Onko Suomessa enää miehiä, joille on kunnia elättää koko perhe?

[quote author="Vierailija" time="02.09.2013 klo 10:03"]

[quote author="Vierailija" time="02.09.2013 klo 09:28"]

Miksi kukaan olisi kateellinen kotona taiteilevalle äidille, joka ei välitä huolehtia taloudellisesta toimeentulostaan vastoinkäymisten varalle,

[/quote]

Ai miksikö olisi kateellinen? No vaikkapa siksi, että eipä sinunlaiset haukkujat ole tässä ketjussa kyselleet, että onko siitä taloudellisesta toimeentulosta huolehdittu vai ei. Jostain syystä vain päätitte, että pulassa me ollaan, jos vastoinkäymisiä tulee. Alitajunta taitaa kuitenkin kertoa, että ollaanhan me kotirouvat oikeasti tulevaisuus turvattu. Joten kateuttahan se sitten ymmärrettävästi pukkaa, vaikka se tietoisuuden tasolla yritetään verhota perusteltuun, oikeutettuun haukkumiseen.

[/quote]

Ensinnäkään en ole haukkunut ketään tässä ketjussa enkä muuallakaan, ja toiseksi suurin osa perheistä elää täysin kädestä suuhun, jolloin jos yhtälöön lisää vielä kotiäidin kitkuttelun kotona,  on tilanne vielä vaikeampi. Asiat pyörivät jotenkin niin pitkään kuin mitään takapakkeja ei tule, ja sitten kun tulee - kodinkoneet pamahtelee, auto hajoaa, tulee työttömyyttä, sairautta, jopa kuolemaa - ollaankin ongelmissa. Liian tiukalle vedetty talous on iso riski ja perhekuntien ylivoimaisesti isoin riidanaihe. Jos tälle viittaa kintaalla, on turhan huoleton.

[quote author="Vierailija" time="31.08.2013 klo 22:30"]

niin, ei tullut sitten kenellekään mieleen, että olen opiskellut ja tehnyt paljon töitä opiskelun suhteen, sen yhdeksän vuoden aikana kun olin kotona. Tenttiminen kun ei paljon vaadi ja lukea voi kun lapset nukkuu...

lääkärin työ ei kiinnosta sinänsä. Nyt olen THL:lä tutkijana töissä

t. Se lääketieteen tohtori, joka oli ns. Kotona 9 v

p.s. Olen 37 vee, joten uraa on vielä jäljellä

[/quote]

No oisko kannattanut lukea proviisoriksi tai biokemistiksi sitten mieluummin jos ei lääkärin työ kiinnosta, lääkärit ja THL... Ei tule nyt mitään hyvää mieleen. Mutta on niin paljon hienompaa olla lääkäri. Vaikutat kyllä niin empatiakyvyttömältä että hyvä ettet ryhtynyt tavislääkäriksi, harmi että tosiaan opetat nämä arvot tyttärillesi. 

En ole uranainen, enkä kotirouva. Tykkään työstäni, saan siitä suurta nautintoa.  Sekä työstä että ihmissuhteista työssä. En kyrsi kotirouvan elämä, mutta en itse haluaisi, tuntisin olevani ulkopuolella kaikesta ja miehen armoilla. Sekä omat että ystäväpiirin kokemukset ovat hyvin kertoneet mitä suiitä miehen armoilla elämisestä seuraa. MIkäs siinä, jos se koti on riittävän suuri maailma, suurelle osalle ihmisitä se ei ole. Lapsillekin on hyväksi saada malli siitä miten sieltä kodista tullaan ulos ja osallistutaan maailmaan.

Miksi ihmeessä haluaisin ehdoin tahdoin ryhtyä elättämään kumppaniani? Totta kai olemme molemmat jeesanneet toisiamme työttömyyden ja opsikelujen aikana, mutta kyllä lähtökohtaisesti haluan molempien osallistuvan yhteisiin menoihin ja nauttivan paremmasta elintasosta.
 

[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 20:08"]

[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 20:02"]

Henkilökohtaisella tasolla vapaa. Kyllä jokainen nainen tietää mitä tarkoitan jos ei teeskentele tyhmää (tai ole sitä).

