Lue keskustelun säännöt.
Uhmaikäisen raivarit, ihmiset hermostuvat-pitäisikö antaa lapselle periksi?
10.04.2012 |
Eli 2 v. 11 kk vilkas, temperamenttinen ja voimakastahtoinen poika on ilmeisesti nyt pahimmassa (tai ainakin tähän asti) uhmaiässään. Koskaan ei tiedä milloin, missä ja mistä tulee iso raivari.
Uloslähdöt ovat useinmiten vaikeita, kun poika ei suostu pukemaan- huutaa, karkailee, raivoaa ja rimpuilee. Saattaa keksiä mitä vaan, joko jotain älytöntä tekemistä tai sitten haluaa jotain esim. kaupassa. Ja jos emme tee kuten hän haluaa, tulee iso raivari korviaraastavan kirkunan kera. Mikään harhautus tai rauhoittelu ei auta. Tällä hetkellä eritasoisia kilareita tulee 2-5 kpl päivässä. Jäähy on käytössä, mutta sekin aiheuttaa aina puolen tunnin kovan raivoamisen.
Emme haluaisi antaa periksi vain siksi että poika lopettaa kiljumisen. Jos olisimme esim. viime aikoina antaneet periksi, poika olisi mm. saanut ison kasan leluautoja kaupasta, (kun juuri hiljattain sai lelun) olisi saanut murskata väriliituja jalallaan maton alle, syödä jäätelöä ruuan sijasta, olla uimahallissa 2-3 h tai olla pukematta ulkovaatteita tms. Eli ei mitenkään järkeviä toiveita todellakaan. :-D
Mutta nyt sitten. Muut ihmiset paheksuvat jatkuvasti poikamme raivareita. Tätä tähän mennessä pahinta vaihetta on kestänyt nyt pari kolme viikkoa. Ja kaksi eri naapuria on valittanut lapsen häiritsevästä huutamisesta. Lisäksi pari ihmistä on tullut julkisilla paikoilla arvostelemaan meitä, ja kauhistelemaan lapsemme kiljumista tms., toinen näistä aika suoraan syytti minua huonoksi äidiksi kun en saanut lastani hiljaiseksi. (eli minun olisi pitänyt antaa periksi lapseni älyttömälle vaatimukselle) Lisäksi ne kymmenet katseet ja pään pyörittelyt. Olemme alkaneet vältellä julkisia paikkoja kun koskaan ei tiedä koska uhmaraivari tulee.
Tiedämme että tämä vaihe menee ohi, mutta tämä on kamalaa. Tiedämme että uhmaikäinen lapsi kokeilee rajoja, ja että periksi antamalla tämä ei niitä opi. Tottakai joskus jossain vähäpätöisessä jutuissa voimme antaa periksikin, mutta ennen uhmaraivaria, ettei lapsi opi että huutamalla saa tahtonsa läpi.
Koitamme kasvattaa lapsemme oikein, niin että hänestä tulee normaali, rajansa ja vastuunsa tunteva, toisia kunnioittava, empaattinen ja tunneälykäs ihminen. Mutta silti tulee mietitty, pitäisikö kuitenkin enemmän vaan antaa periksi, koska tuntuu että lapsemme käytös häiritsee ihmisiä kotonamme sekä muualla?
Kommentit (113)
Ehkä vanhemmat pakenee tilannetta kun eivät uskalla kohdata sitä!
