Kaikille muille kummilapsille olemme yhdessä kummeja ja itse olen tottunut siihen, että pariskuntia pyydetään yhdessä. Tosin tässä tilanteessa sekin olisi vähän outoa.
Pitkä sepustus - mitä ajatuksia? Miten itse tekisit tässä tilanteessa?
Kommentit (23)
uskoakseni 2 tai ihan max 3. Hänellä on vähän jäänyt muidenkin yhteisten ystäviemme kanssa yhteydenpito vähiin, luulen että muitakin kiusaa samat asiat kuin minua, mutta niistä ei ole kenenkään kanssa puhuttu ääneen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin periaatteessa mennyt, mutta kun en ole kirkon jäsen... En tiedä, mitä mieltä asiasta olivat, mutta minkäs teet. En ainakaan ala kirkkoon liittymään!
Jaariti jaariti. Etkö sä voi soittaa sille kaverillesi ja kysyä, pyytääkö se sua siksi, että tarvitsee ne pakolliset kaksi kummia? Etkö sä voi kysyä, voisiko sun miehesi olla myös kummi, jos se on tärkeää? (En saanut selvää, onko se tärkeää.) Etkö voisi sanoa, että sulla ei välttämättä ole aikaa olla kauhean hyvä kummi? Juttele sen kaverisi kanssa.
Liittyykö välien etääntyminen juuri tuohon "erakkomieheen"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja laitat liian paljon painoa sille mihin sinä olet tottunut.
Minusta taas tuossa tilanteessa on luontevaa että vain sinua on pyydetty kummiksi, hassummalta tuntuisi että teitä olisi pyydetty pariskuntana kun ette kerran ole pariskuntana tekemisissä. Ei kaikki ihmiset pyydä kummiksi koko perheelle läheistä ihmistä. Lapsellehan se kummi pyydetään, ei koko perheelle.
Ymmärrän ettet halua sitoutua kummiuteen jos oikeastaan haluaisit päästä eroon koko ystävyyssuhteesta. Mutta ei kai sitä kummiutta olisi pakko suorittaa tietyn kaavan mukaan. Vaikka ette näkisi usein, voisithan silloin tällöin muistaa lasta vaikka kortilla, tai myöhemmin pitää yhteyttäkirjeitse/sähköpostitse yms.
Kummius on henkilökohtainen juttu, ei mikään parisuhdeasia.
Toisekseen, ethän sinä sen ystäväsi kummiksi ole menossa vaan lapsen. Jos ystävälläsi on selvästi erakkoluonteinen mies, joka ei halua olla ihmisten kanssa tekemisissä, onko se lapsen vika?
Ystäväsi haluaa sinut lapsensa elämään, koska luottaa sinuun ja tietää, että olet lapselle hyväksi.
Miksi ajattelet asiaa itsekkäästi ja vain teidän aikuisten näkökulmasta?
Terveisin 6 lapsen kummitäti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olisi pitänyt pyytää henkilö joka on kummallekin vanhemmalle läheinen.
Meillä on pitkälti erilliset kaveripiirit ja siten kummallakin omat läheiset ystävänsä.
Tällainen ei varmaankaan ole harvinainen tilanne jos pari on tavannut toisensa vasta "aikuisina".
Ihan ok, että vain minua on pyydetty, vaikka muuten olen tottunut muuuhun. Oudompaa tosiaan olisi tässä tilanteessa, jos miestäni olisi pyydetty, kun ei oikein tunne kumpaakaan vanhemmista.
Mies ei käsittääkseni ole erityisen ujo tai sosiaalisesti rajoittunut, on sellaisessa ammatissakin, ettei ihan täysin sosiaalisesti kyvytön voi olla. Se, ettei olla miehen kanssa tekemisissä, voi osittain johtua myös ystävästä, koska hänen edellisen miehen kanssa oli ihan sama juttu. Tai sitten ystäväni valitsee aina tietyn tyyppisiä miehiä. heillä on tosiaan se kaava, että ystäväni ylipäänsä käy yksin sukulaisillaan ja tuttavillaan, muistakaan kavereista ei ole tullut heidän yhteisiä kavereitaan.