[/quote]

Kerro omin sanoin miten työelämässä on henkilökohtaisella tasolla vapaa? Vai millainen vapauskäsitys sinulla on?

[/quote]

Ensinnäkään en vertaa parisuhdetta työsuhteeseen, kuten sinä nähtävästi teet. Toiseksi vapaus parisuhteessa sisältää minulle myös taloudellisen itsenäisyyden. Haluan säilyttää riippumattomuuteni kaikilla tasoilla ja elää tasavertaisessa suhteessa. 

[quote author="Vierailija" time="02.09.2013 klo 09:28"]

Miksi kukaan olisi kateellinen kotona taiteilevalle äidille, joka ei välitä huolehtia taloudellisesta toimeentulostaan vastoinkäymisten varalle, vaan elää kuin sadun heinäsirkka? Omaa jalkaansahan hän siinä sahaa eikä kenenkään muun. Ja lisäksi antaa vielä huonon esimerkin lapsilleen.

[/quote]

Miksi kukaan olisi niin hölmö, ettei huolehtisi taloudellisesta toimeentulostaan? Minä olen ollut kotona viimeiset 5v hoitamassa lapsia ja aion olla vastakin kunnes nuorimmainenkin menee kouluun. Mies elättää perheemme ja hänen palkkansa on yhteistä rahaa. Kummallekin menee säästöön sama summa miehen palkasta, sillä miehen mielestä teen arvokkainta mahdollista työtä huolehtimalla itse lapsistamme päiväkotiin tyrkkäämisen sijasta.

Ymmärrän, ettei kaikilla ole tällaista mahdollisuutta, mutta tämän palstan mukaan mammat eivät sitä edes vakavissaan harkitse. Yleisin syy palata töihin on oma mukavuudenhalu, ei oikeasti se taloudellinen tilanne.

Miksi kukaan kadehtisi kotiäitiä, Suomessa kuka vaan voi jääädä kotiinsa. Ihan kuka vaan. Rahaa tulee ja aikaa jää kivasti taideharrastukseen ja nukan nyppimiseen sohvan välistä. Ei siinä ole mitään kadehdittavaa - kotiäiti on ainoa "ura" johon jokainen voi alkaa hetipaikalla kun siltä tuntuu.

Sen sijaan suututtaa, kun aikuiset naiset alkavat jauhaa paskaa siitä, että kotona vätystely on jonkunlainen ura ja että miehen tehtävä on lihottaa nainen lopullisesti sohvalle.

Jos te olette päättäneet lypsää yhteiskunnan työkkäri- ja sossutukia sen takia, että laiskottaa, on aivan turhaa tulla tänne selittämään että meidän pitäisi hurrata teidän saamattomuudelle ja elämänne haaskaamiselle.

Te olette sovinisteja vain sen takia että teitä laiskottaa. Hävetkää.

[quote author="Vierailija" time="31.08.2013 klo 22:30"]

niin, ei tullut sitten kenellekään mieleen, että olen opiskellut ja tehnyt paljon töitä opiskelun suhteen, sen yhdeksän vuoden aikana kun olin kotona. Tenttiminen kun ei paljon vaadi ja lukea voi kun lapset nukkuu...

lääkärin työ ei kiinnosta sinänsä. Nyt olen THL:lä tutkijana töissä

t. Se lääketieteen tohtori, joka oli ns. Kotona 9 v

p.s. Olen 37 vee, joten uraa on vielä jäljellä

[/quote]

Huoh, mielessä se THL (Tyhmyyden ja Hulluuden laitos) (väitöskirja?)tutkimus, jossa lapsia kutsuttiin kotiin lähetetyillä kirjeillä pneumokokkiroketetutkimykseen, missä roketteen riskejä ei oltu kunnolla selitetty. Epämääräisiä lappuja tuli vaan kotiin missä kehoitettiin mukaan. Ei menty mukaan. Yhdellä silloisella tutkijalla on neljä lasta ja ikääkin piirun enemmän

kuin 37v. mutta kerrankos sitä av:lla vähän hämää ettei tunnistettaisi.

Sama se mikä sun ikä nyt on, 9v. on aina saman verran pois sun työurasta.