Lasta voi myös komentaa ihan Suomen kielellä! Joskus tehoaa joskus ei!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
<a href="<a href="http://www.helistin.fi/?page=0957246&id=8105622" alt="http://www.helistin.fi/?page=0957246&id=8105622">http://www.helistin.fi/?page=0957246&id=8105622</a>" alt="<a href="http://www.helistin.fi/?page=0957246&id=8105622" alt="http://www.helistin.fi/?page=0957246&id=8105622">http://www.helistin.fi/?page=0957246&id=8105622</a>"><a href="http://www.helistin.fi/?page=0957246&id=8105622</a>" alt="http://www.helistin.fi/?page=0957246&id=8105622</a>">http://www.helistin.fi/?page=0957246&id=8105622</a></a> Ja näitä löytyy netistä vaikka kuinka paljon. Kaikissa sanotaan että uhma ja kiukuttelu ovat normaaleja, ja kerrotaan miten niihin olisi paras reagoida, eli juuri kuten ap. Olisi kiva jos tämä "täydellinen äiti" kertoisi millä perusteella nämä kymmenet samaa kertovat linkit ovat kaikki väärässä, ja hän oikeassa. :-D
mutta jos siellä on äiti, jolla on pinkki paita, jossa kimalletta, niin voi olla satavarma, että lapsellaan on uhma. Ihan joka kerta sen huomaa, että WT-porukan täytyy ilmaista kaikki tunteensa kaupassa, muilla lapset on opetettu siihen, että kaikelle on aikansa ja paikkansa. Onpa nähty niitäkin perheitä, joissa 2v uhmahuutaa kuin syötävä ja samaan aikaan 5v paskoo vieressä kaupan lattialle. Molemmat luonnollisia toimia, jotka kuuluvat elämään Onneksi suurin osa ymmärtää kertoa lapsilleen, että vaikka kotona saa paskoa mihin tahtoo, ei se kaupassa ole suotavaa.
Sinä et selkeästi vain halua ymmärtää. Miksi sinä jankutat koko ajan kaupasta, ja että pitäisi opettaa ettei se ole oikea paikka lapselle ilmaista tunteita? Kun en minä ainakaan ole edes kirjoittanut että lapsi aina kaupassa raivoaisi. Itse asiassa, viime viikolla tuli kaupassa toiset kilarit lapsen elinaikana. Ekat sai noin 1,5 v. ikäisenä pitkässä kassajonossa, kun ei jaksanut jonottaa eikä tajunnut ettemme voi mennä jonon ohi kassalle.
Sinulta on pyytänyt jo moni, painu oikeasti pois tästä ketjusta kun et mitään aiheesta ymmärrä. Ja lue noita linkkejä kiitos. Ja muuten, en ole white trashia vaikka niin arvelit. Jos se jotain kertoo, asuinalueeni on Suomen 15. kalleimman asuinalueen joukossa.
Niin, ja vielä tarkennan, että ennen tätä hankalaa parin viikon pituista kautta lapsi on saanut pienet uhmaraivarit ehkä kerran viikossa tai kahdessa, ja useinmiten kotona, kun olen kieltänyt häntä tekemästä jotain, esim. kiipeämästä pöydälle tai heittelemästä leluja.
Niin, ja jos kerran tiedät miten lapsen saa olemaan reagoimatta kieltämiseen uhmalla, niin kerro vaan minullekin, noudatan oitis neuvojasi helpottuneena. :-D
vettä naamalle, niin johan hiljenevät. Kokeile joskus.
En tiedä miksi , mutta alkoi naurattaa. :-D
Antaa ihmisten tuijottaa.Sinä toimit haastavan lapsesi kanssa kuitenkin juuri niin kuin pitääkin.
Sinä et selkeästi vain halua ymmärtää. Miksi sinä jankutat koko ajan kaupasta, ja että pitäisi opettaa ettei se ole oikea paikka lapselle ilmaista tunteita? Kun en minä ainakaan ole edes kirjoittanut että lapsi aina kaupassa raivoaisi. Itse asiassa, viime viikolla tuli kaupassa toiset kilarit lapsen elinaikana. Ekat sai noin 1,5 v. ikäisenä pitkässä kassajonossa, kun ei jaksanut jonottaa eikä tajunnut ettemme voi mennä jonon ohi kassalle. Sinulta on pyytänyt jo moni, painu oikeasti pois tästä ketjusta kun et mitään aiheesta ymmärrä. Ja lue noita linkkejä kiitos. Ja muuten, en ole white trashia vaikka niin arvelit. Jos se jotain kertoo, asuinalueeni on Suomen 15. kalleimman asuinalueen joukossa. Niin, ja vielä tarkennan, että ennen tätä hankalaa parin viikon pituista kautta lapsi on saanut pienet uhmaraivarit ehkä kerran viikossa tai kahdessa, ja useinmiten kotona, kun olen kieltänyt häntä tekemästä jotain, esim. kiipeämästä pöydälle tai heittelemästä leluja. Niin, ja jos kerran tiedät miten lapsen saa olemaan reagoimatta kieltämiseen uhmalla, niin kerro vaan minullekin, noudatan oitis neuvojasi helpottuneena. :-D
On niitä vuokra-asuntoja näköjään sielläkin.
