Lue keskustelun säännöt.
Uhmaikäisen raivarit, ihmiset hermostuvat-pitäisikö antaa lapselle periksi?
10.04.2012 |
Eli 2 v. 11 kk vilkas, temperamenttinen ja voimakastahtoinen poika on ilmeisesti nyt pahimmassa (tai ainakin tähän asti) uhmaiässään. Koskaan ei tiedä milloin, missä ja mistä tulee iso raivari.
Uloslähdöt ovat useinmiten vaikeita, kun poika ei suostu pukemaan- huutaa, karkailee, raivoaa ja rimpuilee. Saattaa keksiä mitä vaan, joko jotain älytöntä tekemistä tai sitten haluaa jotain esim. kaupassa. Ja jos emme tee kuten hän haluaa, tulee iso raivari korviaraastavan kirkunan kera. Mikään harhautus tai rauhoittelu ei auta. Tällä hetkellä eritasoisia kilareita tulee 2-5 kpl päivässä. Jäähy on käytössä, mutta sekin aiheuttaa aina puolen tunnin kovan raivoamisen.
Emme haluaisi antaa periksi vain siksi että poika lopettaa kiljumisen. Jos olisimme esim. viime aikoina antaneet periksi, poika olisi mm. saanut ison kasan leluautoja kaupasta, (kun juuri hiljattain sai lelun) olisi saanut murskata väriliituja jalallaan maton alle, syödä jäätelöä ruuan sijasta, olla uimahallissa 2-3 h tai olla pukematta ulkovaatteita tms. Eli ei mitenkään järkeviä toiveita todellakaan. :-D
Mutta nyt sitten. Muut ihmiset paheksuvat jatkuvasti poikamme raivareita. Tätä tähän mennessä pahinta vaihetta on kestänyt nyt pari kolme viikkoa. Ja kaksi eri naapuria on valittanut lapsen häiritsevästä huutamisesta. Lisäksi pari ihmistä on tullut julkisilla paikoilla arvostelemaan meitä, ja kauhistelemaan lapsemme kiljumista tms., toinen näistä aika suoraan syytti minua huonoksi äidiksi kun en saanut lastani hiljaiseksi. (eli minun olisi pitänyt antaa periksi lapseni älyttömälle vaatimukselle) Lisäksi ne kymmenet katseet ja pään pyörittelyt. Olemme alkaneet vältellä julkisia paikkoja kun koskaan ei tiedä koska uhmaraivari tulee.
Tiedämme että tämä vaihe menee ohi, mutta tämä on kamalaa. Tiedämme että uhmaikäinen lapsi kokeilee rajoja, ja että periksi antamalla tämä ei niitä opi. Tottakai joskus jossain vähäpätöisessä jutuissa voimme antaa periksikin, mutta ennen uhmaraivaria, ettei lapsi opi että huutamalla saa tahtonsa läpi.
Koitamme kasvattaa lapsemme oikein, niin että hänestä tulee normaali, rajansa ja vastuunsa tunteva, toisia kunnioittava, empaattinen ja tunneälykäs ihminen. Mutta silti tulee mietitty, pitäisikö kuitenkin enemmän vaan antaa periksi, koska tuntuu että lapsemme käytös häiritsee ihmisiä kotonamme sekä muualla?
Kommentit (113)
sanon omille lapsilleni, että olen kiitollinen siitä, että juuri he ovat minun lapsiani eikä tuo lattialla kiemurteleva rääkyjä. Olkoot sitten luonne tai temperamentti tai äidin järkevyys, niin meillä tuollainen muiden ihmisten kiusaaminen ei tulisi kysymykseenkään. Voit vedota lapsen uhmaan, voit vedota hyvään kasvatukseen ja voit vedota mihin tahansa, mutta et ainakaan kasvata lastasi elämää ja maailmaa varten, jos oikein opetat, että ihmisiksi ei tarvitse olla.
Hahahaa, sinä olet kyllä ihan pihalla, etkä selvästikään tiedä mistä puhut. Ja miten minä nyt olen opettanut ettei ihmisiksi tarvitse olla? Ja miten lapsen saa olemaan "ihmisiksi" sinun mielestäsi? Ole sinä onnellinen rauhallisista lapsistasi, mutta älä syyllistä toisenlaisten lasten vanhempia, kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sanon omille lapsilleni, että olen kiitollinen siitä, että juuri he ovat minun lapsiani eikä tuo lattialla kiemurteleva rääkyjä. Olkoot sitten luonne tai temperamentti tai äidin järkevyys, niin meillä tuollainen muiden ihmisten kiusaaminen ei tulisi kysymykseenkään. Voit vedota lapsen uhmaan, voit vedota hyvään kasvatukseen ja voit vedota mihin tahansa, mutta et ainakaan kasvata lastasi elämää ja maailmaa varten, jos oikein opetat, että ihmisiksi ei tarvitse olla.
se, että sun lapses ei ole sattuman kaupalla koskaan saanut raivaria, ei tarkoita sitten yhtään mitään. Raivarit ei ole sidoksissa kasvatukseen millään tasolla. Voi jopa olla huolestuttavaa jos lapsi ei koskaan uskalla uhmata vanhempiaan...
lapsen mielenterveydestä. Sinustako siis edelliset sukupolvet ovat jotenkin sairaita, kun eivät ole saaneet kirkossa, kaupassa, bussissa, junassa, mummin synttäreillä tai muskarissa ilmaista itseään raivokohtauksin?