[quote author="Vierailija" time="02.09.2013 klo 10:13"]

Ensinnäkään en ole haukkunut ketään tässä ketjussa enkä muuallakaan,

[/quote]

Okei. Et tietenkään. Sun edellinenkin viesti oli ihan pelkkää ylistystä vain. Ei yhtään ilkeää ja mollaavaa, eihän. Niin, kun eihän sitä nykyään kutsuta haukkumiseksi. Sillehän on se uusi sana - mikä se nyt olikaan - se sana on REHELLISYYS.

[quote author="Vierailija" time="02.09.2013 klo 10:30"]

Jos te olette päättäneet lypsää yhteiskunnan työkkäri- ja sossutukia sen takia, että laiskottaa, on aivan turhaa tulla tänne selittämään että meidän pitäisi hurrata teidän saamattomuudelle ja elämänne haaskaamiselle.

[/quote]

Olihan tämä kieltämättä vähän mutkikas keskustelu seurata. Jonkun mielestä ilmeisesti. Luepa aloitus uusiksi, kun siinä aivan selvästi puhuttiin tilanteesta, että mies elättää perheen.

Onko se nyt sitten niin, että osa ihmisistä ei voi uskoa, että on mahdollista, että mies elättää perheen? Ja siksi kuvitellaan, että kaikki kotiäidit nostavat työttömyyskorvauksia tai sossurahoja. Jos näin on, niin sitten voin jossain määrin ymmärtää tämän kotiäitivihan. Se ilmeisesti kumpuaakin väärinkäsityksestä.

[quote author="Vierailija" time="31.08.2013 klo 23:54"]

Kylläpä uranaisia täällä kyrsii kotirouvien elämä, mutta jostain syystä ei päinvastoin.

[/quote]

Joo ei yhtään, lääkäriäkään ei haukuta pintaliitäjäksi.

Meillä vaimo on omasta halustaan kotona, koska kokee että se lapsille parempi kun ovat pieniä. Olen samaa mieltä. Emme ole kovin suurituloisia, mutta pystymme minun palkallani elämään melko mukavasti. Tässä ei ole kunnia-asiasta miehenä kyse, vaan lasten parasta ajattelemme. Kun nuorin lapsistamme (4 lasta) kasvaa toivon, että vaimo ryhtyy miettimään töihin paluuta. Se toisi taloudellisessa mielessä turvaa perheelle ja minulle mahdollisuuden jäädä opintovapaalle hetkeksi. 

Olen tätä lukenut mielenkiinnolla sillä itse ole kotiäiti sekä kotirouva ja omaishoitaja. Minun mieheni palkkatulot eivät ole kuin alle 3000€/kk. Miehellä suuri firma ja suuret osingot ;) Hän on hyvä isä, meillä silti tehdään viikonloppuna kaikki kotityöt puoliksi vaikka kotona olenkin. Mies tekee pääosin ruoat myös. Minä siivoan ja hoidan lasten asiat, vaatteet, harrastukset ym. Mies vie harrastuksiin iltaisin, sillä on jo viim. klo. 16 kotona. Molemmat olemme saaneet myös perinnöt.

Minä aika-ajoin kaipaan töihin, haluisin aikuisten seuraa kun monet ystäväni ovat töissä. Minä olen ehkä sairaan lapseni takia pakostakin kotona, mutta en minä silti valita. Minulla on harrastuksia, ja harrastamme lasten kanssa yhdessä, olen saanut paljon uusia ystäviä, käyn vertaistukitapaamisissa, matkustelen, shoppailen ja ennen kaikkea me vietetään todella paljon aikaa perheen kanssa yhdessä. Lapset nauttivat siitä ja kiittävät. Helppoa elämä ei ole, mutta en usko sen olevan myöskään työssä käyvillä. Ei se raha onnelliseksi tee, ainakaan kun se pitää rataa niska ruvella. Tämän näen ja kuulen ystävien kautta.

