Lue keskustelun säännöt.
Onko Suomessa enää miehiä, joille on kunnia elättää koko perhe?
30.08.2013 |
Niin, näinä leikkausten aikoina: onko? Tuntuu, että miehet pyrkivät ottamaan rusinat pullasta tasa-arvosta, eli että lastenhoitoon ei kauheasti osallistuta, mutta mitään elatusvastuutakaan ei oteta, vaan vedotaan "tasa-arvoon" ja kotiäitiyttä haluavia naisia haukutaan hyvinkin rumin sanankääntein. Eli mies haluavat, että mies tekee yhden työpäivän ja nainen kaksi, tai oikeastaan vielä kolmannen, eli se kolmas on seksipalvelujen tarjoaminen miehelle läpi yön, muuten miehellä on oikeus pettää. Näin kärjistäen.
Onko tuo mieslaji kuollut jo kokonaan sukupuuttoon, vai onko olemassa miehiä, jotka haluavat miehinä elättää perheensä, jossa vaimo hoitaa lapset kotona esim. kouluikään asti? Vaikka se tarkoittaa perheelle pienempiä kokonaistuloja (mutta myös pienempiä kokonaismenoja). Onko esim. helsinkiläismiehissä tällaisia enää ollenkaan?
Kommentit (148)
[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 18:38"]
[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 18:32"]Mulle tulee lähinnä mieleen piika/seksiorja.[/quote]
Niin no, meillä kyseessä ei ole mikään pakkotilanne, että mun olisi siivottava ja annettava seksiä, että saan ruokaa ja katon pään päälle. Mulla on koulutus ja halutessani mahdollisuus työntekoon, mutta olen valinnut toisin. Tämä on 100-prosenttisen oma valinta, johon olemme mieheni kanssa molemmat tyytyväisiä.
[/quote]
Sulla on illuusio siitä, että sä voisit valita toisin. Todellisuudessa sinne töihin ei niin vain mennäkään, varsinkin, jos ei ole kovin paljoa työkokemusta ja sekin on vanhentunutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 18:54"]
Eikö teillä ole omaa kunnianhimoa, tarvetta tehdä jotain?
[/quote]
On. Ei kotirouvana olo tarkoita sitä, että elämässä ei ole muuta. Esimerkiksi itse harrastan paljon erilaisia asioita. Yksi näistä on vienyt niin pitkälle, että vedän toimintaa itse. Löydän itselleni merkitysken monen munnkin asian kuin työn kautta. Tiedän toki mitä työnteko on, olen ehtinyt sitäkin 20 vuotta.
Pidän itseäni etuoikeutettuna, koska töihin ei ole pakko mennä.
Vai piika ja seksiorja :)
Kaikkea muuta sillä kyllä tämä on aika luxus elämää kun lapsetkin on jo isoja ja saan oikeastaan tehdä mitä haluan.
Ei meillä mies minua mitenkään määräile tai dissaa vaikka on se varakkaampi osapuoli.
On se ihana nukkua aamulla pitkään, shoppailla, käydä hieronnassa ja kasvohoidossa ja matkustella :)
Ja kaiken lisäksi vielä rakastankin miestäni ja hän minua. Juu...ihan kamalaa on...NOT!
Minun tuntemani aasialaiset vaimot ovat kyllä yleensä töissä, no tiedän vain kolme. Yksi on töissä miehensä yrityksessä, toinen on maatalon emäntä ja kolmas on kaupassa myyjänä. Enkä ole ikinä arvostellut aasialaisia naisia, joskus tunnen sääliä kun nuori nainen on isoisänsä ikäisen isomahaisen miehen vaimona ja näyttää kärsivältä. Ja tiedän, että esim. Thaimaassa on paljon myös korkeastikoulutettuja naisia, jotka kyllä osaavat valita miehensä paremmin, ei ole pakko ottaa ketä tahansa. Siellä on paljon monia suomimammoja fiksumpia naisia. Miehet siellä ovat huonompia kuin suomalaiset, pettävät minkä ehtivät, on kunnia-asia että jokaisella aviomiehellä on myös rakastajatar. En ihmettele, että sikäläiset naiset etsivät senkin takia ulkomaalaista miestä.