Eniten tässä vaivaa se, että en tiedä, haluanko ko ystävän kanssa jatkossakaan niin kauheasti olla tekemisissä... Ei minulla ole tarvetta välejä katkaista, mutta kerran vuodessa riittää.
Ehkä mä vähän liikaa lataan odotuksia kummiuteen, ehkä voisi sitten olla vaan sellainen kummitäti, jota tavataan kerran vuodessa ja jolta tulee joulukortti, ei sen enempää.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on jo monta kummilasta, on omat lapset ja siihen vielä pitkä välimatka, jolloin yhteydenpito jäisi mielestäni liian vähäiseksi. Näin mä mä sanoin.
Ei kannata lupautua, jos tuntee, ettei oikeesti halua. Mun mielestäni kummin pitää olla jollain tapaa läheinen, ei pelkästään lahja-automaatti, jota lapsi ei tunne ja jota ei koskaan näe. Ja jos ei rahkeet yhteydenpitoon riitä, niin parempi kieltäytyä.
Mä en ymmärrä mikä siinä kieltäytymisessä on vaikeeta? Et esittänyt yhtään syytä, miksi et voisi vain sanoa kiitos, mutta ei kiitos. Eihän sun tartte edes välittää jos vanha kaveri loukkaantuu, jos ette ole muutenkaan tekemisissä? Siis: mitä välii?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on jo monta kummilasta, on omat lapset ja siihen vielä pitkä välimatka, jolloin yhteydenpito jäisi mielestäni liian vähäiseksi. Näin mä mä sanoin.
Ei kannata lupautua, jos tuntee, ettei oikeesti halua. Mun mielestäni kummin pitää olla jollain tapaa läheinen, ei pelkästään lahja-automaatti, jota lapsi ei tunne ja jota ei koskaan näe. Ja jos ei rahkeet yhteydenpitoon riitä, niin parempi kieltäytyä.
Tää on hyvä!
Ei toisen tunteiden loukkaaminen yleensä ole helppoa.
Mä en ymmärrä mikä siinä kieltäytymisessä on vaikeeta? Et esittänyt yhtään syytä, miksi et voisi vain sanoa kiitos, mutta ei kiitos. Eihän sun tartte edes välittää jos vanha kaveri loukkaantuu, jos ette ole muutenkaan tekemisissä? Siis: mitä välii?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä haluaisin kovasti kummiksi, mutta kukaan kaveri ei ole pyytänyt koska luulivat, että vapaaehtoisesti lapsettomana en tykkää lapsista! Kaverit on lapsensa jo tehneet ja minäkin eronnut kirkosta.
Nyt toivon, että sisareni pyytäisi minua kummiksi, muuta ongelma onkin se, etten kuulu kirkkoon (eikä kukaan suvussa tiedä tätä). Suunnitelmani on liittyä kirkkoon ristiäisten ajaksi vähin äänin ja sen jälkeen erota taas. Onko mielestänne ihan moraalitonta? Eihän kukaan nykyaikana oleta kummin opettavan lapselle uskonnosta mitään?
En edes pysty määrittelemään itseäni ehdottomasti ateistiksi, en vain halua kuulua kirkkoon vaikka mahdollisesti uskonkin johonkin. En vain pidä kirkosta instituutiona.
Mutta kun ei se ole toisen tahallaan loukkaamista. Jos toinen siitä loukkaantuu, niin se on hänen ongelmansa. Paljon parempi (etenkin lapsen kannalta) olisi, että ihmiset olisi rehellisiä ystävilleen tässäkin asiassa. Kyllä minua loukkaa kummini, jotka eivät ole olleet elämässäni mitenkään läsnä.
Ei toisen tunteiden loukkaaminen yleensä ole helppoa.
