Missä kunnossa olet ollut n. 1 kk synnytyksen jälkeen?

Jaksoin kävellä max 2 km kerralla. Väsyin tosi helposti ja oli vaikea nostella mitään vähänkään painavampaa.



Menin huonoon kuntoon rankasta synnytyksestä.

Tosin olen himoliikkuja että sekin voi vaikuttaa asiaan, kun on alunperinkin hyvässä fyysisessä kunnossa eikä ole paino noussut ihan katastrofaalisesti. Kroppa palautuu tosiaan parhaiten liikuntaa harrastamalla. Vauvaloma on siitä kiva, että silloin ehtii liikkua paljon enemmän kuin työssä käydessä.

Seksielämä alkanut ja vaatteet mahtunu päälle, mutta aivan hirveen tuskaset pukamat tullu joka kerta! Ei saa tulla esim.housujen sauma lähellekään!

Tosin raskausaika oli niin koetteleva että siihen verrattuna en olisi huonommin oikeastaan voinut voidakkaan.

Synnytyssalista lähtiessä sanoin miehelle että mitäs jos karattais suoraan kotiin.=) Oli ihanaa voida taas hengittää ja nukkua.

Kuukausi synnytyksestä aloitettiin seksielämä ja muutenkin tuntui hyvältä.

Nyt vaavi 3.5kk.

Vanhat vaatteet tosin ei mahtunut päälle koska painan 10kg vähemmän kuin raskaaksi tullessa.

Vaikea raskaus vei painoakin.

Kuntoni romahtaa raskausaikana totaalisesti ja synnytyksen jälkeen joudun aloittamaan kuntoutuksen ihan vain kävelemisestä. En edes kyennyt kävelemään korttelin ympäri tai lähikauppaan asti. Ei myöskään toivoakaan mahtua vanhoihin vaatteisiin, kun olo on turvonnut liikunnan puutteesta ja lääkkeiden vuoksi. Raskaus tarkoittaa minulle aina noin 2 vuoden fyysistä totaalirääkkiä ja kuntoutumista.

Istuin ekan kuukauden renkaan päällä enkä tosiaankaan kuntoillut tai liikkunut missään. Tosin vanhat vaatteet mahtuivat päälle, farkkuja en tainnut pahammin käyttää. Toisen lapsen jälkeen toivuin keisarileikkauksesta ja kiloja oli ainakin 10 liikaa eli kauheita säkkejä jouduin käyttämään ja taas homehduin kotona. Kolmas kun syntyi, niin 1-2 kk päästä oli laihis parhaimmillaan, kilot karisivat niin että hetken päästä painoin vähemmän kuin teininä. Sanomattakin on varmaan selvää, että tapasin myös paljon ihmisiä ja ulkoilin paljon.

sulkijalihas revenneenä, kakkavaipat jalassa, kykenemätön istumaan hetkeäkään (tämä kesti 5kk ennenkuin psytyin istumaan yhtään), koliikkivauvan äitinä ilman mitään apua mistään, pelko ja hätä vauvan neurologisesta ongelmasta, omsata revenneestä peräsuolesta (paraneeko koskaan) ja täysi kaaos koliikin takia.



Enpä käynyt rennoilla aurinkoisilla vaunulenkeillä ja nauttinut vauva-ajasta :) Ystävien tapaaminen ja shoppailu oli vaikeaa kakkavaippojen takia :)

olin 1kk molemmista synnytyksistä. Toinen hätäsektiolla ja haava oireili. Toisessa pahat repeämät alapäässä, jotka oireili. Melkein petipotilaana 1kk päästä olin, mutta nautin vauvasta ja lapsivuodeajasta, niinkuin luonto on tarkoittanut :)

Tosin olen himoliikkuja että sekin voi vaikuttaa asiaan, kun on alunperinkin hyvässä fyysisessä kunnossa eikä ole paino noussut ihan katastrofaalisesti. Kroppa palautuu tosiaan parhaiten liikuntaa harrastamalla. Vauvaloma on siitä kiva, että silloin ehtii liikkua paljon enemmän kuin työssä käydessä.

Toivottavasti elämä on nyt helpompaa ja olet kuntoutunut. Ap

sulkijalihas revenneenä, kakkavaipat jalassa, kykenemätön istumaan hetkeäkään (tämä kesti 5kk ennenkuin psytyin istumaan yhtään), koliikkivauvan äitinä ilman mitään apua mistään, pelko ja hätä vauvan neurologisesta ongelmasta, omsata revenneestä peräsuolesta (paraneeko koskaan) ja täysi kaaos koliikin takia.

Enpä käynyt rennoilla aurinkoisilla vaunulenkeillä ja nauttinut vauva-ajasta :) Ystävien tapaaminen ja shoppailu oli vaikeaa kakkavaippojen takia :)

sulkijalihas revenneenä, kakkavaipat jalassa, kykenemätön istumaan hetkeäkään (tämä kesti 5kk ennenkuin psytyin istumaan yhtään), koliikkivauvan äitinä ilman mitään apua mistään, pelko ja hätä vauvan neurologisesta ongelmasta, omsata revenneestä peräsuolesta (paraneeko koskaan) ja täysi kaaos koliikin takia.