Vanhempien uhmaamisen ei tarvitse olla sairasta karjumista, fiksu lapsi osaa ilmaista tunteitaan hieman suppeammin.
sanon omille lapsilleni, että olen kiitollinen siitä, että juuri he ovat minun lapsiani eikä tuo lattialla kiemurteleva rääkyjä. Olkoot sitten luonne tai temperamentti tai äidin järkevyys, niin meillä tuollainen muiden ihmisten kiusaaminen ei tulisi kysymykseenkään. Voit vedota lapsen uhmaan, voit vedota hyvään kasvatukseen ja voit vedota mihin tahansa, mutta et ainakaan kasvata lastasi elämää ja maailmaa varten, jos oikein opetat, että ihmisiksi ei tarvitse olla.
Hahahaa, sinä olet kyllä ihan pihalla, etkä selvästikään tiedä mistä puhut. Ja miten minä nyt olen opettanut ettei ihmisiksi tarvitse olla? Ja miten lapsen saa olemaan "ihmisiksi" sinun mielestäsi? Ole sinä onnellinen rauhallisista lapsistasi, mutta älä syyllistä toisenlaisten lasten vanhempia, kiitos.
Juuri sinun kaltaisesi vanhemmat ovat niitä, joiden on syytäkin kuulla, miten lapsiaan käytetään muissa perheissä esimerkkinä huonosta käytöksestä. Tietysti näytän lapsilleni, millainen on huono ja paha lapsi, jollaista en ikinä perheeseemme toivo. Mielelläni katson, miten lapsesi makaa kaupan lattialla, sätkii ja potkii, ja omat lapseni voivat ihmetellä, miten joku likaa haalarinsa, näyttää rumalta ja metelöi niin että korviin sattuu eikä ollenkaan ymmärrä, miten ihmisten ilmoilla ollaan.
Hyvä vain, että lapsesi on tuollainen kuin on. Kotona luemme vanhaa Jörö-Jukka -satua ja mietimme, että entä jos se kaupassa nähty huutaja olikin Jörö-Jukka.
Hauskaa tässä on tosiaan se, että lapsi ei vielä puhu muutakuin muutamia sanoja. Me "ei ymmärretä" silloin kun hän sanoo jonkun oman sanansa, mutta se taas johtaa raivareihin. Hän osaa näyttää mitä haluaa, menee vaikkapa jääkaapille ja osoittaa sieltä vaikkapa kurkkua jos haluaa sitä ja sitten leipää. Ollaan tuossakin yritetty että "ei ymmärretä" ja taas tulee raivarit.No vähän asian ohi meni, mutta luulen että meillä nuo raivarit vähenevät kunhan lapsi oppii puhumaan.
Lapsesi ei siis puhu sanoja, mutta hän ILMAISEE itseään niin hyvin kuin osaa. Tuossa puheen/kielenkehityksen vaiheessa on ensisijaisen tärkeää huomioida KAIKKI lapsen kommunikaatioaloitteet ja vastata niihin.
Lapsi siis turhautuu kommunikaatiotilanteessa, kun hän parhaansa yrittää ja vanhemmat kääntyvät pois. jos kerran ymmärrys on normaali, niin tuon ikäisellä on jo huima kommunikaatiopaine saada itsensä ilmaistua. Noista tilanteista lähteneistä raivareista voisi oikeastaan vaan todeta, että peilistä löytyy nyt se aiheuttaja. Myöskään tapanne jättää huomiotta ei edistä kielenkehitystä millään lailla, päinvastoin.
"Tietysti näytän lapsilleni, millainen on huono ja paha lapsi, jollaista en ikinä perheeseemme toivo. Mielelläni katson, miten lapsesi makaa kaupan lattialla, sätkii ja potkii, ja omat lapseni voivat ihmetellä, miten joku likaa haalarinsa, näyttää rumalta ja metelöi niin että korviin sattuu eikä ollenkaan ymmärrä, miten ihmisten ilmoilla ollaan. Hyvä vain, että lapsesi on tuollainen kuin on. Kotona luemme vanhaa Jörö-Jukka -satua ja mietimme, että entä jos se kaupassa nähty huutaja olikin Jörö-Jukka."
Anteeksi, mutta lapseni ei ole Jörö-Jukka. Toivon, ettet opettaisi lapsistasi kovin suvaitsemattomia ja ennakkoluuloisia toisia kohtaan. Se on totta, että lapseni ei ymmärrä, miten toisten ihmisten ilmoilla käyttäydytään, mutta se ei ole hänen vikansa (eikä hänen vanhempiensa vika). Hän parhaillaan harjoittelee toisten ihmisten ilmoilla olemista (kaupan lattialla kiljuessaan).
t. autistisen lapsen äiti (en ole ap)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sanon omille lapsilleni, että olen kiitollinen siitä, että juuri he ovat minun lapsiani eikä tuo lattialla kiemurteleva rääkyjä. Olkoot sitten luonne tai temperamentti tai äidin järkevyys, niin meillä tuollainen muiden ihmisten kiusaaminen ei tulisi kysymykseenkään. Voit vedota lapsen uhmaan, voit vedota hyvään kasvatukseen ja voit vedota mihin tahansa, mutta et ainakaan kasvata lastasi elämää ja maailmaa varten, jos oikein opetat, että ihmisiksi ei tarvitse olla.
