Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko Suomessa enää miehiä, joille on kunnia elättää koko perhe?
30.08.2013 |
Niin, näinä leikkausten aikoina: onko? Tuntuu, että miehet pyrkivät ottamaan rusinat pullasta tasa-arvosta, eli että lastenhoitoon ei kauheasti osallistuta, mutta mitään elatusvastuutakaan ei oteta, vaan vedotaan "tasa-arvoon" ja kotiäitiyttä haluavia naisia haukutaan hyvinkin rumin sanankääntein. Eli mies haluavat, että mies tekee yhden työpäivän ja nainen kaksi, tai oikeastaan vielä kolmannen, eli se kolmas on seksipalvelujen tarjoaminen miehelle läpi yön, muuten miehellä on oikeus pettää. Näin kärjistäen.
Onko tuo mieslaji kuollut jo kokonaan sukupuuttoon, vai onko olemassa miehiä, jotka haluavat miehinä elättää perheensä, jossa vaimo hoitaa lapset kotona esim. kouluikään asti? Vaikka se tarkoittaa perheelle pienempiä kokonaistuloja (mutta myös pienempiä kokonaismenoja). Onko esim. helsinkiläismiehissä tällaisia enää ollenkaan?
Kommentit (148)
[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 20:29"]
Ap haikailee menneisyyteen. Nykyaikaisessa perheessä vanhemmat vastaavat tasavertaisesti perheen taloudesta, lastenhoidosta ja kotitöistä. Se on hyvä ja toimiva systeemi ja mahdollistaa kummallekin vanhemmalle monipuolisen elämän.
[/quote]
Joo tavallaan olen samaa mieltä. Mutta kun miettii nykyelämänkin vaatimuksia, niin alkaa siinä vuorokaudesta tunnit loppumaan kesken ja elämä on yhtä juoksemista. En ymmärrä miksi pitää ihmisiä pakottaa ottaa tasavertaisesti osaa kaikkiin rooleihin. Eihän kukaan merkitse vihkoon, että maanantaina mies kävi kaupassa ja vaimo imuroi, että tiistaina tehdään toisin päin.
Voin hyvin kuvitella, että perheessä, jossa mies tienaa vaikka sen 70 tonnia vuodessa, hän tulee puhtaaseen kotiin, valmiiseen ruokapöytään viettämään aikaa perheensä seuraan, ovat kaikki perheessä onnellisia ja tyytyväisiä. Vertaa "normaaliin" tilanteeseen, jossa aamulla molemmat vanhemmat lähetevät töihin kiireellä, toinen vie muksun tarhaan, toinen muksu jää kotiin odottamaan koulun alkua, kiireellä kiirehditään kotiin viiden aikaan pikaisesti haetaan lähikaupasta perunoita ja toinen laittaa ruokaa, toinen siivoaa tms. Sitten kiireellä harrastuksiin ja iltahommiin. Kaikki sen takia että nainen on tasa-arvoinen ja voi käydä tienaamassa sen 20 tonnia.
Tietenkin suurimmassa osassa perheitä ei pystytä jäämään kotiin yhden ihmisen tuloilla, siksi mainitsin miehen tulot huomattavasti suuremmiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin vaikeeta hahmottaa tätä keskustelua. Kouluttamattomat ja työttömät äidit ovat kotona hoitamassa lapsiaan, kun heidän hyväpalkkaiset miehensä rakentavat hyväpalkkaista työuraa. Kolmen lapsen äiti vaikka 9 vuotta. Sitten alkaa hakea töitä. Hakee töitä esim. vuoden. Joutuu/pääsee koulutukseen, keskimäärin 3 vuotta. Hakee töitä esim. 6 kk. On siis ollut pois työelämästä 13,5 vuotta. Käy töissä, tajuaa, että nuoremmat ja pätevämmät ovat pomoina, on katkera heille, kun katsoo palkkakuittia ja toteaa, että palkkatasoa on vaikea enää kuroa umpeen. Avioliitto nitisee liitoksissaan, nainen tai mies löytää uuden, ja siinäpä sitten ollaan. Tai nainen on kotona 20 vuotta. Tulee ero. Käteen jää katkeruus miestä ja yhteiskuntaa kohtaan (kun kodinhoidontuen jälkeen ei saanut mitään tukia, eikä hänen tekemästään työstä yhteiskunta maksanut korvauksia) ja ihanat lapset.