Enpä käynyt rennoilla aurinkoisilla vaunulenkeillä ja nauttinut vauva-ajasta :) Ystävien tapaaminen ja shoppailu oli vaikeaa kakkavaippojen takia :)

Miten peräsuoli voi revetä synnytyksessä?? MITÄ KAUTTA sä oikein synnytit???

sulkijalihas revenneenä, kakkavaipat jalassa, kykenemätön istumaan hetkeäkään (tämä kesti 5kk ennenkuin psytyin istumaan yhtään), koliikkivauvan äitinä ilman mitään apua mistään, pelko ja hätä vauvan neurologisesta ongelmasta, omsata revenneestä peräsuolesta (paraneeko koskaan) ja täysi kaaos koliikin takia.

Enpä käynyt rennoilla aurinkoisilla vaunulenkeillä ja nauttinut vauva-ajasta :) Ystävien tapaaminen ja shoppailu oli vaikeaa kakkavaippojen takia :)

peräsuoli siis revetä. Ne on vaan niitä juttuja joita ei valmennuksessa kerrota :/ Mulla repes kans, eli väliliha repesi sulkijalihakseen asti.

lapsia on useampi, eka oli koliikkivauva + lihoin 25 kiloa raskausaikana. Kilot karisi kylllä 6kk sisällä, mutta tuossa 1 kk kohdalla oli kiloja vielä paljon, ja vauvan jatkuva huuto kyllä verotti olemista ja jaksamista.

Toisen jälkeen oli helpompaa, mutta en missään superkunnossa ollut vielä 1kk synnytyksestä. Ja vaikka toinen nukkuikin paremmin, niin ensimmäinen ei nukkunut vielä täysiä öitä kun toinen syntyi.

Kolmannen jälkeen iski synnytyksen jälkeinen masennus. Laps syntyi kuukauden etuajassa, raskaus ikäänkuin loppui "kesken", lisäksi synnytys oli hankala ja pitkä. Mies oli paljon pois kotoa, ja isommat lapset olisivat vatineet enemmän kuin voin antaa. Kolmas lapsi oli vuoden, kun oikeastaan "heräsin" tuosta koomasta. Elämäni pahin vuosi! Sääliksi käy lapsia jotka joutuivat kanssani tuon vuoden elämään :(

Tässä välissä olikin piiiitkä väli ennen kuin sain vielä kaksi lasta. Henkinen toipuminen oli näistä molemmista helpompaa kyllä, mutta jo neljännessä odotuksesa alkoi selkä ja liitokset temppuilemaan, ja viidennessä olinkin sairaslomalla vaivojen vuoksi lähes puolet raskaudesta. Selkä ja liitokset olivat kunnossa vasta 8kk kuluttua synnytyksestä, sitä ennen vähänkään pidempi kävelylenkki esim oli täysin mahdotonta. juokseminen ei onnistunut lainkaan.

ei enempää lapsia, ei fysiikka vaan kestä.

Alatiesynnytyksien jälkeen ei ollut mitään ongelmia, normaali arki alkoi heti yms.



Toisin kuin sektion jälkeen. 2kk olin kipeä.

peräsuoli voi revetä, eihän se lapsi sitä kautta tosiaankaan tule? Nevöhöörd tuollaisesta ikinäkoskaan.

peräsuoli repeää siten, että emättimen aukko repeää peräsuoleen asti, ja vielä siitäkin eteenpäin eli sfinkteri (=rengaslihas) peräaukossa vahingoittuu. Et ilmeisesti tiedä pahoista repeämistä mitään?



Lapsi vedettiin hätäpaniikissa imukupilla ulos kun napanuora oli kaulan ympärillä. Siinä oli tosi kyseessä eikä paljoa kerennyt antaa kudosten pehmetä, vaan raa'alla voimalla 2 ihmistä kiskoi lapsen väkisin ulos.



Varmaan oli hauska vitsi tuo otsikkosi mutta minua ei naurattanut



t. se kakkavaippainen

Kävely alkoi pikkuhiljaa jo onnistua ilman kipua. Omat farkut ei menneet vielä päälle, mutta mammahousuista olin jo luopunut :D



Tokan jälkeen oli 3 päivää synnytyksestä leikkipuistossa esikoisen kanssa. Vauva nukkui vaunuissa. Naruhyppely nyt ei ihan onnistunut, mutta muuten ihan hyvä.



Kolmannen jälkeen... En muista. Varmaan olin ihan suht normaalikunnossa. Luulisin. Ei ehtinyt vissiin ajatella, kun oli ne kaksi isompaa siinä jaloissa pyörimässä :D

Pieniä vaunulenkkejä oon tehnytbaamupäivisin ja vähän pidemmän lenkin iltasella yksikseni, kun mies on tullut töistä kotiin ja jäänyt vauvan seuraksi. Epparin arpi on aika hyvin parantunut, mutta seksiä en oo uskaltanut vielä edes jatella.

Joitain vatsalihaksia kuntouttavia jumppaliikeitä pitis jaksaa kanssa alkaa tekemään ja leikkimään noilla kuulilla.

No kaikki vanhat vaatteet kyllä sopii päälle ja raskauskiloja ei juurikaan enää ole. Kyllä se tästä kesää kohti:)