Aloituksesta sen verran, että kirjoitit "koitamme kasvattaa...". Entä jos ihan suosiolla koettaisitte?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse koin uhmaavan 2-3 v lapsen kanssa tunteiden nimeämisen ja rauhoittelun että uhma kyllä menee ohi ja muistuttanut miten se paha mieli menee ohi. Ollaan lasten kanssa ihan rauhallisissakin tilanteissa juteltu missä kiukku tuntuu ja miten se menee ohi. Esim. sylissäoleminen tai mehun juominen (matala verensokeri altistaa kiukulle) auttaa. Nuo ”tunnetaidot” ovat auttaneet eskariuhman kanssa taistelevillakin. Ovat siis muistaneet miten toimitaan.
Pahin uhmavaihe kesti raivottarellamme 4 kk, sitten helpotti. Toki senkin jälkeen on tullut kiukkukohtauksia, mutta ei niin pitkiä eikä niin usein. Tuolloin näkyi se periksiantamattomuuden tulos, eli lapsi edelleenkin kinusi asioita raivokkaasti, mutta parissa minuutissa luovutti ja ryhtyi iloisena muuhun puuhaan (vrt. aiemmin tunti suoraa huutoa hiki päässä). 4-vuotiaana sitten välillä toiveikkaasti kysyi saisiko jotain, mutta jos ei saanut, niin ei pahoittanut mieltään. Silloin saattoi jotain kivaa ekstraa saadakin jos oikein kauniisti pyysi, eli tällöin ei enää tarvinnut pelätä että jos kerran ostetaan lelu, niin seuraavalla kerralla tulee kamala huuto jos ei osteta.
Meillä rauhallinen esikoinen ei mielestäni koskaan ollut pikkulapsena uhmaiässä, vaan lyhytkestoinen ja vain kotona näkyvä uhma tuli vasta 6-vuotiaana. Kuopus sen sijaan veti 2-vuotiaana sellaiset kilarit, että välillä ajattelin hänen olevan suorastaan hullu.
Kyllä se siitä! :)
Pisti vaan silmään et ei ole erityislapsi? Mistä te voitte sen tietää noin nuoresta kuin 2v 11kk:tta? Ette mistään!
Tiukka vaan oltava noissa uhma tilanteissa. Jos annatte kerrankin periksi niin huuto seuraavalla kerralla vielä kovempaa. Yrittäisin ennakointia eli lapsen kanssa puhuttaisiin käytös valmiiksi ennen mahdollista tilannetta. Myös lahjominen voi olla joskus paikallaan. Esim. Jos et kaupassa itke/kiukuttele voit saada pullan tai vaikka et saa tehdä vanhemman kanssa jotain ekstra kivaa.
Minulla on erityislapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ammattikasvattajat ovat tehneet isoja virheitä historiansa aikana ja ovat erimieltä asioista?
Miten niin uhma ja kiukuttelu ovat normaaleja? Miksei hyvä käytös? Mistä opitaan tietty käytös, joka ei kuitenkaan ole faktaa kaikissa perheissä? Miksi huonosta käytöksestä jo pikkulapsi voi oppia nopeastikin pois? Olisko vanhemmat avainasemassa ja vanhempien oma käytös perheessä? Pitäiskö näitä asioita analysoida hieman syvemmin?
Väite´´normaalia uhmaa´´ on ehkä vain valhetta ja puolustus vanhemmille kun eivät hallitse tilannetta tai kasvatusta. Eikö lapset olekin mestarimatkijoita? Ehkäpä he matkivat vain...niin mitähän lie matkivat!
kehuja kehuja kehuja ja hali ja äidin ilon näyttäminen!
Kehut nostavat lapsen itsetunnon huikeisiin lukemiin=D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ammattikasvattajat ovat tehneet isoja virheitä historiansa aikana ja ovat erimieltä asioista?
