Mitä teette kotihoidossa olevien (pikku)lasten kanssa kesällä

Emme me mitään ihmeellistä tehneet. Panin pojat kaksostenrattaisiin ja otin omat hiekkalelut matkaan ja mentiin puistoon. Siellä lappoivat hiekkaa tunnin. Tultiin kotiin ja illalla oltiin monesti omalla pihalla.

Mitä ihmeen erikoista tuon ikäiset tarvitsee? Onko tosiaan vanhemmuus niin hukasa, että et osaa pienten lasten kanssa elää normaali arkea ilman ulkoa tulevaa ohjattua toimintaa.

Kuulostaa aika pelottavalta.

Kaipaisin lisää kommentteja vielä nimenomaan pikkulasten vanhemmilta :) nimittäin jokainen teistä varmaan (?) ymmärtää, että kesän lopulla 1v täyttävän ja isosiskon 2v:n kanssa ei kamalasti lähdetä minilomille kolmin, välttämättä hoideta aktiivisesti puutarhaa, pyöräillä pitkiä retkiä (edelleen kolmin), eikä lapset käy kisamatkoilla.

Minä olen vähän sellainen, että tosiaan kaipaan (tai kaipaisin) ainakin joillekin päiville aikuistakin seuraa. Olen aivan kilarikamaa, kun olen viettänyt vain pikkulasten kanssa päivät ja odottanut miestä duunista, eikä olla käyty kodin ulkopuolella ihmisissä. Joskus on kivakin olla vain oman porukan kesken, mutta toisinaan taas ei tosiaan. Olen kaveriporukassa vika pikkulasten saaja, omat ikätoverini ovat pääosin alaluokkalaisten ja teinien vanhempia.

Ap

että ap:n ongelma oli aikuisseuran puute.

Minulla vähän samoja ongelmia. Joskin onneksi pari työkaveria on saaneet lapsen samaan aikaan ja voin joskus nähdä heidän kanssaan. Muuten kökitään siellä tyhjässä puistossa. Tai rattaiden kanssa käydään kaupungilla. Yksinäistähän tämä on...

Emme me mitään ihmeellistä tehneet. Panin pojat kaksostenrattaisiin ja otin omat hiekkalelut matkaan ja mentiin puistoon. Siellä lappoivat hiekkaa tunnin. Tultiin kotiin ja illalla oltiin monesti omalla pihalla.

Mitä ihmeen erikoista tuon ikäiset tarvitsee? Onko tosiaan vanhemmuus niin hukasa, että et osaa pienten lasten kanssa elää normaali arkea ilman ulkoa tulevaa ohjattua toimintaa.

Kuulostaa aika pelottavalta.

Kaipaisin lisää kommentteja vielä nimenomaan pikkulasten vanhemmilta :) nimittäin jokainen teistä varmaan (?) ymmärtää, että kesän lopulla 1v täyttävän ja isosiskon 2v:n kanssa ei kamalasti lähdetä minilomille kolmin, välttämättä hoideta aktiivisesti puutarhaa, pyöräillä pitkiä retkiä (edelleen kolmin), eikä lapset käy kisamatkoilla.

Minä olen vähän sellainen, että tosiaan kaipaan (tai kaipaisin) ainakin joillekin päiville aikuistakin seuraa. Olen aivan kilarikamaa, kun olen viettänyt vain pikkulasten kanssa päivät ja odottanut miestä duunista, eikä olla käyty kodin ulkopuolella ihmisissä. Joskus on kivakin olla vain oman porukan kesken, mutta toisinaan taas ei tosiaan. Olen kaveriporukassa vika pikkulasten saaja, omat ikätoverini ovat pääosin alaluokkalaisten ja teinien vanhempia.

Ap

Mutta mä tarvitsen seuraa. Ei mun 2v edes oikein osaa olla ohjatussa toiminnassa, eli sen parempi, mitä vähemmän sitä on. 2v ei osaa nukkua rattaissa, eli päiväuniaika ollaan aina kotona (mitä en missään nimessä pidä ongelmana).



Meillä on pieni kotipiha ja yleensä meillä onkin ohjelmana käydä aamulla tuolla päiväkodilla tai jossain "sisarusharrastuksessa" ja sitten tullaan kotiin syömään. Iltapäivällä unien jälkeen syödään ja jos hyvä ilma, ulkoillaan omalla pihalla. Nyt on kevät ollut niin ilkeän jäistä, ettei ole taaperokaan oikein omalla pihalla viihtynyt, kun ei ole uskaltanut askeltakaan ottaa liukastumatta.



