Miksi ulosottoon ja häätöuhan alle joutuneet näkevät itsensä uhreina?

vain sen verran kun on varaa ja kaikki saavat Suomessa viimeistään yhteiskunnalta peruselämisen verran rahaa jos oma palkkatyö ei elätä.

Joku haluaa ottaa lainaa ihan niin paljon kuin vain voi saada ja elää täysillä muiden kustannuksella.

Tyhmiä ja välinpitämättömiä tai vaihtoehtoisesti laskelmoivia ja säälipisteillä ratsastajia he ovat, mutteivat missään vaiheessa mielestäni uhreja.

Vuokrarästejä ei synny jos vuokrat maksaa ajallaan, laskut eivät mene ulosottoon jos ne maksaa viimeistään muistutuslaskun tullessa.

Miksi on niin vaikeaa elää tulojensa mukaan?

Eri asia nämä takausvelan takia ulosottoon joutuneet, mutta heillekin on velkajärjestelyt sun muut, jotka takaavat että ainakin asunnon saa pidettyä.

on periaatteessa mahdollisuus joutua vararikkoon. Jos tulisi valtava lama, mekin jäisimme miehen kanssa molemmat työttömiksi, korot nousisivat pilviin, ja asuntokauppa hyytyisi täysin ja asuntojen hinnat laskisivat kymmeniä prosentteja.

Siinähän se, kuten 90-luvun lamassa kävi.

Ei auttaisi yhtään, vaikka miten hyvin raha-asiansa hoitaisi.

Siitä olen samaa mieltä, että 90% ulosotossa olevista on siellä ihan omaa syytään.

Sen verran sanon, että ilman mieheni konkurssia ja epätoivoista yritystä pelastaa yritys omilla rahoilla, ja ilman että olisin ollut lainan takaajaan, en olisi ulosotossa. En jaksa olla katkera enkä koe olevani uhri vaikka ilman mieheni yritystä en olisi ulosotossa vaan eläisin normaalia elämää.

Nyt opiskelen uutta ammattia ja toivon että saan vakityön, jotta voin hakea velkäjärjestelyyn.

huomioidaan asiakkaan maksukyky 90-lukua paremmin.

En ymmärrä miksi pitää elää yli varojensa. Jos ei ole rahaa kotiteatteriin tai thaimaan matkaan niin miksi ne pitää kuitenkin hankkia?

Sen ymmärrän jos joskus vahingossa unohtaa maksaa vuokransa tai jonkun puhelinlaskun, mutta siitäkään ei heti häätöä/ulosottoa tule, mikäli vuokranantaja/laskuttaja muistuttaa ja vuokralainen maksaa vuokran samantien korkojen kera.

Kannattaa olla varovainen osamaksujenkin kanssa. Niistä kertyy äkkiä sellainen summa, joka saa kotitalouden maksuvaikeuksiin. Kaikkea ei tarvikse aina saada heti.

Esimerkiksi sairastuminen. Tai jos aviopuoliso tekee isot laskut selkäsi takana, tilailee nimissäsi tavaroita ja palveluja. Yrityksen konkurssi. Työttömyys. Tai kaikki yhtä aikaa.

Jotkut varmasti ovatkin uhreja. Sairaus tai esimerkiksi joku tragedia perhepiirissä voi lamauttaa niin, että ei väliaikaisesti kykene huolehtimaan asioistaan. Ihmiselle, joka on hoitanut asiansa kunnialla, tulee varmasti uhriutunut olo, jos joku sattumanvarainen force majeure -tilanne, esimerkiksi liikenneonnettomuus, vaikea masennus tai vaikka lapsen kuolema, pistää pakan sekaisin. Kyllä minäkin kuvittelisin kokevani itseni vähintäänkin kohtalon uhriksi, jos olisi elänyt elämääni "kunnon ihmisen" tapaan kun elämä yht'äkkiä iskeekin vyön alle ja sillä aikaa kun otan lukua asiat menevät pahemman kerran vituralleen niin, että toettuani koko elämä on pahasti sekaisin, vaikken olekaan tehnyt mitään "väärin".



Ihmisillä on myös silloin tällöin rehellistä huonoa tuuria ilmankin mitään yksittäistä suurta kriisiä. Jos taloudellista pelivaraa ei juuri ole (tällä en tarkoita vai niitä jotka elävät jonkin sortin sosiaalietuuden varassa, vaan myös pienipalkkaisilla aloilla työtä tekeviä), ei ole mahdollista puskuroida itseään esimerkiksi auton hajoamista, urheiluvammaa tai työpaikan menetystä varten. Lisäksi esimerkiksi yrittäjillä, freelance-töitä tekevillä, tutkijoilla tai opiskelijoilla ei ole vakavasti otettavaa sosiaaliturvaverkkoa, jolloin huono tuuri voi johtaa taloudellisiin vaikeuksiin varsin helposti.



Se, miksi ihmiset, jotka ovat itse ryssineet asiansa kokevat itsensä uhreiksi taas liittyy varmaan siihen, miksi asiat menivät alkujaan pieleen. Yleensä jos ihmisellä on elämänhallinta hukassa, hän on nimenomaan - enemmän tai vähemmän - passiivinen, aloitekyvytön ja näköalaton. Siinä tilanteessa epäilemättä tuntuu siltä, että on enemmän kaarnaven valtameressä kuin oman elämänsä herra, jolloin myös vaikeudet tuntuvat jostain muualta kuin itsestä lähteviltä.

Ja kannattaako ottaa aviopuolisoa, johon ei ole luottamista?

Tai onko asuttava ylikalliissa kämpässä?

Häätöuhan alle joutumiseen tarvitaan kyllä jo omaa toimintaakin ja tahallista vuokran maksamatta jättämistä.

Vuokrarästejä ei pääse syntymään jos on ajoissa yhteydessä sosiaalitoimeen tai viime kädessä seurakuntaan, joka auttaa talousvaikeuksissa.