Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko teillä tullut jonkunlaista "kriisiä" lapsen saannin jälkeen?
10.04.2012 |
En nyt tarkoita baby bluesia tai masennusta. Itse olen 24 ja sain esikoiseni 7kk sitten. Ja nyt ilmeisesti jonkunsortin kriisi on puskenut päälle, liittyköhän lapsen saamiseen jotenkin?
Olen nyt viimeaikoina jotenkin konkreettisesti tajunnut sen että mä oikeesti kuolen joskus, mun äiti ja isä kuolee joskus. Ahdistaa, mitä sitten tapahtuu? Onko sen jälkeen enää mitään?
Miten mä selviän tilanteista kun lapsi alkaa kysellä kuolemasta, siitä että kuoleeko äiti joskus tai voiko lapset kuolla?
Mietityttää myös että mikä mun elämän "tarkoitus" on, pitäisikö sillä olla joku isompi merkitys?
Samaten ihmiset on alkanut näyttäytyä jotenkin uudessa valossa, esimerkiksi joku "kadunmies", sekin on joskus ollut viaton vauva, missä vaiheessa sen elämä on mennyt noin huonoon suuntaan?
ja tälläisiä mietin sitten illalla sängyssä ennen nukkumaanmenoa, alkaa ahdistamaan.
Kommentit (7)
poisti minulta kuoleman pelon (1. vastaaja)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiinnosta etsin kyllä kirjan käsiini.
Kuolemanjälkeinen aika on kuin aika ennen syntymää, sinua ei ole olemassa.
Kun lapset alkavat kysellä, voi ihan suoraan kertoa että täällä eletään jonkun aikaa ennen kuin kuollaan, sitten joskun pitkän, pitkän ajan päästä.
Elämälläsi ei, kuten meidän muidenkaan elämillä ole mitään 'isoa kosmista' tarkoitusta. Sinä itse teet elämäsi mielekkääksi ja tarkoitukselliseksi esim. nauttimalla elämästäsi rakkaidesi kera, leikkimällä lastesi kanssa, onnistumalla työssäsi yms.
Kuolemanjälkeinen aika on kuin aika ennen syntymää, sinua ei ole olemassa.
Elämälläsi ei, kuten meidän muidenkaan elämillä ole mitään 'isoa kosmista' tarkoitusta. Sinä itse teet elämäsi mielekkääksi ja tarkoitukselliseksi esim. nauttimalla elämästäsi rakkaidesi kera, leikkimällä lastesi kanssa, onnistumalla työssäsi yms.
ei kuitenkaan välttämättä pidä paikkaansa :)
Kuolemanjälkeinen aika on kuin aika ennen syntymää, sinua ei ole olemassa.
Kun lapset alkavat kysellä, voi ihan suoraan kertoa että täällä eletään jonkun aikaa ennen kuin kuollaan, sitten joskun pitkän, pitkän ajan päästä.
Elämälläsi ei, kuten meidän muidenkaan elämillä ole mitään 'isoa kosmista' tarkoitusta. Sinä itse teet elämäsi mielekkääksi ja tarkoitukselliseksi esim. nauttimalla elämästäsi rakkaidesi kera, leikkimällä lastesi kanssa, onnistumalla työssäsi yms.
Tekeekin ongelmallista se, että se ei ole niin varmaa. Siksi ihmisille tällaisia kriisejä tulee, kukaan ei voi sinulle aivan varmasti sanoa mm että mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Vai oletko itse käynyt siellä katsomassa mitä kävi? Tämäkin on vain se totuus mihin SINÄ USKOT.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutten itse muista vastaavaa tuon ikäisenä iskeneen päälle ainakaan sen kummemmin. Sen sijaan hyvin samanlaisia asioita pyöri päässä oman esikoisen saatuani, 34-vuotiaana! Eli itselläni tuntuu liittyvän tähän valtavaan elämänmuutokseen ja tähän jatkumoon ja vastuuseen. Pelkään myös sitä, että kuolen itse ja lapseni jää äidittömäksi liian varhain. Myös oman äitini sairastuminen juuri kun esikoiseni syntyi, oli kova paikka ja kaikki nämä isot mullistukset tuntuivat kilpistyvän siihen hetkeen, kun minustakin tuli äiti.
Alue: Aihe vapaa
Kaipaat vastausta elämän suuriin kysymyksiin. Itse löysin 24-vuotiaana oman henkisen kotini. Ehkä voisit etsiä vastauksia jostain henkisestä kirjallisuudesta, jos ei ihan perusev.lut.tulkinta innosta.
Kyllä elämällä on tärkeä merkitys meille jokaiselle. Mun vanhemmat ovat muuten kuolleet, olin 36v. kun äiti kuoli ja tänä talvena isä, mutta kun elämällä on tarkoitus ja tuonpuoleinen on olemassa, suru ei ole pohjaton, vaan elämä täällä jatkuu eivätkä vanhemmatkaan ole kadonneet vaan siirtyneet tuonpuoleiseen. Lapset eivät helposti paljoa kuolemasta kysele, ehkä jos joku läheinen kuolee. Itse sanon, että harvoin lapset kuolee ja en tuo mitenkään inhorealistisesti ikäviä mahdollisuuksia. Jos niin ikävästi käy, se on koeattava vasta sitten, eikä pelättävä etukäteen.