Rannalle en varmaan uskalla kolmin näiden kanssa vielä kesällä mennä. Taapero on veden kanssa niin uhkarohkea, juoksee sinne päistikkaa ja haluaa nimenomaan uida. Ellei sitten ehdi vähän järkiintyä. Jotenkin tuntuu, että vasta parin vuoden päästä on enemmän "oikeaa" tekemistä eikä jatkuvaa vaipan vaihtoa. Jostain syystä meidän lapset on kakkalinkoja ja sitä itseään saa vaihtaa 3-5 kertaa joka päivä. Reissun päällä se on hiukka kypsää.



Ap

Hommaa pyörään peräkärry niin pääsette liikkumaan pidemmällekin. Tai sitten tietty bussilla voi mennä. Me käytiin viime kesänä rannalla tosi paljon. Mentiin heti aamusta, yhdeksän, kymmenen aikoihin ja tultiin vasta kahden, kolmen jälkeen kotiin. Kylmälaukkuun evästä mukaan, niin päivä menee tosi kivasti. Tehtiin myös museokierroksia omassa kaupungissa ja käytiin välillä eväitä syömässä jossain puistossa tai joskus mentiin kahvilaan/ravintolaan syömään. Kavereille kylään, jos ovat kesälomalla. Käytiin myös anoppilassa tai mun vanhemmilla useamman päivän reissulla. Ja siellä sitten käytiin kalassakin, tai marjastamassa. Tämä siis tietty loppukesästä. Voi kerätä kasveja prässättäväksi yms. luonnon materiaaleja metsäretkillä ja sitten sadepäivänä voi askarrella niistä jotain. Me tehtiin erilaisia pikku maisemia ja sinne ruskeasta kartongista eläimiä ja keksittiin joku tarina. Kasvit pahville ja kontaktimuoviin ja kirjaksi koko homma. Kasvimaalla puuhailtiin myös. Pane vaikka johonkin parvekekukkalaatikkoon salaattia tai yrttejä, niin lapset tykkää hoitaa ja maistella. Meillä lapset syövät aika huonosti kasviksia, mutta itse viljellyt menee paremmin. Käykää myös kirjastossa. Sadepäivinä tai helteelläkin jossain varjossa on kiva lukea kirjoja. Katso onko paikkakunnallasi kesätapahtumia, joihin voi mennä lasten kanssa. Jotain teatteria on varmaan ainakin. Me olemme käyttäneet tosi vähän julkisia liikennevälineitä, kun aina mennään pyörällä, joten joku bussireissu on elämys lapsille. Kohde voi olla joku kaupungin toisen laidan puisto, eli ei tartte mitään kallista tai hienoa olla. Minusta kotihommatkin on kesällä ihan mukavia: pyykkiä voi ripustaa lasten kanssa ulos, tai voitte vaikka joskus grillata pihalla/parvekkeella yhdessä. Ruoanlaitto ja syöminen yhdessä on ihan kivaa pienten kanssa, kun keksii jotain ekstraa siihen. Esim. joskus voi mennä vaikka johonkin laavulle paistamaan makkaraa. Ota selvää kaupungin ulkooilureiteistä. Monesti laavuille pääsee autolla aika lähelle ja sitten kävelee loppumatkan. Jyväskylän seudulla ainakin on hyviä ulkooilureittejä. Meidän kaksivuotias laiska kävelijäkin pääsee Jääskelän laavulle helposti. Sinne taitaa päästä myös rattaiden kanssa? Kantoliinalla voi auttaa, jos väsähtää.



En nyt muista mitä kaikkea tehtiin, mutta mulla ainakin on virtaa tehä kesällä näitä juttuja enemmän kuin talvella, kun ei tartte pukea lapsia niin kauheasti.



Meidän oli keksittävä viime kesänä ohjelmaa lasten kanssa, kun mies ei voinut pitää lomaa kuin muutaman päivän. Vähän harmitti, mutta oli kyllä kiva kesä siltikin.

pitkä viestini ei oikein autakaan ap:tä. Toivottavasti joku vähän isompien lasten vanhemmista sai jotain vinkkiä.

oikeasti varmaan silti kysellä niiltä toisilta äideiltä jotain ja just valittaa, että kun puistossa ei ole kesällä ketään ja jos toista harmittaa sama homma, niin ehdottaa että viestittelisitte toisillenne tms kun menette puistoon. Mutta jos on ylitsepääsemätöntä yrittää saada seuraa, niin itse tykkäsin pienten lasten kanssa keskenämmekin käydä mm. uimarannalla ja maauimalassa, vähän eri puistoissa kun talvella (eväät mukaan lounaaksi ja sit lapset unille tupliin ja itse viltille ottamaan aurinkoa ja lukemaan kirjaa), torilla (ihan hedelmiä ja vihanneksia kiva hakea ja lapset rakastaa kun saa maistaa), kirppareilla, kirjastossa. Myös oma piha ja pikkuinen kahluuallas viihdytti viime kesänä lapsia (3 ja 1,5 v) pitkiä aikoja kerrallaan.

pitkä viestini ei oikein autakaan ap:tä. Toivottavasti joku vähän isompien lasten vanhemmista sai jotain vinkkiä.

