Lue keskustelun säännöt.
Entä jos jonain päivänä kadun sitä, jos en hankkinut lapsia..
16.04.2012 |
Niin tuossa ajatukseni pähkinänkuoressa.
Olen 28-vuotias hoitaja ja työskentelen pk:ssa. Nautin työstäni ja pidän lapsista todella paljon. Kuitenkin olen onnellinen, kun rankan työpäivän jälkeen saan mennä hiljaiseen kotiin, jossa odottaa mies ja koira.
Päivän lapsikiintiö tulee täyteen työpäivän päätyttyä. Niin, olen siis nyt tyytyväinen elämääni.
Tiedostan kuitenkin, että se hemmetin biologinen kello raksuttaa tuolla jossain koko ajan, ja tikitys tulee vain kovenemaan ja kovenemaan. Entä jos havahdun 40+:na siihen, että koti tuntuu tyhjältä ja elämä tarkoituksettomalta, jos meillä ei ole lapsia??? Mutta eipä niitä lapsia tietenkään hankita (niin ja ei niitä lapsia niin vaan hankita, tiedostan sen kyllä) vain "kaiken varalta" ja mahdollisen vanhuuden varalle.
Ääh, tuntuu, että pää poksahtaa! Miksen voisi elää vain hetkessä?!
Onko muita joilla samoja kokemuksia??
Kommentit (95)
Itse tein tavallaan lapsen siksi, että mietin että kadunko joskus jos en tee. En siis ollut varma asiasta, mutta mielestäni se, että pohdin tuota asiaa enkä osannut ehdottomasti sanoa EI, tarkoitti kuitenkin kyllä... ja onneksi tulkitsin itseäni niin, vaikka ihan loppuun asti mietin tehtiinkö virhe. No ei tehty, vaan maailman ihanin lapsi, oma rakas, joka todella on antanut elämälle aivan uuden merkityksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että kadut hankimatta jättämistä kuin sitä että tuli lapsi hankittua.
Punnitse vielä tahtosi vakautta ja sitten vaan elät valintasi kanssa. Jos sitten kaduttaa, se on voi voi. Sori mut niin se menee.
itse en vaan näkis omaa jälkeläistäni noin onnistuneena. perus-pessimisti kun olen.
Ootteko koskaan ajatellu minkälainen teidän syntymättömästä lapsesta olisi tullut?
Minkälainen mahdollinen nero tai tuleva tiedemies, keksijä jää syntymättä?
Ja se nerous, tiedemiehenä oleminen ei kuitenkaan ole tärkeintä, mutta...ihminen voi olla upea vaikka luonteeltaan.
En ole koskaan erityisemmin välittänyt lapsista saati edes haaveillut tulevani äidiksi. En pidä itseäni muutenkaan äidillisenä tyyppinä, oikeastana päinvastoin. Vasta vähän päälle kolmikymppisenä aloin kypsytellä ajatusta lapsista. Mietin sitäkin, että entäs jos lapsia ei tule ollenkaan ja miten suhtautuisin asiaan. Elämässä voi tehdä niin paljon muutakin kuin keskittyä ns. ydinperheen vaalimiseen. (toimin ihmissuhdeammatissa, olen kiinnostunut vapaaehtoistyöstä, poliittisesta vaikuttamisesta yms.)
Parisen vuotta sitten teimme päätöksen, että alamme yrittää lasta (olin silloin 33) Aluksi asia ei tuntunut niin merkitykselliseltä, mutta ajan myötä tilanne muuttui. Mietin asiaa myös oman parisuhteeni vinkkelistä. Tuntui, että elämään kuuluisi tulla jonkinlainen muutos tavalla tai toisella. Olin pettynyt, kun lasta ei alkanut kuulua. Sitten sitkeän yrittämisen jälkeen tärppäsi ja nyt olen raskaana.
Olen erittäin tyytyväinen, vaikka suhtaudunkin asiaan ulospäin melko matalalla profiililla. Jotenkin niin hassun jännittävää ja ihmeellistä tuntea, miten sisälläni kasvaa uusi elämä!
Olen mieltynyt hiljaisuuteen ja rauhaan, mutta siitä huolimatta tuntuu, että olen valmis vastaanottamaan elämääni sen ns. kaaoksen, minkä lapsi tuo tullessaan.