Ei naisten tarvitse käydä työssä tasa-arvon vuoksi, vaan ihan siksi, että turvaisi oman elämänsä taloudellistakin puolta. Toki on eri asia, jos mies hoitaa huipputuloistaan myös vaimon eläkemaksut hyvälle tasolle ja korvaa viimeistään avioerossa vaimon perheen hyväksi tekemän työn. Tätä vaan on vaikea neuvotella enää eron tullen, ja harva ymmärtää taata selustaansa suhteen alkuvaiheessa.
En itse ymmärrä, miksi yhteiskuntaa pidetään velvollisena tukemaan typeriä päätöksiä tietoisesti tekeviä ihmisiä. Ja on ihan itsestään selvää, että moni tälläkin palstalla kirjoittava nainen tekee tietoisesti päätöksensä jättäytyä työelämästä ja jäädä kotiin, panee kaiken muun oman ja sitä kautta myös lastensa taloudellisen turvan edelle. Eikö ole lasten parhaan ajattelemista huolehtia myös heidän taloudellisesta turvastaan?
Kotiäiti ja kohta kotirouva. Mies huolehtii rahat, rempat, kokkaa joskus, touhuaa lasten kanssa, keksii lisää tulolähteitä, on hellä ja ihana rakastaja, ostaa mulle niitä asioita joista tykkään. Tilaa usein ravintolassa puolestani. Ulkomailla asutaan.
[quote author="Vierailija" time="31.08.2013 klo 14:22"]
[quote author="Vierailija" time="31.08.2013 klo 12:44"]
[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 19:19"]
[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 19:02"]
[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 18:54"]
Eikö teillä ole omaa kunnianhimoa, tarvetta tehdä jotain?
[/quote]
On. Ei kotirouvana olo tarkoita sitä, että elämässä ei ole muuta. Esimerkiksi itse harrastan paljon erilaisia asioita. Yksi näistä on vienyt niin pitkälle, että vedän toimintaa itse. Löydän itselleni merkitysken monen munnkin asian kuin työn kautta. Tiedän toki mitä työnteko on, olen ehtinyt sitäkin 20 vuotta.
Pidän itseäni etuoikeutettuna, koska töihin ei ole pakko mennä.
[/quote]
Olet kyllä etuoikeutettu, mutta et vapaa.
[/quote]
Miten sä muka olet vapaampi kuin edellinen rouva ?
[/quote]
Esim. taloudellisesti vapaa
[/quote]
Entäs jos tulee sairaus, taloudellinen epäonni? Moni meistä kuvittelee olevansa taloudellisesti riippumaton, mutta aina ei suju suunnitelmien mukaan.
Sairaus, taloudellinen epäonni ym voivat tosiaan olla asioita, joita kukaan ei suunnittele. Täällä kuitenkin keskustellaan asiasta, jonka ihmiset 1) valitsevat tietoisesti 2) vapaaehtoisesti 3) toivottavasti seuraukset tiedostaen. Tietoisesti valittu taloudellinen riippuvuus on suoraan sanoen ihan järjetöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen on pohjimmiltaan laiska ja mukavuudenhaluinen. Ei viitsi ajatella nenäänsä pidemmälle = kotirouva.
En henkilökohtaisesti tajua näitä ihmisiä jotka haluavat olla kotona ja vain oleilla. Itse olen työelämässä ja nautin työstäni ensihoitajana suunnattomasti, laittamatta työtä lasten edelle. En koe olevani missään kiireisessä oravanpyörässä, vaan aikaa on hyvin hoitaa lapset ja koti yhdessä mieheni kanssa. Mieheni on yrittäjä ja tulomme ovat samaa luokkaa, minä jopa välillä tienaan enemmän. En ikipäivänä voisi kuvitella jääväni kotirouvaksi.