Ja minusta ei tämän ketjun miehet ole mitään supersankareita, vaan ehkäpä vain kaksi samantyyppistä ihmistä ovat kohdanneet toisensa ja elävät onnellisena oman valintansa mukaan? Ihmisillä kun on erilaisia ajatuksia ja mielipiteitä ja hyvä jos pystyy niiden mukaan elämään. Kukin tyylillään.
[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 18:54"]Miten kuvittelet saavasi töitä, jos olet ollut poissa töistä vuosikausia?[/quote]
Meillä (siis biologisella suvullani) on perheyritys, jossa olin aiemmin töissä. Olen aina tervetullut sinne. Toki firmatkin voivat mennä nurin, mutta en maalaile piruja seinille. Pääomatuloista olen säästänyt pienen pesämunan, josta osan tuhlaan hömpötyksiini, osan olen tosiaan säästänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisi pakko mennä töihin ja mitään ei löytyisi niin ainahan voi opiskella vaikka uuden ammatin.
Olen tähänkin asti hyvin pärjännyt elämässä hyvin ja uskon että pärjään jatkossakin jos vai terveyttä riittää mutta se onkin sitten toinen juttu.
Äitinikin meni 5kymppisenä yliopistoon.
Kyllä töitä tekevälle löytyy ja voihan sitä kouluttautua uudelleen, hoitoalalla on töitä pilvinpimein. Tuskin kukaan jää pitkäksi aikaa kotiin, jos ei ole jotenkin selustaansa turvannut. Sukulaiseni oli kotona n. 20 v, sitten opiskeli lähihoitajaksi ja siitä sosionomiksi, kohta saa ammattiopettajan paperit käteen ja työvuosia vielä lähes 20, voi olla enemmänkin kun eläkeikiä aletaan nostamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 18:25"]
Milläs koti rouvat ajattelitte elää vanhana kun ette saa työeläkettä?? entäs jos mies löytää uuden nuoren vaimon ja heittää teidät pellolle?
[/quote]
Hyvä idea tuo eläke. Siis niille, jotka on elossa eläkeikään päästyään tulevaisuudessa. Ainiin, ja jos on mistä niitä eläkkeitä maksaa.
Tiedän yhden tällaisen kotirouvan joka väittää että kotonaolo on täysin hänen oma valintansa. Kerran humalassa avautui ettei miehensä päästä häntä esim. opiskelemaan tai töihin. On niin mustasukkainen :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 19:02"]
[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 18:54"]
Eikö teillä ole omaa kunnianhimoa, tarvetta tehdä jotain?
[/quote]
On. Ei kotirouvana olo tarkoita sitä, että elämässä ei ole muuta. Esimerkiksi itse harrastan paljon erilaisia asioita. Yksi näistä on vienyt niin pitkälle, että vedän toimintaa itse. Löydän itselleni merkitysken monen munnkin asian kuin työn kautta. Tiedän toki mitä työnteko on, olen ehtinyt sitäkin 20 vuotta.
Pidän itseäni etuoikeutettuna, koska töihin ei ole pakko mennä.
[/quote]
Olet kyllä etuoikeutettu, mutta et vapaa.
[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 19:19"]
Olet kyllä etuoikeutettu, mutta et vapaa.
[/quote]
Työelämän ristitulessa ja suorituspaineissa on sitävastoin todella vapaa. Sitä suorastaan liitelee ihan niinkuin mieli tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä noita miehiä tosiaan saa? Meillä on roolit toisinpäin, varmaan eläkeikään asti. Onhan se kiva että sitä eläkettä saa aikanaan mutta mitä väliä kun elämä on siihen asti täyttä kituutusta. Ja lisäksi vielä iso osa lastenhoidosta kaatuu mulle.