Mutta vielä ei ihan ole noiden aika. Parin-kolmen vuoden päästä voidaan jo tehdä vaikka mitä. Paitsi sitten taidetaan melkein olla aina koko perhe kesälomalla samaan aikaan.

Kiitos silti viestistäsi :)

Ap

Aika paljon kodin ulkopuolella, silloin lapsi oli 1,5v ja nukkui rattaissa mielellään. Käytiin rannalla ja maauimalassa. Mutta nyt kahden tosi pienen kanssa ei tunnu niin houkuttavalta, varsinkin kun 2v juoksee, lujaa, ja on hieman villi. Nuorempi painoskin on hieman vilkas ja odotettavissa kävelemään oppiminen kesällä.



Sit kun on molemmat vaipoissa, tuntuu väsyttävältä ajatus, että mennään päiväksi jonnekin, jossa hankalissa tiloissa tai ulkona vaihdan kakkavaippaa molemmilta pari kertaa ja saan sydänpysähdyksen, kun molemmat kirmaa eri suuntiin ilman mitään itsesuojeluvaistoa.

Kyllä me varmaan käydään siellä täällä, autollakin, mutta ihan joka päivä ei tekis mieli lähteä "merta edemmäs kalaan". Siis kun menee bensaa ja niin päin pois.



Ap

Että meillä oli sellainen viime kesänä (on se vieläkin) ja sitten silloin 1,5v sai päähänsä alkaa lähinnä lappaa sinne hiekkaa. Loppujen lopuksi se oli ihan kypsää hommaa, kun allas muistutti mutalillua ja hiekka sen kuin tyhjeni hiekkalaatikosta...



Ap

ja sitä edellisenä.



Ratkaisin asian niin, että kävin läpi ystävä- ja sukulaispiiriä (kuka lomalla milloinkin), sovin tapaamisia päivisin niiden kanssa, jotka olivat lomalla. Nähtiin mm. kauppakeskuksessa, Helsingissä ja toistemme kotona. Aika paljon vietettiin aikaa myös mummoloissa. Kotipihallakin kyllä viihdyttiin mutta meiltä ei pääse pois kuin autolla (iso ja vilkas tie vieressä), joten aika usein lapset autoon ja menoksi.



Helsingissä tehtiin retki leikkipuistoon Hakaniemessä sekä Korkeasaareen ja toisen kerran Leikkiluolaan (meillä isompi oli tuolloin 4-vuotias ja pienempi 1,5-vuotias eli vähän isompia). Tuo Hakaniemen leikkipuisto oli ainakin täynnä porukkaa. Osa oli eväineen ja viltteineen paikalla, leluja oli paljon hiekkalaatikolla ja mammat ottivat aurinkoa, kun lapset leikkivät.Tuuli oli kyllä aika kovaa, toi pärskeitä jopa puistoon asti.



Hyviä sadepäivän paikkoja ovat kauppakeskukset. Me käytiin Jumobossa, kun siellä on karuselli sekä Citymarketissa että Prismassa. Lapsille oli ihan riittävästi elämystä niissäkin!



Näiden lisäksi retkeiltiin Luukissa (Espoo), käytiin lähiseudulla opettelemassa pyöräilyä, kirjastossa käytiin viikottain jne.



Aika paljon tuli vietettyä aikaa kotonakin, mutta muutaman kerran viikossa oli ohjelmaa.

Eikä mummolat...



Mutta ehkä pitää pakata vaan kersat aina sit autoon ja ajaa vaikka sinne Helsinkiin (30-45min autolla). Jos siellä sitten olis porukkaa.



Kaverit ei siis käy siks, että heidän lapset on niin eri ikäiset, että kaverit on duunissa. Kun he ovat lomalla, on heidän puolisonsa myös - ja he ovat suunnilleen 24/7 perheenä kimpassa, eikä siihen muita mahdu. Ainakaan jos lapset on eri ikäluokkaa.



Toinen mummola ei ole Suomessa ja mun vanhemmat on aina töissä, siksi taas se ei käy. Mun sisarukset taas ei ole kiinnostuneita ja miehen sisko asuu toisessa maassa.



Olis kyllä kiva, kun tässä lähellä olis joku äiti jota tavata. Melkein aloin ystävystyä yhden kanssa viime syksynä, mutta nyt en ole nähnyt häntä kuukausiin. Hänen esikoisensa on meidän taaperon ikäinen ja nuorempi samanikäinen kuin meidän nuorempi. Eli olis "perfect match", mutta tosiaan ei olla lokakuun jälkeen satuttu törmäämään.