Nämä kotona notkujat ovat pohjimmiltaan laiskoja, eivätkä osaa arvostaa itseään tarpeeksi kehittyäkseen elämässä eteenpäin. Vanhanaikaista, nyt ollaan sentään 2000-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
50 % avioliitoista päättyy eroon. En ikinä ottaisi ikinä sitä riskiä, että olisin nelikymppinen ilman kunnollista työkokemusta ja useampi lapsi.
Onneksi mulla on sen verran viisas mies, joka ihan oikeasti on sitä mieltä, että tasa-arvo tarkoittaa sitä, että molemmilla on oikeus käydä töissä ja tehdä mieleistänsä työtä, joka tarkoittaa luonnollisestikin samalla sitä, että kummallakin on velvollisuus sitten vastaavasti hoitaa kotityöt ja lapset yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti ei löydy tai ainakaan sellaisia naisia jotka rupeavat eläteiksi.
[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 22:04"]
Olen opiskellut lääketieteen tohtoriksi ja saanut kolme lasta, joiden kanssa olen ollut 9 vuotta kotona. Pidän teitä loisijoita alempiarvoisina naisina, jotka maksavat palkkansa kotitöinä ja seksuaalisilla palveluksina. Mieluummin opiskelin ja hankin itselleni ammatin, kuin loisisin toisen rahoilla. Hävettää naiset joille riittää luuttuaminen ja pullan leipominen ihan koko elämän sisällöksi. Kaikki lapsemme ovat tyttöjä ja on hienoa antaa heille aikaansaava naisen malli!
[/quote]
Toivottavasti et ole opiskellut Suomessa verorahoilla ja loisinut sitten potentiaalisesta työurastasi melkein neljänneksen kotona!! Lääkäripula kun on. Joku moraali pitäisi olla jos yhteiskunnan varoilla hankkii tuon erittäin kalliin koulutuksen niin silloin ei voi heittäytyä täysille hoitovapaille. Toki jos olet opiskellut vaikka jenkeissä niin asia ok tai tehnyt hoitovapaalla kunnon tutkimustyötä lisää ja olet kohta dosentti. Muuten en ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Deittailin 10 vuotta sitten erästä "hurmaavaa" nelikymppistä miestä, joka oli juuri eronnut 12 vuoden avioliitostaan. Vaimo oli ollut kotirouvana, hoitanut lapset ja palvellut miestään kohtalaisen hyvin. Mies kehui exäänsä jumalattoman kauniiksi, kehui, miten oli häntä koulinut ja sanoi, että "kaikki mitä mun exäni oli, on mun ansiotani".
Mua pyyteli parin viikon tuntemisen jälkeen mukaansa erääseen Afrikan maahan kahdeksi vuodeksi, tilanteessa jossa mulla oli uranvaihto vaiheessa, omaisuutta ei mitään - paitsi kirjoja, lakanoita ja jonkun verran astioita. Kun sitten vitsailin, että mähän voisin siellä x-kaupungissa sitten hoitaa kotia, käydä kaupassa ja laittaa sulle aina ruoan valmiiksi, kun tulet kotiin, hänen silmänsä syttyivät oikein hehkuun. Tätä mies minulta halusikin. Eli minun näkökulmastani hän oli hakemassa ilmaista kahden vuoden (seksi-ja kotitalous)orjaa :-). Kun sitten yritin pohtia, mitä minun kaltaiseni yliopistokoulutettu nainen voisi tuolla tehdä, esim. kouluttautua jossain paikallisessa yliopistossa haluamalleni alalle, hänen silmiensä loiste sammui.