Mä en ymmärrä mikä siinä kieltäytymisessä on vaikeeta? Et esittänyt yhtään syytä, miksi et voisi vain sanoa kiitos, mutta ei kiitos. Eihän sun tartte edes välittää jos vanha kaveri loukkaantuu, jos ette ole muutenkaan tekemisissä? Siis: mitä välii?
Kai se ystävä olisi valinnut jonkun läheisemmän jos sellainen olisi olemassa?
Mutta kun ei se ole toisen tahallaan loukkaamista. Jos toinen siitä loukkaantuu, niin se on hänen ongelmansa. Paljon parempi (etenkin lapsen kannalta) olisi, että ihmiset olisi rehellisiä ystävilleen tässäkin asiassa. Kyllä minua loukkaa kummini, jotka eivät ole olleet elämässäni mitenkään läsnä.
Ei toisen tunteiden loukkaaminen yleensä ole helppoa.
Mä en ymmärrä mikä siinä kieltäytymisessä on vaikeeta? Et esittänyt yhtään syytä, miksi et voisi vain sanoa kiitos, mutta ei kiitos. Eihän sun tartte edes välittää jos vanha kaveri loukkaantuu, jos ette ole muutenkaan tekemisissä? Siis: mitä välii?
Syystä että lapsen syntymän aikaan ihminen voi olla herkimmillään koko elämänsä aikana. Hän voi kokea teidän ystävyyden kuitenkin tosi tärkeäksi ja pelkää että hänet tavallaan hylätään lapsen myötä. Jos nyt kieltäydyt kummiudesta, voi se olla hänelle paljon isompi juttu kuin jossain muussa elämänvaiheessa. Tuore äiti voi kokea kaiken torjunnan, ja varsinkin jos se millään lailla liittyy siihen vastasyntyneeseen lapseen, tosi raskaana asiana.
Eihän suurin osa kummeista olekaan mitään muuta kuin lahja-automaatteja, ja nähdäänkin vain kerran tai pari vuodessa. Ei kummiuteen tarvitse ladata hirveästi odotuksia. Olet sellainen kummi kuin olet, ja se riittää. :) Otat sitten myöhemmin etäisyyttä jos ja kun vielä tuntuu siltä.
Ei turhaan sanota että on kaksi tehtävää, joista ei voi kunniakkaasti kieltäytyä: kummin ja arkunkantajan
lapsen syntymän aikaan ihminen voi olla herkimmillään koko elämänsä aikana. Hän voi kokea teidän ystävyyden kuitenkin tosi tärkeäksi ja pelkää että hänet tavallaan hylätään lapsen myötä. Jos nyt kieltäydyt kummiudesta, voi se olla hänelle paljon isompi juttu kuin jossain muussa elämänvaiheessa. Tuore äiti voi kokea kaiken torjunnan, ja varsinkin jos se millään lailla liittyy siihen vastasyntyneeseen lapseen, tosi raskaana asiana.
Kukahan näin sanoo?
Ei turhaan sanota että on kaksi tehtävää, joista ei voi kunniakkaasti kieltäytyä: kummin ja arkunkantajan
lapsen syntymän aikaan ihminen voi olla herkimmillään koko elämänsä aikana. Hän voi kokea teidän ystävyyden kuitenkin tosi tärkeäksi ja pelkää että hänet tavallaan hylätään lapsen myötä. Jos nyt kieltäydyt kummiudesta, voi se olla hänelle paljon isompi juttu kuin jossain muussa elämänvaiheessa. Tuore äiti voi kokea kaiken torjunnan, ja varsinkin jos se millään lailla liittyy siihen vastasyntyneeseen lapseen, tosi raskaana asiana.
Onko lapselle pyydetty useita kummeja? Jos olisit n. 4.-8. kummi niin kieltäytyminen tuskin on kova isku. Jos taas tuolla ystävällä on pieni sosiaalinen piiri eikä hänellä ole juurikaan läheisiä ystäviä niin tilanne voi olla aika musertavakin.