Lue keskustelun säännöt.
Onko sinua koskaan luultu köyhäksi, vaikka oletkin hyvintoimeentuleva?
08.04.2012 |
Minua on, olen vaatimattoman näköinen, koulutukseni amis ja teen osa-aikatyötä.
Ihmisten ilmeet ovat hyvät, kun huomaavat autoni, kuulevat harrastuksista tai pääomatuloistani. Monesti huomaan, että he arvostavat enemmän ihmisiä, jotka ovat paremmin toimeentulevia.
Mistähän sekin johtuu? Itse en kiinnitä huomiota ihmisten elintasoon vaan ajatuksiin ja elintapoihin.
Kommentit (82)
ja mikäpä olisi täällä tuulisessa kauupungissa parempi pyöräilyasu kuin tuulipuku. Ajan työmatkalla keskustan läpi ja samalla hoitelen asioitani. Olen ylipainoinen ja arkisen näköinen. Monestikaan kaupoissa ei noteerata, mutta eräässä kaupassa olen kokenut positiivisen yllätyksen. Stockmannilla tullaan aina kysymään tarvitsetko apua!
Työskentelen it-alalla yrityksessä jossa on paljon ensimmäisen sukupolven "rikkaita" ja heille ulkoiset varakkuuden tuntomerkit on tärkeitä, esim. auto ja harrastukset. Kaikkia hankintoja kuuluutellaan suureen ääneen ja tarjotaan pullakahvit ostojen yhteydessä. Itseäni touhu huvittaa koska minulla on paljon perittyä ja itsehankittua omaisuutta. En ole kertonut varallisuudesta työpaikallani kenellekään enkä korosta sitä muutenkaan mitenkään. Mieheni on jättäytynyt jo työelämästä koska tulee toimeen pääomatuloilla. Työkaverini ovat koko ajan kyselemässä että joko mieheni päässyt töihin. Heh!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minua köyhänä, enkä oikeastaan ajatele sellaista hirveästi. Saan mielestäni riittävän hyvin palvelua, ja ihan kohteliasta. Ainoa poikkeus on Opel-kauppa, josta olen kahdesti yrittänyt uutta isohkoa autoa ostaa (käteisellä) ja kun myyjän käytös on ollut niin nihkeää eikä kovin palvelualtista, olen sitten mennyt toiseen liikkeeseen, ja ostanut mukavalta myyjältä. Mutta kuulinkin, että kyseinen opel-kauppa on mennyt konkurssiin jokunen viikko sitten. En ihmettele.
En usko, että ihmiset miettivät toisten varallisuutta hirveästi. Yllättävän monet vain olettavat toisilla olevan saman tilanteen kuin itsellään. Olimme muuttamassa joku aika sitten uuteen isompaan omakotitaloon, kun joku etäisempi tuttu kommentoi jotain muuta raha-asiaa, että meille tulee muutenkin niin iso laina. Se oli aika hassua, kun en minä ollut missään vaiheessa antanut ymmärtää, että meillä olisi lainaa taloa varten otettu. Automaattinen oletus silti oli, että otamme asuntolainaa, vaikka edellinen talommekin oli velaton.
Mutta en usko, että sekään johtui siitä, että olisin näyttänyt köyhältä, vaan siitä, ettei tämä ihminen edes ajatellut, että joillakin voisi olla enempää rahaa. Ei varmaan tullut edes mieleen.
uudehkolla omakotialueella ja täällä kuuluu omaa varallisuutta esitellä ostamalla pihaan pari kalliimmanpuoleista autoa. Teineille tietysti sitten mopoautot siihen viereen.
Meillä on vain yksi 9 v vanha auto, koska emme tarvitse autoa kuin harvoin. Mieheni pyöräilee töihin ja itse olen töissä paikassa, johon on kätevintä mennä linja-autolla (huonosti parkkitilaa). Tässä on jo kahden vuoden asumisen aikana parikin naapuria lipsauttanut sellaisia kommentteja, että automme perusteella uskovat, että me olemme melko köyhiä ja ostimme talon valtavalla velkarahalla (oikeasti meillä ei ole enää velkaa kuin ihan pikkuinen summa).