se, että sun lapses ei ole sattuman kaupalla koskaan saanut raivaria, ei tarkoita sitten yhtään mitään. Raivarit ei ole sidoksissa kasvatukseen millään tasolla. Voi jopa olla huolestuttavaa jos lapsi ei koskaan uskalla uhmata vanhempiaan...
lapsen mielenterveydestä. Sinustako siis edelliset sukupolvet ovat jotenkin sairaita, kun eivät ole saaneet kirkossa, kaupassa, bussissa, junassa, mummin synttäreillä tai muskarissa ilmaista itseään raivokohtauksin?Vanhempien uhmaamisen ei tarvitse olla sairasta karjumista, fiksu lapsi osaa ilmaista tunteitaan hieman suppeammin.
Kyllä niitä raivareita on ennenkin lapset saaneet, silloin mukulat saivat siitä selkäänsä tai saman tien tukkapöllyn. Oli pikkasen helpompaa vanhemmille ja ehkä rääkyviä lapsia näkyi sen takia enemmän.
Toivon,että olet provo oikeasti! Ei kai kukaan voi olla noin tyhmä? Jos sinulla on se 1-2 kilttiä lasta, niin ole siitä onnellinen, mutta älä luule, että se liittyy mitenkään kasvatukseesi.
Mieti oletko tehnyt jotain väärin, kun lapsesi ei uskalla näyttää tunteitaan ja tahtoaan, mikä on esim uhmaiässä tärkeää. Jotta lapsi kehittyy normaalisti. Oletko kysynyt ammattilaislta mikä lapsiasi vaivaa? Toivottavasti eivät jää ihan jalkoihin elämässä reppanat...
sanon omille lapsilleni, että olen kiitollinen siitä, että juuri he ovat minun lapsiani eikä tuo lattialla kiemurteleva rääkyjä. Olkoot sitten luonne tai temperamentti tai äidin järkevyys, niin meillä tuollainen muiden ihmisten kiusaaminen ei tulisi kysymykseenkään. Voit vedota lapsen uhmaan, voit vedota hyvään kasvatukseen ja voit vedota mihin tahansa, mutta et ainakaan kasvata lastasi elämää ja maailmaa varten, jos oikein opetat, että ihmisiksi ei tarvitse olla.
Hahahaa, sinä olet kyllä ihan pihalla, etkä selvästikään tiedä mistä puhut. Ja miten minä nyt olen opettanut ettei ihmisiksi tarvitse olla? Ja miten lapsen saa olemaan "ihmisiksi" sinun mielestäsi? Ole sinä onnellinen rauhallisista lapsistasi, mutta älä syyllistä toisenlaisten lasten vanhempia, kiitos.
Juuri sinun kaltaisesi vanhemmat ovat niitä, joiden on syytäkin kuulla, miten lapsiaan käytetään muissa perheissä esimerkkinä huonosta käytöksestä. Tietysti näytän lapsilleni, millainen on huono ja paha lapsi, jollaista en ikinä perheeseemme toivo. Mielelläni katson, miten lapsesi makaa kaupan lattialla, sätkii ja potkii, ja omat lapseni voivat ihmetellä, miten joku likaa haalarinsa, näyttää rumalta ja metelöi niin että korviin sattuu eikä ollenkaan ymmärrä, miten ihmisten ilmoilla ollaan.Hyvä vain, että lapsesi on tuollainen kuin on. Kotona luemme vanhaa Jörö-Jukka -satua ja mietimme, että entä jos se kaupassa nähty huutaja olikin Jörö-Jukka.
Typerä provoaja, painu pois tästä ketjusta, sinua ja typeriä komenttejasi ei kaivata täällä!
T. toinen uhmaikäisen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Tietysti näytän lapsilleni, millainen on huono ja paha lapsi, jollaista en ikinä perheeseemme toivo. Mielelläni katson, miten lapsesi makaa kaupan lattialla, sätkii ja potkii, ja omat lapseni voivat ihmetellä, miten joku likaa haalarinsa, näyttää rumalta ja metelöi niin että korviin sattuu eikä ollenkaan ymmärrä, miten ihmisten ilmoilla ollaan. Hyvä vain, että lapsesi on tuollainen kuin on. Kotona luemme vanhaa Jörö-Jukka -satua ja mietimme, että entä jos se kaupassa nähty huutaja olikin Jörö-Jukka."
Anteeksi, mutta lapseni ei ole Jörö-Jukka. Toivon, ettet opettaisi lapsistasi kovin suvaitsemattomia ja ennakkoluuloisia toisia kohtaan. Se on totta, että lapseni ei ymmärrä, miten toisten ihmisten ilmoilla käyttäydytään, mutta se ei ole hänen vikansa (eikä hänen vanhempiensa vika). Hän parhaillaan harjoittelee toisten ihmisten ilmoilla olemista (kaupan lattialla kiljuessaan).
t. autistisen lapsen äiti (en ole ap)
tämä aijemmin kirjoittanut "olen täydellinen äiti" opettaa minustakin aika huolestuttavia taitoja lapsillee. Toisten tuijottelua ja heistä puhumista. Tekee siis lapsistaan luultavasti niitä "ihania" koulukiusaajia. Jotka sitten huutelee koulussa "oletko vähän hölmö"
Jos lapsi ei halua ulkovaatteita, asia selvä, ei mennä ulos. Jos lapsi huutaa kaupassa, asia selvä, lähdetään kotiin eikä illalla syödä, koska ei ole ruokaa. Sitä kun ei voitu ostaa, koska lapsi raivosi kaupassa. Jos lapsi haluaa rimpuilla, asia selvä, lasketaan lapsi lattialle ja ilmoitetaan, että uloslähtö/saunaanmeno/mikä tahansa seuraava asia on peruttu, koska hän rimpuili. Eikä todellakaan asiaa peruta.