Ja allla oleva lainaus siksi, sillä suurin osa työssäkäyvistä ystävistäni ovat eronneet. Meidän nuoruudenaikaisen "jengin" jäsenistä me olemme ainoat, edelleen yhdessä ja naimisissa. Meillä on hyvä suhde mieheni kanssa, kunnioitus ja luottamus, jaksamme ja voimme ihan hyvin. Näin varmasti voivat myös työssäkäyvät?! mutta kyllä ne on todella väsyneitä eivätkä jaksa mitään viikolla muuta kuin saada jotenkin ruoan pöytään ja lapset nukkumaan. Aikaa ei jää puutarhaan, harrastuksiin tai paljon muuhunkaan mistä valittavat. Monesti kuulen, että seksiä ei ole ja siihen monien liitto karahtanut, kun toinen pettänyt. Lomilla sitten matkustelevat. Päivähoidot vievät paljon rahaa kk.

Vieläkin 18v. jälkeen halaamme päivittäin mieheni kanssa, istumme hetken sohvalla kun lapset touhuu pihalla tai omissa huoneissaan, meillä on seksiä ja läheisyyttä. Miksi, koska meillä ei ole kiire. Miehen kotiin tulon jälkeen ei ole kiire tehdä ruokaa, tai mennä väsyneiden lasten kanssa kauppaan ostamaan sitä, läksyt on lapsilla tehty ennen kuin mieheni kotiin tulee ja illalla käymme leffoissa, tai vuokraamme, syömme yhdessä, liikutaan, käydään ostoksilla, mennään minilomille ym. Tai sitten vaan siivoillaan tai notkutaan kotona. Meillä ei ole edelleenkään kiire, mutta ystäväni jotka ovat 8-10h töissä matkoineen, heillä todella on pinna kireällä ja se KIIRE...kiire tehdä kaikki asiat parin tunnin aikana illalla ja vuorokausi tuppaa loppumaan monella kesken !



[quote author="Vierailija" time="31.08.2013 klo 21:22"]

50 % avioliitoista päättyy eroon. En ikinä ottaisi ikinä sitä riskiä, että olisin nelikymppinen ilman kunnollista työkokemusta ja useampi lapsi.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="31.08.2013 klo 22:01"]

[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 22:04"]

Olen opiskellut lääketieteen tohtoriksi ja saanut kolme lasta, joiden kanssa olen ollut 9 vuotta kotona. Pidän teitä loisijoita alempiarvoisina naisina, jotka maksavat palkkansa kotitöinä ja seksuaalisilla palveluksina. Mieluummin opiskelin ja hankin itselleni ammatin, kuin loisisin toisen rahoilla. Hävettää naiset joille riittää luuttuaminen ja pullan leipominen ihan koko elämän sisällöksi. Kaikki lapsemme ovat tyttöjä ja on hienoa antaa heille aikaansaava naisen malli!

[/quote]

Toivottavasti et ole opiskellut Suomessa verorahoilla ja loisinut sitten potentiaalisesta työurastasi melkein neljänneksen kotona!! Lääkäripula kun on. Joku moraali pitäisi olla jos yhteiskunnan varoilla hankkii tuon erittäin kalliin koulutuksen niin silloin ei voi heittäytyä täysille hoitovapaille. Toki jos olet opiskellut vaikka jenkeissä niin asia ok tai tehnyt hoitovapaalla kunnon tutkimustyötä lisää ja olet kohta dosentti. Muuten en ymmärrä.

[/quote]

Lääkärinkoulutus on kallein koulutus, jonka suomalainen yhteiskunta kustantaa.

Kannattaa vielä muistaa, että niistä downshiftaajista osa on juuri lääkäreitä, heidän palkkansa ovat niin korkeat, että 20 työtuntia viikossa (!!) riittää hyvätasoiseen elämään pääkaupunkiseudulla. Tämä taas tarkoittaa isoa työntekijävajetta sairaaloissa ja terveyskeskuksissa.

Vaikka olenkin pääasiallisesti kotona, hoitaaa mieheni lähes kaikki kaupassakäynnit ja ruuanlaitot, hoidamme lasten harrastukset puoliksi ja meillä käy siivoojat 2 x kk.