Minua oikeastaan huvittaa tuo, että ihmisistä tehdään päätelmiä AUTON perusteella. Tosin minulle on yhdentekevää mitä ajattelevat meistä, mutta kertoohan se jotain näistä naapureista silti.
Useinkin, ja ollaan saatu miehen kanssa hyvät naurut, kun ollaan ostettu vaikka paikan kallein liesi tms. käteisellä.
Jos joku luulee köyhäksi, niin siitä vaan.
mutta meitä luullaan rikkaiksi. Emme kyllä elä varojemme ylikään, mut säästäväisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laitan säästöön asuntoa varten lähes kaiken minkä voin ja pukeudun todella edullisiin vaatteisiin, elän muutenkin säästäväisesti. Säästöön menee parisen tuhatta euroa kuussa.
Ihan outo ajatus, varsinkin kertoilla melko tuntemattomalle pääomatuloistaan...
Itse en ole hyvin toimeentuleva, mutta en silti ole saanut ketjussa kuvatun kaltaista huonoa tai ylimielistä palvelua missään. Päinvastoin. Jotenkin vaikea kuvitella, että kukaan myyjä "tyrmistyisi" jos joku, vaikka köyhäkin, ostaisi lapselle satasen kengät. Varmaan myyjän tarkoitus on ollut jostain syystä vittuilla asiakkaalle tms.
Nykyisin myyjät tietävät, että jostain toppatakista ei voi päätellä henkilön varallisuutta. Ja yleensä myyjät pitävät myös mölyt mahassa ja ilmeensä aisoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kun vastaan, että tuolla pahamaineisessa Itä-Helsingissä, niin huomaa heti mitä toisen päässä raksuttaa: toi asuu slummissa, ei ole tutustumisen arvoinen. Sitten kun jostain on tyyppi kuullut, että asun Marjaniemessä omakotitalossa, niin johan on toinen ääni kellossa kun seuraavan kerran tavataan... Huvittavaa ja niin kovin säälittävää.
aina rahasta tiukkaa mutta luullaan rikkaaksi. tulen köyhästä perheestä mutta olen aina pukeutunut suht "hyvin" ja autonkin olen sitkeällä yrityksellä ja monilla vaihdoilla hommannut, aina vähän maksanut välirahaa parempaan autoon, ja nyt on hyvä menopeli :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun laahustan suunnilleen pyjamassa lähi-Lidlissä.
että joku myyjä nyt siitä alkais jotain silmäyksiä heittelee, ei kai nyt sentään. Eihän sillä saa kuin muutamat farkut ja 3-4 paitaa tavistason kaupasta. Kirjoittaja nyt kuvittelee kaikki ihmesilmäykset ;-).
Mutta ymmärtänet pointin? Jos lyön tiskiin 100€ edestä tavaraa niin ilme muuttuu sellaisesta happamasta tyrmistyneeksi.
Joskus huvitan itseäni heittämällä pokkana saman tyrmistyneen katseen takaisin ja siinä vaiheessa yleensä toinen älyää kääntää katseensa kassakoneeseen.
Aika monet nahkaiset ja kunnolliset kengät maksavat 100 euron pintaan. Ei tarvitse olla edes "hyvintoimeentuleva" jos sellaiset ostaa.
Varsinkin lasten kanssa liikkuessa en yleensä meikkaa tai laita hiuksia erityisen nätisti. Vaatteetkin on joskus ihan mitä sattuu.