Kun lapsi uhmaa, lopeta tilanne siihen, oli se mikä tahansa. Päiväkotiin on pakko mennä, mutta jos ei ulkovaatteita laiteta päälle, niin sitten mennään makuupussissa. Aikuisten malli on varsin sopiva. Kun lapsi tajuaa, että olet vihdoinkin tosissasi, uhma loppuu paljon nopeammin. Kukaan ei oikeasti halua olla iltaa nälässä siksi, että tuli huutaneeksi kaupassa.
Siis jos tuo kertomasi on ainut tapa toimia noissa tilanteissa, eikä satunnaisesti. Minusta tuo kuulostaa enemmän alistamiselta ja omalla luonteellani raivoisin entistä enemmän..
Tosi ankaraa, kyseessä kuitenkin vasta parikolmevuotias lapsukainen :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sanon omille lapsilleni, että olen kiitollinen siitä, että juuri he ovat minun lapsiani eikä tuo lattialla kiemurteleva rääkyjä. Olkoot sitten luonne tai temperamentti tai äidin järkevyys, niin meillä tuollainen muiden ihmisten kiusaaminen ei tulisi kysymykseenkään. Voit vedota lapsen uhmaan, voit vedota hyvään kasvatukseen ja voit vedota mihin tahansa, mutta et ainakaan kasvata lastasi elämää ja maailmaa varten, jos oikein opetat, että ihmisiksi ei tarvitse olla.
se, että sun lapses ei ole sattuman kaupalla koskaan saanut raivaria, ei tarkoita sitten yhtään mitään. Raivarit ei ole sidoksissa kasvatukseen millään tasolla. Voi jopa olla huolestuttavaa jos lapsi ei koskaan uskalla uhmata vanhempiaan...
lapsen mielenterveydestä. Sinustako siis edelliset sukupolvet ovat jotenkin sairaita, kun eivät ole saaneet kirkossa, kaupassa, bussissa, junassa, mummin synttäreillä tai muskarissa ilmaista itseään raivokohtauksin? Vanhempien uhmaamisen ei tarvitse olla sairasta karjumista, fiksu lapsi osaa ilmaista tunteitaan hieman suppeammin.
Kyllä niitä raivareita on ennenkin lapset saaneet, silloin mukulat saivat siitä selkäänsä tai saman tien tukkapöllyn. Oli pikkasen helpompaa vanhemmille ja ehkä rääkyviä lapsia näkyi sen takia enemmän. Toivon,että olet provo oikeasti! Ei kai kukaan voi olla noin tyhmä? Jos sinulla on se 1-2 kilttiä lasta, niin ole siitä onnellinen, mutta älä luule, että se liittyy mitenkään kasvatukseesi. Mieti oletko tehnyt jotain väärin, kun lapsesi ei uskalla näyttää tunteitaan ja tahtoaan, mikä on esim uhmaiässä tärkeää. Jotta lapsi kehittyy normaalisti. Oletko kysynyt ammattilaislta mikä lapsiasi vaivaa? Toivottavasti eivät jää ihan jalkoihin elämässä reppanat...
jonka mielestä hänen lapsensa saavat tehdä mitä tahansa, koska heillä on niin luja tahto /vahva temperamentti jne.
Jos sinun lapsillesi ainoa paikka näyttää tunteitaan ja tahtoaan on kauppa, hautajaiset, lastenjuhla, kirjasto tms. niin käykö ikinä mielessäsi, että teidän perheessä on jotain aina vahvasti vialla. Jos me nauramme vieressä lapsesi vahvalle tahdolle, niin ei se ole keneltäkään pois, päinvastoin. Lapseni näkevät, että ihan oikeasti on olemassa perheitä, joissa ei välitetä muista ihmisistä vaan eletään rehvakkaasti minä-minä -elämää. He oppivat myös, että lapsesi kaltaisia kavereita kannattaa välttää, sillä he eivät isompinakaan välitä muista kuin sen verran, että tekevät parhaansa kiusatakseen.
Olen onnellinen lapsistani, joilla ei ole kaltaistasi äitiä, joka ei osaa opettaa lapsiaan elämään muiden kanssa. Huonot tavat eivät onneksi tartu, kun niitä katsoo tarpeeksi ylhäältä.