Mutta katsotaan... elämä on valintoja, joita voi tehdä harkiten tai sitten vaan syöksymällä tilanteesta toiseen. Eihän sitä silti tiedä koskaan, miten lopulta käy. Elämän tarkoituksettomuuden tunne riippuu itsestäsi, oli sinulla lapsia tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olet varmasti joka tapauksessa. kuulostat tosi harkitsevalta ja paljon pohdiskelevalta. löysää vähän, niin onni on edessäsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikää on päälle 40 vuotta, enkä kadu sitä etten ole äiti. Mieheni kanssa olemme olleet yhdessä 23-vuotiasta asti, ja arvatkaapa montako lapsiutelua olemme näiden vuosien aikana saaneet? Enää ei tosin kysellä, kun ikää jo sen verran paljon. Monet ovat surkutelleet, kun ovat luulleet, että emme voi saada lapsia. Enkä ole mikään uraohjus, vaan aivan tavallinen työssäkäyvä nainen.
Elämä on ihanan vapaata! Saamme matkustella paljon, nauttia ihanista illallisista viinin kera, viettää yökkäripäiviä, jos niin tahdomme. Eikä kukaan tule häiritsemään!
En siis todellakaan koe, että elämäni olisi merkityksetöntä tai tyhjää.
Mitä niitä lapsia tekemään, jos kerran ajatuskin jo ahdistaa. Hoida niitä muiden lapsia työmaalla ja mene tyytyväisenä kotiis töiden jälkeen ja saat ajatella, ettei ne mukukulat oo enää sun murhees. Joku muu saa käydä läpi ne kaupassa riitelyt yms hullun myllyn pyörittämisen ;)
Kukin tavallaan...
Ei millään pahalla mutta tuo kaikki kuulostaa niin us-ko-mat-to-man laimealta näin jälkikäteen. Minäkin "elin täysillä nauttien" (ex-vela) ennen lapsia vaan vähänpä tiesin. Nyt elämä vaikka on kiireistä niin on täyteläistä ja voimakkaan elämänmakuista kun on lapset. Ja jos joku olisi tälläistä minulle lässyttänyt ennen lapsia niin olisin vaan nauranut enkä olisi tajunnut yhtään mitä tarkoittaa. Tunne ja muutos on niin suuri, et tiedä ennenkuin koet, ja se on hyvä niin, koska muuten tietäisit mistä olet jäänyt paitsi. Se nro 12 taas
ei noilla nykyisillä asioilla ole sulle enää mitään merkitystä. Lapsi täyttää kaiken, valtaa sydämesi, mielesi ja kotisi ja se on just sitä mitä siinä vaiheessa eniten haluat, vaikka nyt et sitä kaipaan. En itse edes ajatellut niin pitkälle, ajattelin vaan kuinka selvitä synnytyksestä, mutta kannattaa etukäteen tutustua imetysasioihin. Äitiyttä ei tiedä ennen kuin sen kokee. Koska pohdit asioita, hyvin todennäköisesti katuisin jos et lapsia teet. Aikaa sinulla saattaa olla vaikka kuinka paljon, mutta ehkä jo vuoden päästä voisit viimeistään alkaa yrittää ja nauti nyt tämä vuosi elämästäsi tuollaisena. Niin minäkin tein esim. odottaessani kolmosta, että odotusaikana yritin nauttia sen hetkisestä elämästäni, koska tiesin elämäni muuttuvan, ja sainkin sellaisen aarteen, joka vieläkin 5v:na lapsen olemuksellaan hellyyttää minut täysin. Kyllä varmaan tykkäät omistakin lapsista, kun kerran tykkäät toisten lapsista, kunhan et vaadi itseltäsi liikaa, ei ammattikasvattajakaan täydellinen ole omiensa kanssa. Mutta tosiaan keskity nykyiseen elämääsi täysillä, nauti ja katso vuoden päästä uudestaan ja sitten taas vuoden päästä. Nauti niin paljon kuin suinkin voit nykyelämästäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei noilla nykyisillä asioilla ole sulle enää mitään merkitystä. Lapsi täyttää kaiken, valtaa sydämesi, mielesi ja kotisi ja se on just sitä mitä siinä vaiheessa eniten haluat, vaikka nyt et sitä kaipaan. En itse edes ajatellut niin pitkälle, ajattelin vaan