Kului pari viikkoa. Hän löysi toisen tarkoitukseen sopivan naisen, ainakin näin hän minulle kertoi. Ja tämä "ihana" mies, joka siis halusi kustantaa minulle 2 vuotta ulkomailla, kertoi ex-vaimolleen ja myös työnantajalleen tästä ulkomaankeikasta vasta viikkoa ennen lähtöään.
Toivon todella, ettei löytyisi niin monia naisia, jotka tällaisesta miehestä haaveilisivat...
[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 22:04"]
Olen opiskellut lääketieteen tohtoriksi ja saanut kolme lasta, joiden kanssa olen ollut 9 vuotta kotona. Pidän teitä loisijoita alempiarvoisina naisina, jotka maksavat palkkansa kotitöinä ja seksuaalisilla palveluksina. Mieluummin opiskelin ja hankin itselleni ammatin, kuin loisisin toisen rahoilla. Hävettää naiset joille riittää luuttuaminen ja pullan leipominen ihan koko elämän sisällöksi. Kaikki lapsemme ovat tyttöjä ja on hienoa antaa heille aikaansaava naisen malli!
[/quote]
Aikamoista misogyniaa. Mutta olet varmaan ylpeä siitä, että olet ihan "yhtä hyvä kuin miehet".
Terveisin toinen akateeminen nainen, jonka mielestä kotiäitiys kuitenkin on ihan jees (ja tämä on nyky-Suomessa akateemisille naisille aikamoisen radikaali ajatus, joka raivostuttaa yli neljänkymmenen ikäisiä naisia)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mieheni haluaa, että olen kotona ja ettei minun tarvitse käydä töissä. Lapset ovat jo parikymppisiä ja opiskelevat kukin tahoillaan.
Asumme ulkomailla, ja suurin osa tuttavapiiristämme toimii samoin. Miehet tuovat leivän pöytään, naiset pitävät kodin ja itsensä kauniina. Meilläkin käy kaksi paikallista tyttöä siivoamassa ja pesemässä/silittämässä pyykit ja kokkaamassa. Kummasti saan aikani kulumaan ilman työpaikkaakin. Olemme viisissäkymmenissä ja eläkerahastoa on kummallekin kartutettu ihan kivasti.
En ymmärrä mikä ongelma meidän elämäntyylimme on muille. Jokainen taaplatkoon tyylillään. 'Cos there's only one lifetime to do what you love the most.'
niin, ei tullut sitten kenellekään mieleen, että olen opiskellut ja tehnyt paljon töitä opiskelun suhteen, sen yhdeksän vuoden aikana kun olin kotona. Tenttiminen kun ei paljon vaadi ja lukea voi kun lapset nukkuu...
lääkärin työ ei kiinnosta sinänsä. Nyt olen THL:lä tutkijana töissä
t. Se lääketieteen tohtori, joka oli ns. Kotona 9 v
p.s. Olen 37 vee, joten uraa on vielä jäljellä
[quote author="Vierailija" time="31.08.2013 klo 12:29"]
Hehe. Naureskelen teille pikkusiivoojat ja seksiorjat. Olisi puitteet mitkä vaan. Naisen arvoa ja asemaa yhteiskunnassa viette alas. Joopa joo. Kivahan se on laiskotella te koululaisten äidit. Ei se mieskään teitä loppujen lopuksi arvosta. Olette vaihdettavissa nuorempaan versioon milloin vain.
[/quote]
Tällaisella ajatuksella on hyvä pakonomaisesti lohduttautua. Mutta ei se kovin solidaarista ole. Melkein tulee mielikuva, että nämä haukkujat kokevat toisenlaisen elämän haluajat aikamoisiksi uhkiksi itselleen.
Hei, seksihalutkin kasvavat, kun ei tarvitse sitä tietokonetta tuijottaa 8 h / päivä tai istua jossain mukatärkeissä Powerpoint-seminaareissa ja sen jälkeen raahata kauppakasseja S-marketista kotiin ja laittaa jotain nopeaa eines"ruokaa".