Tuo on porvarillinen ihanne. Köyhissä pienviljelijä ja duunari perheissä naiset osallisuivat perheen elättämiseen 50-luvullakin ja niin on nykyäänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 19:34"]
[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 19:19"]
Olet kyllä etuoikeutettu, mutta et vapaa.
[/quote]
Työelämän ristitulessa ja suorituspaineissa on sitävastoin todella vapaa. Sitä suorastaan liitelee ihan niinkuin mieli tekee.
[/quote]
Henkilökohtaisella tasolla vapaa. Kyllä jokainen nainen tietää mitä tarkoitan jos ei teeskentele tyhmää (tai ole sitä).
[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 20:02"]
Henkilökohtaisella tasolla vapaa. Kyllä jokainen nainen tietää mitä tarkoitan jos ei teeskentele tyhmää (tai ole sitä).
[/quote]
Kerro omin sanoin miten työelämässä on henkilökohtaisella tasolla vapaa? Vai millainen vapauskäsitys sinulla on?
Kyllä minä olen vapaa. Hyvinkin vapaa siinä mielessä, että työelämä ei sido minua perinteisellä tavalla. Teen oman työsarkani kotona, koska se on minulle ja miehelle sekä lapsille sopiva malli. Olen myös kotona katsomassa lasten kasvamista isoksi. Ei ole sitä tuskaa, kun pikkukoululainen joutuu olemaan aamuja yksin ja sekä isä että äiti ovat ainoastaan puhelimen päässä työpaikalla.
Onhan nyt kummallista, että tällaista ratkaisua pitää nyt kauheasti arvostella. Toisessa ketjussa sitten hyperventiloitaisiin sitä, että lapset ovat päiväkodissa pienestä pitäen tai sitä kuinka raskasta on sekä käydä töissä että hoitaa siihen päälle lapset, koti ja ikääntyvät vanhemmatkin.
Olen etuoikeutettu, koska tuosta yhtälöstä puuttuu töihin lähtemisen pakko. Siihen on mahdollisuus, mutta tällä hetkellä pysyn kotirouvana. Nautin siitä, että on aikaa perheelle ja myös itselleni.
Kyllä sellaisia miehiä on, joille on kunnia-asia elättää koko perhe.
Minullakin oli tällainen kultakimpale. Hän oli huomattavasti minua varakkaampi. Hän elätti minua, kävimme luksusmatkoilla ympäri maailmaa. Hän oli ihanan huomaavainen, sain aina ihania lahjoja ja hän oli kiinnostunut juuri niistä asioista, mistä minäkin. Sain kalliin auton käyttööni. Hän oli kovin kiinnostunut minusta ja soitteli minulle esimerkiksi kesken työpäivän tai toi minulle töihin ruusukimppuja.
Lopulta hän ryhtyi puhumaan, että miksi kävisin töissä, koska hänhän pystyisi elättämään minut. Hän puhui minut jättämään työpaikkani.
Aluksi oli oikein mukavaa olla kotona. Totuus paljastui sitten jonkin ajan kuluttua, kun mies alkoi ensin komentelemaan minua ja nalkuttamaan kaikesta. Mies oli jatkuvasti kummallisen kiukkuinen, kuin ampiainen. Mitään en hänen mielestään osannut tehdä oikein, kotitöitä olisi pitänyt tehdä koko ajan, vaikka tein ne hänen mielestään ihan väärin. Mitään harrastuksia ei olisi saanut olla ja ystäväni olivat minulle huonoa seuraa ja sukulaiseni niin typeriä, että mies murjotti aina päiväkausia, jos joku soitti tai jos menimme kyläilemään. Meillä ei kukaan edes voinut kyläillä, koska mies murjotti nurkassa ja käyttäytyi oudosti.Aiemmin meillä oli hauskaa yhdessä, vitsailimme ja pidimme hauskaa, nyt mies vain tiuski ja tuijotti minua raivokkaasti kotona ollessaan. Hän ei tuntunut olevan edes tavanomaisella ihan ok-tuulella, en oletakaan, että kukaan on aina aurinkoisen iloinen, mutta hän oli aina synkän raivokas ja aggressiivinen. Paitsi jos joku muu osui seuraamme, silloin hän oli entinen itsensä, naureskeleva ja iloinen, tälle ulkopuoliselle ihmiselle. Minua hän kohteli seurassakin kylmästi.