Jos lapsi ei halua ulkovaatteita, asia selvä, ei mennä ulos. Jos lapsi huutaa kaupassa, asia selvä, lähdetään kotiin eikä illalla syödä, koska ei ole ruokaa. Sitä kun ei voitu ostaa, koska lapsi raivosi kaupassa. Jos lapsi haluaa rimpuilla, asia selvä, lasketaan lapsi lattialle ja ilmoitetaan, että uloslähtö/saunaanmeno/mikä tahansa seuraava asia on peruttu, koska hän rimpuili. Eikä todellakaan asiaa peruta. Kun lapsi uhmaa, lopeta tilanne siihen, oli se mikä tahansa. Päiväkotiin on pakko mennä, mutta jos ei ulkovaatteita laiteta päälle, niin sitten mennään makuupussissa. Aikuisten malli on varsin sopiva. Kun lapsi tajuaa, että olet vihdoinkin tosissasi, uhma loppuu paljon nopeammin. Kukaan ei oikeasti halua olla iltaa nälässä siksi, että tuli huutaneeksi kaupassa.
Siis jos tuo kertomasi on ainut tapa toimia noissa tilanteissa, eikä satunnaisesti. Minusta tuo kuulostaa enemmän alistamiselta ja omalla luonteellani raivoisin entistä enemmän.. Tosi ankaraa, kyseessä kuitenkin vasta parikolmevuotias lapsukainen :(
Tavallisilla aivoilla varustettu lapsi oppii aika nopeasti, mihin hänen tahdonilmauksensa johtaa. Ja kas - ei enää itkupotkuraivareita, koska niistä ei seuraa muuta kuin vielä kurjempia juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Tietysti näytän lapsilleni, millainen on huono ja paha lapsi, jollaista en ikinä perheeseemme toivo. Mielelläni katson, miten lapsesi makaa kaupan lattialla, sätkii ja potkii, ja omat lapseni voivat ihmetellä, miten joku likaa haalarinsa, näyttää rumalta ja metelöi niin että korviin sattuu eikä ollenkaan ymmärrä, miten ihmisten ilmoilla ollaan. Hyvä vain, että lapsesi on tuollainen kuin on. Kotona luemme vanhaa Jörö-Jukka -satua ja mietimme, että entä jos se kaupassa nähty huutaja olikin Jörö-Jukka." Anteeksi, mutta lapseni ei ole Jörö-Jukka. Toivon, ettet opettaisi lapsistasi kovin suvaitsemattomia ja ennakkoluuloisia toisia kohtaan. Se on totta, että lapseni ei ymmärrä, miten toisten ihmisten ilmoilla käyttäydytään, mutta se ei ole hänen vikansa (eikä hänen vanhempiensa vika). Hän parhaillaan harjoittelee toisten ihmisten ilmoilla olemista (kaupan lattialla kiljuessaan). t. autistisen lapsen äiti (en ole ap)
tämä aijemmin kirjoittanut "olen täydellinen äiti" opettaa minustakin aika huolestuttavia taitoja lapsillee. Toisten tuijottelua ja heistä puhumista. Tekee siis lapsistaan luultavasti niitä "ihania" koulukiusaajia. Jotka sitten huutelee koulussa "oletko vähän hölmö"
ekaluokkalaiselle, että oletko vähän hölmö. Jotkut lapset kun ilmaisevat tahtoaan ja uhmaansa vielä koulussa, ja valitettavasti sillä samalla tavalla, jonka äiti on heille opettanut. Siinä on opettajalla vaikeuksia, kun joutuu opettamaan tunteiden ilmaisua hieman rakentavammalla tavalla.
Siis olisipa Suomessa enemmän sinun kaltaisiasi äitejä, jotka PUUTTUVAT asiaan eivätkä anna lapsen terrorisoida koko ympäristöä! Pidä vaan siis pääsi äläkä anna periksi lapselle - veikkaan, että kahden vuoden päästä hän on mitä hyväkäytöksisin lapsi, kun tämä rankka vaihe on ohi!
Eli siis älä missään nimessä välitä muiden paheksunnasta tässä asiassa!
p.s. Itse paheksun niitä vanhempia, jotka eivät puutu lastensa huonoon käytökseen. Huuto on parempi kuin valtoimenaan riehuvat lapset!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sanon omille lapsilleni, että olen kiitollinen siitä, että juuri he ovat minun lapsiani eikä tuo lattialla kiemurteleva rääkyjä. Olkoot sitten luonne tai temperamentti tai äidin järkevyys, niin meillä tuollainen muiden ihmisten kiusaaminen ei tulisi kysymykseenkään. Voit vedota lapsen uhmaan, voit vedota hyvään kasvatukseen ja voit vedota mihin tahansa, mutta et ainakaan kasvata lastasi elämää ja maailmaa varten, jos oikein opetat, että ihmisiksi ei tarvitse olla.
se, että sun lapses ei ole sattuman kaupalla koskaan saanut raivaria, ei tarkoita sitten yhtään mitään. Raivarit ei ole sidoksissa kasvatukseen millään tasolla. Voi jopa olla huolestuttavaa jos lapsi ei koskaan uskalla uhmata vanhempiaan...
lapsen mielenterveydestä. Sinustako siis edelliset sukupolvet ovat jotenkin sairaita, kun eivät ole saaneet kirkossa, kaupassa, bussissa, junassa, mummin synttäreillä tai muskarissa ilmaista itseään raivokohtauksin? Vanhempien uhmaamisen ei tarvitse olla sairasta karjumista, fiksu lapsi osaa ilmaista tunteitaan hieman suppeammin.
