Missä kunnossa olet ollut n. 1 kk synnytyksen jälkeen?

peräsuoli siis revetä. Ne on vaan niitä juttuja joita ei valmennuksessa kerrota :/ Mulla repes kans, eli väliliha repesi sulkijalihakseen asti.

Minulla myös, koko emättimen pohja, väliliha sekä uloin sulkijalihas. repeytyivät sen vuoksi että kun lapsella oli napanuora 3,5 kertaa kaulan ympärillä niin ei päässyt laskeutumaan kanavaan. Lääkäri ei tätä ymmärtänyt vaan väkisin runnoi imukupin sinne kanavaan ja se imukuppi repi sitten paikat ja lapsi meinas kuolla kun väkisin veti ja napanuora kiristyi kaulan ympärille. Onneksi oli viisas kätilö vieressä ja pelasti tilanteen katkaisemalla napanuoran kohtuun...

Nyt kaikki alapäässä hyvin, paitsi ripulilla kannattaa katsoa että on kotosalla ja pierujen pidättäminen vaikeampaa kuin muilla. Tästä nyt aikaa 22vuotta.

Ekassa minäkin istuin epparin vuoksi kahden tuolin "välissä" muistaakseni vielä kuukauden päästä, muissa ei tuota ongelmaa ole ollut.



Ihan ok kunnossa siis olen muuten ollut. Tosin loppuun asti olen ollut aktiivinen, yhdessä tein seinäpintoja (pakkeloin, hioin ja maalasin) synnytystä edeltävänä päivänä. Jälkeen päin olen puuhaillut lasten kanssa pihalla ja kulkenut tapahtumissa. Ihan jees siis kiloista huolimatta. Ei se välttämättä tarkoita se +10-15 ylipainokiloa sitä, ettei jaksaisi mitään tehdä. Nytkin (synnytyksestä tosin yli puoli vuotta jo) on läsää niin, että tuon kympin kestäis pudottaa ja kunto silti keskinkertainen (testissä tuli käytyä) ja olisi hyvä testin mukaan, ellei ylipainoa olisi päällä. Viidenkympin hiihtolenkki vasta heitettynä ja liikun säänöllisesti. No, kesän lopulla on kilot veks. Ei ongelmaa.

jälkeen olin hyvässä kunnossa muuten paitsi pukamat kiusasi pari-kolme vkoa synnytyksen jälkeen.



Kuopuksen syntymän jälkeen olin kuukauden päästä hiihtämässä ja laskettelemassa. Vauva nukkui todella hyvin pitkiä aikoja kerrallaan, ei tuollainen muuten olisi onnistunut.

Aivan romuna. En pystynyt istumaan varmaan vasta kuin kaksi kuukautta synnytyksestä. Kivuista ja vauvan huonosta nukkumisesta olin aika alakuloinen. Seksiä uskalsin harrastaa ensimmäisen kerran puoli vuotta synnytyksestä.

... molemmilla kerroilla. Muuten ei ongelmia, epparikin oli jo parantunut. Kunnon kohottaminen ja laardin laihduttaminen veikin sitten enemmän aikaa.

olin varmaan aika huonokuntoinen. Alapääsynnytyksestä sillälailla parantunut että seksiä taidettiin siinä vaiheessa kokeilla. Vähän se sattui, mutta sitten ajan myötä helpottui. Liikakiloja jäi aikalailla. Vieläkin (vuosi synnytyksestä) niitä on vähän alta kymmenen. Olin myös hirmuisen väsynyt aina, ja tuntuu että olin aika turvonnut ja kamala :) Esikoisen syntymä oli kyllä siten rankka, että ei tiennyt millaista se pyöritys, itkut ja yöheräilyt ovat.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2012 klo 13:49"]

sulkijalihas revenneenä, kakkavaipat jalassa, kykenemätön istumaan hetkeäkään (tämä kesti 5kk ennenkuin psytyin istumaan yhtään), koliikkivauvan äitinä ilman mitään apua mistään, pelko ja hätä vauvan neurologisesta ongelmasta, omsata revenneestä peräsuolesta (paraneeko koskaan) ja täysi kaaos koliikin takia.

Enpä käynyt rennoilla aurinkoisilla vaunulenkeillä ja nauttinut vauva-ajasta :) Ystävien tapaaminen ja shoppailu oli vaikeaa kakkavaippojen takia :)

Voi hyvinkin, ja pahasti.

Peräsuolta leikattiin koska repesi synnytyksessä.

Up!

Ekassa olin lähtöpainossa melkein jo lähtötarkastuksessa, mutta fyysinen kuntoni oli silti aika heikko? En tiedä mikä hb oli, mutta kärsin aika paljon huimauksesta. Sain synnytyksessä 2 tikkiä.

Toisen raskauden aikana lihoin 36 kg, olin vuosi synnytyksestä lähtöpainossani. Minua ei heikottanut synnytyksen jälkeen ja lähdin 1 vrk synnytyksestä kotiin (esikoisesta olin 5 vrk), sain yhden tikin. Tekemistä riitti, mutta kun oli kuntoillut niin painavana niin mun kunto on noussut vuoden aikana samalle tasolle mitä se oli teininä!!! Vaikka hoikka olen aina ollut niin en ole päässyt teini-iän jälkeen sellaiselle tasolle että jaksaisin juosta 10 km lähellekkään tuntia. Nyt juoksen 10 km lähes tuntiin! Tavoitteeni on 10 km ja 45 min ;)
Olenkin miettinyt että oli "onni onnettomuudessa", että lihoin, koska nyt olen saanut itseni ylitettyä kuntoni kanssa, toisinkuin esikoisen synnyttyä ikäänkuin "tyydyin" siihen muotoon, koska olin laiha, mutta fyysinen kunto unohtui..