Siis seksihalut kasvavat, kun on päivällä aikaa haaveilla yrttienhoidon lomassa. Joskus kun katselee "itsenäisten" suomalaisnaisten elämää, alkaa jotenkin säälittää se rajoittuneisuus ja riippuvaisuuden pelko. Riippuvaisuuden pelko tosin on ymmärrettävää, kun katsoo, millaisia epämiehiä suurin osa suomalaismiehistä on.
Jos pitäisi valita vain näistä kahdesta: työnantajan toimisto-orjana ja pomon mielistelijänä ja seminaarissa vetelehtijänä, jonka lapset ovat laitoksessa vieraiden ihmisten hoidettavana, tai aviomiehestä riippuvaisena (paitsi erossa, jolloin kaikki menee 50-50) mutta muuten vapaana kotirouvana, joka vaihtaa naapurin kotirouvien kanssa fellaatio-ohjeita ja hakee lapsia koulusta, valinta on ilman muuta jälkimmäinen.
[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 18:11"]
No mun mies on. Alusta asti hän sanoi, että hän on perheen elättäjä, minun paikkani on kotona. Toki voin "harrastaa" työntekoa jos haluan. Aluksi tuntui, että en osaa olla kotona kun lapset kasvoi isommaksi, mutta niin sitä vaan tottui. Nyt tuntuu, että olisi kamalaa mennä töihin, miten sitten ehtisin kokkailla ihania ruokia, tehdä käsitöitä, hoitaa puutarhaa, harrastaa, lukea, liikkua, olla ystävien kanssa, järjestää juhlia, pitää itsestäni huolta jne? On ihanaa kun ei tarvitse aamulla lähteä töihin, vaan kun lapset lähtevät kouluun, saan olla kotona ihan rauhassa ja tehdä mitä haluan. Koti on aina siisti ja puhdas. Ja ihan totta, mulla ei koskaan ole tylsää hetkeä.
Mies oli oikeassa, minun paikkani on kotona :)
t. kotirouvana jo 17 v
[/quote]
KIva että viihdyt ja kiva että miehesi edelleen on kanssasi ja uskollinenkin? Mulle elämän perusasia on oman työpanoksen antaminen ja työidentiteetti. Mutta vaikea kuvitella että olisin onnellinen ja kokisin elämäni miellyttäväksi juhlien järjestäjänä ja "olekelijana", enkä kuuluisi työkenttään mitenkään. Aikanaan olin lasten kanssa paljon kotona, tein lyhyttä päivää jne, ja koin sen hyvin tärkeäksi, mutta vähintään yhtä tärkeäksi koen että olen pyörittämässä tätä maailmaa ihan omanan itsenäni, enkä siinä naisille tarkotussa turhanpäiväisessä puuhastelumaailmassa vain. Joo- sisustus ja ja kaikenlainen puuhastelu on myös ihan kivaa- harrastuksena, joskus. Mutta se, että tulee toimeen omalla työllään on ihan eri asia.
[quote author="Vierailija" time="31.08.2013 klo 22:30"]
niin, ei tullut sitten kenellekään mieleen, että olen opiskellut ja tehnyt paljon töitä opiskelun suhteen, sen yhdeksän vuoden aikana kun olin kotona. Tenttiminen kun ei paljon vaadi ja lukea voi kun lapset nukkuu...
lääkärin työ ei kiinnosta sinänsä. Nyt olen THL:lä tutkijana töissä
t. Se lääketieteen tohtori, joka oli ns. Kotona 9 v
p.s. Olen 37 vee, joten uraa on vielä jäljellä
[/quote]
Ihan kiva tietää, että THL:ssä on töissä noinkin avoimesti itsensä k*päiksi tunnustavia naisia, ts. jotka kehtaavat suoraan sanoa pitävänsä toisia alempiarvoisina ihmisinä. Mutta hei, ei se mikään yllätys ole toisaalta - valta turmelee. Minua hävettäisi moinen, etenkin kun jonkinlaisessa asemassa olevalta (ainakin olevinaan - pätkähommissahan te siellä useimmiten olette) voisi olettaa jonkinlaista laajemmin eettistä ja myös itsekriittistä yhteiskunnallista ajattelua, ehkä myös vähän historiantuntemustakin. Kerro toki, keitä kaikkia muita pidät alempiarvoisina ja miksi. Ei kenenkään tarvitse pitää ketään toista alempiarvoisena, ilman että on jotain henkilökohtaisia ongelmia.