Jos sitten poiketaan muiden ostosten ohella jossain vaateostoksilla, niin en kyllä taatusti tällöin saa palvelua ja katseet on hyvin pitkiä kun sitten lyönkin tiskiin jonkun 100€ takin tai kengät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska olen ulkomaalainen, usein ihmiset luulevat, että automaattisesti tulen köyhistä oloista. Se ei ole totta, meillä on aina ollut kotimaassa kaikkea ja ennen kun tulin Suomeen mieheni vuoksi, minulla oli tosi hyvää palkkaa. Vasta Suomessa opin säästämän rahaa ja katsoa alennukset.... Olen aina pukeutunut hyvin ja yleensä saan hyvää palvelua paitsi rasistisilta myyilta:)
On katto pään päällä, varaa ostaa kaikki uutena ja käytetään yksityislääkärin palveluita. Lapsella kallis harrastus jne. Olen ihmetellyt että miten tässä maassa oikein käytetään rahaa, kun about saman tienaavat perheet seisovat leipäjonoissa tai valittavat miten "rahat ei riitä mihinkään"?? Aikamoinen ero vissiin elämänasenteessa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ihan niin köyhän oloinen kuin olettaa sopii pankkitilille vilkaisemalla, mutta toistuvasti ihmiset olettavat minun joko esittävän köyhempää kuin olen tai olevan joku idealisti, joka elelee köyhemmin kuin tarvitsisi.
Puhetyylistäni kuulemma johtuu... Onpahan minua snobiksikin haukuttu, vaikken kyllä ymmärrä, mihin perustuen - ei ainakaan merkkivaatteisiin ja valkeaan jahtiin ;-)
autokauppaan ostamaan uutta yli 50 000€ autoa -ikää taisi olla 28v silloin.
Eräässä liikkeessä minua ei otettu vakavasti ja tietenkään en siitä liikkeestä ostanut mitään.
Kilpailevan liikkeen ystävällinen myyjä möikin minulle sitten vuosien mittaan useammankin saman hintaluokan tai reilusti kalliimman auton.
luullaan aina varattomiksi koska emme käy ulkomailla lomilla, meitä ei vaan kiinnosta ,ikinä emme joudu ostamaan mitää velaksi.Meitä ei haittaa kenenkään luulot.
mutta meitä luullaan rikkaiksi. Emme kyllä elä varojemme ylikään, mut säästäväisesti.
minuakin luullaan rikkaaksi ja olen asumistukea saava yh, välillä työtön, koska teen silpputyötä. Mutta se minkä hankin, on laadukasta. Tosin aina alennusmyynnistä. Ja pidän tarkkaa kirjaa tuloistani ja menoistani.
Viimeksi kai, kun kysyin ihan jutustelumielessä, paljonko kahvi maksaa... Myös silloin, kun olin leskeydyttyäni yh, monet suhtautuivat selvästi alentuvasti minuun. Kun kuulivat, etten ollut eronnit vaan leski, alkoivat puhua taas kohteliaammin.
Tai sitten en ole vaan huomannut. :)
Minusta tuntuu, että minä olen se, jota hyvin moni asiakaspalvelija jännittää ja ujostelee. Johtunee varmaan olemuksestani, johon on ammattikin jättänyt jälkensä. Toimii tehokkaimmin pitkän päällystakin kanssa, mutta saman reaktion saan aikaan vapaa-ajan kamppeissakin. :D
Joskus aika koomisiakin nämä: "Iltaa, kuinka voin teitä palvella?" -aloitukset jossain Kotipizzassa...
Toissa syksynä olin mieheni kanssa aika arkisissa kamppeissa design-talon myyntinäyttelyssä. Paikalla kaksi miesmyyjää sekä ennen meitä tullut Harrikka-pariskunta (nahkapuvut päällä, pyörät ajettu 30 cm päähän ulko-ovesta).
Kumpikin myyjä jutusteli mp-pariskunnan kanssa, vaikka heillä oli vielä tonttikin hakusessa. Parikymmentä minuuttia yritettiin saada myyjien mielenkiintoa meihin päin, mutta mikään ei auttanut. Pakko oli turvautua oikeaan arkkitehtiin, ja nyt sitä asutaan unelmien hirsitalossa!