En ole juurikaan kiinnostunut kotitöistä, eikä meillä ole tavarat aina järjestyksessä; eikä kukaan sitä odotakaan. Mieheni tietää hyvin, että tykkään hoitaa kotiamme mm. sisustamalla ( niinkuin kaikki kotirouvat:), enkä tosiaan halua kotimme olevan ikinä likainen, mutten myöskään ole mikään nipottava talouskone - ja hän rakastaa minua tälläisenä kuin olen. 

Emme omasta mielestämme elä boheemisti, mutta jos katsoo meitä keskiluokkaisesta näkökulmasta, niin monien mielestä se siltä vaikuttaa.

Matkustelemme perheenä paljon, matkustan myös yksin. Harrastamme paljon liikuntaa. 

Teen kyllä satunnaisesti töitä, mutta vain silloin, kun tarjolla on jotain mielenkiintoista. Olen melko lahjakas eräällä taiteen alalla ja saan silloin tällöin, projektiluontoisesti tehdä ko. intohimoni parissa töitä, ehkä muutamia kertoja vuodessa. Se rittää. Muun ajan taiteilen kotona. Luen myös tosi paljon ja urheilen ja pienten lasteni koulupäivät ovat vielä lyhyitä, joten vietän heidän kanssaan paljon aikaa. Olen kovin kiitollinen elämästämme. 

Tekisin varmaankin  enemmän ns.palkkatyötä, jos olisin saanut opiskella itselleni tutkinnon siltä alalta, joka oikeasti kiinnostaa - mutta en koskaan saanut. Elämä vei mennessään, enkä malttanut nuorena olla pitkäjänteisempi ja hakea kouluihin uudelleen. Minulla onkin nyt varsin matala koulutustaso ja sillä, että tekisin vakituisesti töitä pienellä palkalla ( olisin varmastikin vuorotyössä ) lähinnä vaikeuttaisin perheemme kivaa elämää. Se palkka, mitä koulutukseni mukaisesta vakityöstäni voisin kuukausittain saada, hupenisikin sitten suureksi osaksi mm. lastenhoitokuluihin ja kulkemisiin. Ei mitään järkeä. 

Toisinaan kaipaan kyllä työyhteisöä ja aikuiskontakteja, mutta en kuitenkaan vaihtaisi tätä elämääni mihinkään muuhun. Tykkään olla aika paljon

yksin ja muun ajan haluan olla perheeni kanssa.

Ehkä perustan joskus jonkun pienen yrityksen, mutta vasta, kun lapset ovat vähän vanhempia.

Meillä on jonkinverran omaisuutta  ja pääkaupunkilaisiksi enää suhteellisen vähän velkaa, joten meillä on varaa elää juuri näinkin.

Olen yli 40v, enkä oikein usko, että enää vakityöllistyisin minnekään tälläisenä yksinäisenä hiipparina; olen ollut liian kauan yksin. 

Olemme juuri nyt terveitä ja onnellisia, joten on tässä tosiaan syitäkin olla kiitollinen. Olen myös ylpeä ja onnellinen tästä kaikesta, mitä meillä ( ja mulla ) on. En vaihtaisi mitään toiseksi. 

Olen 31-vuotias, en kovin korkeakoulutettu mutta työelämässä onnistunut ja hyvään asemaan päässyt mies joka on onnistunut myös sijoituksissaan niin että vuosittaiset tulot yltävät melkein kuusinumeroiseksi. Eihän ne rikkaaksi tee mutta hengissä pysyy eikä tarvitse kauppareissulla juosta pelkästään tarjousten perässä. Matkoillakin voi valita hieman mukavemman hotellin.