kuinka selvitä synnytyksestä, mutta kannattaa etukäteen tutustua imetysasioihin. Äitiyttä ei tiedä ennen kuin sen kokee. Koska pohdit asioita, hyvin todennäköisesti katuisin jos et lapsia teet. Aikaa sinulla saattaa olla vaikka kuinka paljon, mutta ehkä jo vuoden päästä voisit viimeistään alkaa yrittää ja nauti nyt tämä vuosi elämästäsi tuollaisena. Niin minäkin tein esim. odottaessani kolmosta, että odotusaikana yritin nauttia sen hetkisestä elämästäni, koska tiesin elämäni muuttuvan, ja sainkin sellaisen aarteen, joka vieläkin 5v:na lapsen olemuksellaan hellyyttää minut täysin. Kyllä varmaan tykkäät omistakin lapsista, kun kerran tykkäät toisten lapsista, kunhan et vaadi itseltäsi liikaa, ei ammattikasvattajakaan täydellinen ole omiensa kanssa. Mutta tosiaan keskity nykyiseen elämääsi täysillä, nauti ja katso vuoden päästä uudestaan ja sitten taas vuoden päästä. Nauti niin paljon kuin suinkin voit nykyelämästäsi.
En ole koskaan ollut erityisen lapsirakas ja oma rauha ollut erityisen tärkeää. Yhden päivän viikosta tapasin pyhittää ihan itselleni - pelkkää ihanaa rauhaa, lueskelua, puuhastelua jossa aikaa ajatuksille, ei pahemmin sosiaalisia kontakteja...
En ehkä olisi koskaan hankkinut lapsia, mutta sitten sellainen ilmoitti tulostaan. Parasta mitä on ikinä tapahtunut! Ihan järjetöntä, miten sitä muuttuukaan. Tottakai joskus kaipaa sitä omaa rauhaa, mutta ne lapsethan kasvavat.
Joku puhui siitä tunteesta, kun lapsi kietoo kätensä kaulaan - ihan mieletöntä! Rakastan tuota pientä enemmän kuin mitään koskaan (edes yhteenlaskettuna). Ei merkkaa paljoa se kiva lapseton elämä, kun ihan kaiken antaisin tuon puolesta.
Lapsettomat ovat kuulemma onnellisempia, mutta väitän sen tunteen olevan meillä lapsellisilla syvempi.
Olin 34, kun oikeasti mietin haluanko kuuskymppisenä
kiikkua kiikkustuolissa aivan yksistäni. En.
Nyt mulla on yksi lapsi.
Ja lastenlapsia ei koskaan saa jos ei ole omia lapsia.
Mieti sitä.
tää on kaikista huonoin syy hankkia lapsia.
jos ei tee lapsia niin ehtii tehdä paljon ystäviä.
lapsllasi tulee olemaan oma elämä ja ehkä omat lapset kun sinä istut kiikkustuolissa. ei niitä lapsia kannata tehdä jos syy on se että toivoo itseleen jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei noilla nykyisillä asioilla ole sulle enää mitään merkitystä. Lapsi täyttää kaiken, valtaa sydämesi, mielesi ja kotisi ja se on just sitä mitä siinä vaiheessa eniten haluat, vaikka nyt et sitä kaipaan. En itse edes ajatellut niin pitkälle, ajattelin vaan kuinka selvitä synnytyksestä, mutta kannattaa etukäteen tutustua imetysasioihin. Äitiyttä ei tiedä ennen kuin sen kokee. Koska pohdit asioita, hyvin todennäköisesti katuisin jos et lapsia teet. Aikaa sinulla saattaa olla vaikka kuinka paljon, mutta ehkä jo vuoden päästä voisit viimeistään alkaa yrittää ja nauti nyt tämä vuosi elämästäsi tuollaisena. Niin minäkin tein esim. odottaessani kolmosta, että odotusaikana yritin nauttia sen hetkisestä elämästäni, koska tiesin elämäni muuttuvan, ja sainkin sellaisen aarteen, joka vieläkin 5v:na lapsen olemuksellaan hellyyttää minut täysin. Kyllä varmaan tykkäät omistakin lapsista, kun kerran tykkäät toisten lapsista, kunhan et vaadi itseltäsi liikaa, ei ammattikasvattajakaan täydellinen ole omiensa kanssa. Mutta tosiaan keskity nykyiseen elämääsi täysillä, nauti ja katso vuoden päästä uudestaan ja sitten taas vuoden päästä. Nauti niin paljon kuin suinkin voit nykyelämästäsi.