Kyllä niitä raivareita on ennenkin lapset saaneet, silloin mukulat saivat siitä selkäänsä tai saman tien tukkapöllyn. Oli pikkasen helpompaa vanhemmille ja ehkä rääkyviä lapsia näkyi sen takia enemmän. Toivon,että olet provo oikeasti! Ei kai kukaan voi olla noin tyhmä? Jos sinulla on se 1-2 kilttiä lasta, niin ole siitä onnellinen, mutta älä luule, että se liittyy mitenkään kasvatukseesi. Mieti oletko tehnyt jotain väärin, kun lapsesi ei uskalla näyttää tunteitaan ja tahtoaan, mikä on esim uhmaiässä tärkeää. Jotta lapsi kehittyy normaalisti. Oletko kysynyt ammattilaislta mikä lapsiasi vaivaa? Toivottavasti eivät jää ihan jalkoihin elämässä reppanat...
jonka mielestä hänen lapsensa saavat tehdä mitä tahansa, koska heillä on niin luja tahto /vahva temperamentti jne.Jos sinun lapsillesi ainoa paikka näyttää tunteitaan ja tahtoaan on kauppa, hautajaiset, lastenjuhla, kirjasto tms. niin käykö ikinä mielessäsi, että teidän perheessä on jotain aina vahvasti vialla. Jos me nauramme vieressä lapsesi vahvalle tahdolle, niin ei se ole keneltäkään pois, päinvastoin. Lapseni näkevät, että ihan oikeasti on olemassa perheitä, joissa ei välitetä muista ihmisistä vaan eletään rehvakkaasti minä-minä -elämää. He oppivat myös, että lapsesi kaltaisia kavereita kannattaa välttää, sillä he eivät isompinakaan välitä muista kuin sen verran, että tekevät parhaansa kiusatakseen.
Olen onnellinen lapsistani, joilla ei ole kaltaistasi äitiä, joka ei osaa opettaa lapsiaan elämään muiden kanssa. Huonot tavat eivät onneksi tartu, kun niitä katsoo tarpeeksi ylhäältä.
tai et ainakaan lukemaasi ymmärrä.
Jos opetat lapsesi nauramaan muille, niin opetat todellakin lapsiasi kiusaamaan muita ja se ON huonoja tapoja. En minäkään naura kaupassa lasteni kanssa lihaville, rumille tai hissukoille. Koska SE olisi huonojen käytöstapojen opettamista jos jokin.
Että näin!
Ja lapsenihan eivät nimenomaan saa tehdä mitä huvittaa ja siksi se raivari tuleekin, mutta ethän sinä voi ymmärtää kun vaikutat vähän hitaalta...
"Tietysti näytän lapsilleni, millainen on huono ja paha lapsi, jollaista en ikinä perheeseemme toivo. Mielelläni katson, miten lapsesi makaa kaupan lattialla, sätkii ja potkii, ja omat lapseni voivat ihmetellä, miten joku likaa haalarinsa, näyttää rumalta ja metelöi niin että korviin sattuu eikä ollenkaan ymmärrä, miten ihmisten ilmoilla ollaan. Hyvä vain, että lapsesi on tuollainen kuin on. Kotona luemme vanhaa Jörö-Jukka -satua ja mietimme, että entä jos se kaupassa nähty huutaja olikin Jörö-Jukka." Anteeksi, mutta lapseni ei ole Jörö-Jukka. Toivon, ettet opettaisi lapsistasi kovin suvaitsemattomia ja ennakkoluuloisia toisia kohtaan. Se on totta, että lapseni ei ymmärrä, miten toisten ihmisten ilmoilla käyttäydytään, mutta se ei ole hänen vikansa (eikä hänen vanhempiensa vika). Hän parhaillaan harjoittelee toisten ihmisten ilmoilla olemista (kaupan lattialla kiljuessaan). t. autistisen lapsen äiti (en ole ap)
tämä aijemmin kirjoittanut "olen täydellinen äiti" opettaa minustakin aika huolestuttavia taitoja lapsillee. Toisten tuijottelua ja heistä puhumista. Tekee siis lapsistaan luultavasti niitä "ihania" koulukiusaajia. Jotka sitten huutelee koulussa "oletko vähän hölmö"
ekaluokkalaiselle, että oletko vähän hölmö. Jotkut lapset kun ilmaisevat tahtoaan ja uhmaansa vielä koulussa, ja valitettavasti sillä samalla tavalla, jonka äiti on heille opettanut. Siinä on opettajalla vaikeuksia, kun joutuu opettamaan tunteiden ilmaisua hieman rakentavammalla tavalla.
jos haukkuu lapsia hölmöksi koulussa. Taidat sinä itse olla tuo kyseinen opettaja. Varo vaan, että et jää kiinni tai saat potkut.
sanon omille lapsilleni, että olen kiitollinen siitä, että juuri he ovat minun lapsiani eikä tuo lattialla kiemurteleva rääkyjä. Olkoot sitten luonne tai temperamentti tai äidin järkevyys, niin meillä tuollainen muiden ihmisten kiusaaminen ei tulisi kysymykseenkään. Voit vedota lapsen uhmaan, voit vedota hyvään kasvatukseen ja voit vedota mihin tahansa, mutta et ainakaan kasvata lastasi elämää ja maailmaa varten, jos oikein opetat, että ihmisiksi ei tarvitse olla.
