Normaalin vanhempien riitelyn raja lapsiperheessä?

jos lapsi näkee myös sen sopimisen ja jos riitely ei ole pelottavaa. Raju kielenkäyttö riitelyn yhteydessä on lapsesta pelottavaa ja ahdistavaa.

Siinä vaiheessa kun kukaan perheenjäsen joutuu pelkäämään kodissaan muita, riitely ei oo enää ok tai normaalia riitelyä. Oli se pelko sitten riitelijän mielestä miten aiheetonta tahansa.



Jos kotona joutuu hipsuttelemaan tai rajoittamaan käytöstään siinä pelossa että joku saa raivarit, tilanne on jo aika epäterve.



Mulla kanssa temperamenttiset vanhemmat. Pelkään huutavia ihmisiä vielä nyt aikuisiälläkin vaikka ei meilläkään ketään turpiin vedetty. Äiti kyllä unohti ne suutuspäissään mullekin huutamansa sanat samantien, minä en. Ne valitettavasti on vaikuttaneet ihan aikuiseksi asti mun itsetuntoon.



Lapsessa on puolet kumpaakin vanhempaa. Se, että vanhempi haukkuu toista vanhempaa, tuntuu samalta kuin hän haukkuisi puolikasta lapsesta. Kannattaa ihan siksikin miettiä, miten lapsen toisesta vanhemmasta puhuu lapsen kuullen.



Vaikka ei sua varmaan kiinnosta, kun te vaan ootte temperamenttisia ettekä voi sille mitään, vaikka lapsi omassa huoneessaan itkisi hiljaa ja painaisi tyynyä korville ettei tarttis kuunnella.

Vanhempien riitely takia pelkään kun opettajat korottavat vähääkään ääntään ja pelottaa että vielä joku päivä itken kaikkien nähden, pelkään esiintymistä (en uskalla edes viitata!) ja olen ujo ja arka. Tämä kaikki johtuu vanhempieni riitelystä ja oikeasti haluaisin heidän eroavan!

Vanhemmat otti yhteen usein ja välillä väkivaltaisesti, mutta sopivat aina ja sovussa ollessaan aivan rakastuneita.
.
Teininä ja vieläkin minulla on ystävä, joka ei koskaan kuullut vanhempiensa riitelevän saati kinastelevan. Arvatkaa kumpi meistä osaa käyttäytyä riitatilanteessa. Teininä piti useita päiviä mykkäkoulua, jos joku lause ei miellyttäny ja pisti välit vuodeksi poikki meihin kaikkiin, jostain riidasta koulutyöhön liittyen toisen kaverimme kanssa.. En tiedä, onko kuinka paljon fiksuuntunut parisuhteessa ollessaan, mutta jossain välissä otti siinäkin nokkiinsa ja poikkis sai koko ajan lepytellä. Uskoisin nyt rauhoittuneen.
.
Mutta pointti, että ei se riitely välttämättä ole paha vaan normaalia elämää.

25 jatkaa, kyllä se oli pelottavaa pienenä, kun vanhemmat tappelee ja teininä laskin kuukausia milloin pääsen muuttamaan pois. Enkä ikinä toivoisi kenellekään samanlaista, mutta riitely silloin tällöin on aivan normaalia. Tuo kerran viikossa kuullostaa kyllä paljolta, ja varsinkin kun lapsenne ovat sanoneet pelkäävänsä, niin pitäisi katsoa peiliin.
.
Pelkäsin ja pelkään ehkä hieman edelleen tuleeko minusta samanlainen äiti, kuin äitini oli. Hänkin oli kuin äitinsä ja tätä myöhemmin itkenyt, ettei osannut laittaa kiertoa poikki.

Justiinsa tuli suomalainen väitöskirjatutkimus tästä.



aikuiset voivat riidellä, mutta heidän tulee osata olla sen verran aikuisia, että huutomatsit hoidetaan kahdenkesken. Lasten edessä ei tule riidellä.





Mutta vahinkoja sattuu, se on elämää. Sitten rauhoitetaan tilanne ja puretaan lasten kanssa.

Mutta viikkomatsit eivät tähän kuulu.

Uskon, että näin on kuin tässä yllä sanottiin: jos joku joutuu pelkäämään, SEN olisi korjattava tilannetta jota pelätään. Vaikka pelko olisi aiheetonta.



Olen itse se räjähtävästi suuttuva, en edes taida tajuta kuinka pelottava olen suuttuessani, oma puolisoni pelkää minua niin että tekee kuulemma mieli vain juosta karkuun - hän on perheestä jossa aikuiset riitelivät hurjasti, ja oli huutava äiti.



Minusta olisi mukavaa jos hänellä olisi parempi sietokyky, jos hän voisi pysyä rauhallisena ja auttaa minua osaltaan pääsemään yli ja eroon näistä raivonpuuskista (kiroilua, kovaa ääntä), lasten parhaaksi ja omaksenikin.



