Mitä teette kotihoidossa olevien (pikku)lasten kanssa kesällä

kyllä ihmiset käy puistoissa, ihan varmasti jos sellaisia on. sinne vaan lasten kans niin tutustuu toisiinkin samassa tilanteessa oleviin...ja eihän nyt koko kesäkuuta voi olla niin surkeaa keliä.ja ainahan ei tarvitse olla niin tarkkoja suunnitelmia..jos etukäteen noin aattelee niin varmaan tuntuu aika pitkältä.. puutarhalla voi käydä ja piha/parveke kukkia istuttaa...lapsille omat kukat puutarhalta ja itse saavat istuttaa ja kastella yms yms...

Kyllä siellä jonkin verran porukkaa on kesäisin ja sinullakin ilmeisesti useampi lapsi että seuraa löytyy omastakin takaa lapsille?

Ajattelin myös etä tehdään retkiä, käydään rannalla. Kyläillään.

Mutta toisaalta valitsen tappeluni ja toisaalta pelkkä tappelu ei vastaa mun käsityksestä mukavasta ajanvietosta taaperon kanssa. Tyhjensin sen altaan, koska se tappelu mutalillusta ei tahtonut loppua. Lapsi kun sai päähänsä sen, hän ei muuta halunnut tehdä, niin kauan kun allas oli olemassa.

Että meillä oli sellainen viime kesänä (on se vieläkin) ja sitten silloin 1,5v sai päähänsä alkaa lähinnä lappaa sinne hiekkaa. Loppujen lopuksi se oli ihan kypsää hommaa, kun allas muistutti mutalillua ja hiekka sen kuin tyhjeni hiekkalaatikosta...

Ap

Voisko sitä taaperoa vaikka ihan kieltää, sanoa ei. Tokihan sitä joutuu tekemään useamman kerran ja nostamana sen oman persuuksen siitä aurinkotuolista jotta se taapero uskoo.

Mutta aiheeseen. Miten olisi jos hoitaisin sen oman seuran iltaisin kun mies on lasten kanssa jos ei puistot ja muut vastaavat kelpaa.

Kun itse muutimme nykyiseen asuntoomme, kuvittelin lähipuistossa riittävän kavereita lapsille. Ja se olikin juuri tuollainen autio puisto, lähinnä illalla/iltapäivisin koululaisia jne., mutta muissa puistoissa on kyllä päivisinkin ihmisiä.



Kannattaa käydä "retkeilemässä" ja tutustumassa muihin puistoihin, onpahan jotain tekemistä vaikka uusia tuttavuuksia ei tulisikaan. Ja kuten tuossa jo ehdotettiinkin, niin kannattaa kysellä niiltä satunnaisilta puistotuttavuuksilta kesäaktiviteeteista. Varsinkin, jos siis olette kohtuullisen uusia alueella, niin on tosi helppo kysellä, että onkohan missään toimintaa pikkulapsille kesällä jne. Ja vaihdat vaikka puhelinnumeroita parin äidin kanssa ja sovitte kesälle puistotreffejä.



Mainitsit tuossa, että lapsesi ovat vielä liian pieniä puutarhatöihin jne. 2-vuotias on minusta kyllä juuri sopivan ikäinen, alle vuoden/juuri 1 täyttänyt ehkä vielä liian pieni. Meillä lapset ovat tuon ikäisenä olleet ihan innoissaan, kun käydään valitsemassa puutarhamyymälästä pari kukkaa istuutettavaksi ruukkuun. Ja mullan lapioijina ovat loistavia apureita. Noin pienille (ja vanhemmillekin) riittää kesäpäivän aktiviteetiksi, että käydään jossain muualla (vaikka siellä toisessa puistossa tai puutarhaliikkeessä) ja ostetaan jätskit/mansikat jne., jotka syödään puiston penkillä. Itse olen tuon ikäisten kanssa käynyt uimassakin, mutta lelukasan kanssa, jolloin lapset ovat viihtyneet rantavedessä. Syvemmälle ei ole ollut kenelläkään asiaa. Lapsiakin on kyllä kolme, joten vilskettä hieman enemmän.



Reippaasti vain liikkeelle lasten kanssa, jos kotona alkaa pitkästyttää.

umakoulua, jalkapallokoulua, yleisurheilukoulua ja tämän yyppistä kesätoimintaa seurat tarjoaa. Puistot kuhisee lomalaisia, torilla voi käydä kaffella ja kesätapahtumissa. Voi nauttia lämmöstä linnunlaulusta ja kasvunihmeistä (kastella ja istuttaa kukkasia) voi tehdä retkiä metsään ja lähikohteisiin kuten kesäteatteriin.

ja muita kesälajeja harrastaa.

Kaikki ehdotukset ja vinkit on jotenkin vaikeita näköjään.

Että hänen kanssaan on tosi vaikea tehdä mitään puutarhahommia. Tosin saattaa hän rauhoittua. Vedessä hän on ihan hullu. Käymme säännöllisesti uimassa sisarusryhmässä ja hän saa siellä säännöllisesti veteen menoa odottaessa parit itkupotkuraivarit (koska rakastaa vettä) ja jos silmä välttää, hyppää altaaseen. Meitä on siellä 2 aikuista ja silti näin. Siksi en uskalla, kertakaikkiaan uskalla, lähteä näiden kahden elohopean kanssa yksin rannalle. Sitten jos jotain sattuu, niin...



Ja jos mietin käytäntöä rannalla, nämä pikkunaperot ehtivät siellä kakata varmaan 4 kertaa yhteensä (tai 2) ja ei nyt sitten ole niin houkuttavaa se, että olen ainoa aikuinen.



Olen kysellyt jo pitkän aikaa näistä puistoista ja aina sama vastaus "voi ei, olen asunut täällä jo x vuotta, eikä täällä ole koskaan ollut puistoissa äitejä ja lapsia, ellei erikseen ole sovittu". Meillä on lähin puisto 2km päässä ja muut kauempana (3km +).



En mä joka päivälle erityistä ohjelmaa tarvitse, mutta jos mulla ei ole ketään, jonka kanssa jutella, alan tulla hieman raskaaksi. Odotan sitten niin kamalasti sitä, että mies tulee. Puuhaa keksii, mutta itse kaipaan just sosiaalisuutta. Kyllä ne päivät kuluu pienissäkin ympyröissä, mutta hauskempaa se on, jos on vaikka 2-3 päivänä viikolla seuraa.



Kyllä mulle ehdotukset käy, mutta kaikkien toteuttamista en nyt näe yhtä houkuttavina kuin toisia. Kyllähän meillä menee aikaa ihan siivoamisessa ja perusjutuissakin. Ongelma ei tosiaan ole se, että ei kertakaikkiaan keksisi paikkoja, minne mennä lasten kanssa, vaan harmittelen tätä aikuisseuran puutetta. Olisin onnesta soikeana, jos meidän tässä 2km päässä olevassa "isossa" puistossa olisi kesällä äitejä ja lapsia ja voitaisiin käydä siellä sitten sen 3-4 kertaa viikossa. Ei sen kummempaa.



Ehkä koetan kysellä vielä ennen kesää muilta äideiltä, mitä suunnitelmia heillä on. Toinen juttu on se, että jos ei täällä ole seuraa, niin sitten mennään autolla Helsinkiin leikkipuistoon. Jos siellä on enemmän porukkaa, on joku säkä tutustua. Täällä on muutenkin ehkä vain alle 10 aktiivista äitiä, jotka siihen avoimeen pk/asukaspuistotoimintaan kerralla osallistuu.