Hahahaa, sinä olet kyllä ihan pihalla, etkä selvästikään tiedä mistä puhut. Ja miten minä nyt olen opettanut ettei ihmisiksi tarvitse olla? Ja miten lapsen saa olemaan "ihmisiksi" sinun mielestäsi? Ole sinä onnellinen rauhallisista lapsistasi, mutta älä syyllistä toisenlaisten lasten vanhempia, kiitos.
Juuri sinun kaltaisesi vanhemmat ovat niitä, joiden on syytäkin kuulla, miten lapsiaan käytetään muissa perheissä esimerkkinä huonosta käytöksestä. Tietysti näytän lapsilleni, millainen on huono ja paha lapsi, jollaista en ikinä perheeseemme toivo. Mielelläni katson, miten lapsesi makaa kaupan lattialla, sätkii ja potkii, ja omat lapseni voivat ihmetellä, miten joku likaa haalarinsa, näyttää rumalta ja metelöi niin että korviin sattuu eikä ollenkaan ymmärrä, miten ihmisten ilmoilla ollaan. Hyvä vain, että lapsesi on tuollainen kuin on. Kotona luemme vanhaa Jörö-Jukka -satua ja mietimme, että entä jos se kaupassa nähty huutaja olikin Jörö-Jukka.
laskeutua tuolta Hyvän Kasvattajan jalustaltasi, ja paljastaa, että mitä sitten sinusta ap:n PITÄISI tehdä?
Kas kun kasvattamalla ei uhmakohtauksia voi etukäteen ehkäistä. Terveelle lapselle niitä tulee tietyssä iässä, jos on voimakas tahto. Lapset ovat syntyjään eritemperamenttisia, etkö sitä tiennyt?
Joten mikä on se sinun "niksisi", jolla ap:n pitäisi lastaan nyt koulia niin, ettei hän koskaan kiuttelisi enää. Opettaa lapsia halveksimaan muita, sekö se oli?
;-DDD
-34-
sanon omille lapsilleni, että olen kiitollinen siitä, että juuri he ovat minun lapsiani eikä tuo lattialla kiemurteleva rääkyjä. Olkoot sitten luonne tai temperamentti tai äidin järkevyys, niin meillä tuollainen muiden ihmisten kiusaaminen ei tulisi kysymykseenkään. Voit vedota lapsen uhmaan, voit vedota hyvään kasvatukseen ja voit vedota mihin tahansa, mutta et ainakaan kasvata lastasi elämää ja maailmaa varten, jos oikein opetat, että ihmisiksi ei tarvitse olla.
Hahahaa, sinä olet kyllä ihan pihalla, etkä selvästikään tiedä mistä puhut. Ja miten minä nyt olen opettanut ettei ihmisiksi tarvitse olla? Ja miten lapsen saa olemaan "ihmisiksi" sinun mielestäsi? Ole sinä onnellinen rauhallisista lapsistasi, mutta älä syyllistä toisenlaisten lasten vanhempia, kiitos.
Juuri sinun kaltaisesi vanhemmat ovat niitä, joiden on syytäkin kuulla, miten lapsiaan käytetään muissa perheissä esimerkkinä huonosta käytöksestä. Tietysti näytän lapsilleni, millainen on huono ja paha lapsi, jollaista en ikinä perheeseemme toivo. Mielelläni katson, miten lapsesi makaa kaupan lattialla, sätkii ja potkii, ja omat lapseni voivat ihmetellä, miten joku likaa haalarinsa, näyttää rumalta ja metelöi niin että korviin sattuu eikä ollenkaan ymmärrä, miten ihmisten ilmoilla ollaan. Hyvä vain, että lapsesi on tuollainen kuin on. Kotona luemme vanhaa Jörö-Jukka -satua ja mietimme, että entä jos se kaupassa nähty huutaja olikin Jörö-Jukka.
laskeutua tuolta Hyvän Kasvattajan jalustaltasi, ja paljastaa, että mitä sitten sinusta ap:n PITÄISI tehdä? Kas kun kasvattamalla ei uhmakohtauksia voi etukäteen ehkäistä. Terveelle lapselle niitä tulee tietyssä iässä, jos on voimakas tahto. Lapset ovat syntyjään eritemperamenttisia, etkö sitä tiennyt? Joten mikä on se sinun "niksisi", jolla ap:n pitäisi lastaan nyt koulia niin, ettei hän koskaan kiuttelisi enää. Opettaa lapsia halveksimaan muita, sekö se oli? ;-DDD -34-
tätä en ole koskaan ymmärtänyt.
Suurin osa maailman lapsista kasvaa ja kehittyy ihan kunnon kansalaisiksi ilman yhtäkään julkisella paikalla esitettyä uhmakohtausta. Miksi suomalaisten äitien lasten muita häiritsevät huutokonsertit nähdään ensisijaisesti normaaliin kehitykseen kuuluvina asioina, joiden puuttuminen kielii ongelmista lapsen turvallisuudentunteen kehityksessä? Ei kyse ole uhmasta lainkaan vaan siitä, että uhmaavan lapsen äiti ei kykene toimimaan lapsensa kanssa vaan antaa tämän häiritä vaikka kokonaista konserttia siksi, että se kuuluu kehitykseen!
ne pahimmat vaiheet menevät aina ohi.
Mutta kannattaa tietysti myös muistaa niitä kanssaihmisiä sen suhteen, että jos esim. ravintolassa iskee paha uhmakohtaus päälle, ja osaat ennustaa, että se ei parissa minuutissa mene ohi, niin silloin voi olla hyvä poistua paikalta jos siihen on mahdollisuus.