Ap

Jos teillä on kiinni, niin voittehan neuvotella, että voisiko joku aikuisporukka vastata avaimista ja pitää parina päivänä viikossa auki?

Että meillä oli sellainen viime kesänä (on se vieläkin) ja sitten silloin 1,5v sai päähänsä alkaa lähinnä lappaa sinne hiekkaa. Loppujen lopuksi se oli ihan kypsää hommaa, kun allas muistutti mutalillua ja hiekka sen kuin tyhjeni hiekkalaatikosta...

Ap

Voisko sitä taaperoa vaikka ihan kieltää, sanoa ei. Tokihan sitä joutuu tekemään useamman kerran ja nostamana sen oman persuuksen siitä aurinkotuolista jotta se taapero uskoo.

Mutta aiheeseen. Miten olisi jos hoitaisin sen oman seuran iltaisin kun mies on lasten kanssa jos ei puistot ja muut vastaavat kelpaa.

No enpä ole ajatellut että aina pitäisi olla niin hirveästi toimintaa. Menemme lähes joka päivä lähipuistoon. Lapsi leipoo hiekkakakkuja, keinuu, laskee mäkeä, leikkii omia leikkejään. Joskus on seuraa joskus ei. Tehdään myös pihahommia yhdessä. Käydään kärrykävelyllä jätskikiskalla, heittelemässä kiviä järveen, uimassa myöhemmin kesällä, metsäretkellä, poimitaan kukkia, leikitään kissan kanssa... Myönnän että tämä on joskus itselle tylsää, mutta lapselle tämä riittää.

Asumme Salossa eikä täällä ole yhdessäkään puistossa mitään "sisätiloja". Puisto on puisto!

Onko siis jossakin (Hki?) olemassa puistoja, joissa on sisätiloja???

Helsingissä on ihan ainutlaatuista leikkipuistotoimintaa, eli yli 70 leikkipuistoa, joissa on rakennus, henkilökuntaa, piha leikkimistä varten, roppakaupalla leluja ja ohjattua toimintaa. Sisätiloissa on esim. muskareita, jumppaa, perhekahviloita, vauva-aamuja tai mitä missäkin. Lisäksi on tietty noita tavallisia leikkipaikkoja, joissa on samat ulkoleikkirakenteet, mutta ei henkilökuntaa eikä taloa.

Joskus kuule kannattaa tutustua niihin "ei ihan sun tyylisiin" äiteihin. Voit vaikka saada uusia ihmisiä sun elämään.



Esikoinen synty ulkomailla ja mä en tuntenut ketään. Onneksi vaan tuppauduin jonka kerhoon ja tapatumaan ja sain ystäviä piireistä joista en ollut aiemmin tuntenut ketään, esim nainen jonka mies oli komennuksella Irakussa. Rikastavaa.



Kannatta nyt saada se suu auki ja tyytyä vähän vähempiin perfect matchein jos seuraa haikailet!

mulla myös 1v ja 2v lapset. Kesä kyllä mietityttää, kun ei enää asuta Helsingissä puistojen ja puistoruokailujen ja lelujen äärellä. Mutta oma piha on kyllä lapsille tosi suuri leikkijuttujen lähde, ei ne ole kaivanneet mitään erityistä täällä. Puuhaavat kaikkea jo nyt, saati kesällä kun voi olla vähemmissä vaatteissa eikä ole liukasta.



Aikuisseuraa kaipaan kyllä itse, sitä ei täällä samaan tapaan ole helppo järjestää. Mutta puutarhaa pystyn kyllä hoitamaan lasten kanssa, he kuikkivat mukana.

niiltä muilta äideiltä, joita siellä puistossa vielä on, mitä tekevät kesäisin kun puistokin hiljenee. Jospa siellä jollakulla on sama ongelma, niin luonteva jatkohan tuohon on, että voisitte sopia puistotreffejä.

Kun sanoin perfect match, tarkoitin oikeastaan sitäkin, että vaikka keskenään ei niin menisi kaikki nappiin, niin on samanikäisillä lapsilla samat tarpeet ja suunnilleen samat intressit. Tosi vaikea vääntää väkisin, vaikka äitiys yhdistäisi.



Moni äiti vain käy kääntymässä noissa puistoissa (tarkoitan sitä toimintaa), viime vuonna keväällä porukka oli eri kuin syksyllä. Nyt taas uusia naamoja. Ei ehdi tavata yhtä äitiä kuin muutaman kerran. Mä en osaa siinä ajassa ystävystyä.



Joitakin harvoja olen nyt tavannut/nähnyt reilun vuoden ajan, mutta heillä lapset on niin paljon isompia, että he ovat jo jättämässä puistohommia. En saa treffattua äitiä, jonka lapset on 3-9v kun omani ovat 1 ja 2.