höpsistä. äitiys on pääasiassa rankkaa työtä. moni kaipaa enemmän omaa aikaa. varsinkin jos lapset isompia leikki-ikäisiä eivätkä enää vauvoja.
Olen hieman vanhempi kuin sinä ap, mutta reilusti alle 40v kuitenkin vielä. Painin vuosia samanlaisten ongelmien kanssa; haluanko lapsia vain en ja miksi niitä haluan. Ympäristön paineet olivat todella suuret ja varsinkin oman äitini tuska siitä ettei saa lapsenlapsia ahdisti minua. Itse olin sitten lopulta sitä mieltä että kaipa niitä pitää hankkia, vaikka en ehkä pohjimmiltani niin kovasti halunnut. Toisaalta vaakakupissa painoi myös se, että kadunko myöhemmin jos en ole hankkinut lapsia.
Nyt olen sitten raskaana ja kaduttaa aivan helvetisti. Ahdistaa se, että menetän oman elämäni; vapaa-ajan, teatterit, konsertit, hauskat illat ystävien kanssa jne. En tajua miten selviän tästä ja miten voin koskaan olla lapsen kanssa onnellinen. Tai miten pystyn koskaan asettamaan lapsen edun omieni tarpeideni edelle.
Mieti siis toisenkin kerran haluatko todella niitä lapsia vain ahdistaako sua vain vanheneminen. Eikä sulla todellakaan ole mikään kiire, ehdit kyllä pari vuotta miettiä asiaa aivan rauhassa. Tai ehkä paremmin voit olla miettimättä asiaa ja antaa ajatusten kypsyä rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen hieman vanhempi kuin sinä ap, mutta reilusti alle 40v kuitenkin vielä. Painin vuosia samanlaisten ongelmien kanssa; haluanko lapsia vain en ja miksi niitä haluan. Ympäristön paineet olivat todella suuret ja varsinkin oman äitini tuska siitä ettei saa lapsenlapsia ahdisti minua. Itse olin sitten lopulta sitä mieltä että kaipa niitä pitää hankkia, vaikka en ehkä pohjimmiltani niin kovasti halunnut. Toisaalta vaakakupissa painoi myös se, että kadunko myöhemmin jos en ole hankkinut lapsia.
Nyt olen sitten raskaana ja kaduttaa aivan helvetisti. Ahdistaa se, että menetän oman elämäni; vapaa-ajan, teatterit, konsertit, hauskat illat ystävien kanssa jne. En tajua miten selviän tästä ja miten voin koskaan olla lapsen kanssa onnellinen. Tai miten pystyn koskaan asettamaan lapsen edun omieni tarpeideni edelle.
Mieti siis toisenkin kerran haluatko todella niitä lapsia vain ahdistaako sua vain vanheneminen. Eikä sulla todellakaan ole mikään kiire, ehdit kyllä pari vuotta miettiä asiaa aivan rauhassa. Tai ehkä paremmin voit olla miettimättä asiaa ja antaa ajatusten kypsyä rauhassa.
Kuulostaa kurjalta olla raskaana ja samalla katua sitä, olen pahoillani puolestasi :( Mutta lohdutuksena sanon, että ainakin osa katumuksestasi suurella todennäköisyydellä muuttuu rakkaudeksi lasta kohtaan ja näet pian asian ja elämäsi toisin. Minulle aukesi aivan uusia ovia elämään lasten jälkeen. Kaikkea hyvää raskauteesi! Terv. se ex-vela 12 taas :)
itse en vaan näkis omaa jälkeläistäni noin onnistuneena. perus-pessimisti kun olen.