Miten niin uhma ja kiukuttelu ovat normaaleja? Miksei hyvä käytös? Mistä opitaan tietty käytös, joka ei kuitenkaan ole faktaa kaikissa perheissä? Miksi huonosta käytöksestä jo pikkulapsi voi oppia nopeastikin pois? Olisko vanhemmat avainasemassa ja vanhempien oma käytös perheessä? Pitäiskö näitä asioita analysoida hieman syvemmin?
Väite´´normaalia uhmaa´´ on ehkä vain valhetta ja puolustus vanhemmille kun eivät hallitse tilannetta tai kasvatusta. Eikö lapset olekin mestarimatkijoita? Ehkäpä he matkivat vain...niin mitähän lie matkivat!
niin meinasitko että me saadaan raivareita miehen kanssa kotona ja lapsi mtkii niitä :) ei hyvää päivää, sä olet kyllä maailman kaikkeuden hölmöin ihminen.
Sinä et selkeästi vain halua ymmärtää. Miksi sinä jankutat koko ajan kaupasta, ja että pitäisi opettaa ettei se ole oikea paikka lapselle ilmaista tunteita? Kun en minä ainakaan ole edes kirjoittanut että lapsi aina kaupassa raivoaisi. Itse asiassa, viime viikolla tuli kaupassa toiset kilarit lapsen elinaikana. Ekat sai noin 1,5 v. ikäisenä pitkässä kassajonossa, kun ei jaksanut jonottaa eikä tajunnut ettemme voi mennä jonon ohi kassalle. Sinulta on pyytänyt jo moni, painu oikeasti pois tästä ketjusta kun et mitään aiheesta ymmärrä. Ja lue noita linkkejä kiitos. Ja muuten, en ole white trashia vaikka niin arvelit. Jos se jotain kertoo, asuinalueeni on Suomen 15. kalleimman asuinalueen joukossa. Niin, ja vielä tarkennan, että ennen tätä hankalaa parin viikon pituista kautta lapsi on saanut pienet uhmaraivarit ehkä kerran viikossa tai kahdessa, ja useinmiten kotona, kun olen kieltänyt häntä tekemästä jotain, esim. kiipeämästä pöydälle tai heittelemästä leluja. Niin, ja jos kerran tiedät miten lapsen saa olemaan reagoimatta kieltämiseen uhmalla, niin kerro vaan minullekin, noudatan oitis neuvojasi helpottuneena. :-D
On niitä vuokra-asuntoja näköjään sielläkin.Aloituksesta sen verran, että kirjoitit "koitamme kasvattaa...". Entä jos ihan suosiolla koettaisitte?
koittaa vaan ärsyttä muita. Eikö sinulla oikeasti ole muuta tekemistä elämässäsi? Ihan selvästi provoilet täällä! Hanki elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että terveempi lapsi niin saadan kasvatettua aikuiseksi kun niitä tunteita saa näyttää. Ei nyt tietenkään raivota ja heitellä kamoja, mutta kyllä minusta lapsi saa näyttää kun harmittaa, kun on vihainen ja iloinen.
On todella sarasta kasvattaa lapsi niin, että mitään tunteita ei saa näyttää kuin kotioloissa. En tiedä onko sellainen kasvatustyyli suomessa kovinkin yleistä, ihan mahdollista jos lukee itsemurhatilastoja. Ihmiset patoavat tunteensa ja ulkopuolisille pitää aina näytellä, että kaikki on hyvin.
Minä en aijo opettaa tuota tapaa lapselleni, koska haluan, että lapseni elää onnellisen ja pitkän elämän. Tietysti raivokohtauksissa lapsi kannetaan pois tarpeen mukaan ja sanoitetan lapselle myöhemmin mikä tunne siinä oli kyseessä. Mutta en minä sitä kieltäisi, että ei saa olla vihainen tai harmissaan. Mutta ne tunteet pitää sitten pikkuhiljaa oppia näyttämään toisella tavalla. Tai oppia sanomaan ne tunteet. Mutta ei niitä herranjumala padota kotiin asti!
tuota, että kaupasta lähdetään pois jos lapsi alkaa raivoamaan. Ja syödään sitten kaurapuuroa kotona. Miten tämä käytännössä toimii, jos on iso perhe? Esim. koululaisetko joutuvat kärsimään tämän takia? Eikö se ole aika iso taakka 2-3 vuotiaalle? Ymmärtääkö sitä edes?