[quote author="Vierailija" time="31.08.2013 klo 22:11"]
Deittailin 10 vuotta sitten erästä "hurmaavaa" nelikymppistä miestä, joka oli juuri eronnut 12 vuoden avioliitostaan. Vaimo oli ollut kotirouvana, hoitanut lapset ja palvellut miestään kohtalaisen hyvin. Mies kehui exäänsä jumalattoman kauniiksi, kehui, miten oli häntä koulinut ja sanoi, että "kaikki mitä mun exäni oli, on mun ansiotani".
Mua pyyteli parin viikon tuntemisen jälkeen mukaansa erääseen Afrikan maahan kahdeksi vuodeksi, tilanteessa jossa mulla oli uranvaihto vaiheessa, omaisuutta ei mitään - paitsi kirjoja, lakanoita ja jonkun verran astioita. Kun sitten vitsailin, että mähän voisin siellä x-kaupungissa sitten hoitaa kotia, käydä kaupassa ja laittaa sulle aina ruoan valmiiksi, kun tulet kotiin, hänen silmänsä syttyivät oikein hehkuun. Tätä mies minulta halusikin. Eli minun näkökulmastani hän oli hakemassa ilmaista kahden vuoden (seksi-ja kotitalous)orjaa :-). Kun sitten yritin pohtia, mitä minun kaltaiseni yliopistokoulutettu nainen voisi tuolla tehdä, esim. kouluttautua jossain paikallisessa yliopistossa haluamalleni alalle, hänen silmiensä loiste sammui.
Kului pari viikkoa. Hän löysi toisen tarkoitukseen sopivan naisen, ainakin näin hän minulle kertoi. Ja tämä "ihana" mies, joka siis halusi kustantaa minulle 2 vuotta ulkomailla, kertoi ex-vaimolleen ja myös työnantajalleen tästä ulkomaankeikasta vasta viikkoa ennen lähtöään.
Toivon todella, ettei löytyisi niin monia naisia, jotka tällaisesta miehestä haaveilisivat...
[/quote]
Narsisti-idiootti. JOtkut naisreesukat eicvät arvosta itseään tarpeeksi välttääkseen tällaiset kusipäät.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="31.08.2013 klo 11:56"]
[quote author="Vierailija" time="31.08.2013 klo 11:30"]
[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 22:04"]
Olen opiskellut lääketieteen tohtoriksi ja saanut kolme lasta, joiden kanssa olen ollut 9 vuotta kotona. Pidän teitä loisijoita alempiarvoisina naisina, jotka maksavat palkkansa kotitöinä ja seksuaalisilla palveluksina. Mieluummin opiskelin ja hankin itselleni ammatin, kuin loisisin toisen rahoilla. Hävettää naiset joille riittää luuttuaminen ja pullan leipominen ihan koko elämän sisällöksi. Kaikki lapsemme ovat tyttöjä ja on hienoa antaa heille aikaansaava naisen malli!
[/quote]''
Oletpas ahdasmielinen koulutettu nainen.
Kotona voi tehdä siivouksen ohessa muutakin kun leipoa. Vaikka taidetta ja toteuttaa siten luovasti itseään, ei siihen työpaikkaa tarvita että voi olla onnellinen
[/quote]
Taidetta jota ihailevat mies, lapset ja lähisukulaiset (jotteivat välit mene).
[/quote]
niin no jos lahjat ei riitä kuin imurointiin, suihin ottoon ja taiteen harrastelemiseen, sitähän voi jäädä lopuksi ikää sille tasolle, vaikka lapsetkin muuttavat pois kodista!