Olen tässä nyt n. vuoden verran pyörinyt erään "prinsessan" kanssa joka luulee kauttani pääsevän hyvään elintasoon. Hän itse on jotain muotoiluhömppää opiskellut taidekorkeassa mutta tällaiselle "ammattitaidolle" on kovin vähän tarvetta niillä aloilla joissa raha liikkuu. Näin ollen neiti on tehnyt vain jotain kausittaisia myyntiassistentin töitä mihin taas businessvainu ei riitä jotta kukaan palkkaisi kokoaikaiseksi. Kaikinpuolin mukava nainen mutta en koe mitenkään velvollisuudekseni että alkaisin jakamaan omasta elintasotani hänelle jonka itse olen kovalla työllä rakentanut ja aikaansaanut. Sattumalta kuulin hänen ystävättäreltään että on myös lopettanut e-pillereiden syönnin salaa että tulisi raskaaksi ja näin saisi minut sitoutettua itseensä. Noh, siinähän kusee tikkuun epätoivoisena. Minä nimittäin kävin jo 5v sitten Lontoossa vasektomiassa. Parasta on että en ole luvannut hänelle yhtään mitään, eläköön omassa fantasiassaan. Osaan myös nauttia saavuttamastani asemasta, voitteko uskoa miten epätoivoisia jotkut naiset ovat saadakseen rikkaan miehen? Enhän minä edes ole rikas mutta ei ole minun vastuullani sitä kertoa. Mutta eiväthän nämä naiset ymmärrä että kuka tahansa voi ostaa vaikka minkä puvun luotolla. Saanko sinussa nyt aikaan raivon tunteen? Tämä mies ei ole mikään Mies? Ei ota vastuuta? Ei edusta niitä ikiaikaisia herrasmiearvoja? Ei ole valkoinen ritari? Ehkä olet oikeassa mutta tärkeintä on se että saan pöysää luultavasti elämäni loppuun asti niin paljon kun ehdin ikinä työstää. Ja sehän loppupeleissä on se mitä me miehet teiltä naisilta haluamme. Toki voi olla että teidän miehet on aivopesty äitiensä, opettajiensa, siskojensa ja tyttöystäviensä toimesta ajattelemaan jotenkin toisin mutta näin se vaan on. Pillu on suurin motivaattori miehen elämässä, piste.

[quote author="Vierailija" time="31.08.2013 klo 23:13"]

hienoa jos jonkun mielestä tiskaaminen ja kokkaaminen riittää älyllisesti tasapainoiseen elämään ja uraksi!

[/quote]

Ei kai kellään kotirouvalla koko päivä mene tiskaamiseen ja kokkaamiseen. Eikä edes siivoamiseen ja kaunistautumiseen. Mieti vielä hetki, mitä kaikkea voi tehdä, jos on päivisin useampi tunti omaa aikaa...

No mun mies on. Alusta asti hän sanoi, että hän on perheen elättäjä, minun paikkani on kotona. Toki voin "harrastaa" työntekoa jos haluan. Aluksi tuntui, että en osaa olla kotona kun lapset kasvoi isommaksi, mutta niin sitä vaan tottui. Nyt tuntuu, että olisi kamalaa mennä töihin, miten sitten ehtisin kokkailla ihania ruokia, tehdä käsitöitä, hoitaa puutarhaa, harrastaa, lukea, liikkua, olla ystävien kanssa, järjestää juhlia, pitää itsestäni huolta jne? On ihanaa kun ei tarvitse aamulla lähteä töihin, vaan kun lapset lähtevät kouluun, saan olla kotona ihan rauhassa ja tehdä mitä haluan. Koti on aina siisti ja puhdas. Ja ihan totta, mulla ei koskaan ole tylsää hetkeä.

Mies oli oikeassa, minun paikkani on kotona :)

t. kotirouvana jo 17 v

Meillä on aika vanhakantainen perhemalli siinä mielessä, että mies pitää päävelvollisuutenaan käydä töissä ja tuoda rahan taloon. Minun päätehtäväni on pitää huolta kodista ja lasten käytännön asioista sinä aikana kun hän on töissä. Hoidan kyllä mielelläni myös pihaa.

Lastenhoidon sen sijaan puolitamme, kun hän tulee kotiin.

Minä olen se, joka kantaa astiat tiskikoneeseen vaikka suoraan pöydästä, mutta mies on se joka kantaa kauppakakassit. Mies nukkuu aamulla pitkään, mutta minä saan nukkua myöhemmin, kun haluan tai harrastaa mitä haluan. Voisin myös mennä töihin, mutta mies ei edellytä sitä. Hänestä on mukavaa, että vaimo on kotona.

Njooh, oma mieheni haluaisi elättää koko perheen ja minä voisin olla kotona jos haluaisin (luultavasti en haluaisi) mutta valitettavasti metallimiehen palkalla ei elätetä nelihenkistä perhettä.