Lopulta hän alkoi uhkailemaan minua. Se huomaavainen soittelu olikin oikeasti ollut mustasukkaisuutta, mutta en sitä silloin ajatellut, vaan sinisilmäisesti kuvittelin välittämiseksi. Uhkailut etenivät pikkuhiljaa tönimiseksi riitatilanteissa ja lopulta mies uhkaili pahoinpitelyillä. Hän huusi ja raivosi, että olin pilannut hänen elämänsä ja minun sietäisi saada turpiini. Kun kysyin miksi, hän ei osannut sanoa mitään syytä. Ylipäänsä riitelylle ei ollut mitään syytä, vaan hän alkoi yhtäkkiä aina karjumaan, että minä olen niin ärsyttävä ja huono ihminen ja kamala jne. Tämä riittikin jo minulle, eihän niitä riitoja voi sopiakaan, jos toinen ei suostu kertomaan, mistä on suuttunut, mutta uhkailee. Lähdin ja nyt olen taas itsenäinen nainen, oman elämäni valtiatar.
Uskoisin, että tämä mies on saattanutkin etsiä jonkun ulkomaalaisen vaimon itselleen, sellainenhan ei heti pysty edes kielitaidottomana etsimään itselleen apua, vaan joutuu jäämään mukiloitavaksi. Minua mies ei onneksi ehtinyt lyömään, koska en jäänyt odottamaan, miten hulluksi hän vielä muuttuukaan.
Vähän huvittaa nää kommentit, että töitä löytyy aina jos nyt mies jättäiskin tai sattuis työnteko huvittamaan, on hyvä koulutus ja ainahan voi opiskella hoitajaksi... Selvästi äänessä olijat eivät ole hakeneet vähään aikaan duunia eivätkä seuranneet maailmaa työnhakijan silmin. Mikään ala ei ole nykyään varma. Hoitajia lomautetaan ja rekrykiellot monissa kunnissa päällä. Hoitoalan koulutuksiin on lisäksi soveltuvuuskoe pääsykokeen lisäksi, joten voi olla ettei sinne edes pääse vaikka haluaisi. Hyväkin koulutus vanhenee, ja työnantajille on tarjolla myös hakijoita, jotka ovat kerryttäneet työkokemusta kaikkien kotivuosienne ajan. Eikä edes kaupan kassalle nykyään vain "mennä".
Jep, en halua pelotella, mutta on todella viisasta järjestää niin, että eron sattuessa saatte rahaa loppuelämäksenne. Työnhaku voi olla yllättävän tiukka paikka 50-vuotiaalle, joka on ollut töissä viimeksi 20 vuotta sitten.
Onko suomessa vieläkään naisia joilla olisi kunnia olla elämättä miehen rahoilla?
18 jatkaa vielä...
Olemme siis naimisissa ja meillä ei ole avioehtoa ja en pelkää että mieheni löytää uuden naisen ja ottaa eron...siitä vaan...kaikki menee puoliksi.
Ja mitään eläkettä en murehdi sillä 30v. päästä ehkä kukaan ei saa mitään eläkettä tai voihan sitä kuolla jo huomenna.
Elän tässä ja nyt mahdollisimman hyvin.