Ja vaikka ihmiset katsovat tai pyörittelevät päätään, niin suurin osa ei välitä siitä että tilanteessa olet sinä tai sinun lapsesi, vaan se kova ääni vain tuntuu pahalta korvissa. Valtaosalla ihmisistä on lapsia ja valtaosa heistä tietää tuon raivarivaiheen omasta kokemuksesta, joten ymmärrystä kyllä löytyy, vaikka moni juokseekin äkkiä paikalta pois kun huuto alkaa.
sanon omille lapsilleni, että olen kiitollinen siitä, että juuri he ovat minun lapsiani eikä tuo lattialla kiemurteleva rääkyjä. Olkoot sitten luonne tai temperamentti tai äidin järkevyys, niin meillä tuollainen muiden ihmisten kiusaaminen ei tulisi kysymykseenkään. Voit vedota lapsen uhmaan, voit vedota hyvään kasvatukseen ja voit vedota mihin tahansa, mutta et ainakaan kasvata lastasi elämää ja maailmaa varten, jos oikein opetat, että ihmisiksi ei tarvitse olla.
se, että sun lapses ei ole sattuman kaupalla koskaan saanut raivaria, ei tarkoita sitten yhtään mitään. Raivarit ei ole sidoksissa kasvatukseen millään tasolla. Voi jopa olla huolestuttavaa jos lapsi ei koskaan uskalla uhmata vanhempiaan...
lapsen mielenterveydestä. Sinustako siis edelliset sukupolvet ovat jotenkin sairaita, kun eivät ole saaneet kirkossa, kaupassa, bussissa, junassa, mummin synttäreillä tai muskarissa ilmaista itseään raivokohtauksin? Vanhempien uhmaamisen ei tarvitse olla sairasta karjumista, fiksu lapsi osaa ilmaista tunteitaan hieman suppeammin.
Kyllä niitä raivareita on ennenkin lapset saaneet, silloin mukulat saivat siitä selkäänsä tai saman tien tukkapöllyn. Oli pikkasen helpompaa vanhemmille ja ehkä rääkyviä lapsia näkyi sen takia enemmän. Toivon,että olet provo oikeasti! Ei kai kukaan voi olla noin tyhmä? Jos sinulla on se 1-2 kilttiä lasta, niin ole siitä onnellinen, mutta älä luule, että se liittyy mitenkään kasvatukseesi. Mieti oletko tehnyt jotain väärin, kun lapsesi ei uskalla näyttää tunteitaan ja tahtoaan, mikä on esim uhmaiässä tärkeää. Jotta lapsi kehittyy normaalisti. Oletko kysynyt ammattilaislta mikä lapsiasi vaivaa? Toivottavasti eivät jää ihan jalkoihin elämässä reppanat...
jonka mielestä hänen lapsensa saavat tehdä mitä tahansa, koska heillä on niin luja tahto /vahva temperamentti jne. Jos sinun lapsillesi ainoa paikka näyttää tunteitaan ja tahtoaan on kauppa, hautajaiset, lastenjuhla, kirjasto tms. niin käykö ikinä mielessäsi, että teidän perheessä on jotain aina vahvasti vialla. Jos me nauramme vieressä lapsesi vahvalle tahdolle, niin ei se ole keneltäkään pois, päinvastoin. Lapseni näkevät, että ihan oikeasti on olemassa perheitä, joissa ei välitetä muista ihmisistä vaan eletään rehvakkaasti minä-minä -elämää. He oppivat myös, että lapsesi kaltaisia kavereita kannattaa välttää, sillä he eivät isompinakaan välitä muista kuin sen verran, että tekevät parhaansa kiusatakseen. Olen onnellinen lapsistani, joilla ei ole kaltaistasi äitiä, joka ei osaa opettaa lapsiaan elämään muiden kanssa. Huonot tavat eivät onneksi tartu, kun niitä katsoo tarpeeksi ylhäältä.
tai et ainakaan lukemaasi ymmärrä. Jos opetat lapsesi nauramaan muille, niin opetat todellakin lapsiasi kiusaamaan muita ja se ON huonoja tapoja. En minäkään naura kaupassa lasteni kanssa lihaville, rumille tai hissukoille. Koska SE olisi huonojen käytöstapojen opettamista jos jokin. Että näin! Ja lapsenihan eivät nimenomaan saa tehdä mitä huvittaa ja siksi se raivari tuleekin, mutta ethän sinä voi ymmärtää kun vaikutat vähän hitaalta...
sinun lattialla raivoava lapsesi taas on, siinä vissi ero.
Ja juuri äsken väitettiin, että hyväkäytöksiset lapseni tulevat itse olemaan koulukiusattuja, koska ovat sellaisia lälläreitä, etteivät uskalla karjunnallaan keskeyttää lastenteatteriesitystä. Nyt heistä sitten tuleekin kiusaajia, koska he osaavat ottaa muut huomioon.
kauniista käytöksestä ja siitä, että he eivät ryhtäile edestakaisin vieden huomion muilta tai huuda kuin sumutorvet. Nykyisin sellainen muita kohtaan osoitettu huomaavaisuus on perin harvinaista karjujalasten saadessa negatiivisen huomion.