Mutta kyllä se niin on, että minä olen se jonka on tärkeää muuttua, ei hän, eivätkä lapset.

puolisoa jos tarvii huutaa sille kerran viikossa kurkku suorana? Me on oltu miehen kanssa yhdessä 10 vuotta ja riidelty kolme kertaa. Ja ihan oikeesti, molemmat pystyy puhumaan toiselle kaikesta, joten tiedetään jos joku hiertää välejä, että siitä ei ole kyse, että täytyisi pitää jotain omana tietonaan.

Miksi pitää valita tuollainen puoliso jolle on aina huudettava? Maailma on miehiä täynnä, ota joku parempi!

jotka joka asiassa vetoaa TEMPERAMENTTIIN. Se ei todellakaan oikeuta törkeään käytökseen!



Onhan näitä, jotka huutaa ja räyhää, kun heillä on se temperamentti.. Ja sillehän ei mitään voi, ei yhtään mitään.

En osaa tietty muista perheistä sanoa mitään, mutta meillä riidellään ehkä kerran puolessa vuodessa tai vuodessa. Siihen verrattuna tuo teidän riitelemistahti kuulostaa tosi tiuhalta.

jos lapsi näkee myös sen sopimisen ja jos riitely ei ole pelottavaa. Raju kielenkäyttö riitelyn yhteydessä on lapsesta pelottavaa ja ahdistavaa.

Riitely vahingoittaa lasta. Sopiminen ja anteeksipyytäminen eivät poista epävarmuutta, jota riitely aiheuttaa lapsessa. Riita on myös pelottava tila, johon lapsi ei voi vaikuttaa..Tähän ei todellakaan tarvita vittusaatanaa tai väkivaltaa, että lapsi vahingoittuisi riiitelystä.

Meilläkin toki riidellään joskus. Kolmevuotias alkaa usein itkeä, jos me "riitelemme". Meillä se tarkoittaa normaalia papattavampaa keskustelua, joka ei ole koskaan kärjistynyt edes huudoksi, mutta kyllä lapsi aistii pienenkin ikävän tunnelmanmuutoksen..

Kunnen sitten erosivat. Muistan, kuinka riitely eli huutaminen alkoi usein iltaisin, kun olimme nukkumassa. Pelkäsin ihan tajuttomasti ja näin hirveitä painajaisia.



Olin lasena ihan yli herkkä kaikelle ja se vaikutti koko myöhempään elämääni.



Älkää ajatelko, ettei riitelyllä olisi vaikutuksia.

Tuplaviesti poistettu.

Miten lapsenne reagoivat riitelyynne?

Meillä lapset ovat riitelyn aikana hiljaa ja poistuvat pelokkaana paikalta tai sanovat että älkää taas riidelkö ja jäkikäteen lapset käyvät joskus sanomassa minulle (äiti), että äiti minä en kestä sitä kun iskä aina huutaa. Olen itse kuvitellut olevani itsekin syyllinen mutta näin siis lapset kokevat. Tilanne alkaa usein siitä, etät mies alkaa marmattamaan minulle ja sanon takaisin, ja siitäkös mies innostuu. Lopulta mies lähtee ulos paiskaten oven kiinni ja palaa vasta kun soitetaan, että tule kotiin. ap

Meillä lapset ovat riitelyn aikana hiljaa ja poistuvat pelokkaana paikalta tai sanovat että älkää taas riidelkö ja jäkikäteen lapset käyvät joskus sanomassa minulle (äiti), että äiti minä en kestä sitä kun iskä aina huutaa. Olen itse kuvitellut olevani itsekin syyllinen mutta näin siis lapset kokevat. Tilanne alkaa usein siitä, etät mies alkaa marmattamaan minulle ja sanon takaisin, ja siitäkös mies innostuu. Lopulta mies lähtee ulos paiskaten oven kiinni ja palaa vasta kun soitetaan, että tule kotiin. ap

No eikö ole itsestäänselvää että lapset kärsivät riitelystänne?

Kyllä meillä lapset kärsivät, mutta olen itse umpikujassa tilanteen takia. Miehelle ei auta puheet, ainoa mikä auttaisi, olisi, että olen itse kiltisti ja hiljaa, kun se naputus alkaa, mutta eihän sekään ole oikein, että iskä saa haukkua äitiä ja äiti kuuntelee hiljaa... ap

Kyllä meillä lapset kärsivät, mutta olen itse umpikujassa tilanteen takia. Miehelle ei auta puheet, ainoa mikä auttaisi, olisi, että olen itse kiltisti ja hiljaa, kun se naputus alkaa, mutta eihän sekään ole oikein, että iskä saa haukkua äitiä ja äiti kuuntelee hiljaa... ap

realistisemmalta tilanteen kuvaukselta kuin aloitusviestisi. Eli ei ole kyse temperamentista, vaan parisuhteen ongelmista.

Kyllä meillä lapset kärsivät, mutta olen itse umpikujassa tilanteen takia. Miehelle ei auta puheet, ainoa mikä auttaisi, olisi, että olen itse kiltisti ja hiljaa, kun se naputus alkaa, mutta eihän sekään ole oikein, että iskä saa haukkua äitiä ja äiti kuuntelee hiljaa... ap

Mies naputtaa: kotitöistä, lasten kasvatuksesta, rahankäytöstä... arkisistä ja pienistä asioita mutta niistä tosi usein. ap